Muuttuuko väkivaltaiseksi

Lapset ovat hänen omiaan. Vaikka suhteessa on tälläistä, on hyviäkin hetkiä, ja voihan hänellä olla päätös, ettei naista koskaan aio lyödä. (on joskus sanonutkin, ettei naisia saa lyödä)

kijoitttaja kirjoitti:

Lapset ovat hänen omiaan. Vaikka suhteessa on tälläistä, on hyviäkin hetkiä, ja voihan hänellä olla päätös, ettei naista koskaan aio lyödä. (on joskus sanonutkin, ettei naisia saa lyödä)

Että hän lähtee kämpästä ulos sen takia, ettei tekisi mitään raivokohtauksen aikana. Selvästi on ainakin vihan hallinta vaikeuksia, ja pinna palaa helposti ja kunnolla silloin.

Mies ei kunnioita, syyllistää tekemättömistä, aiheuttaa pelkoa siinä ihmisessä jota hänen pitäisi rakastaa ja jota kunnioittaa, ja syy on naisessa?!?
Voi hyvää päivää näitä..

Tiinu: ottamalla miehen takaisin annat hänelle tavallaan luvan jatkaa samaa. Luultavasti on ensin hyvin katuvainen, pyytelee anteeksi, itkee, voi uhkailla itsemurhallakin (se on vain eräs manipulointikeino!) jne

Väkivaltaisella käyttäytymisellä on taipumus pahentua kerta kerralta. Taukoja välissä voi olla jopa vuosia.

Kuuluuko rakkauteen pelko? Kohteleeko rakastava ihminen puolisoaan siten, että toinen saa pelätä?

Mielestäni jo tuo kunnioituksen puute, mustasukkaisuus ja muu mitä kerroit, kuulostaa pahalle. Suhteessa oikeuksien ja velvollisuuksien pitäisi jakautua tasaisesti ja tuollaisen kuvaamasi ihmisen kanssa se on lähes mahdotonta. Vaikka hän osaisikin hetken aikaa esittää "normaalia".

Jos kaipaat häntä, niin muistele kaikkia niitä kertoja, kun olet joutunut pelkäämään häntä. Kirjoita ylös kaikki ne kamaluudet, joita mies on tehnyt. Älä unohda niitä edes silloin, kun mies mielistelee ja lepertelee. Muista, mitä teidän suhde todellisuudessa oli. Omista haaveistaan ja unelmistaan on vaikea luopua, voi olla vaikea myöntää, että valitsi vääränlaisen miehen.

Tsemppiä ja onnittelut kaikille eronneille ja oman, uuden ja vapaan elämän aloittaneille!

yksi onnellinen eronnut kirjoitti:

Tiinu: ottamalla miehen takaisin annat hänelle tavallaan luvan jatkaa samaa. Luultavasti on ensin hyvin katuvainen, pyytelee anteeksi, itkee, voi uhkailla itsemurhallakin (se on vain eräs manipulointikeino!) jne

Väkivaltaisella käyttäytymisellä on taipumus pahentua kerta kerralta. Taukoja välissä voi olla jopa vuosia.

Kuuluuko rakkauteen pelko? Kohteleeko rakastava ihminen puolisoaan siten, että toinen saa pelätä?

Mielestäni jo tuo kunnioituksen puute, mustasukkaisuus ja muu mitä kerroit, kuulostaa pahalle. Suhteessa oikeuksien ja velvollisuuksien pitäisi jakautua tasaisesti ja tuollaisen kuvaamasi ihmisen kanssa se on lähes mahdotonta. Vaikka hän osaisikin hetken aikaa esittää "normaalia".

Jos kaipaat häntä, niin muistele kaikkia niitä kertoja, kun olet joutunut pelkäämään häntä. Kirjoita ylös kaikki ne kamaluudet, joita mies on tehnyt. Älä unohda niitä edes silloin, kun mies mielistelee ja lepertelee. Muista, mitä teidän suhde todellisuudessa oli. Omista haaveistaan ja unelmistaan on vaikea luopua, voi olla vaikea myöntää, että valitsi vääränlaisen miehen.

Tsemppiä ja onnittelut kaikille eronneille ja oman, uuden ja vapaan elämän aloittaneille!

Syytteleminen (sinä provosoit) on ihan tyypillistä näille. Jo sekin on vakava merkki: tekijähän ei edes myönnä tehneensä mitään väärää ja olevansa vastuussa! Vaan yrittää syytellä uhria.

Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin.

Kyllä se alistaminen ja nujertaminen on näille väkivaltaisille niin suuri nautinto, ettei siihen mitään provosointeja tarvita. Alistaminen näkyy sitten henkisenäkin väkivaltana. Ja vaikka fyysisen väkivallan saisi loppumaan, henkinen yleensä jatkuu ja jopa pahenee (koska täytyyhän se uhri jotenkin saada nujerrettua!).

Vielä: jos miehelläsi kerran oli niin kamalaa, että ihan piti käsiksi käydä, niin miksei hän ota eroa? Ei toista tarvitse pahoinpidellä päästäkseen eroon! Terve ihminen tajuaa tämän! Sinä et ole syyllinen, jos sinun kimppuusi käydään!

Nämä väkivaltaiset ovat niin riippuvaisia uhreistaan, että yleensä ensin mielistelevät kun pelkäävät lopullista eroa ja jos se ei tepsi, alkaa uhkailu, johon yleensä auttaa vain lähestymiskielto sekä puh.nron muuttaminen salaiseksi sekä muuttaminen (ja osoite salaiseksi). Miksi he ovat riippuvaisia? Itse ajattelen niin, että kestää niin pitkään saada uusi uhri itselleen, ensinhän pitää esittää normaalia jonkun aikaa, että uhri jää koukkuun. Harva kun ekoilla treffeillä kehtaa vetää turpiin...

yksi onnellinen eronnut kirjoitti:

Syytteleminen (sinä provosoit) on ihan tyypillistä näille. Jo sekin on vakava merkki: tekijähän ei edes myönnä tehneensä mitään väärää ja olevansa vastuussa! Vaan yrittää syytellä uhria.

Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin.

Kyllä se alistaminen ja nujertaminen on näille väkivaltaisille niin suuri nautinto, ettei siihen mitään provosointeja tarvita. Alistaminen näkyy sitten henkisenäkin väkivaltana. Ja vaikka fyysisen väkivallan saisi loppumaan, henkinen yleensä jatkuu ja jopa pahenee (koska täytyyhän se uhri jotenkin saada nujerrettua!).

Vielä: jos miehelläsi kerran oli niin kamalaa, että ihan piti käsiksi käydä, niin miksei hän ota eroa? Ei toista tarvitse pahoinpidellä päästäkseen eroon! Terve ihminen tajuaa tämän! Sinä et ole syyllinen, jos sinun kimppuusi käydään!

Nämä väkivaltaiset ovat niin riippuvaisia uhreistaan, että yleensä ensin mielistelevät kun pelkäävät lopullista eroa ja jos se ei tepsi, alkaa uhkailu, johon yleensä auttaa vain lähestymiskielto sekä puh.nron muuttaminen salaiseksi sekä muuttaminen (ja osoite salaiseksi). Miksi he ovat riippuvaisia? Itse ajattelen niin, että kestää niin pitkään saada uusi uhri itselleen, ensinhän pitää esittää normaalia jonkun aikaa, että uhri jää koukkuun. Harva kun ekoilla treffeillä kehtaa vetää turpiin...

Mihin perustuu se provosoinnin tarve? Mielestäni mormaalijärkinen ihminen ei provosoi.
Onko myös provosointi joillekin nautinto? Ei se ainakaan mikään pakko ole.

Riippuvuus on molemminpuolista, valitettavasti! Muuten ei noin sairaita tilanteita pääsi syntymäänkään, jos niiden sisällä ei olisi kahta todella sairasta ja toisitaan riiippuvaista ihmistä.

pukkaa kirjoitti:

Mihin perustuu se provosoinnin tarve? Mielestäni mormaalijärkinen ihminen ei provosoi.
Onko myös provosointi joillekin nautinto? Ei se ainakaan mikään pakko ole.

Riippuvuus on molemminpuolista, valitettavasti! Muuten ei noin sairaita tilanteita pääsi syntymäänkään, jos niiden sisällä ei olisi kahta todella sairasta ja toisitaan riiippuvaista ihmistä.

provosoinniksi ihan mitä tahansa. Väärä ilme, matto kurtussa, lasi tiskipöydällä..
Et puhuisi noin, jos tietäisit!
Yksi sairas todellakin riitää noiden tilanteiden syntymiseksi. Et usko, tiedän. Toivottavasti et joudu koskaan sitä kokemaan.

yksi onnellinen eronnut kirjoitti:

Syytteleminen (sinä provosoit) on ihan tyypillistä näille. Jo sekin on vakava merkki: tekijähän ei edes myönnä tehneensä mitään väärää ja olevansa vastuussa! Vaan yrittää syytellä uhria.

Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin.

Kyllä se alistaminen ja nujertaminen on näille väkivaltaisille niin suuri nautinto, ettei siihen mitään provosointeja tarvita. Alistaminen näkyy sitten henkisenäkin väkivaltana. Ja vaikka fyysisen väkivallan saisi loppumaan, henkinen yleensä jatkuu ja jopa pahenee (koska täytyyhän se uhri jotenkin saada nujerrettua!).

Vielä: jos miehelläsi kerran oli niin kamalaa, että ihan piti käsiksi käydä, niin miksei hän ota eroa? Ei toista tarvitse pahoinpidellä päästäkseen eroon! Terve ihminen tajuaa tämän! Sinä et ole syyllinen, jos sinun kimppuusi käydään!

Nämä väkivaltaiset ovat niin riippuvaisia uhreistaan, että yleensä ensin mielistelevät kun pelkäävät lopullista eroa ja jos se ei tepsi, alkaa uhkailu, johon yleensä auttaa vain lähestymiskielto sekä puh.nron muuttaminen salaiseksi sekä muuttaminen (ja osoite salaiseksi). Miksi he ovat riippuvaisia? Itse ajattelen niin, että kestää niin pitkään saada uusi uhri itselleen, ensinhän pitää esittää normaalia jonkun aikaa, että uhri jää koukkuun. Harva kun ekoilla treffeillä kehtaa vetää turpiin...

Toi kyllä kolahti aika paljon. Vaikeeta on se kun toinen itkee ja sanoo että minä tuhoan hänen tulevaisuuden haaveensa ja toiveensa ja elämän jos en ota takaisin...

Totta sekin että mies muuttuu hetkessä toiseksi ihmiseksi ja alkaa uhkailemaan ja kiristämään. En olis ikinä uskonu joutuvani tälläseen tilanteeseen. Että miten muka voi olla niin vaikeeta jättää se kokonaan taakseni! Pelottaa vaan mitä siitä seuraa. Hän kuitenkin käy työpaikallanikin (olen tarjoilija) ja nolottaa tämä tilanne.

pukkaa kirjoitti:

Mihin perustuu se provosoinnin tarve? Mielestäni mormaalijärkinen ihminen ei provosoi.
Onko myös provosointi joillekin nautinto? Ei se ainakaan mikään pakko ole.

Riippuvuus on molemminpuolista, valitettavasti! Muuten ei noin sairaita tilanteita pääsi syntymäänkään, jos niiden sisällä ei olisi kahta todella sairasta ja toisitaan riiippuvaista ihmistä.

Nimenomaan kun se provosointi näissä tilanteissa voi olla yksinkertaisesti kysymys "onko ok jos lähen käymään kaverin kanssa yhellä siiderillä?"

Toisaalta nyt kun näistä asioista "puhuu ääneen", niin alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan, että en vaan voi ottaa miestä takasin. Eihän se oikeesti voi muuttua niin paljon!

Vakuuttelee kyllä kovasti :/

voi kokea kirjoitti:

provosoinniksi ihan mitä tahansa. Väärä ilme, matto kurtussa, lasi tiskipöydällä..
Et puhuisi noin, jos tietäisit!
Yksi sairas todellakin riitää noiden tilanteiden syntymiseksi. Et usko, tiedän. Toivottavasti et joudu koskaan sitä kokemaan.

en siis tarkoittanutkaan sitä, MINKÄ joku kokee provosoinniksi vaan sitä, kun sanoit näin: "Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin. "

Vaikka provosoitaisiin eli oikeutat provosoinnin jollain, mutta millä? Mistään muusta en ole kiinnostunut.

Tiinu1983 kirjoitti:

Nimenomaan kun se provosointi näissä tilanteissa voi olla yksinkertaisesti kysymys "onko ok jos lähen käymään kaverin kanssa yhellä siiderillä?"

Toisaalta nyt kun näistä asioista "puhuu ääneen", niin alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan, että en vaan voi ottaa miestä takasin. Eihän se oikeesti voi muuttua niin paljon!

Vakuuttelee kyllä kovasti :/

minua ei kiinnosta se minkä joku kokee olevan provosointia vaan se, miksi edellinen kirjoittaja kokee, että prosointi olisi oikeutettua. Tämä ilmenee tästä lauseesta:
"Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin. " Siis vaikka provosoitaisiin. Mitkä ovat ne välttämättömät tilanteet parisuhteessa, jossa toista pitää provosoida?

edellinen kirjoitti:

minua ei kiinnosta se minkä joku kokee olevan provosointia vaan se, miksi edellinen kirjoittaja kokee, että prosointi olisi oikeutettua. Tämä ilmenee tästä lauseesta:
"Normaalijärkinen ihminen EI käy käsiksi toiseen, vaikka provosoitaisiin. " Siis vaikka provosoitaisiin. Mitkä ovat ne välttämättömät tilanteet parisuhteessa, jossa toista pitää provosoida?

toisten sanomisia.
Jos vaikkapa minä sanon, että normaali ihminen ei käy käsiksi VAIKKA provosoitaisiin, en todellakaan tarkoita, että provosointi olisi oikeutettua.
Miksi sinä sen niin ymmärrät?

Provosointi on typerää, vielä typerämpää on käydä toiseen käsiksi. Aika usein provosointi on sen provosoituneen korvien välissä. Väkivaltaisen ihmisen lempilause on: "Enhän minä muuten, mutta kun sinä..." Vastuu lyömisestä on aina lyöjän, oli häntä provosoitu tai ei. Pakkoko on jäädä provosoitumaan jos joku ärsyttää.

vääristellä kirjoitti:

toisten sanomisia.
Jos vaikkapa minä sanon, että normaali ihminen ei käy käsiksi VAIKKA provosoitaisiin, en todellakaan tarkoita, että provosointi olisi oikeutettua.
Miksi sinä sen niin ymmärrät?

Provosointi on typerää, vielä typerämpää on käydä toiseen käsiksi. Aika usein provosointi on sen provosoituneen korvien välissä. Väkivaltaisen ihmisen lempilause on: "Enhän minä muuten, mutta kun sinä..." Vastuu lyömisestä on aina lyöjän, oli häntä provosoitu tai ei. Pakkoko on jäädä provosoitumaan jos joku ärsyttää.

vastuu lyömisestä on lyöjän. Vastuu provosoinnista on provosoijan ja vastuu jäämisestä suhteeseen on aina kunkin oma.

Palstalla usein yritetään tehdä lyöjästä syyllinen siihenkin, että uhri jää suhteeseen. Näin ei koskaan ole. Kukaan täysi-ikäinen ihminen ei ole vastuussa toisen ihmisen tekemästä päätöksestä. Sisälsi se päätös sitten mitä tahansa; lyömisen tai vaikka suhteeseen jäämisen. Kukin tekee päätöksen omista lähtökohdistaan ja ne sisältävät henkilön oman tahdon. Kenenkään ei luonnollisestio tarvitse hyväksyä muiden heille tekemää asiaa. Mutta todellista muutosta asiaan ei tule vaatimalla toista muuttumaan.

Vääristelyn muuten hoitaa tällä palstalla muut kuin allekirjoittanut. Siitä yksi oiva esimerkki avoimena kirjeenä suomi24:lle.

Katkeria ovat pihlajanmarjat........sano.

edellinen kirjoitti:

vastuu lyömisestä on lyöjän. Vastuu provosoinnista on provosoijan ja vastuu jäämisestä suhteeseen on aina kunkin oma.

Palstalla usein yritetään tehdä lyöjästä syyllinen siihenkin, että uhri jää suhteeseen. Näin ei koskaan ole. Kukaan täysi-ikäinen ihminen ei ole vastuussa toisen ihmisen tekemästä päätöksestä. Sisälsi se päätös sitten mitä tahansa; lyömisen tai vaikka suhteeseen jäämisen. Kukin tekee päätöksen omista lähtökohdistaan ja ne sisältävät henkilön oman tahdon. Kenenkään ei luonnollisestio tarvitse hyväksyä muiden heille tekemää asiaa. Mutta todellista muutosta asiaan ei tule vaatimalla toista muuttumaan.

Vääristelyn muuten hoitaa tällä palstalla muut kuin allekirjoittanut. Siitä yksi oiva esimerkki avoimena kirjeenä suomi24:lle.

Katkeria ovat pihlajanmarjat........sano.

on niin, että jokainen ajattelee asioista omalla tavallaan ja jokainen tulkitsee asioita omalla tavallaan.

Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on todellakin jääjän vastuulla, ei kenenkään muun. Ja sekin on tosiasia, että väkivaltaisesta suhteesta on vaikea päästä pois. Sinä et sitä voi ymmärtää, mutta valitettavasti se on totuus. Ei kukaan nautinnokseen ota selkäänsä.

Kaikkea hyvää kaikille väkivaltaisessa suhteessa kärsiville ja siitä pois päässeille. Ja kaikille muillekin.

On paljon asioita, joista ihmisillä on mielipiteitä. Omakohtainen kokemus on yleensä se, mikä auttaa mielipiteen lisäksi myös ymmärtämään asian. Paljon on ihmisiä, jotka ovat joutuneet muuttamaan mielipidettään, jouduttuaan katsomaan asioita suoraan silmiin. Mikään kun ei koskaan ole niin yksiselitteistä kuin voisi luulla.

Mutta minä poistun nyt tästä keskustelusta. Työt kutsuu.

Tiinu1983 kirjoitti:

Toi kyllä kolahti aika paljon. Vaikeeta on se kun toinen itkee ja sanoo että minä tuhoan hänen tulevaisuuden haaveensa ja toiveensa ja elämän jos en ota takaisin...

Totta sekin että mies muuttuu hetkessä toiseksi ihmiseksi ja alkaa uhkailemaan ja kiristämään. En olis ikinä uskonu joutuvani tälläseen tilanteeseen. Että miten muka voi olla niin vaikeeta jättää se kokonaan taakseni! Pelottaa vaan mitä siitä seuraa. Hän kuitenkin käy työpaikallanikin (olen tarjoilija) ja nolottaa tämä tilanne.

Tiinu: jos sinulla on todisteita (esim tekstiviestejä, sähköposteja, nauhoitettuja puheluita) miehen uhkailuista, niin voit hakea lähestysmiskieltoja. Jo pelkkä toisen uhkailu väkivallalla on laitonta!

Sinuna kertoisin avoimesti työpaikalla tilanteesta. Olet joka tapauksessa vaarassa, jos mies tulee sinne riehumaan. Tiedän, että on noloa joutua kertomaan omasta perhehelvetistä, mutta oman turvallisuutesi takia: tee se.

Yleensä ihmiset osaavat suhtautua asiallisesti ja ymmärtävästi. Hölmöt kommentit voi laittaa omaan arvoonsa! ;)

Nämä perheväkivalta-tapaukset ovat yleisempiä kuin uskoisikaan. Siitä ei vain puhuta, vaan kaikki tapahtuu onnellisten kulissien takana. "Kasvoimme erillemme", selitellään eron jälkeen.

Perheväkivalta muuten yleensä pahenee eron jälkeen eli silloin uhri on suurimmassa vaarassa. Väkivallan tekijä on erittäin riippuvainen uhristaan, joten tekee mitä hyvänsä, että saisi uhrin takaisin nyrkin ja hellan väliin. Tällaisissa tilanteissa on juuri hengenlähtö lähellä.. esim. kun haetaan tavaroita eksän luota jne. Tämän ikävän faktan vuoksi en suosittelisi tapaamaan eksää enää kahdenkesken!

Se nyt vaan kirjoitti:

on niin, että jokainen ajattelee asioista omalla tavallaan ja jokainen tulkitsee asioita omalla tavallaan.

Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on todellakin jääjän vastuulla, ei kenenkään muun. Ja sekin on tosiasia, että väkivaltaisesta suhteesta on vaikea päästä pois. Sinä et sitä voi ymmärtää, mutta valitettavasti se on totuus. Ei kukaan nautinnokseen ota selkäänsä.

Kaikkea hyvää kaikille väkivaltaisessa suhteessa kärsiville ja siitä pois päässeille. Ja kaikille muillekin.

On paljon asioita, joista ihmisillä on mielipiteitä. Omakohtainen kokemus on yleensä se, mikä auttaa mielipiteen lisäksi myös ymmärtämään asian. Paljon on ihmisiä, jotka ovat joutuneet muuttamaan mielipidettään, jouduttuaan katsomaan asioita suoraan silmiin. Mikään kun ei koskaan ole niin yksiselitteistä kuin voisi luulla.

Mutta minä poistun nyt tästä keskustelusta. Työt kutsuu.

suhteesta on vaikea päästä pois (itse tuntee näin) on kyseessä ihan narsistista persoonallisuushäiriötä vastaava tila eli riippuvainen persoonallisuus diagnoosinumeroltaan F60.7.

Silloin ON etsittävä apua tähän ongelmaan ja kiireesti.