Mieheni on todella kultainen, hyvä isä, ja kaikki on hyvää. Paitsi. Useampaankin kertaan hän on käynyt päälleni. Suuntaus on jollain tapaa vielä koko ajan pahempaan.
Annoin anteeksi kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan olin se joka vakuutti että kaikki hyvin, kyllä tämä tästä. Joka kerran mies itki ja katui. Selitti kuitenkin kuinka minä provosoin, kuinka olen liian vahva nainen riidoissa hänelle. Jokin aika sitten mielessäni vain naksahti, ei, ei enää. Nyt mies vihdoin otti yhteyttä paikkaan josta saa apua, mutta minusta liian myöhään. Pyysin asiaa jo aiemmin, silloin ei tapahtunut mitään, vasta nyt kun ilmoitin että erotaan.
Kun kaikki muu on ollut ihanaa ja upeaa, mistä löytää voimia eropäätöksen takana pysymiseen? Yritän ajatella sitä, että haluanko että tyttäreni saavat kotoa mallin, että jos pidät puolesi, se voi tarkoitaa sitä että tulee nenään.
Olisi helppoa jos voisi koko ajan olla vihainen. Mutta kun ei..
Annoin anteeksi kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan olin se joka vakuutti että kaikki hyvin, kyllä tämä tästä. Joka kerran mies itki ja katui. Selitti kuitenkin kuinka minä provosoin, kuinka olen liian vahva nainen riidoissa hänelle. Jokin aika sitten mielessäni vain naksahti, ei, ei enää. Nyt mies vihdoin otti yhteyttä paikkaan josta saa apua, mutta minusta liian myöhään. Pyysin asiaa jo aiemmin, silloin ei tapahtunut mitään, vasta nyt kun ilmoitin että erotaan.
Kun kaikki muu on ollut ihanaa ja upeaa, mistä löytää voimia eropäätöksen takana pysymiseen? Yritän ajatella sitä, että haluanko että tyttäreni saavat kotoa mallin, että jos pidät puolesi, se voi tarkoitaa sitä että tulee nenään.
Olisi helppoa jos voisi koko ajan olla vihainen. Mutta kun ei..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoittamastasi päätellen osallistut itse riitelyyn erittäin aktiivisesti ja olet miehesi mielestä siinä jopa erittäin hyvä.
Veikkaan, että vaikeutesi pysyä eropäätöksessäsi johtuu riippuvaisuudestasi riitelyyn, olet koukussa siihen.
Siispä ainoa tapa päästä koukusta irti on hakea ulkopuolista apua siihen. Teidän kohdallanne ei riitä, että toinen hakee apua, vaan tarve on kummallakin.
Päätöksen teko on aina vaikeaa, koska useinmiten yhteiselämässä on kuitenkin paljon hyviäkin asioita.
Olet kuitenkin havahtunut siihen, että lapset saavat nyt vääränlaisen mallin ja kärsivät tietenkin muutenkin riitelystä ja siitä, että isi lyö äitiä.
Toki sinäkin kärsit ja myös miehesi.
Tässä sinulla on jo monta hyvää syytä pysyä eropäätöksessäsi ja tehdä asioille jotain. Eron ei ole pakko olla lopullinen, jos miehesi hakee apua.
Jonkinlaista apua sinunkin kannattaa hakea, että saat käsitellä vaikeita asioita ja sitä kautta saat voimia oikeisiin päätöksiin.
Tällä hetkellä on tärkeintä turvata lapsille rauhallinen ja terve kasvuympäristö. Kaikkea muuta ehditte miettiä myöhemmin.
Yritä pitää tunteet sivussa ja kuuntele järjen ääntä. Vaikeaahan se on, mutta lapset ovat etusijalla.
Sanoisinkin ettei se ole ratkaisu lainkaan. Olen ollut samassa tilanteessa kuin missä sinä olet nyt. Ja ajattelin sitä ratkaista aivan samoin kuin sinä nyt. Mutta, mutta.
Meillä päädyttiin ratkaisuun joka oli/on aika radikaali.
Ei erottu. Omaisuus ositettiin. Kaikista maksuista jako sovittiin, ja sitä noudatetaan. Nykyään olen opetellut sanomaan kaiken/mielipiteeni äklö-suoraan! Kun ei hän pienistä vihjeistä koskaan mitään tajunnut. Tää suoraan sanominen on muuten yllättävän vaikeaa, ja tarvitsee paljon harjoitusta ennenkun alkaa sujumaan. (Nykyisin, mä voisin vaikka pitää kursseja tästä)
JA YLLÄTYS, yllätys, se toimii. Mieskin huomaa, että tosta ei taasen kannatakkaan ruveta riitelemään.
Eroaminen on luovuttamista, siksi se ei sopinut minulle, en mene sieltä mistä aita on matalin.
olennainen unohtui, eli tee päällekäymisistä heti julkinen asia. Älä yhtään peittele sitä, sillä peitteleminen ruokkii, jo alkanutta väkivaltaa.
Vaadi miehesi menemistä hoitoon/lääkkeille.
Tee selväksi, että kanssasi on täysin vapaa-ehtoista olla, miehesi voi aivan yhtähyvin "mädätä" ihan yksinään.
Väkivalta on rikos. Poliisien sivuilta löytyi tällaista apua:
Suomalainen vakava väkivalta ei yleensä kohdistu sattumanvaraisesti valikoituihin uhreihin. Yleensä tekijä ja uhri ovat toisilleen tuttuja ja väkivaltaan liittyy päihteiden käyttö.
Poliisille väkivaltarikoksesta voi tehdä ilmoituksen uhri itse, tapauksen silminnäkijä tai kuka tahansa, joka on saanut teosta tiedon tai vihjeen. On tärkeää, että poliisi saa tiedon rikoksesta mahdollisimman pian. Myös perheväkivalta on rikos ja loukkaus ihmisoikeuksia kohtaan.
Rikoksen uhriksi joutuminen on raskas kokemus, josta ei tarvitse selvitä yksin. Useimmat rikoksen uhreista selviytyvät kokemuksestaan oman sosiaalisen verkostonsa avulla. Ammattimaista apua saa rikosuhripäivystyksestä. Poliisilta saa tietoa rikosuhripäivystyksestä.
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/98DBF351263EE8FCC2256BC90039E8BB
Sinun todella kannattaa ottaa yhteyttä viranomaisiin, jotka pystyvät neuvomaan. Etenkin poliisit.
Voimia jaksaa!