parempi kuin minä?

Mies halusi ilmeisesti nokittaa jotenkin, loukata ja vähätellä, että hän olisi suhteen kuningas. Hyvä, että tajusit tilanteen, ja lopetit tuon pelin.
Ottaa varmasti jonkun verran aikaa toipua noista loukkauksista, mutta toivon, että valoa alkaa taas löytyä. Sinulle löytyy vielä joku, jonka silmissä sinussa ei ole mitään vikaa. Hyvää jatkoa!! :)

Minulle kävi noin 15 vuotta sitten hiukan vastaavanlaisesti. Mieheni jätti minut, koska en ollut riittävän edustava kavereiden silmiin. Olin kyllä ihan nätti, mutta reilusti ylipainoinen.
Ennenpitkää mies palasi häntä koipien välissä, pyysi anteeksi, ja sanoi vasta nyt ymmärtäneensä millaisen hirveän virheen oli tehnyt.
Asuimme avoliitossa 10 vuotta, saimme yhteisen lapsenkin. Lapsen syntymän jälkeen laihdutin 30 kg, ja kas kummaa, yllättäen minusta tuli kaunis, hoikka ja hyvännäköinen. Miehen kaverit kadehtivat häntä, minulla oli paljon muitakin ihailijoita, kuin vain mieheni.
Lopulta erosimme, koska petin miestäni. Erosta on nyt noin 3 v. aikaa, ja edelleenkään mieheni ei ole päässyt siitä yli. Ja kysyy vieläkin: "Mikä siinä toisessa oli parempaa kuin minussa?". En tiedä, ehkäpä hänen pitäisi kysyä sitä lopulta itseltään.

Seurusteltiin miehen kanssa joitakin kuukausia. Hän tavallinen, kouluttamaton duunari, jolla ongelma jos toinenkin. Minä korkeasti koulutettu, yleisen mielipiteen mukaan kaunis ja omillani toimeentuleva nuorehko nainen (olin hänen unelmiensa täyttymys ja hänkin minun, sitä en kiellä). Meillä meni heti alusta saakka kaikki hienosti, oli luottamus ja tykättiin toisistamme paljon. Yhtäkkiä hän laittoi suhteen poikki selittämättä mitään, eikä ottanut enää yhteyttä. Meni alle kaksi kuukautta ja mies ottaa taas yhteyttä; on ikävä, ehdottaa josko kokeilisimme uudelleen. Tapaamme, vietämme viikonlopun yhdessä, en ota yhteenpaluuta esille tapaamisemme aikana. Mies on pitänyt toista varalla sillä aikaa, kun odottelee vastaustani ja kun sitten myöntävää vastausta ei tule, alkaa heti seukata tämän toisen henkilön kanssa. Tämä suhde menee muutaman viikon päästä poikki ja taas mies ilmoittelee itsestään. Kyselee taas, josko meillä olisi mahdollisuuksia. Taas tavataan, mutta en ota asiaa esille nytkään, vaan nautin viikonlopusta. Seuraavalla kerralla, kun tavataan huomaan, että taas on joku varalla, jos minä en taaskaan suostu aloittamaan suhdettamme uudelleen. Viikon päästä tapaamisestamme mies on alkanut virallisesti seurustella tämän naisen kanssa.

Tämä uusi suhde on alusta saakka täynnä epävarmuutta ja mustasukkaisuutta miehen puolelta. Hän tietää menettäneensä lopullisesti sen parhaan mahdollisen naisen, jollaista hänen kohdalleen ei satu toista kertaa ja yrittää nyt epätoivon vimmalla saada pidettyä edes sen, jonka sai. Asiaa ei auta yhtään se, että miehen omaatuntoa kolkuttaa jatkuvasti se, että meni pettämään kanssani tätä uutta naista jo aivan heidän suhteensa alkumetreillä (luuli siis vielä tuolloin saavansa minut). Hän kuitenkin heijastaa nämä omantunnontuskat ja häpeän tähän uuteen naiseen, ollen hänestä todella sairaalloisen mustasukkainen, vaikka nainen ei ole siihen mitään syytä antanutkaan. Tavallaan säälin tätä naista, koska hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että on vain se "toiseksi paras". Olen nimittäin vielä heidän suhteensakin aikana saanut kuulla tältä mieheltä mm. olevani maailman paras nainen ja hänen paras ystävänsä... en vastannut tähän ylistykseen mitään.

Tiedän, että vahingonilo on väärin, mutta en voi olla tuntematta vahingoniloa, kun seuraan heidän tuhoon tuomittua suhdettaan. Sitä saa mitä tilaa :)