Nuorempana tämä oli ehkä normaalia mutta nyt yli kolmekymppisenä tämä aiheuttaa pahaa mieltä ja turhautumista. Tuntuu siltä että jokainen mies joka herättää mielenkiintoni on jo parisuhteessa. En etsi mitään rikasta komistusta. Minulla on arvot kohdallaan ja olen kokenut yhtä sun toista. Työpaikalla törmään mukaviin miehiin ja myös vapaa-ajalla. Ottaa päähän kun saa koko ajan kuulla tai huomata miehen olevan naimisissa tai muuten varattu. Tässä on varmaan joku psykologinen syy taustalla mutta en kyllä itse tajua mikä se olisi. Yhden yön suhteita en harrasta ja toiseksi naiseksi en rupea, vaikka tyttöystäväni joskus tekevät sitä. Se olisi ehkä helppo vaihtoehto mutta pidän tietyistä arvoistani kynsin hampain kiinni. Olen jo yksinkertaisesti luovuttanut. Vietän aikani suvun ja ystävieni seurassa. Tuntuu kuitenkin siltä että se pari pitäisi jo löytyä. Kyllä tässä aikuinen ihminen kovettuu pikkuhiljaa. Ja tunteettomasta ihmisestä ei ole kenenkään kumppaniksi.
Ihastun varattuihin
miehiin.
9621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihastuminen varattuihin on tyypillistä naisten käytöstä. Sitten itketään, kun homma ei etene (ja siinä sivussa saadan muidenkin ihmissuhteet kuralle).
Samaan aikaan on olemassa vapaita miehiä, joilla ei ole luurankoja kaapissa ja jotka olisivat ihan aidosti kiinnostuneet jakamaan tulevaisuutensa toisen ihmisen kanssa. Mutta ei. He eivät ole niin ihqu:ja, jotta kelpaisivat parisuhteeseen.
Tavallinen, asiansa hoitava mies ei näytä arvon naisille kelpaavan. Pitää olla sitä ja tätä. Toisaalta, parempi olla edes pääsemättä parisuhteeseen, joka on vain alituista kiirettä ja suorittamista...
Varatuilla miehillä on sitä itsetuntoa/itsevarmuutta/whatever jonka naisten kiinnostustutkat poimivat välittömästi. He ovat kelvanneet jollekin ja tietävät siis kelpaavansa jatkossakin. He saavat useimmiten säännöllistä seksiä.
Tässä työpaikan pikkujouluissakin lähes kaikki sällit ahdistelivat ja lääppivät akkoja varatun statuksesta huolimatta (hyvähän se kun ei vaimo ole näkemässä).
Sinkkumiehillä taas seksin ja "naisen kosketuksen" puute laskevat itsevarmuutta ja sekös paistaa päällepäin varsin selvästi joko arkuutena ja/tai epätoivona joka karkoittaa naisia.
Näin se menee.
Varmaan jotain perää. Varatuilla tai vastottain eronneilla on varmaan jokin aura jonka naiset aistivat. :)
Erostani lähtien olen huomannut naisten kiinnittävän minuun enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin. Viimeisen 4 kuukauden aikana olisi ollut mahdollisuuksia naida 6 eri naisen kanssa ja näistä 4 on ollut täysin tuntemattomia. Esimerkiksi aiemmilta poikamiesajoiltani muistan että oli todella harvinaista että tilaisuuksia olisi auennut samalla tavalla eteeni mitä nyt. Enkä omasta mielestäni ole muuttunut millään tavalla, ainakaan ulkoisesti. Ehkä itsevarmuutta on tullut lisää ja se näkyy ulospäin?
sinkuissa kukaan herätä mielenkiintoa? Sinkuistakin ihan varmasti löytyis kivoja kunnollisia miehiä. Ei ne parhaat varattuja ole, vaik niin väitetäänkin:)
varattuihin ihastuminen olla tapa suojella itseäsi mahdollisilta pettymyksiltä jo etukäteen? No game, no pain - vai miten se oli...
Älä ainakaan ryhdy kylmäksi. Minulla oli vuosien mittainen kausi, jonka aikana en pystynyt ihastumaan ollenkaan ja olin kovasti apaattinen muutenkin. Silloin en saanut oikein mistään mitään. Nyt kolmekymppisenä tuntuu, että tunteet ovat palaamassa ja pärjään sosiaalisessa elämässäkin paremmin. Yritä välttää sitä kovettumista!
Itse pitkään myös ihastuin (ja valitettavasti välillä sain vastakaikuakin) vain varattuihin. Taisi olla enemmän alitajuista pelkoa ottaa riski ja joutua varsinaiseen suhteeseen kuin todellisuutta, varattuihin ihastuminen toimi tässä tietysti oivana tekosyynä.
Kannattaa muistaa, että monen varatun miehen taustalla on hyvä vaimo. Varsinkin vähänkään vanhempien miesten kohdalla on se tilanne, että vaimo hyvin usein toimii makutuomarina vaatteiden osalta ja antaa kommenttia, jos tukka pääsee venähtämään liian pitkäksi.
On ihan tutkittua, että jos mies on parisuhteessa, hänen elämänsä on pidempi ja laadukkaampi kuin pitkään sinkkuna olevalla miehellä esim. peräkammarin pojilla. Tämä perustuu usein siihen, että parisuhteessa tehdään enemmän ruokaa itse kuin mikropitsoja syövä poikamies tekee. Samoin sosiaaliset piirit ovat usein laajemmat pariskunnalla kuin yksin elävällä, joten harrastuksia, kulttuuriharrastuksia ja mielenvirkistystä on myös enemmän.
Ehkäpä alkuperäisen kirjoittajan kannattaisi katsoa miehiä sillä silmällä, että pienellä vaivannäöllä löytyisi paljon kivoja miehiä, joista saisi ihan yhtälailla unelmamiehen, kun mies kävis parturissa, uusisi vähän vaatteita ja saisi rohkeutta ja itsevarmuutta (jota vois nostaa ihana seurustelusuhde...)
Minusta tuossa ei ole kyse "arvoista" tai mistään vetovoimamystiikasta, vaan ihan puhtaasti todennäköisyyksistä. Kolmekymppisten ikäluokassa suurin osa ihmisistä on tukevasti varattuja. 30 v. ja sitä vanhemman ihmisen ihastuessa on vain pieni mahdollisuus, että ihastuksen kohde olisi vapaa. Näin se vaan menee.