Hyvä mies, oletko koskaan ollut ihastunut/ rakastunut huomattavasti keskivertoa vähemmän kauniiseen naiseen?
Siis niin, että sinun silmissäsi hän on viehättävä, vaikka yleisten mittapuiden mukaan niin ei olisikaan.
Entä, jos tällainen neiti on kiinnostunut sinusta?
Kysyn tätä lähinnä yli 25-vuotiailta, sillä kuka pikkupoika myöntäisi ihastuneensa ei-kauniiseen naiseen...
No, kyllähän kadulla näkee, että moni vähemmän viehättäväkin nainen on parinsa löytänyt, mutta omien ulkonäkökompleksieni takia olen kiinnostunut kuulemaan miesten kommentteja...
Olen pian 3-kymppinen nainen pääkaupungista. Akateeminen. Kelvollisessa duunissakin.
Kuulun siis siihen naisryhmään, jota usein moititaan liiasta kriittisyydestä miesten suhteen.
Itselläni ei ole erityisiä kriteerejä miehen koulutuksen, tulotason, pukeutumisen tai ulkonäön suhteen. (Tosin olemushan kertoo yhtä sun toista elämäntavoista, ja tietysti toivon, että ne ovat lähellä omiani...)
Kroppani on ok. Harrastan liikuntaa ja aerobic-salissa en erotu 2-kymppisistä ainakaan kovin paljon negatiiviseen suuntaan, vaikka lyhyehkö olenkin.
Sen sijaan kasvoni eivät ole kauniit. Eivät edes kivan näköiset. Sanoisin, että reilusti keskivertoa vähemmän kauniit. Jopa niin että, peruskouluaikanani jouduin siitä silmätikuksi ja kiusaajia olivat luonnollisesti pojat.
No, eipä ihme, etten ole sittemmin paljon viitsinyt miehiä lähennellä. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Itselläni ei ole läheisiä miehiä perheessäni, eikä niitä ole työpaikallanikaan, joten miesten ajatusmaailma on jäänyt aika vieraaksi...
Siis niin, että sinun silmissäsi hän on viehättävä, vaikka yleisten mittapuiden mukaan niin ei olisikaan.
Entä, jos tällainen neiti on kiinnostunut sinusta?
Kysyn tätä lähinnä yli 25-vuotiailta, sillä kuka pikkupoika myöntäisi ihastuneensa ei-kauniiseen naiseen...
No, kyllähän kadulla näkee, että moni vähemmän viehättäväkin nainen on parinsa löytänyt, mutta omien ulkonäkökompleksieni takia olen kiinnostunut kuulemaan miesten kommentteja...
Olen pian 3-kymppinen nainen pääkaupungista. Akateeminen. Kelvollisessa duunissakin.
Kuulun siis siihen naisryhmään, jota usein moititaan liiasta kriittisyydestä miesten suhteen.
Itselläni ei ole erityisiä kriteerejä miehen koulutuksen, tulotason, pukeutumisen tai ulkonäön suhteen. (Tosin olemushan kertoo yhtä sun toista elämäntavoista, ja tietysti toivon, että ne ovat lähellä omiani...)
Kroppani on ok. Harrastan liikuntaa ja aerobic-salissa en erotu 2-kymppisistä ainakaan kovin paljon negatiiviseen suuntaan, vaikka lyhyehkö olenkin.
Sen sijaan kasvoni eivät ole kauniit. Eivät edes kivan näköiset. Sanoisin, että reilusti keskivertoa vähemmän kauniit. Jopa niin että, peruskouluaikanani jouduin siitä silmätikuksi ja kiusaajia olivat luonnollisesti pojat.
No, eipä ihme, etten ole sittemmin paljon viitsinyt miehiä lähennellä. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Itselläni ei ole läheisiä miehiä perheessäni, eikä niitä ole työpaikallanikaan, joten miesten ajatusmaailma on jäänyt aika vieraaksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
miehille tärkeintä on pillun saanti ja siihen sitä ihastuu mies kuin mies
On söpöjä, kauniita, hyvinmuodostuneita, iloisen säteileviä ja upeita naisia (kaikki huikan eri asioita minulle), enemmän tai vähemmän ja kaikkina sekoituksina. Minusta Viehättävyys ei ole rakenteen täydellisyyttä. Se on jotain sisäistä joka näkyy olemuksessa, vaikka se ei olisikaan "geometrisesti" täydellinen. Sitä ei voi selitää tai mitata.
Tämä nyt menee ehkä aiheen viereen, mutta Discovery-kanavalta tuli äskettäin dokumentti jossa käsiteltiin minäkuvaltaan häiriintyneitä ihmisiä, jotka pitivät itseään erittäin rumina. Esimerkkinä eräs nuori nainen, joka oli upea sillä tavalla jolla joku "naapurin tyttö" voi olla. Persoonallinen ja viehättävä, joka yhtään liioittelematta pesee useimmat missit ja mallit 10 - 7. (Tällaisia naisia en voi pistää paremmuusjärjestykseen. He ovat "toinen toistaan viehättävämpiä" naisia, jotka eivät ole toinen toisitaan viehättävämpiä.) Hän piti itseään todella rumana. Eipä ollut. Ulkopuoliselle täysin käsittämätön harha. Rumuuskuvitelma oli kestänyt niin kauan, että olisi luullut sen jo näkyvän ulospäin, mutta ei näkynyt kuin korkeintaan alakuloisuutena.
P.S.
En käsitä niitä miehiä tai naisia, jotka pitävät silikoniritoja jotenkin viehättävänä. Itse en välitä silikonirinnoista. Ne eivät ole viehättäviä eivätkä rumia. Niitä ei yksinkertaisesti ole minulle olemassa, koska ne eivät ole osa naisen OMAA OLEMUSTA, olivatpa sitten muodollisesti kuinka täydelliset tahansa.
Jos olet emotionaalisesti kypsä, ja mies sen huomaa, olet ohittanut tuhannet "kauniit" naiset.
Sama juttu, jos osaat aidosti kuunnella miestä, kun hän posket innosta hehkuen puhuu itselleen tärkeistä asioista.
...katsojan silmässä.
Meillä töissä on äiti ja tytär asentajina ja työkaverini mielestä he ovat rumia eikä ikinä pystyisi aloittamaan sellaisten kanssa mitään.
Todellisuudessa...tai minun silmissäni he ovat lähes lyömättömiä, ihan säännölliset piirteet ja niin rehellisen aitoja, suorasanaisia ja vilpittömiä, kyllä naiseen voi rakastua luonteenkin ansiosta, se voi näkyä koko olemukseen, vaikkei ole kasvoiltaan mallinukke.
Monesti "kauniit" naiset ovat koppavia, luulevat että saisivat kenet tahansa ja käyttäytyvät tyhmästi miehiä kohtaan.
Joskus on sattunut että kun tällaisen hyvännäköisen on saanut iskettyä, ei naisessa ole muuta hyvää kuin ulkokuori, sisältä mitäänsanomaton tyyppi.
Sanoisin sinulle että oma tyylisi ratkaisee, luonteenominaisuutesi, siisteys, huumorintaju ja moni muu ominaisuus.
Tärkeintä on että tulet esiin, että sinulle on mahdollisuus osoittaa mielenkiintoa.
Ihastuminen on osittain sielullinen ja osittain kemiallinen tapahtuma...tansseissa yhteensopivuus tulee esiin helpoimmin.
hei!
olen nainen, paljon kokenut. Tiedän ystäväpiiristäni fiksuja naisia, paino yli 100, jopa yli 120 kg ja pituus sellanen lyhyemmän puoleinen, eli melkein pallomainen ja on hoikka hyvännäköinen mies ja muksui...
Eli neuvona: hakeudu harrastuksiin, jossa on mukana miehiä, esim. kansalaisopiston kielipiireihin, puutyökursseille, tekniikkakursseille, metsästyksen, kalastukseen...
Siellä olet vain oma itsesi, ja joku tutustuu sinun sisäiseen kauneuteen ja siitä se lähtee...
Ei missä tanssikapakoissa ruma akka saa muuta kuin kello puoli neljä viimeiset epätoivoiset panopuun etsijät kimppuunsa
Itse olen suht'kivan näköinen ja kiinteäkroppainen, mutta ei se ole taannut hyvää seuraelämää naisten keskuudessa osittain huonon itsetunnon ja osittain ujouden takia. Enkä ole edes renttu.
Tottakai se kaunis nainen bongataan ja huomataan, mutta kyllä ne tavallisen näköisetkin voivat vedota huumorintajullaan ja etenkin upealla kropallaan. Kaunis mieli ja upea kroppa (naisellisuus) yhdistettynä hyvään huumorintajuun ja tyylikkyyteen korvaa monia asioita...pitemmässä juoksussa.
Tietysti kukaan ei voi syntyessään vaikuttaa siihen, minkälaiset vanhemmat meillä on, mutta niitä geenejä kannamme lopun ikämme. Mikä sinun kasvoissa on viehättävää, jos saan kysyä? Edes yksi viehättävä piirre täytyy olla! Onhan sinulla kuitenkin 2 silmää, 2 korvaa, nenä ja suu. Kai sinä jotain positiivista voit sanoa kasvoistasi?
Huulet?
Hymy?
Silmät?
Hiukset?
Naisille tuo ulkonäköseikka on ollut aina tärkeä. Aina löytyy kauniimpia ja rumempia kuin itse olemme ja sen kanssa on elettävä. 50-60 vuoden päästä sillä ei ole enää MEILLE niin väliä.