..Sanattomaksi veti...tieto:
on avipari - mies 75 v vaimo 55 v.
Yllätten mies vienyt eropaperit eteenpäin.
Ei ero vaimolle mikään yllätys sinänsä ole, miehellä vähän vaikea luonne mutta se syy - miksi mies haluaa erota:
että jos hän kuolee ennen vaimoa - niin vaimo ei saa leskeneläkettä! Uskomatonta.
Mies haluaisi avioerosta huolimatta jatkaa yhteiseloa, ei ole oikein kunnossa ja ilmainen omaishoitaja tietysti kelpaisi.
Ihan järkkyä.
Jos erosta tulee totta vaimo on vaikeuksissa sen tähden että hän on ollut yhteisestä sopimuksesta enemmän kotona kuin töissä ja eläke on sen mukainen.
Merkitseekö se automaattisesti sitä - että jos ero toteutuu - vaimolle - tai miehelle ei sitten joskus makseta leskeneläkettä vaikka liitto kestänyt 39 vuotta?
on avipari - mies 75 v vaimo 55 v.
Yllätten mies vienyt eropaperit eteenpäin.
Ei ero vaimolle mikään yllätys sinänsä ole, miehellä vähän vaikea luonne mutta se syy - miksi mies haluaa erota:
että jos hän kuolee ennen vaimoa - niin vaimo ei saa leskeneläkettä! Uskomatonta.
Mies haluaisi avioerosta huolimatta jatkaa yhteiseloa, ei ole oikein kunnossa ja ilmainen omaishoitaja tietysti kelpaisi.
Ihan järkkyä.
Jos erosta tulee totta vaimo on vaikeuksissa sen tähden että hän on ollut yhteisestä sopimuksesta enemmän kotona kuin töissä ja eläke on sen mukainen.
Merkitseekö se automaattisesti sitä - että jos ero toteutuu - vaimolle - tai miehelle ei sitten joskus makseta leskeneläkettä vaikka liitto kestänyt 39 vuotta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta luulisin näin käyvän. Omaisuutta lienee myös yhteistä, ositukset y.m. edessä.
Todennäköisyyshän on, että vaimo elää pidempään.
Onko mies sairastumassa dementiaan, silloinhan saattaa tulla tämänmuotoisia pakkoajatuksia ja harhaluuloja.
Vaimolla ikää 55v, edessä ehkä hyvä uusi elämä ilman kiukuttelevaa miestä. Jos on terveyttä, voi vielä hakeutua töihin sairaan miehen hoitamisen sijasta. Kaikkea ei tarvitse kestää. Tulee mieleen koominen ajatus, että mies mustasukkaisena ajattelee vaimon rällästävän leskeneläkkeen turvin uuden miehen kanssa. Siispä vaimo köyhyysloukkuun oman kuoleman jälkeen. Lienee vitsi.
Ei ole vitsi, ja köyhyysloukko on tosi.
Vaimo ei ole terve; saanut aivoinfarktin vähän aikaa sitten.
Toipui kyllä mutta aina on vaara, että tulee uusi.
Jaettavaa omaisuutta ei ole kiitos miehen aikoinaan vaatiman avioehdon, että kaikki on hänen.
Ei vaimolla ole mitään muuta kuin pieni eläke.
Näinkin voi tietysti kiittää pitkästä liitosta, lasten ja kodinhoidosta.
Tuskinpa vaimoa kiinnostaa " uusi " mies.
Virallisesti asiat menee, miten menee.
Ei siihen itku enää auta.
Onneksi nykyajan naiset eivät tällaiseen kurimukseen taida enää joutua, ovat sen verran fiksuja.
Eikä mies tunnu tajuavan sitä, että vaikka liitto on ajoittain ollut huono - miltä siltä jälkeenjäävästä oikeasti tuntuu kun elämän mittainen puoliso kuolee - mitä siinä raha silloin enää auttaa?
Toimeentulo on vakava asia.
On kurjaa elää loppuelämänsä niin niukin naukin että hädintuskin voi käydä hammaslääkärissä yms.
Avioehtosopimuksen tekeminen on ollut vaimon oma valinta. Turha itkeä jälkikäteen omaa hölmöyttä.
Se tilanne, kun avioehto tehtiin - / /
ei vaimolla ollut muuta mahdollisuutta - mies kiristi rumasti - jos vaimo ei suostu, hän jättää vaimon ja tuolloin 4 alle kouluikäistä lasta.
Raa'asti ajatellen: Mies on ollut täys paska koko elämänsä. Nyt hän - kenties - on sairastumassa dementiaan tai muuten arvaa, ettei elonpäiviä enää paljon ole.
Tapansa mukaan? hän tekee sen viimeisen kiusan eli kiristää vaimonsa ilmaiseksi hoitajaksi.
Nyt vaimon on turvattava oma toimeentulonsa. Pähkähulle miehelle ? ei mitään mahda, kun on se avioehtokin. Vaimon pitäisi ottaa kipinkapin yhteyttä kaupunkinsa oikeusavustajaan. Aika on tilattava heti.
Siitä se lähtee.
Nooh.... eihän tässä nyt sentään tilanne niin paha ole. Uskoakseni nämä neljä lasta näkevät tilanteen realistisesti ja isänsä kuoltua antavat äitinsä pitää omaisuuden hallinnassaan... ja eiköhän sitä kautta myös se toimeentulo järjesty, vaikka sitten ilman sitä leskeneläkettäkin...
Eivät lapset voi asialle mitään; talo on miehen nimissä ja hän pitää huolen siitä, että kun hän kuolee - talo siirtyy lasten nimiin - jokainen ehkä haluaa osansa - ei ädillä ole siihen mitään sanomista.
Jos olisi naimisissa asia olisi toinen, mutta eronneena ja avioehto voimassa??
EI hyvää.
Avioehdosta huolimatta oikeus voi käyttää harkintaa, mikä kertomassasi tapauksessa varmasti tulisi tapahtumaan. Oikeusavussa voidaan kertoa enemmän, mutta jos oikeuteen mennään, kannattaa hankkia kunnon perhejuristi, oikeusapu korvaa sen kokonaan tai osaksi hlön tuloista riippuen.
Eli lapset ovat siis tulleet kaikki isäänsä? Ahneita ja tunteettomia ihmisiä, ei inhimillisyyden häivää rakkaudesta puhumattakaan, Huh, huh!
Eivät ole tulleet isäänsä.
Ovat tunteellisia, oikeudenmukaisia, rakkaita - mutta heidän kantansa on että eivät halua asettua
kummankaan puolelle.
sillä sitten on enää väliä kenen puolella lapset on kun mies on kuollut ja kuopattu. Onko se niin vaikeaa myydä talo, ostaa leskelle yksiö ja jakaa loput rahat keskenään? Ja kun leski on kuollut myydä asunto ja jakaa taas rahat. Kyllä minä olen uhmannut jopa omaa isoisääni kun hän on käyttäytynyt epäoikeudenmukaisesti muita lapsenlapsiaan kohtaan. Ja kyllä isovanhempani tietävät että ihan sama kumpi ensin kupsahtaa heidän lapset ja lapsenlapset tukevat ja auttavat vanhuuden päivinä. Silloin on turha ruveta kiusaamaan toista kun tietää ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan.
Vanhoja ihmisiä tulee kunnioittaa mutta joskus he haluavat kuolemansa jälkeen kontrolloida elävien asioita. Kai se on osa sitä että tietää kohta lähtevänsä. Rajansa kuitenkin kaikella. Kyllä voi sanoa ihan suoraan miten asiat tulee olemaan ja miten läheiset tulee elämään lähdön jälkeen. Ja järjettömyyksiin ei kukaan suostu.
näitä tähän tilanteeseen joutuvia. Tai ihan nykynainen en kai ole, 40v, mutta miehelle ja perheelle annoin paljon, ei ole eläkettä turhia määriä kertynyt. Pitää vaan toivoa että koulutetulle ja muutenkin itsestään fiksun löytäneelle vielä tulee mahdollisuus. Sitä kun oli uskollisesti kotona parikymmentä vuotta, samaan aikaan mies loi uraansa, hummasi mielensä mukaan, kävi kotona raivoamassa ja lyömässä. No se on nyt mennyttä, onneksi. Itse hain eroa, mies ei olisi hyvää uskollista kodinkonetta vielä päästänyt.
Koska olen tehnyt suuren määrän töitä miehelleni (opinnot, uraan liittyviä), laiminlyöden omani, minulle on ehdotettu että hakisin häneltä elatusta. Lapsista hän maksaa tietty, mutta olin ihmeissäni että voisin itsekin hakea. Luulin että se on amerikkalaista touhua... No, tuskinpa haen, mutta ehkä sinun kertomassa tapauksessa voisi olla aiheellista tutkia tilanne tuolta kantilta?
Entä jos mies on todellakin dementoitumassa tms., olisiko mahdollista puhua lääkärin kanssa kyvystä tehdä itsenäisiä päätöksiä?
Eikä tosiaan tällaiset jutut vitsejä ole, on sitä kaikkeen törmätty.
Kiitos kaikista asiallista vastauksista mutta:
ei tämä jäärä ole dementoitumassa, on vaan niin pirun ilkeä ja kateellinen.
Pelkää kai että alistettu vaimo elää ihan hyvää elämää kun äijästä aika jättää.
Mitä enää auttaa mikään?
Ei vaimokaan enää nuori ole.
Mutta tietty; elämänlaatu voi nousta vaikka sitten ns elintaso laskee.
Montaa on mietitty; olisi pitänyt aiemmin jättää tuollainen luojanluoma kasa,mutta aikeeksi sitten jäi.
Nyt tilanne se, että äijä yrittää kaikin tavoin suostutella kohta x vaimoa jäämään - vaimo onkin ilmainen kodinkone, kohtaties omahoitaja kun äijälle kertyy lisää vuosia.
Ja lapset?
Ovat ihan hyviä lapsia, mutta eivät liiemmin halua sekaantua koko asiaan - meneehän heiltä tavallaan pohja kaikesta - lapsuudesta kun ovat uskoneet, että isi on maailman parhain.
Vaimoa syyllistettin lisäksi kaikki vuodet että vaan makaa kotona.
Itse asiassa äijä oli niin mustasukkainen ettei päästänyt vaimoa mihinkään yksin.
Ensinkin, jos tuo olisi totta olisi tuon esimerkin naisen pitänyt naida 17vuotiaana, 37vuotias mies (ei niin tyhmää naista olekkaan) ja tehdä hänelle sitten lapsia liuta ja allekirjoittaa tyhmä avioehto. Kyllä noilla eväillä on jo kohtalonsa ANSAINNUT.
Lisäksi tottahan se on että jos ei töissä ole käynyt, niin laiskanahan kotona on kaikki nämä vuodet saanut maata.
Jos yhteisestä sopimuksesta sovitaan että toinen jää kotiin, sovitaan myös kirjallisesti palkka siitä kotiin jäämisestä. (myös eläke) Jos ei sovi, niin omaa idiootti-päätään saa syyttää tapahtuneesta. TYHMÄSTÄ päästä kärsii koko keho.
ANSAITTU KOHTALO.
Kukaan ei ansaitse pahaa elämäänsä.
Jaa, että laiskana kotona maataan... Eipä olis tullut mieleenkään. Niin no tietysti, lapset hoitaa itse itsensä, kotikin on tietty itsestään puhdistuva, hillomarjat hyppäävät metsästä purkkiin jne. Ihana asenne sinulla! Kyllä siinä kaikki tekee työtä yhteisen elämän eteen, vaikka kotona se on palkatonta 24/7 työtä... (itse olen työssäkäyvä 3 lapsen yh-äiti, joten en puolusta siis itseäni, harmittelen vain, etten ehdi niin paljon kuin haluaisin).
Kuka kotiäiti on muuten tehnyt kirjallisen sopimuksen aviomiehensä kanssa??? Varsinkin joskus kauan sitten! Eiköhän suurin osa meistä ole mennyt naimisiin hyvin aikein, naivisti kuvitellen sen olevan se elämän ainut kerta, varsinkin he, jotka eivät sitä raadollisena nykyaikana ole tehneet. Nythän me kaikki jo olemme oppineet, että oma etu kaiken muun edelle, edes omaan aviopuolisoon ei saa luottaa.
Eritysluvalla pääsi naimisiin vaikka 15 vuotiaana jos oli käynyt ohraisesti..
muuten en kommentoi kirjoitustasi, se vain
osoittaa kuinka helvetin tyhmä, tunteeton moukka olet. Eikä mies joutunut edesvastuseen naisen alaikäsyyden takia - kun pari meni naimisiin.