Paljon on käyty keskustelua ikäerosta täällä. Minun mielestä lähinnä ongelmat johtuu siitä, miten nämä suhteet alkavat nuoriin naisiin tai nuoriin miehiin.
Eiköhän niihin liity aika tavalla petosta vaimoja, miehiä ja lapsia kohtaan? Turha odottaa sukulaisilta, tai yleensä keneltäkään hyväksyntää suhteelle, joka on alkanut hyväuskoisen puolison pettämisestä, jatkuen lasten kärsimykksiin tästä toiminnasta.
Aika turhaa valittaa täällä, että sukulaiset ei hyväksy jotakin perheellistä ukonkäppänää, tai naista jolla on liuta lapsia jo valmiiksi!
Järki hoi!
Ja entä nämä suhteet joista täällä ei edes mainita! 18-vuotias tyttö ja 54-vuotias mies? Eipä taida viisailtakaan läytyä mitään kaavaa tähän. Tuolla on nimittäin toisella palstalla käyty keskusteluja, joissa tytär lähti sisarustensa vanhan isän mukaan, ja sillä tiellä kuulemma on.
Mitäs tämä sitten teidän mielestä on? Rakkautta vai?
Eiköhän niihin liity aika tavalla petosta vaimoja, miehiä ja lapsia kohtaan? Turha odottaa sukulaisilta, tai yleensä keneltäkään hyväksyntää suhteelle, joka on alkanut hyväuskoisen puolison pettämisestä, jatkuen lasten kärsimykksiin tästä toiminnasta.
Aika turhaa valittaa täällä, että sukulaiset ei hyväksy jotakin perheellistä ukonkäppänää, tai naista jolla on liuta lapsia jo valmiiksi!
Järki hoi!
Ja entä nämä suhteet joista täällä ei edes mainita! 18-vuotias tyttö ja 54-vuotias mies? Eipä taida viisailtakaan läytyä mitään kaavaa tähän. Tuolla on nimittäin toisella palstalla käyty keskusteluja, joissa tytär lähti sisarustensa vanhan isän mukaan, ja sillä tiellä kuulemma on.
Mitäs tämä sitten teidän mielestä on? Rakkautta vai?
Vastaukset 27
Vanhimmat
No joo, avioerot ovat tietty oma juttunsa, mutta entäs, jos mies ja nainen ovatkin sinkkuja.
"Aika turhaa valittaa täällä, että sukulaiset ei hyväksy jotakin perheellistä ukonkäppänää, tai naista jolla on liuta lapsia jo valmiiksi! "
Mutta kuuluko asia heille?
"Mitäs tämä sitten teidän mielestä on? Rakkautta vai?"
Eikö se kuitenkin ole mahdollista teoriassa, että kyseessä on jotain aitoa?
voivoi. Moni sukulaiseni on naimisissa vieläkin - olleet naimisissa vuosikymmeniä - ja ikäeroa on jopa 20 vuottakin. Että semmosta. Tiedoksi vaan.
sinäkin tiedät hyviä suhteita ikäerosta huolimatta. Voin vain yhtyä sinun mielipiteeseen mitä kirjoitit toisessa viestissä.
Mutta mitä? Voiko tämä nimenomainen sude perustua oikein millekään aidolle? Jotenkin tulee mieleen että mies ei ole aivan henkisesti kypsynyt normaaliin tahtiin. Ja tyttökin on aika hakoteillä!
Sinkut on erikseen, ja varsinkin jos heillä ei ole lapsia. Lapset usein häpeävät vanhempiensa nuoria puolisoita kavereidensa tähden.
viestiä. Ei ole kyse mistään 20-vuodesta. On kyse 45-vuodesta!
Parisuhteista kun puhutaan niin puhutaan pettämisestä. Tässä on kyllä kyse muustakin pettämisestä: itsensä pettämisestä.
Täytyy kyllä olla mestarineuvottelija itsensä kanssa jos aikoo olettaa että kyseessä olisi henkisesti ja fyysisesti tasapainoinen suhde.
Ei kahden itsenäisen aikuisen ihmisen ikäero ole todellakaan ikävä asia. Se saattaa rikastuttaa täydentävällä tavalla suhdetta. Ihmiset ovat muutenkin erilaisia ja on rikkautta että on olemassa erilaisia parisuhteita. Pääasia on että noudatetaan ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen.
Hylätyksi tulemiset ja välinpitämättömyys on ongelma - Ei aikuisten ihmisten ikäerot parisuhteessa.
tuohon yhteen ajatukseen. Ikäero0n. Mutta on silläkin joku raja. Mielestäni 18-vuotias on lapsi ja 54-vuotias jo isoisä! Turha tähän on mitään Pavarotteja vedellä! Sen tietää kaikki miksi sillä oli nuoria naisia.:-)
Mutta mitenkähän tämä 54-vuotias voi rikastuttaa 18-vuotiaan elämää, tai päinvastoin? Sänkykö on se paikka jossa elämää rikastutetaan? No keskustelunaiheet ainakin on varmasti vähissä.
Tällä nämä "pienet" ikäerot, kuten 25-vuotta, eivät ole mielestäni mitään kummallista. Kunhan siinä ei hyväksikäyttöä mukana, siis molemmin puolin.
Tarpeeksi nuori ikäerosuhteen vanhemmaksi osapuoleksi on sellainen henkilö joka pystyy kantamaan vastuuta kodista ja hankkimaan rahaa vielä silloin kun nuorin lapsista ei ole aikuinen. 54 vuotias ja 18 vuotias ei sovi yhteen. 40-vuotias ja 20-vuotias ihan ok.
Mikäli on kyseessä lapseton aikuisten välinen suhde, silloin mielestäni ikäerolla ei ole varsinkaan väliä. Ihmiset olemme kuitenkin toisiamme varten - ei hyväksikäytettäviksi vaan iloksi.
Tuntuu kuin ikäerokannattajat ja samanikäiset hakevat siunausta omiin tasaikä- sekä ikäerosuhteisiinsa, ikään kuin vain jompi kumpi niistä olisi oikein.
18-vuotias tyttö hakee seuraa ja turvaa 54-vuotias aasta.
Tai toisin sanottuna,
hänellä on niin ahdistava koti, että hän ei pääse kodista eroon, muuta kuin vahvan vanhan miehen kanssa,
heille ei tytön vanhemmat kehtaa aina neuvoja antaa.
Mutta tuhoutuuko tämä nuori elämä? Mietin vain sen miehen intressejä. Ei henkisesti terve 54-vuotias edes normaalisti ajattele alkavansa seurustella, saati sitten asumaan noin nuoren kanssa. Varsinkin kuin tytär on hänen pienemmille lapsilleen sisarpuoli. Uniahan miehet näkee vaikka minkälaisia, mutta että niitä toteuttelisi, niin se onkin jo toinen juttu.
En mitenkään kyllä miellä tätä rakkaudeksi! Mies käyttää häikäilemättömästi tätä tyttöä hyväkseen. Hyi hitto!
ja viidenkympin villityksessä 54-vuotias hakee kadotettua nuoruuttaan... ei vissiin tartte miestenlehtiä ostaa vähään aikaan, jos nyt siitä on kyse.
Nami-sedällä on tainnut olla ihq karkkivarasto
Tehdäänpä laulu uusiksi jotta soveltuu tytön 30-vuotis-kriisiin: "Olen kolmekymppinen... edessä on luja putki rilluvuosien"
Mikäs siinä ku mies eläkkeellä niin hän voi keittää potut kun tulee kotiin :-o
On pahasti turtunut omatunto miehellä. Hyväksikäyttöä? Kyllä! Jos 54 vuotias mies rakastaisi 18-vuotiasta tyttöä, niin hän ajattelisi mikä on tytölle parasta eikä käyttäisi tätä omiin himoihinsa. Himot tässä vallitsee eikä rakkaus.
Ettei vaan niin että hyväksikäyttö on jopa molemminpuoleista?
huhhuh
Eräs muukin, 17-vuotias, haki seuraa "kodin ulkopuoleisesta aikuisesta". Isä oli tyttöään kohtaan jatkuvasti raivo. Tyttö ei kuitenkaan tietääkseni ole löytänyt ketään aikuista, mutta tiedän että aikuista hän haki ja hakee. Sen näkee selvästi. Kun hän 18-vuotiaana pääsee oikeuksistaan "nuorena aikuisena" perille, niin en usko että normaalia elämää on edessä - ainakaan alkuvaiheessa.
Kyllä pitäisi vanhempien tajuta että lapset eivät ole tarkoitettu vihan purkamista varten eikä hyväksikäytettäviksi.
ja mitäs sitten kun tulee se vaihe jolloin tytön teini-ideaalit vaihtuvat aikuisten ideaaleiksi? Tulevaisuuteen ei olla varauduttu.
itse tässä elämässä! Siitä on kyse! Uusavuttomuus ei ole mikään kummajainen tässä yhteiskunnassa. Nyt hän saa matkoja, leipää, koiria ja muuta kivaa joita hän ei pystyisi itse edes hankkimaan! Vastiveeksi hän antaa sitä mitä vanha mies haluaa, eli käsipäivää.:-) ja ystävyyttä.
Jotkut eivät ole tottuneet tekemään minkään eteen mitään työtä! Siitä tässä on kyse! Eikä tuon ikäisen pitäisi olla jossakin opiskelemassa ammattia itselleen? Ei! Hän istuu koirien kanssa asunnossa ja odottaa papparaista kotiin.
Puhut asiaa
Itse olen keski-ikäinen perusterve mies, käyn töissä jatko-opintojeni lomassa ja hoidan kotitaloani tällä hetkellä yksin. Olen puheenjohtajana eräässä aluesuojeluyhdistyksessä. Kolme vuotta sitten jouduin sitä kautta tilanteeseen jossa koin jo alussa jotain sangen outoa. Eräs 16-vuotias tyttö tuli kanssani juttelemaan. Aluksi tuntui kuin hän haluaisi jotain minulle sanoa mutta ei saanut sanotuksi. Olin hyvä tuttu hänen äitinsä kanssa. Hänen äitinsä kutsui minut kerran kylään ja hänen tyttärensä oli meikannut itsensä. Älysin alkuvaiheessa että tilanteessa oli jotain outoa mutta sitten tyydyin ajatukseen että aika näyttää mistä tässä on kysymys. Kerran hänen äitinsä jätti hänen kanssa olemaan kunnes sain toimitettua erään pienen remontin loppuun asti. Sen jälkeen tyttö halusi olla minun kanssa jatkuvasti, ja koin jatkuvasti valtavaa vastenmielisyyttä. Jäin tyttöön henkisesti kiinni enkä meinannut päästä irti. Kaksi vuotta elämästäni vietin ikään kuin tunnelissa - minua vietiin johonkin suuntaan mutta en tiennyt minne matka päättyy. Kyseessä on ensimmäinen ihminen joka onnistui valloittamaan minut niin että en osannut ajatella omilla aivoillani - hän tiesi miten mies vangitaan. Lopulta tajusin olevani ikään kuin kahleissa häneen. En suostunut seksiin, mutta toisaalta tuntui että hän ei myöskään sitä halunnut. Hänen äitinsä halusi että minä pidän yhteyttä hänen tyttäreensä ja palkitsi minua kun niin tein. Usean vuosikymmenen ikäero oli syy miksi päätin repiä itseni irti tytöstä. En halua pilata tytön elämää enkä omaa elämäänikään. Tyttö jäi suremaan mutta minä olen nyt onnellinen ja vapaa. Lähtöni jälkeen äitinsä oli kuulemma selittänyt tyttärelleen että miehet ovat tommosia että ne yhtäkkiä vaan lähtee - mutta enhän minä hyvänen aika ollut kummankaan heidän seurustelukumppaninsa, en ainakaan kokenut suhdetta seurustelusuhteeksi - tyttö oli liian nuori minulle ja äiti liian vanha. Hommassa oli joku koira haudattuna. Sellainen outo ahdistus jäi minuun, ja sain siitä jopa huonon omantunnon kun jätin tytön omaan rauhaansa.
En uskaltanut puhuakaan asiasta kenellekään kuin vasta myöhemmin. Häpesin valtavasti, mutta toisaalta ikään kuin joku voima ruokki minua aina kun tapasin tyttöä. Se voima ei ollut seksi eikä raha. Tuntui kuin jokin ylempi voima olisi ohjannut minua.
Olen tosin jutellut asiasta vanhemman sisareni kanssa ja nuoremman veljeni kanssa. He ovat sitä mieltä että tyttö manipuloi minut. Hän on sen lisäksi manipuloinut äitinsä. Tuntui kuin minulta olisi hävinnyt osa minuuttani, ja olin kovaa vauhtia menossa suhteeseen jota ei välttämättä kukaan olisi voinut pysäyttää. Vasta nyt olen saanut tunnonrauhaa ja hyvän omantunnon. Huono omatunto johtui kuulemma osaksi siitä että minut oltiin jo manipuloitu aika pitkälle ilman että itse olin siitä tietoinen. Luulin olevani sellainen johon ei kenelläkään ole vaikutusvaltaa, mutta tyttö osasi äitinsä kanssa rakentaa minulle sellaisia tunteita että koin syyllisyyttä jos en ollu hänen kanssaan ja koin neutraalia mielentilaa ja onnistumisen kokemusta olemalla hänen kanssaan. Tätä asiaa en nähnyt näin selvällä järjellä silloin. Olin ikään kuin sokaistu.
En vieläkään tiedä mitä tyttö minulta halusi, mutta sen verran oivalsin että halusi minulta jotain muuta kuin seksiä. En vieläkään tiedä myöskään mikä ylempi voima minua hallitsi, mutta olen sen voiman vaikutuspiirin ulkopuolella nyt. Haluan antaa neuvoksi muille että jos joku tällainen ilmiö tulee vastaan, kysykää jo alkuvaiheessa motiivit ja keskustelkaa tuttavienne kanssa miten edetä. Itse hoksasin tehdä sen liian myöhään. 3 vuotta elämästäni kului jonkin harmaan mysteerin keskellä.
ovat niin tavallisnen juttu tänä päivänä. Varmasti hän halusi sinusta "keinoisän" jota pyöritellä sormensa ympäsille niin kuin tyttäret usein biologisille isilleen tekee. Ei varmasti ollut sinun vikasi. Oletan että halusit olla hänelle vain ystävällinen, mutta äkkiä se vie pidemmälle jos vastassa ei ole terve aikuinen mies.Lasta ei voi tästä syytää. Syyt on syvemmällä. Suunnaton isän kaipuu pistää tekemään hulluja, jopa ryhtymään suhteeseen, kunhan saa rakkautta ja turvallisuutta.
Äidistä kyllä sanoisin että hänen omat kokemuksensa miehistä heijastuvat nuoreen naiseen. Hän ei selvästikään tajunnut sinun motiivejasi tytärtä kohtaan. tilanne vaikuttaa vähän sairaalta. Olisiko hän ollut valmis työntämään tyttärensä sinun syliisi? Siltä vähän vaikuttaa koska jälkeenpäin sitten mollasi koko mieslajin. Outoa käytöstä tosiaan. Onnksi olet siitä nyt irti. Ja hienoa nähdä ja kuulla että on miehiä jotka ajattelevat muullakin kuin, no tiedät millä!:-)
Minun mielestä nämä epäsuhtaiset parit ovat juuri tämän ajan tuotosta. Avioon mennään, mutta sitten perheessä ei ole sitä normaaliarakennetta jossa isä olisi pitämässä perhettä kasassa. Ei luonto ole niin asiaa tarkoittanut. Tytöt ottaa isänrakkauden vaikka ja mistä, mutta ottavat varmasti. Pojilla on vähän toinen juttu, koska yleensähän äiti on pojan paras kaveri, ja usein myös huoltaja.
Täällä kovasti ihmiset selittelevät suuria ikäerojaan miehiinsa ja jotkut naisiinsa. Miksi? Eivät taida ymmärtää mistä johtuu, että saman ikäiset tai pari vuotta vanhemmat, tuntuvat ihan liian nuorilta. Ikäeroa täytyy olla vähintään 20-30-vuotta. Aika valitettavaa!
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Minua vaan vielä painaa se tyttö vielä eräällä tavalla, ja luulen että menee monta vuotta ennen kuin pääsen hänestä henkisesti irti. Siis, en tapaile häntä enää, hän elelee omaa elämäänsä ehkä kenties jonku muun miehen kanssa nyt.
Hänen äitin lähipiiri oli erittäin myötämielinen siihen että olin hänen tyttärensä kanssa. Tyttö oli ruvennut kuulemma huolehtimaan itsestään sen jälkeen kun rupesi minun kanssa olemaan ystävä. Hän sai inspiraatiota petata sänkynsä, peseytyä, lukea läksynsä, tiskata, käydä harrastuksissaan, jne. Ja moni kyseli siltä tytöltä miksi hän on niin iloinen nykyään - luulivat että tyttö on tullut uskoon tai että hänellä on poikakaveri. Tyttö vaan sanoi kaikille uteliaille että hänellä ei ole poikakaveria. Huokasin aina helpotuksesta kun hän ei pitänyt minua poikakaverina. Vaikka tyttö oli iso, pelkäsin silti hyväksikäyttäjän mainetta. Selitin monta kertaa tytölle miksi suojaikäraja on olemassa ja mitä hyötyä siitä on tytölle (lapsen oikeuksiin kuuluu koskemattomuus jota lapsi ei itse välttämättä osaa valvoa, jne). Pelkoni maineen menetyksestä osoittautuivat turhiksi - päin vastoin sainkin kannustusta monesta suunnasta että teen oikein. Ihmiset eivät vaan ymmärtäneet sitä mikä side tytöllä oli minuun.
Joo, hänen äitinsä oli kanssa ihmeellinen. Hän halusi kyllä ilmeisesti lykätä tyttöään minulle. Minulla oli pitkiä selityksiä kaikista lasten oikeuksista mutta sen seurauksena saattoi tulla hiljainen viikon mittainen jakso joka päättyi aina siihen että joko äiti tai tytär otti minuun jälleen yhteyttä ja kysyivät että haluanko taas jatkaa. "Tyttö oireilee taas kun ei ole saanut minua nähdä". Mutta kysymyshän ei ollut siitä että haluanko jatkaa vai en. Kysymys oli nimenomaan siitä että halusin jatkaa koska siitä oli kehittynyt minulle velvollisuus. Tytön oireileminen sai aikaan minussa aina syyllisyyttä. Tiesin siihen ratkaisun ja se ruokki minua se onnistumisen tunne kun tajusin että minusta on hyötyä.
Minun puheeni tytön äitille oli mennyt väärään lokeroon. Hän luuli joko niin että minä haluan hänen tyttärestään erilleen kokonaan tai seurustella. Niin ei ollut. Selitin vaan tytön äitille sen tavan minkä minä aikuisena miehenä koen oikeaksi - ei erota eikä seurustella - vaan olla lähellä oikealla tavalla. Rajoitukset ovat lasten etuja varten, ei suoranaisesti minua varten.
Torjuin usein muita miehiä ja estelin niitä lähestymästä tyttöä. Näin niissä miehissä jotain perverssiä ja sairasta. Tyttö ei minua siinä asiassa ymmärtänyt. Hän saattoi kysyä "miksi olen mustasukkainen" tai että "miehethän ovat kilttejä". Sanoin että en ole mustasukkainen ja että tyttö tulee ymmärtämään syyn vasta myöhemmin sille miksi varjelin häntä sairailta miehiltä. Näin ihan selvästi että seksihän niillä miehillä oli mielessä ja sehän olisi sallittua ilman laillisia seurauksia, mutta silti koin sen niin sairaana että välit poikki vaan sellaisiin. 40-50-vuotiaita miehiä oli tytön kimpussa jatkuvasti alkuvaiheessa. Ne halusivat olla tytön kanssa jos mahdollista kahdestaan. Suunnittelin että ilmoitan asiasta sossulle tai muille, mutta asia jäi siihen kun tyttö itse oppi pakenemaan näitä "setiä", ja tuntui kuin tyttö olisi varjellut näitä miehiä kertomatta niiden nimiä.
Siinä tilanteessa ajattelin ensimmäisen kerran että tyttöhän on isää vailla.
Joskus kävi toki mielessä sekin että millainen tämä tyttö olisi vaimonani 10 vuoden päästä, mutta ajatukset hyytyivät aika äkkiä jäihin kun rupesin miettimään ikäeroa, tytön kypsymättömyyttä, tasavertaisuutta, jne. Jos haluan pelastaa tytön elämän, silloinhan minun nimenomaan EI tule ottaa häntä vaimokseni eikä käyttää häntä himoihini - vaan tukea hänen kehitystään normaaliin suuntaan.
Itse olen nimittäin kasvanut eri olosuhteissa, minulla on ollut isä ja äiti. Kun ajattelen millainen minä olin teininä - en olisi yläasteella voinut ajatellakaan itselleni lukiolaista tai keskiasteen kakaraa. Ja lukiossa ollessani minulle olisi kelvannut vain lukiolainen, jne. 25 vuotiaana ollessani eräs 18-vuotias tyttö oli itseeni ihastunut mutta koin hänet vielä kakaraksi. Saatikka sitten nyt kun olen keski-iässä, varsinkaan nyt en voisi ajatella suhdetta 18-vuotiaan kanssa. Tytön kanssa olemisesta tullut ahdistus vahvistaa haluani olla samanikäisen kanssa.
En ole sen kummempi kuin muut tavalliset miehet (lukuun ottamatta toisenlaista tyhmyyttäni määrätyissä asioissa), kravattini alla saattaa aivoni ajoittain sijaita, mutta kun on kyseessä kypsymätön nainen niin minulla ei ole kertakaikkiaan pokkaa ryhtyä sellaiseen tyttöön - vaikka olisi kuinka meikattu tms. niin vahva seinä on edessäni. Ehebofilia jms on sairasta ja oksettavaa. Lapsuus on kehittymistä varten - ei seksiä varten. Seksillä on oma paikkansa kahden kypsän aikuisen välillä.
Poikaystävää 18-vuotias tyttö kaipaa, ei isää. Se että hän rakastuu itseään vanhempaan kertoo vaan että hän ymmärtää hyvän päälle. 18-vuotias poika on vielä täysi kakara. Siinä on osa selitystä. Ei 18-vuotias ole niin riippuvainen isästä että hän hakee tekoisää itselleen. Se on vaan Siegmund Freudilaista hömpötystä jota ei olla tieteellisesti todistettu!
Ja kertomus kertoo että tyttö oli selvästi rakastunut mieheen ja mies ei vaan halunnut sitä ymmärtää vaikka tytön äitikin sitä vihjaili! Eikä edes sakkolihaa!
aina isää! Ja jos se on puuttunut, löytyy se jostakin varmasti. Ovat vain niin helppoja saalitta kaikille vanhoille ukoille.
Ei se sitä katso vaikka tytöllä olisi isä ollutkin. Jos se ei oel ollut mieluinen, eli suhde unnossa ja joku toinen vieras nainen välissä, niin peli on selvä.
Ja kai tässä tapauksessa olisi se mies voinut olla vähän nuorempi kuin 54. :-)Joen hän kaipaa jopa vaariaankin!
ELÄMÄ EI OLE PELKKÄÄ SEKSIÄ, TAI SEN HAKEMISTA KAIKILLA!
ELÄMÄ EI OLE PELKKÄÄ SEKSIÄ, TAI SEN HAKEMISTA KAIKILLA!
oletpa naivii? kyllä se sitä vaan on enimmäkseen. Varmaan 54:nenkaan kaipaa muuta läheisyyttä, kyllä se seksiä vaan vonkuu, usko vaan.
Seksillä ON oma paikkansa kahden varttuneen aikuisen välillä - ja silloinkaan ei mielellään pakkomielle eikä suorituspainotteinen. Seksin tarve riippuu monesta eri seikasta.
Ennen kaikkea teini saattaa olla haluavinaan "panoa" mielistelymielessä, koska aavistaa että saa sen avulla läheisyyttä aikuiselta tai idolilta. Kyseessä on siis yksinkertainen minuslasku jonka avulla jokaisen miehen luulisi ymmärtävän mistä kyse - kun läheisyystarve on tyydytetty seksivapaalla tavalla niin yhtäkkiä ei teini panoa haluakaan.
tasavertaisen kumppanin kanssa, ovat kyllä vähän eri asia, kuin 50-villityksessä isketty 18-vuotias. Siinä on kyse pelkästä seksistä, koska muusta ei VOI OLLA kysymys. Ei osata puhua yhdessä oikein mistään. Pasitsi jos on yhteinen vihollinen, kuten näillä kahdella on. Seksi ei kuitenkaan ole kaikki parisuhteessa.:-) Yllätyitkö? On se iso asia, mutta ei kaikki. Arki saapuu nopeasti suhteeseen, jonka pohjana on hyvä seksi ja lähtö on ollut mikä on ollut. Se vaan ei riitä et on mukavaa! Ihan laulun sanoin toteaisin sinulle että "Siinä pitää olla rakkauttaa, siinä pitää olla unelmii, mannapuuroa ja mansikkaa, JUURI oikeenlaista kemiaa.......... Ja kemia ei ole PELKKÄÄ seksiä.
Vihdoinkin järkipuhetta tähän seksin sekamelskaan. Ihan kun kukaan ei olisi ollut 18-vuotia! Muistelee vaan omaa nuoruuttaan, niin voi aavistaa mikä on tulevaisuus tälläkin suhteella.:-) Halu oli kova nähdä mahdollisimman paljon elämästä (siis ei vain seksin saralla), ja se on luonnollista. Niin sen pitääkin mennä! Tämä mies on oma juttunsa jo katsellut ja tyttö ei vielä mitään! Tuhmä on jos tuhlaa nuoruutensa jonkun vanhan miehen kanssa. Enkä nyt puhu n.25-m.40-ikäeroista. Kovasti ehtii nähdä elämää 25-vuodenkin aikana!
Sepä juuri
Yhteensopivuusajattelua saattaa sotkea molempien osapuolien tarpeet, ja yhteensopivuuskysymys tulee vastaan viimeistään silloin kun tarpeet muuttuvat.
Tästä syystä suosittelen pitkää ystävyyspainotteista tutustumisjaksoa ennen kimppaan muuttamista, jona aikana pidetään pää kylmänä - mikäli aikoo pitkäkestoiseen ja toimivaan ikäerosuhteeseen. Ja kuten aina, arkikin on osattava kohdata yhdessä mutta itsenäisinä.