Meillä on ollut hyvä suhde pitkään. Yhdessä olo on aina ihanaa ja rakkauden tuntee luita ja ytimiä myöten. Viimesen vuoden aikana oon kuitenki joutunu liian monta kertaa antamaan anteeks, kuuleen sanat "anteeks kulta, mä mokasin". Lupauksia on petetty, miehen toimesta. Uskoton hän ei ole ollut, ei ainakaan myönnä. Mutta mua pelottaa mitä petetyt lupaukset (jostain pienestäkin asiasta) kertoo mieheni todellisesta sitoutumisesta. Mietin, että onko tää nyt jotain hetkellistä uhmaa vai mikä on. Miehestä ei saa selvää. Kääntää syyn hetipian mun niskoille jos kerron huolistani. Tuntuu että mun epävarmuuteni on ainoa asia mikä oikeasti lyö kapulaa rattaisiin meidän muuten täydellisen tuntusessa suhteessa. Mut seuraava tempaus vie multa aina enemmän uskoa. Yritän olla sellanen, että toinen sais mennä. En halua sitoa liikaa. Mutta mun itsetuntoni on ihan maissa. Mulla on ongelmia josta en rakkaalleni saa sanottua, en saa koska ne on niitä samoja asioita joihin hän vetoaa aina kun kyseenalaistan jotain hänen tekemäänsä. Tulipa purettua.. Joulun jälkeen sitten puran rakkaalleni.
Pettää, ei petä, pettää, ei petä
Neiti Luottopula
1488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sitten ero naisten vuoksi. Mies lähti lopulta petettyään monta vuotta. Ja nyt mies ei myönnä, et pettämisensä ja avioeron seurauksena ajauduin kriisiin. Ja lapsenhuoltajuuskiista myös päällä.