Arki näyttää toivottomalta. Olen muutama vuosi sitten eronnut. Erosin siitä syystä että olen juuri sellainen nainen jonka perään miehet haikailee. Hellä, aistillinen, eroottinen, uskollinen jne. Mutta aistillisuuteni oli van liikaa estyneelle miehelle, joka päätti selvitä tilanteesta lakkauttamalla suhteestamme kaiken intiimiyden ja erotiikan ja muuttua vaa hyväksi ystäväksi. Valitettavasti minun naiseuteni ja aistillisuuteni vaurioituivat tuossa ystävyyssuhteessa niin pahasti että selvitäkseni edes jotenkin hengissä oli pakko erota.
Uskoin ja toivoin että ehkä jostain vielä löytyy mies joka arvostaisi minunlaistani naista. Koska ainakin lehdissä, netissä ja mediassa miehet valittavat estyneistä ja kovista naisista ja hellyyden erotiikan puutteesta.
Olen nyt deittaillut jo vuoden verran täällä netissä ja miehet ovat
1. naimisissa olevia seikkailunhaluisia elostelijoita, jotka haluavat sekä sen puolison että salasuhteen. Minä taas olen rehellinen ja avoin, eikä mieleeni edes tulisi ryhtyä näihin puuhiin ja potkia toista naista nilkoille.
2. Ujoja reppanoita jotka kyllä kirjoittelevat vaikka ikuisuuksiin netissä, mutta eivät ole koskaan valmiita kohtaamaan ihmistä. En vaan enää jaksa... ja jos joskus tapaisikin tällaisen miehen, niin ilmeisesti saisi elämäänsä juuri samanlaisen josta on eronnut.
3. Ikäisiäni (n50) tositarkoituksella kumppania etsiviä fiksuja ja mukavan tuntuisia miehiä. Ja kaikki haluavat itseään vähintään 20 vuotta nuoremman naisen.
50-vuotiaana olen tullut siihen tulokseen, että olen suhteessani miehiin tullut tässä elämässä tieni päähän. Vaikka olen ikäisekseni nuorekas ja kivan näköinen. Suht. fiksu ja hyvin toimeentuleva ja pärjäävä sekä aistillinen ja täynnä hellyyttä joka kaipaa kohdettaan; en vaan kelpaa kenellekkään. Ja niin valitettavaa kun se onkin, on kyse nimenomaan kelpaamisesta. Kertaakaan en ole vielä kohdannut miestä joka olisi oikeasti halunnut tasavertaisen ja fiksun ja kauniin ja eroottisen yli 45-vuotiaan kumppanin.
Uskoin ja toivoin että ehkä jostain vielä löytyy mies joka arvostaisi minunlaistani naista. Koska ainakin lehdissä, netissä ja mediassa miehet valittavat estyneistä ja kovista naisista ja hellyyden erotiikan puutteesta.
Olen nyt deittaillut jo vuoden verran täällä netissä ja miehet ovat
1. naimisissa olevia seikkailunhaluisia elostelijoita, jotka haluavat sekä sen puolison että salasuhteen. Minä taas olen rehellinen ja avoin, eikä mieleeni edes tulisi ryhtyä näihin puuhiin ja potkia toista naista nilkoille.
2. Ujoja reppanoita jotka kyllä kirjoittelevat vaikka ikuisuuksiin netissä, mutta eivät ole koskaan valmiita kohtaamaan ihmistä. En vaan enää jaksa... ja jos joskus tapaisikin tällaisen miehen, niin ilmeisesti saisi elämäänsä juuri samanlaisen josta on eronnut.
3. Ikäisiäni (n50) tositarkoituksella kumppania etsiviä fiksuja ja mukavan tuntuisia miehiä. Ja kaikki haluavat itseään vähintään 20 vuotta nuoremman naisen.
50-vuotiaana olen tullut siihen tulokseen, että olen suhteessani miehiin tullut tässä elämässä tieni päähän. Vaikka olen ikäisekseni nuorekas ja kivan näköinen. Suht. fiksu ja hyvin toimeentuleva ja pärjäävä sekä aistillinen ja täynnä hellyyttä joka kaipaa kohdettaan; en vaan kelpaa kenellekkään. Ja niin valitettavaa kun se onkin, on kyse nimenomaan kelpaamisesta. Kertaakaan en ole vielä kohdannut miestä joka olisi oikeasti halunnut tasavertaisen ja fiksun ja kauniin ja eroottisen yli 45-vuotiaan kumppanin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ehkäpä olet liian sitä ja tätä...kaikki miehet ei hae "täydellistä" naista ;)
Tsemppiä sinulle...
Niinpä, olet surullisen oikeassa. Olen "vasta" 40v, ja tullut samaan tulokseen kanssasi. Paitsi että nainen on liian vanha jo 35v ikävuoden jälkeen. Minulle olisi ollut jo vuosien ajan tarjolla vain itseäni 10-15v vanhempia miehiä, koska miehet etsivät juuri tuon verran itseään nuorempia naisia. Asiaa ei auta se, että minua ihan aikusten oikeasti(ei vain omasta mielestäni) luullaan ikäistäni 5-8v nuoremmaksi. Sekä baariolosuhteissa, että työ/muissa yhteisöissä.
Olen luultavasti samanlainen kuin Sinä; hellä, herkkä, lempeä, aistillinen ja eroottinen. Silti itsenäinen ja vahva. Luonnettani on kehuttu "helpoksi" ja sopuisaksi. Ulkonäkökin lienee keskivertoa parempi. Valitettavasti hakkasin täällä netissä(koska en viihdy ravintoloissa/tansseissa) päätäni seinään niin kauan, kunnes minua oli satutettu niin monta kertaa, ja niin pahasti, että voin nyt vain todeta olevani "sisäisesti kuollut". Älkääkä nyt sanoko, että olin tyhmä ja luottavainen, koska kaltaiseni "kiltit" ihmiset eivät OSAA kuvitella aina ja kaikista pahaa, koska OLEMME kilttejä - ymmärrättekö lukijat tämän?
Mikäli haluan elää parisuhteessa, joudun valitsemaan kuvailemasi kaltaisen(ihmissuhdekyvyttömän) reppanan tai itseäni min. 10v vanhemman miehen väliltä. Valitettavasti tarvitsen tuota erotiikkaa niin paljon, että kokemukseni mukaan vanhemmat miehet eivät välttämättä enää kykene siihen siinä määrin, kuin minä haluaissin. Sen lisäksi vanhemmat miehet ovat usein estoisia, ja/tai asenne naisiin, seksiin ja seksuaalisuuteen ei ole niin avoin kuin nuoremmilla miehillä. Tiedän, että on olemassa myös "kykeneviä" vanhempia miehiä, mutta en kai käytännössä voi ruveta "testaamaan" deittejä sängyssä,ja lempata heitä sitten seksuaalisen kyvykkyyden perusteella..? Vai? En myöskään tässä iässä jaksa enää yrittää opettaa miestä alusta asti ja kädestä pitäen, miten naista käsitellään. Kaikki eivät sitä edes opi koskaan, vaikka kuinka opettaisi.
Summa summarum, olen kuitenkin jo kyvytön parisuhteeseen, kiitos kaikkien niiden pelimiesten joihin olen täällä netissä törmännyt. Naisella ei ole enää mitään mahdollisuutta elää parisuhteessa 35 ikävuoden jälkeen, mikäli ei ole toimivaa sellaista siihen mennessä löytänyt, JA mikäli haluaa myös seksiä, eikä pelkkää ystävyyttä/kumppanuutta.
Olipa mukava lukea kommenttisi. Ja takuulla kohta jo joku uudelleen säätää että ollaan niin sitä ja tätä ja olevinaan. Ja vaan seksin perässä.
Totuus on kuitenkin että jos on hyvä itsetunto ja itsetuntemus, niin se ei ole yhtä kuin olla omahyväinen. Silloin on vaan sinut itsensä kanssa ja siitä olisi helppo jakaa mukavia asioita toisellekin.
Ja erootisuus ja intiimiys ja sen jakaminen KUULUU parisuhteeseen. Se on se liima joka pitää suhteen kasassa vaikeinakin aikoina.
Minä kyllä kestän sen että molemmat yhdessä vanhetaan ja sekä seksi että suhde muuttuu ajassa ja tilanteessa. Mutta sen suunnan kuuluisi olla kehittyvä - ei kuihtuva.
Tuntuu usein myös siltä että ihmiset kiduttavat toisiaan kuolleissa parsuhteissa uskaltamatta päästää irti. Minä olen kuitenkin siitä onnellinen että uskalsin lähteä, ja yksinkin olen onnellisempi kuin siinä hopeisessä häkissä jonka sisällä oli autiompaa kuin Kalaharissa.
Kirjoitin kuin minun kokemuksiani. Sen saman olen huomannut täällä netissä, kuin myöskin livenä kulkiessani. Hyvin surulliseksi tunnen siksi oloni.
Ihmettelin itsekseni aikani, kunnes tajusin tilanteen. Parempi siis olla yksin, kuin mitään tyhjää yritelmää enään ylläpitää.
Meitä fikuja, koulutettuja, sisäisesti ja ulkoisesti edustavia ja lämpimiä naisia on liikaa yksin. Meille ei yksinkertaisesti enää ole tässä maassa vertaista miestä.
Olen itse 42-vuotias ja luovuttanut täysin edes haaveet parisuhteen löytämiseen.
Et kelpaa, koska olet yli 35-vuotias ja en todellakaan halua tai tunne mitään kiinnostusta isäni ikäisiin miehiin.
Surullista jäädä yksin, mutta parempi vaihtoehto sekin kun sen väärän kanssa vain muodon vuoksi oleminen.
Etsimmekö miehet muista pohjoismaista vai mitä teemme?
" Meitä fikuja, koulutettuja, sisäisesti ja ulkoisesti edustavia ja lämpimiä naisia on liikaa yksin. Meille ei yksinkertaisesti enää ole tässä maassa vertaista miestä. "
Syytä ihan vain itseäsi, kun olet jäänyt nirson kersan tasolle vielä yli nelikymppisenä. Jos tarjonta on liian huonoa, vika voi olla maussasi, kun sinulle eivät kelpaa sellaiset miehet, jotka sinut kelpuuttaisivat. Tuo naistenlehdistä opittu itsekkyyskieli (minä fiksu, minä koulutettu, minä edustava) kertookin jo aika tarkkaan, miksi olet yksin.
Suomalaiset miehet ja suomalaiset naiset ansaitsevat yleisesti ottaen toisensa. Jos suomalaiselle naiselle ei suomalainen miestarjonta kelpaa, vika on naisessa, aivan kuten vika on miehessä, jos tarjolla olevat eivät kelpaa. Kyllä minäkin nuorempana nirsoilin, mutta elämä opetti, että nirsoa poikaa kutsutaan vanhaksipojaksi (eikä miksikään urpaanisinkuksi). Olisi vain sinunkin kannattanut tajuta asiat jo ennen kuin sinusta tuli katkera vanhapiika.
meitä muitakin pettyneitä on, valitettavasti.
Olen itsekin 50-nen, seuraa on löytynyt ravintoloistakin, viimeksi 12 v. nuorempi vapaa mies, jonka kanssa jonkin aikaa tuntui menevän ihan hyvin, olimme monissa asioissa samalla aaltopituudella. Sitten jouduin toteamaan, että hän ei ollut tarpeeksi kypsä eikä valmis sitoutumaan suhteeseen kanssani, vaikka usein vakuutteli kuinka hieno ja upea olin. Puheen tasolle jäi, uskallus ja tahto puuttuivat häneltä.
Toki itsekin ajattelin, että hän oli liian nuori,ja niitä erottaviakin tekijöitä tietysti oli: esim. koulutus, toimeentulo ja asuinolosuhteet. Ja vaikka hän oli ns.mies parhaassa iässä, ei seksi ja erotiikka häntä kovin paljon kiinnostaneet, minua kylläkin.
Ei voi kuin todeta (taas), että miehet eivät tosiaan kestä vahvoja ja itsenäisiä naisia (jotka kuitenkaan eivät aina jaksa olla niin vahvoja !). Kasvaminen yhteen ja yhdessä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Halutaan helppoja ratkaisuja ja kun ei kaikki tapahdukaan niin kuin on itse sen ajatellut, luovutetaan.
Olen itsekin nyt roikkunut pari kuukautta tällä Suomi24 treffipalstalla ja joudun jo nyt toteamaan saman kuin sinä: kirjoitetaan ja kehutaan itseä aika estottomasti, mutta kun pitäisi oikeasti laittaa itsensä peliin, ei riitä rohkeutta. Tai roikutaan palstoilla ilmeisesti vuodesta toiseen odottamassa, että jokin ihme tapahtuisi (= nuori ja kiihkeä donna tulisi palvelemaan itsensä unohtaen ja herraa palvoen).
Ilmeisesti siis fiksut ja ajattelevat aikuiset miehet eivät näillä palstoilla ilmoittele.
M.O.T.
"ja vaikka hän oli ns.mies parhaassa iässä, ei seksi ja erotiikka häntä kovin paljon kiinnostaneet, minua kylläkin. "... Uskokaa jo, kyllä miehiä se seksi ja erotiikka kiinnostaa, mutta ei ehkä enää teidän kanssa. Miehelle se naisen ikä on tärkeämpi asia kuin miehen ikä naiselle. Vanhempi ei vain jaksa kiinnostaa samalla tavalla.
Juupa - näihän se on. Mutta se vaan kummastuttaa että miksi ei sitten voi olla sen asian suhteen rehellinen ja avoin? Kaikki naiset minun tuttavapiirissäni ovat sitä mieltä, että on paljon parempaa kuulla se totuus - vaikka se ei aina niin kivalta heti tunnu. Mutta jo hetken kuluttua totuuden kertojaa arvostaa ja kunnioittaa. Ja myös totuuden kuulija loukkaantuu huomattavasti vähemmän kun silloin kun säädetään jotain diibadaabaa totuuden sijaan.
Eli - miksi miehet hakevat profiileissan kumppania, jonka ikä on 30 - 55 jos haluavat ainoastaan 30 - 35 vuotiaita?
Ja uskoppa. Kun se mies sitten saa sen 32,5 -vuotiaan, niin se kajahtaa katatoniaan kun suureksi yllätykseksi tämä unelmadonna haluaakin myös lapsia. Onpa ihme?!!! Että kolmekymppinen normaali nainen haluaa lapsen (ja tää on fakta - on ihan itse koettu) Eihän juuri eläkkeelle jäävä mies enänää mitenkään halua vaipparumbaa, vaan ainoastaan nuoren esineen kokkarailla näyteltäväksi... ja pantavaksi.
Eli voisikos toivoa sen verran rohkeutta näiltä miehiltä että laittaisivat reilusti ihannetoiveeseen sen mitä haluavat
-kaunis (missimitalla)
-älykäs (pHD vähintäänkin)
-30 - 35 -vuotias
-rikas
-lapseton joka ei halua lapsia
Voitaisiin sitten kaikki olla tilanteen tasalla ja mekin 5-kymppiset surkimukset ehkä vihdoinkin ymmärrettäisiin ettemme enää kelpaa lämmittämään kun 75 miesten petejä - siinä vaipanvaihon välissä.
"Kasvaminen yhteen ja yhdessä". Ei ihme, että miehet karkaavat.
Normaalisti lapsi tajuaa oman erillisyytensä siinä 2-vuotiaana.
En todellakaan ymmärrä teitä miehiä. Ikä merkitsee käytännössä enemmän, kuin ulkonäkö. Minua luullaan jatkuvasti, joka paikassa 5-8v nuoremmaksi(eli ei vain ja ainoastaan känniset"valehtelevat" äijät, vaan myös vesiselvät NAISET). Itseäni 10-15v nuoremmat miehet lähes itkevät oveni takana, ja olen heidän mielestään nimenomaan seksuaalisessti haluttava. Ne miehet, jotka ovat syystä tai toisesta vuoteeseeni joskus päässeet, vonkaavat vuosikausia lisää. Vastaavaa ei kuulemma saa "nuorilta" naisilta. Kun pidin kuvallista profiilia s24:ssä, sain järjettömän määrän palvovia viestejä siitä miten viehätttävä olen, ja kuinka minua voisi luulla jopa 10v nuoremmaksi. Tästä huolimatta ikäiseni ja nuoremmat miehet eivät halua vakavaa suhdetta kanssani, ellei nyt oteta lukuun niitä aivan toivottomia tapauksia, joille kelpaa kuka vaan. Baarissa tms. minua kohtaan kiinnostusta osoittaa järjestään itseäni 5-10v nuoremmat miehet(pitävät minua ikäisenään?), mutta yllättyneinä kaikkoavat vähin äänin, kun kuulevat ikäni.
Nuori nainen on miehelle statussymboli. Mies ottaa mieluummin ei- niin kauniin(tai fiksun) nuoren naisen, kuin hieman nätimmän ikäisensä, saati vanhemman.
Ja turha nyt esittää nälviviä väitteitä siitä, että olen itserakas tms. kun kirjoitin näin. Tämä nyt vain sattuu olemaan faktaa. Enkä harrasta nuorten miesten kanssa vehtaamista, vaan etsin ikäistäni, kunnollista miestä. En vain kelpaa ikäisilleni KUNNOLLISILLE miehille IKÄNI vuoksi.
iässä sinun kanssasi tuskin enään saa lapsia. Siinä se pohjimmainen syy siihen miksi mies suosii nuorempaa naista. Ei siinä mistään statuksesta ole kyse vaan siitä, että ne miehet jotka kuolaavat lisääntymisiässä olevien naisten perään lisääntyvät ja muut kuolevat (tai ovat kuolleet) sukupuuttoon. Sieltä ne meidän halut ja mieltymykset ovat pohjimmiltaan peräisin. Mies voi aivan hyvin paneskennella vanhempaa naista, mutta harvassa ovat ne, jotka valitsevat vanhemman oikeaan parisuhteeseen mikäli kokevat, että heillä on mahdollisuus nuorempaan.
Lisäksi miksi annat ymmärtää, että ikä on jotenkin huonompi kriteeri kuin ulkonäkö? Itse olen 33v lapseton mies. Paljon mieluummin valitsen vaatimattomamman näköisen mukavan nuoremman naisen, jonka kanssa perustaa perhe, kuin steriilin vanhemman naisen. Minusta tämä on terveempää kuin sokea ulkonäön perässä juokseminen.
Voisin toistaa edellisen kirjoittajan sanat. Teitä ALLE 40-vuotiaita nuoria miehiä riitää ihailijoiksi, mutta emme etsi teitä, vaan ikäisiämme miehiä.
Jos olet 33 ja lapseton mies tai nainen, totta kai silloin vielä etsitään kumppania sen ensimmäisen perheen perustamista varten.
Mutta nyt ei ollut kyse siitä, vaan jos mieskin on omalla tahollaan eronnut ja lapset jo tehtynä, silti vain se 15-20v nuorempi nainen on se, jota jahdataan.
Suomi todella on TÄYNNÄ yksinäisiä naisia, koska kunnollisia miehiä ei riitä. Peräkamarin pojat ja juntit, itsestään huolehtimattomat kaljamahat, heitä taas emme huoli.
Kun naisena saavutat tietyn iän, on aikuiset lapset, etkö enää saisi olla seikkailunhaluinen saati seksuaalinen. Kuollako silloin pitäisi?
Vastauksia kaipaan ikäryhmämme 45 v. -> miehiltä.
Teiltä miehet, joiden hakukriteereissä on jopa 20 v. nuorempi nainen ja itse et kuitenkaan enää halua omia lapsia.
Olet itsestäsi huoltapitävä, ajassaelävä, avoin, sosiaalinen, trendikäs jne. se kaikki minkä kerrot profiilissasi positiiviseksi ominaisuudeksi itsestäsi.
Miksi emme löydä toisiamme, kaltaisiamme?
Niinpä! Olet aivan oikeassa. Kolmekymppinen mies joka EI halua perustaa perhettä ja HALUAA viiskymppisen naisen, on minun mielestäni vähintääkin suspekti. Sinun iässäsi kuuluu nimenomaan haluta juuri noita asioita; oikeaa, tervettä ja reipasta. Mun alkuperäinen ihmettelyni olikin siinä, että miksi viisikymppiset miehet jotka pääsääntöisesti eivät enää halua lapsia, haluavat kolmekymppisiä naisia.
Suomessa tällä hetkellä lapsen synnyttäminen on lykkänntynyt juurikin tuonne kolmen kympin kieppeille ja sitten ollaan ristiriidassa kun toinen haluaa perheen ja toinen vain kahden aikuisen liiton.
Kummastuttaa myöskin se, ettei yksikään viiskymppinen mies ole halunnut kommentoida.
mitä toiset elämässään haluavat, haluavatko he perheen vai mitä. Oletko psykologi vai miten osaat luokitella lapsia haluamattoman ihmisen "suspektiksi"?
Ehkä vika on juuri tuossa: minä, minä ja minä plus minun ajatukset, minun ajatukset ja minun maailmankuva.
Et taida olla kypsä PARIsuhteeseen!
Hmm! Ei mulle todellakaan kuulu mitä toiset ajattelee. Ellei ne sitten halua kertoa ajatuksiaan, kuten sinä. Enkä ole psykologi. Enkä varmasti oikeassa kaikissa asioissa. Mutta olen valmise keskustelemaan ja kuuntelemaan ja ehkä oppimaankin jotain.
Oliskos sulla siis jotain ihan oikeasti sanottavaa? Jokin ehkä jopa mielipide. Vai haluatko vaan purkaa pahaa mieltäsi kiukutteluun?
Totuus kuitenkin on että ihan biologinen, sosiaalinen ja tunnetason fakta on, että useimmat ihmiset haluavat parisuhteen ja lisääntyä. Ja minusta viisikymppisenä olisi epäreilua alkaa seurustella sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole lapsia koska
1. jossain vaiheessa hän erittäin todennäköisesti haluaa lapsia ja minä en siihen enää pysty
2. seuraa surua sekä hänelle että minulle
3. tulevaisuus siinä suhteessa ei siis näytä hyvätä
4. parisuhteellekkin täytyy olla jotenkin järkevät perusteet
ja niitä on toki muitakin, mutta MITEN me tähän päädyttiin? Ruotimaan kolmekymppisiä miehiä. Alunperin oli asiana keskustella ihan jostain muusta.
kertoa, miten elämän kuuluisi mennä, niin sanavalintasi oli aika heikko:
"Sinun iässäsi kuuluu nimenomaan haluta juuri noita asioita..."
Tässä et puhu mitään mistään todennäköisyyksistä, vaan siitä, mitä NIMENOMAAN kuuluu haluta.
Yhä useampi valitsee "lisääntymättömän" elämäntavan ja myös heidän vakaumustaan tulisi kunnioittaa, vaikka se ei olekaan yhteiskunnassamme trendikästä.
Oma aloituksesi antoi hieman osviittaa kiukuttelusta.
En allekirjoita väitettä, että kaikki ikäisesi miehet haluaisivat itseään 20 vuotta nuoremman naisen, en siis ollenkaan. Omat kokemukseni lähipiirin eronneista/vapaista miehistä on erilaiset. Ennen kaikkea he hakevat tasavertaista kumppania. En siis osaa vastata alkuperäiseen ongelmaasi, kossa en näe sen olemassaoloa ja siten ratkaisuakin on vaikeaa löytää.
Minä ymmärsin alkuperäisen (ketjun aloittaneen kirjoittajan) kirjoittavan kokemuksestaan nettitreffaajana siitä mitä hänelle on "jäänyt käteen".
On totta, että yhä useimmat ihmiset valitsevat "lisääntymättömän" elämäntavan.
Kuitenkin on luonnotonata muodostaa elämänkumppanuutta itseään 20 v. nuoremman/vanhemman kanssa. Se toimii vielä 30/50, mutta toimiiko 40/60 puhumattakaan 50/70?
TASAVERTAISUUS on kaukana!
että kaikki eivät halua edes lapsia? Heitä on miehissä kuin naisissakin. Entäpä jos sinun "nuorempi" naisesi ei saisikaan lapsia? Nii nii....rakkaus on katoavaista eiks totta?
"enkö ole haluttava..?"
Et. Seuraava kysymys?
Jotenkin tuttua tuo tekstisi. Oletko ehkä toinen aistillinen, upea, vahva jne...
http://www.iltalehti.fi/viihde/200712116969022_vi.shtml
Minun, itsenäisen, aistikkaan, huolitellun, eroottisen, nuorekkaan viisikymppisen arki ei näytä toivottomalle. Tai se näytti toivottomalle, kunnes ...
-älysin ottaa sen mitä tarjolla oli/on live elämässä-
nelikymppisen rakastajan.
Miestä, ikäistäni "etsiskelin" treffipalstoilta, baarista jne. Toki heitä muutamia tapailinkin.
Missä on ikäiseni nuorekas, trendikäs, seksuaalisesti aktiivinen ja estoton vapaa mies?
Tapaamani miehet olivat hissukoita, suht impoja, estoisia, kourivia, kuolaavia, "kielimiehiä", joiden todellinen "kielitaito" oli kaukana omasta näkemyksestäni "kielimiehestä". Eli turvaseksi oli vieraskäsite!
Lopputulos oli lohduton, olin tullut parisuhteen suhteen tieni päähän. Mitä tekisin tuollaisella miehellä, kun opettajaksi en ala, en hoitajaksi, en kasvattajaksi.
Naisena elän elämäni ehkä parasta aikaa, joten päätin antaa ajan näyttää, jos joku on tullakseen jostakin, niin ok. Kuljen aistit avoimena, en etsien, minullahan on raksataja.
Suuri osa miehistä on joutunut siinä määrin naisten nöyryyttämäksi nuoruudessaan, että kun he pääsevät lopulta sellaiseen elämäntilanteeseen ja itsetuntoon, että alkavat kelvata naisille, he ottavat vahingon takaisin ja haluavat nuorta lihaa. Nuorina he eivät kelvanneet sinulle - nyt sinä et kelpaa heille. Kuka haluaa ottaa viisikymppisen naisen, joka ei edes osaa puhua ihmisten kieltä, vaan ilmaisee itseään lattein naistenlehtiklisein ("naiseuteni", "aistillisuuteni", ällön lällän lällä) ja jolla ei ole edes kiinteää lihaa tarjottavanaan? Ei kukaan. Ryydy siihen.
Olen 50 vuotta täyttänyt nainen ja erosin pitkästä liitosta noin vuosi sitten. En ole kertakaan joutunut paniikkiin sen asian suhteen, etten "kelpaisi" kenellekään. Totuttelin hiljakseen yksinelämiseen ja yrittelin jonkinmoista nettitreffailua. Siitä hommasta ei mitään tullut muutamia surkeita yritelmiä lukuun ottamatta. Ehkä siksi, etten itse oikein uskonut koko hommaan. No, sitten rupesi tosielämässä tapahtumaan ja kohtasin miehen. Aikuisen, itseni ikäisen, vapaan, fiksun, hyvän näköisen, tyylikkään, taitavan rakastajan ja tätä on nyt kestänyt jo useamman kuukauden. Mies on ottanut hiljalleen puheeksi yhteisen tulevaisuuden ja miten sen järjestämme. Suhtaudun tilanteeseen varovaisen realistisesti, mutta rakkaus työntyy väkisinkin pintaan. Ehkä se näkyy sitten myös ulospäin, koska yllättäviä treffikutsuja on alkanut sadella eri suunnista ja mitä oudoimmissa yhteyksissä :)Tosielämässä - ei netissä. Viimeksi kampaajalla, jossa parturituolissa istunut mies oli kuulemma katsellut minua jo pitempään ja yrittänyt justeerata omia aikojaan käyntieni mukaan. Nyt sitten rohkaistui. Jestas, sanon minä. Tommosta en muista nuorempanakaan sattuneen. Toivoa ei siis ole syytä muittenkaan heittää.
Tuota tuota. En kyllä tunnusta ikinä nöyryyttäneeni yhtään ainoaa ihmistä - en miestä enkä naista. Minusta ihan kaikkia pitää kunnioittaa, ja eronikin hoidin yhteisymmärryksessä exän kanssa ns. sivistyneesti. Miksi toista pitäisi nöyryyttää jos kuitenkin aina tarvitaan kaksi sössimään yksi ihmissuhde?
Ja hei oikeesti - tiukkaa lihaan - hih hih. Kyllä oikeesti on niin että kaikenlainen lihan tiukkuus tai löysyys ei ole iästä kiinni. Sen verran on tullut oppimäärää myös lantionpohjan lihaksisitosta että takuulla on sielläkin asiat kunnossa.
Mutta voisitko vastata mulle että miksi tämä mielipieeni ilmaisu niin kauhesti koskettaa sinua että sorrut alatyyliin?
"Minä aistikas, huoliteltu, eroottinen, vahva ja upea nainen"!!! Tuosta saa sen kuvan, että sivistyksenne lepää naistenlehtien varassa.
Siis kirjoitatteko te näitä juttuja tänne aivan tosissaan ja vakavissanne?
Kuulut forumin vakiohäirikköihin ja nikkisi suuri isä ja aviomies ja isä herättää vain hilpeyttä. Naisvihasi johtaa tietenkin lapsuudestasi ja tiukasta lestadiolaistaustastasi, jossa naisen paikka on synnytyskoneena ja miehen nyrkin ja hellan välissä. Jumalan rauhaa vaan sinulle, mutta tasa-arvoisesta elämästä et tiedä vielä mitään. Toivottavasti sinulla ei ole tyttöjä jotka pakkonaitat 17-vuotiaana vanhalle naapurillesi.
" "Minä aistikas, huoliteltu, eroottinen, vahva ja upea nainen"!!! Tuosta saa sen kuvan, että sivistyksenne lepää naistenlehtien varassa."
Samaa mieltä. Ihmettelen, että kun naiset kirjoittelevat tällaista itsekeskeistä tarinaa, kukaan ei uskalla kysyä, olisiko naisessa itsessään vikaa. Kyllä hyviä keski-ikäisiä miehiä varmasti on, mutta kun hyvä mies haluaa hyvän naisen, sellaisen, jonka päähän mahtuu muutakin kuin naistenlehdistä omaksuttu itsekkyysideologia.
Minä ainakin kavahdan aina, kun nainen alkaa puhua naistenlehtiklisein. Jos nainen puhuu omalla äänellään ja omilla sanoillaan, hän on kiinnostava, koska on omanlaisensa ihminen.
Ja kyllä seurustelen, älykkään ja pitkälle koulutetun naisen kanssa, joka ei ole hakenut maailmankuvansa aineksia tanttalehdistä.
Mikähän siinä on, että miestä vaaditaan sietämään naisen typerimpiäkin oikkuja "tasa-arvoisuuden" nimissä?
Minä ainakin haluan naisen, jonka kanssa asioista voi keskustella ja sopia ja joka ei tee joka pikkujutusta suurta tasa-arvo- ja arvovaltakysymystä.
"Erosin siitä syystä että olen juuri sellainen nainen jonka perään miehet haikailee."
Tuolla lauseella voittaa ehkä jonkun Nobelin naisten logiikka palkinnon?
Eli siis jos toiset miehet kiinnostuvat naisesta, se on pätevä syy eroon naisen vinkkelistä !?
Aika itsekkäältä "oksalta toiselle" ihmiseltä kuulostat. Piti oikein laseka monta kertaa yhdessä viestissä pitää omaa "aistillisuuttaan" kehua...
En voi olla muuta kuin samaa mieltä kanssasi.
Ap korostaa aistillisuuttaan ja siihen liittyviä tarpeitaan ja samaan hengenvetoon äimistelee ja osoittelee miehiä, jotka näillä saiteilla ja käytännössä ovat toteuttamassa aivan sitä samaa.
Miesten aistillisuudesta naiset (myös ap) käyttävät usein kuitenkin vähemmän imartelevia ilmaisuja. (Jääköön tässä luettelematta)
Ap nimittelee yhdessä kommentissaan "nuoriksi esineiksi" itseään nuoremmpia naisia, jotka elävät parisuhteessa ikäistään vanhemman miehen kanssa.
Hän vähättelee siis suoralta kädeltä sekä näitä miehiä että naisia.
No eipä muuta voi odottaa "ikiteiniltä", joka erosi siitä syystä, että "olen juuri sellainen nainen jonka perään miehet haikailee."
Entäs tämä: "... että selvitäkseni edes jotenkin hengissä oli pakko erota." ????
Tietääkö joku, että kun "aistillisuus on vaurioitunut" :)) erotiikan puuttuessa suhteesta, seurauksena olisi ollut hengen lähtö!
Voi herranpieksut, naisen logiikani ei riitä tajuamaan tuollaista lapsellista sievistelyä, severtelyä ja itsekeskeisyyttä.
Mä nyt vastaan tässä vähän kaikille, jotka ovat kommentoineet alkuperäistä viestiäni. Kiitos kommentesita - ihan jokaisesta.
Mun kanssani samoin ajattelevia naisia näyttää olevan jonkin verran. Ja sitten on niitä miehiä jotka reagoivat minuun todella tunteella :) Tunteet ovat jokaisen ihmisen absoluuttinen oikeus ja ne ovat aina totta; niin minun hellyydenkaipuuni, erotiikan haluni ja jopa aistimaailmani ja myös vastaajien kiukku, ärtmys ja v*****s.
Muutama asia jäi ihmetyttämään.
Yksikään minun ikäiseni mies ei ryhtynyt keskustelemaan ja kertomaan kannastaan.
Yksikään vastanneista miehistä ei myöskään halunnut keskustella aiheesta, vaan keskittyivät jaarittamaan ihan asian vierestä.
Lisäksi se että kerroin tunteistani (joista en luovuta milliäkään) ja siitä että olen luokiteltu keskimääräistä älykkäämmäksi, tuntuu ärsyttävän suunnattomasti. Nettiprofiileissa on hurjan usein kuvailtuna ihmisiä sanoilla; pitkä, harteikas, komea, mukava, huumorintajuinen, atleettinen, urheilijamainen, älykäs, fiksu, hyvin toimeentuleva, kiltti, uskollinen.... Juuri nämä ovat miesten kuvauksia itsestään. Minua ne eivät harmita lainkaan, koska ne kertovat juuri sitä, miten ihminen suhtautuu itseensä - arvostaen hyviä piirteitään. Mutta jos nainen sanoo samoin arvostavansa itseään, niin nämä tänne vastanneet miehet kilahtavat kiukkuaffektiin heti.
Annan vielä muutamia ehdotuksia siihen mistä voisi aloittaa ihan itse keskustelun (jollei muuten osaa :) , eikä sitten tarvitse ollenkaan keskustella siitä mistä ei halua keskustella (lue tästä aiheesta)
- kolmekymmppisen naisen ihanuus
- kolmekymppisen miehen oikeus olla lisääntymättä
- miksi viiskymppinen nainen osaakin olla niiin ärsyttävä
- me ihanat miehet
- naistenlehdet miesten lukemistona
- tiukkaa lihaa jokajampalle
Ja jos nämä eivät riitä niin voin kyllä antaa lisää aiheita. Pyydä vaan ihan reippaasti.
Tuanoinii, olen 40v. kirkkoon kuulumaton mies, naimisissa 43v. naisen kanssa ja yhden lapsen isä.
Koska meitä miehiä kiinnostaa vain ja ainoastaan alle 30-vuotiaat naiset. Jos et tätä tajua, ihmettelen suuresti.
Kukaan ei halua koskea vanhaan naiseen, me meihet kun ei vanhennuta samalla tapaa vaan pysytään sarmikkaina aina.
ja siinä se säälittävyys onkin. Miehet ihan totta tyhmyyksissään luulee, ettei ikääntyminen koske heitä. Hih! Tukka lähtee, vatsa kasvaa, eturauhanen vaivaa, tietyssä vaiheessa jäykkää on enää asenteet, alkaa narina ja tyytymättömyys kaikkeen, ei innostu mistään uudesta, kaiken pitää olla kuten aina ennekin tyyliin "hernesoppaa torstaisin", seksi ei onnistu eikä niin ollen kiinnosta, istuu telkkarin ääressä mykkänä. Ja tämä kaikki alkaa tapahtua tuossa viimeistaaän 45-50 korvilla. Silloin on rouvan paras ottaa nk. ritolat ja pelastaa loppuelämänsä.
Ja charmikkuutenne riittää, naimaan nuoria aasialaisnaisia. Teidän polojen vaimonsaanti on
kehitysmaissa, kun venäjän daamitkin ovat löytäneet omanavrvontuntonsa.
Eihän vanhemmissa naisissa mitään vikaa ole. Olen asunut vaimoni kanssa yhdessä 20 vuotta.
Enkä huomaa vaimossani yhtään piirrettä, joka olisi mennyt huonompaan suuntaan.
Kaikki me rapistumme kuin vanha puuvene ajan kanssa. Myös minä itse(huokaus!).
Minua riepoi tämän keskustelun sävy, joka muistuttaa nörttimiesten markkina-arvoteorian ympärillä pyörivää keskustelua.
Omia ominaisuuksia ylistetään ja toista sukupuolta syytetään vääristä preferensseistä.
Kuten sanoin aiemmin, maailmassa ei ole virhettä. Se vain on.
Joko voi muuttaa itseään ja olla suvaitsevampi toisen puutteita kohtaan.
Tai sitten voi pitää kiinni omista haluistaan ja arvostuksistaan, jolloin parin etsiminen kestää pidempään.
Tai sitten voi elää yksin. Ei sekään aina ole se huonoin vaihtoehto.
Yksi asia on varma. Tarjolla olevien miesten laatuun ette voi vaikuttaa.
Eikä yllä käyty keskustelu anna kaikista keskustelijoistakaan kovin fiksua kuvaa.
Kirjoitin tuossa ylempänä oman kokemukseni pieneksi tsemppaukseksi muille. Omat kokemukseni eron jälkeisestä seuraelämästä eivät ole yhtä kielteiset kuin täällä eräillä. Ehkä oma elämänasennekin vaikuttaa. Itse totuttauduin jopa yksin elämiseen enkä niin ollen varsinaisesti etsinyt ketään. Sellainen mies vain käveli elämääni. Hups!
Olet oikeassa siinä, että on aivan turha laatia mitään ihannemieslistoja, koska siihen laatuun on tyydyttävä mitä on tarjolla. Todellisuus ei toki ole mitenkään synkkä. On vain niin, että jos on kovat kriteerit, se kertoo ehkä siitä ettei ole oikeastaan valmis uuteen suhteeseen. Etsii vain, muttei löydä ja syyttää peiliä siitä, että naama on vino - kuten sanotaan. Sama ilmiö näyttää olevan niillä miehillä, jotka asettavat naisille mahdottomat kriteerit.
Kyllä sä vielä löydät itsellesi sopivan kumppanin! Kannattaa vaan antaa ajan kulua ja ottaa löysin rantein....
Hei,kirjoitit asiaa. Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin sinäkin. Olen laittanut itsestäsi profiilin ilman kuvaa viikko sitten, yhtään viestiä en ole saanut.Olen nyt 49 v ja samanlainen kuin sinä. Hyvässä asemassa, hoikka jälleen, liikunnallinen,kielitaitoinen ja kuulema kivan näköinen normaalipainoisenakin. Joku väitti kuvattomine naisten olevan lihavia jen. En vain halua omaa kuvaani kaikkien töllisteltäväksi. Lähetän sen kyllä,jos tarvis vaatii tai tapaan livenä.
Kaikkea hyvää ja joulun odotusta!
Marjut
[email protected]
Olisiko profiilisi tekstissä jotain sellaista, joka ei herätä kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa? Missä treffipalvelussa ilmosi on? Ihmettelen siksi, että olen ikäisesi ja laittanut reilun vuoden aikana kuvattoman ilmoni kaksi kertaa; lyhyeksi ajaksi Suomi24:ään ja 3 kk:ksi match.com:iin. Molemmista tuli reilusti vastauksi (enkä tarjonnut edes seksiä enkä päiväkahviseuraa Heh!). Muutaman miehen kanssa kävin jopa treffeillä, mutta sopivaa vain en kohdannut. Livenä sitten kyllä muutama kk sitten :)
tainnut keskittyä niin kovasti
noihin sun erinomaisuuksiin,
ettet hoksannut, kun aika
ajo ohi. mut onhan sua varten
olemassa ikäluokka 60 .
mitä muuten sun exälle kuuluu.
jäiks hän yksinäisenä lehdellä
soitteleen?
Olen saanut paljon kommentteja joissa suomitaan minua - ok - hyvä niin. Varmaan vika on juuri mussa. Mietin pitkään että viitsinkö kommentoida ja ehkä sitten kuitenkin.
Syy miksi sitä verhosi viestini kielikuviin, oli minun kohdallani (tai oli) seuraava. Vielä muutama vuosi eron jälkeenkin tunnen sellaista lojaalisuutta exääni kohtaan että pelottaa avautua. Ettei tule paljastaneeksi jotain intiimiä toisesta. Sinänsä aika dorkaa. Koska jos hän vaikka lukisikin tämän, niin eihän kukaan muu kuin hän itse ymmärtäisi kenestä on kyse.
Siis. Mitä tulee minun erinomaisuuteeni. Olen omasta mieletäni tuiki tavallinen nainen. Mutta miespuoliset kollegat kertovat imartelevia asioita aina joskus sekä ulkonäöstäni että luonteestani. Vain siitä päättelin olevani jonkun mielestä "upea". Ja jo ennalta ilmoitan että - juu - näiden työkavereiden kanssa en sitten ala yhtään mitään. Niin epätoivoinen en ole että ryhtyisin havittelmaan toisen naisen omaa.
Erostani. 40-vuotislahjaksi sain itseäni 16 vuotta vanhemmalta mieheltäni (jota rakastin syvästi ja myös intohimoisesti) lahjaksi ilmoituksen että nyt sitten on seksi ohi. Ei ollut kuulemma enää sopivaa sen ikäisten ihmisten puuhastella niin lapsellisia ja sotkuisia touhuja. Olen siis juuri itse ollut se jonkun mukaan parjaamani nuorempi nainen??? Tarkoitus ei ollut parjata vaan ihmetellä miksei omanikäinen kumppani kelpaa.
Avioliitossani ei autanut kysellä, ihmetellä, kinata, riidellä eikä mikään. Se oli ohi ikuisesti kertailmoituksella. Ensiksi aloin vihata itseäni, kun olin niin kykenemätön etten osannut edes yhtä avoiliittoa hoitaa kuntoon. Sitten huomasin alkavani vihata kumppaniani, joka ei suostunut edes keskustelemaan asiasta puhumattkaan mistään muusta korjaavasta liikkestä. Ja kolmanneksi aloin vihata koko elämää kun olin ensin yrittänyt vuosikausia vaan sopeutua ja tottua ajatukseen. Ja vasta sitten - vuosien kuluttua - päätin luopua avioliitosta ennen kun ryhtyisin itsetuhoiseksi. Tämä yksinäisyys on kuitenkin parempi vaihtoehto kun se kauhea ilmapiiri jossa elimme. Uskon että exänikin on nykyisin tyytyväisempi ilman minua - toivottavasti.
Eli on totta että ei kukaan ole kuollut erotiikan puutteeseen. Mutta siihen masentuneisuuteen, itseinhoon ja vihaan voi kyllä kuolla. Itseasiassa masentuneisuuden kuolleisuusluvut itsemurhien muodossa ovat Suomessa hälyyttävän korkeat.
Nettipalstoja ja keskusteuja luettuni, olen tullut siihen päätelmään että miehet haluavat puolisoiltaan hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä. Siitä päättelin eronneeni "koska olen nainen jota miehet haluavat". Minulla kun olisi antaa hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä - jollekin ihan tavalliselle miehelle tällaiselta ihan tavalliselta naiselta.
Lopuksi vielä haluan jo ennalta kertoa että minä en ikinä voisi edes kuvitella eroavani miehestä, joka ei jostain fyysisetä syystä kykenisi seksiin. Rakkaus voittaisi sen ja sen impotenssinkin jälkeen on mahdollisuus säilyttää läheisyys ja hellyys.