Tiedänpä erään hannan, jonka usein näin aiemmin päivittäin samassa opiskelupaikassa.
Hannan nimi jo sinänsä kuulosti samanlaiselta kuin hän näytti - pehmeältä ja herkän naiselliselta. Ehkäpä oli niin että jopa nimen Hanna merkitys oli muuttunut hänen kauttaan. Hannaa seurasin useinkin sivusilmällä ja vähän paremminkin, olihan hän kaunis nainen. Hetken olin ihastunutkin, mutta en kovin kauaa. Oli paljon muutakin ajateltavaa tuolloin. Tällä hetkellä kun silti ajattelen häntä, tiedän että siinä oli unelmanainen. Nainen, jota ei kuitenkaan voisi koskea sillä silloin taika ikään kuin katoasi. Hän ei ollut sellainen tyttö, joka tekisi kostosta poikaystävälleen syrjähypyn jonkun toisen miehen kanssa. Sen vaan näki hänen silmistään ja olemuksesta. Olemus oli tosiaan pehmeä ja pienehkö pyöreys vaan lisäsi sitä, ja vaaleat alas valahtaneina kruunasi kokonaisuuden. Ikään kuin pulskuus tekisi hänestä turvallisemmankin. Niin ainakin kuvittelin. Kuitenkin olisin jollain tavalla häntä halunnut suojella, vaikka hän olikin älykäs ja itsenäinen nainen. Hänessä oli samaa kauneutta kun veden peilikirkkaassa maisemakuvassa - pinnan rikkominen olisi pilannut kauneuden. Hän ei ollut seksikäs vaan tyttömäisen söpö ja siksi koskematon mielikuvissani. Seksikkäät naiset ovat niitä jotka viettelevät baarissa miehiä tai antavat viettelyn viedä. Hän ei kuulunut niihin, vaikka olisi sopinutkin baarin taustalle kuten mihinkä tahansa muuallekin.
Hannassa oli jossain määrin samaa kuin itsessänikin. Pidin itseäni samanlaisena herkkänä ihmisenä, joka tarvitsi rakkautta ja hellyyttä enemmän kuin muut. Kuitenkin hän oli minusta liian kaukana, ulottumattomissa. Ymmärsin että parempi hänet on jättää rauhaan, niin vain oli asiat.
Mielestäni Hannassa näkyi se mitä rakkaus parhaillaan voi olla, vaikken häntä rakastanutkaan. Hän oikeutti Rakkauden, teki se tavoittelemisen arvoiseksi. Hänen kautta taidan ymmärtää että kaikki sähläys naisten kanssa on turhaa, turhaa se liiallinen yrittäminen ja hetken huuman tavoitteleminen baareista ja ravintoloista. Sieltä kun ei löytynyt Rakkaus, ei myöskään hannat. Hanna oli kuin kukkanen, joka tarvitsi valoisan ja lämpimän ympäristön, jotta puhkeaisi kukkaan. Kysymys oli tilanteista ja sattumasta. Joskus tulisi hetki jolloin tilannetekijät olisi minulle suotuisat ja törmäisin hänenkaltaiseen. Silloin en ihmettelisi vaan toimisin, sillä Rakkaushan tulisi varta vasten minun luokseni. Naisen kauneus kun ei ole parhaimmillaan baareissa humaltuneena, vaan jossain kauniissa paikassa, ehkäpä puistossa yksinään, hiukset tuulessa lepattaen.
Hannan nimi jo sinänsä kuulosti samanlaiselta kuin hän näytti - pehmeältä ja herkän naiselliselta. Ehkäpä oli niin että jopa nimen Hanna merkitys oli muuttunut hänen kauttaan. Hannaa seurasin useinkin sivusilmällä ja vähän paremminkin, olihan hän kaunis nainen. Hetken olin ihastunutkin, mutta en kovin kauaa. Oli paljon muutakin ajateltavaa tuolloin. Tällä hetkellä kun silti ajattelen häntä, tiedän että siinä oli unelmanainen. Nainen, jota ei kuitenkaan voisi koskea sillä silloin taika ikään kuin katoasi. Hän ei ollut sellainen tyttö, joka tekisi kostosta poikaystävälleen syrjähypyn jonkun toisen miehen kanssa. Sen vaan näki hänen silmistään ja olemuksesta. Olemus oli tosiaan pehmeä ja pienehkö pyöreys vaan lisäsi sitä, ja vaaleat alas valahtaneina kruunasi kokonaisuuden. Ikään kuin pulskuus tekisi hänestä turvallisemmankin. Niin ainakin kuvittelin. Kuitenkin olisin jollain tavalla häntä halunnut suojella, vaikka hän olikin älykäs ja itsenäinen nainen. Hänessä oli samaa kauneutta kun veden peilikirkkaassa maisemakuvassa - pinnan rikkominen olisi pilannut kauneuden. Hän ei ollut seksikäs vaan tyttömäisen söpö ja siksi koskematon mielikuvissani. Seksikkäät naiset ovat niitä jotka viettelevät baarissa miehiä tai antavat viettelyn viedä. Hän ei kuulunut niihin, vaikka olisi sopinutkin baarin taustalle kuten mihinkä tahansa muuallekin.
Hannassa oli jossain määrin samaa kuin itsessänikin. Pidin itseäni samanlaisena herkkänä ihmisenä, joka tarvitsi rakkautta ja hellyyttä enemmän kuin muut. Kuitenkin hän oli minusta liian kaukana, ulottumattomissa. Ymmärsin että parempi hänet on jättää rauhaan, niin vain oli asiat.
Mielestäni Hannassa näkyi se mitä rakkaus parhaillaan voi olla, vaikken häntä rakastanutkaan. Hän oikeutti Rakkauden, teki se tavoittelemisen arvoiseksi. Hänen kautta taidan ymmärtää että kaikki sähläys naisten kanssa on turhaa, turhaa se liiallinen yrittäminen ja hetken huuman tavoitteleminen baareista ja ravintoloista. Sieltä kun ei löytynyt Rakkaus, ei myöskään hannat. Hanna oli kuin kukkanen, joka tarvitsi valoisan ja lämpimän ympäristön, jotta puhkeaisi kukkaan. Kysymys oli tilanteista ja sattumasta. Joskus tulisi hetki jolloin tilannetekijät olisi minulle suotuisat ja törmäisin hänenkaltaiseen. Silloin en ihmettelisi vaan toimisin, sillä Rakkaushan tulisi varta vasten minun luokseni. Naisen kauneus kun ei ole parhaimmillaan baareissa humaltuneena, vaan jossain kauniissa paikassa, ehkäpä puistossa yksinään, hiukset tuulessa lepattaen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa niin kaunista tekstiä! Tuskin kuitenkaan minulle kirjoitettu! :-)
meitsin päiväunilta. Nimittäin töissä oli jokin aika sitten tuollainen hanna. Oli jopa vuoden verran, enkä tehnyt mitään.
Nyt hän tuli vastaan kihlasormus sormessa. Vituttaa. En saanu edes mahdollisuutta, koska olen niin raukkis. Enää en ikinä jätä asioita unelmoinnin tasolle. Saa loppuelämänsä miettiä, että mitä ois voinu olla.
Taisipa tuo Hanna tosiaan vaikutuksen tehdä. Mitä muutoksia olisi vaatinut että Hannasta olisi tullutkin se oikea unelmien nainen sinulle, oletko koskaan miettinyt?
No ainakin ois ilahduttanut jos ois lempannut poikaystävänsä :) No vaikea kai sanoa, joidenkin kanssa ei vaan pääse samalle aaltopituudelle. EN tiedä...joskus vaan ei suju. Ja jos huomaa että ei jotakuta miellytä tarpeeksi niin ei sitä jaksa itseään tunkee :)
Ujot tosin käyttäytyvät niin kuin ei toi mua vähääkään kiinnostaa vois-tyylillä. Ajattelevatko kenties niin, että jos näyttää kiinnostuksensa, niin luulevat saavansa vain sääliä osakseen? Eivät pidä itseään kiinnostavina ja ajattelevat muiden ihmisten pitävän heitä samanlaisina.
Mutta tuosta tuskin oli kysymys jos kerran seurusteli jomkun kanssa.
torjui sinut koska seurusteli toisen kanssa...kuka sinusta voisi olla pitämättä -ainakin kirjoitat hyvin kauniisti
olisiko hanna ollut hanna jos hän olisi houkutellut sinut suhteeseen kanssaan vaikka seurusteli toisaalla? siinä on yksinkertaisen kauneuden ja rakkauden salaisuus.
onko rakkaus jo löytänyt sinut? joko olet löytänyt onnen?