Mistä aiheesta?
Miten ne syntyvät?
Minusta kaikista tyhmimmät riidat johtuvat aina jostain muusta jännitteestä, alitajuisesta paineesta ja "tarpeesta" riidellä.
Ja joskus se riiteleminen todella puhdistaa ilmaa ja helpottaa oloa. Vai...?
Mä riitelin eilen joululahjoista. Loukkaannuin siitä, että toinen nauttii lahjojen hankkimisesta minulle. Tuli aika iso kina, joka johti syvempiin pohdiskeluihin suhteemme tilasta. Argh.
Miten ne syntyvät?
Minusta kaikista tyhmimmät riidat johtuvat aina jostain muusta jännitteestä, alitajuisesta paineesta ja "tarpeesta" riidellä.
Ja joskus se riiteleminen todella puhdistaa ilmaa ja helpottaa oloa. Vai...?
Mä riitelin eilen joululahjoista. Loukkaannuin siitä, että toinen nauttii lahjojen hankkimisesta minulle. Tuli aika iso kina, joka johti syvempiin pohdiskeluihin suhteemme tilasta. Argh.
Vastaukset 42
Vanhimmat
sujuvasti kenkää naisille, joilla on jonkinlainen tarve riidellä. Tottakai jokaista silloin tällöin kiukuttaa, mutta ei sitä tarvitse toisen päälle kaataa. Sen sijaan voi sanoa vaikka että mun täytyy nyt mennä yksikseni vähäksi aikaa potkimaan kiviä, noin niinkuin kuvaannollisesti.
syvemmällä. ei kukaan riitele huvikseen, eikä pikku jutuista. jokin muu asia mättää ja yleensä se on se läheisyyden ja turvallisuuden puute!!!
kyse on perusturvattomuudesta, olemattomasta itsetunnosta tai vastaavasta kumpuava huono olo, nostan käteni ylös ja etsin "helpomman" naisen.
Useimmiten ja useimmilla ehkä noin, mutta kyllä niitäkin on, jotka riitelevät enemmän tai vähemmän tavan vuoksi mitättömistä pikkuasioistakin. Sitten on vielä niitä, jotka eivät tarkoita riidellä, mutta jotka ovat luonteeltaan vähän kärsimättömiä ja helposti turhautuvia. Heidän puheensa kuulostaa joksus riidan haastamiselta, vaikka ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Tuon ekan tapauksen kanssa ei viitsisi arkeansa jakaa, mutta tokan kanssa voisi kyllä oppia elämään.
että jonkun mielestä riidellään raivokkaasti, kun toisen mielestä vain keskustellaan.
Jotkut säikähtävät pieniäkin erimielisyyksiä ja toiset saavat voimaa siitä, että asiat voidaan käsitellä pohjamutia myöten.
ihan tarkoituksella, kun se kuuluisa sovintoseksi on mukamas niin hyvää.
Mä lepyn kyllä nopeasti, mutta ei se mua sytytä, vaan pikemminkin ja todellakin päinvastoin.
Toisaalta suhteessa on mielestäni jotain pilalla, jos ei uskalla tunteitaan näyttää niin hyvässä kuin pahassa.
välillä pitää riidellä! Puhdistaa ilmaa. Itse ainakin tuuletan kerran kuussa kunnolla. Läheisille ihmisillehän sitä tunteensa purkaa
mutta typerimmiltä tuntuvat sellaiset riidat, jotka tuntuvat olevan vartavasten viritettyjä. Niillä haetaan vaan huomiota ja hyväksyntää. Aihehan niihin löytyy mistä tahansa. Ehkä tuokin on joillekin se "tarve" riidellä.
Eli, joka ainoa riita on typeristä typerin.
niit ny tulee kuitenki. elämä.
on riitoi ja riitoi, kiistelyi, torailui ja kiukutuksii. tärkeintä kuitenki se, et jos oman hanin kaa riitelee, ni muistais sen et se toine kuitenki rakastais.
muute niit ei kestäis.
riidan pitkittämine olis tän mielest vähä typerää.
ihan sun mieliksi. Sanotaan sitten niin, että se viimeisin riita on aina se typeristä typerin. Oli aihe mikä tahansa.
Mitä vähemmän riitoja, sitä enemmän on keskinäistä ymmärrystä. Jos riidat lisääntyvät suhteen edetessä, ni se on sen merkki, että ymmärrys vähenee. Jos riidat vähenenevät suhteen edetessä, ni se on sen merkki, että ymmärrys lisääntyy, eli suhde kehittyy.
no se mun pointti oli tai siis tää yritti sanoo, et ne riidat ei haittaa, jos muute on suhde kondikses. ehkä vähä eri näkemys, mut samaaki sun kans.
ja toi ei sit tarkoittanu, et ne olis yhdentekevii ne riitaa aiheuttavat jutut, ku yleensä ne riidat syntyis kai siitä et ei olis tajunnu, et joku juttu olis toiselle tärkee. tai sit vaan olis jotenki pöljäilly.
nii ja sitäki et niitä riitoi ei kande pelätä tai väistellä tms ku ne on elämää. et jos pelkää riitoi pelkää elämää. pelko ei oo hyvästä. niitte ku olis tarkoitus päättyy aina sovintoon. nii ja tietty siihe, et oppii jotai, siis molemmatki joskus joissain jutuissa.
it takes two to tango. yksin ei pysty riiteleen..
riidattomuus saattaa joskus olla merkki jotenki passivoitumisesta tai alistumisesta, et siinäki mieles riita voi olla iha hyväki merkki.
tai passivoitumisesta? Eih, miksei se voi olla merkki yhteisymmärryksen löytymisestä asiassa jossa ollaan yhtä mieltä siitä, että olemme asiasta eri mieltä. Eli, ihan normikeskustelun kautta asia vaan todetaan ja sit sitä ei tarvii enää sen ihmeemmin käsitellä.
Mun mielestä se on ainakin sellanen tilanne johon pitäis pyrkiä. Koska ei 30 vuotta yhdessä olleet pariskunnat pahemmin riitele. Oli suhde muuten kunnossa tai ei.
That's my point. You may disagree with me.
niillä ei ollut mitään sanottavaa toisilleen. Kunhan kärsivät hiljaa ja odottivat, että lapset lentävät pesästä, että saavat ottaa eron.
Mun on pakko olla samoilla linjoilla Kundin kanssa. Riitely on elämää, ja vaikka riidattomuus voi joskus olla merkki siitä, ettei ole mitään, mistä riidellä, voi se olla myös merkki siitä, ettei jaksa selvittää asioita tai että pelkää riidan vaikutuksia.
Mä en itse ole riitelevää tyyppiä, mulla on ollut pitkiäkin riidattomia suhteita, mutta en silti osaa arvottaa suhteita sen mukaan. Riitojen määrää tärkeämpää on niiden laatu, sillä rakentaviakin riitoja on olemassa. Ja onhan se yksi kanava purkaa asioita.
Mun on pakko tähän nyt kopsata osa erään ystäväni lähettämästä meilistä.
>tarina nuoresta raivopäästä, jonka isoisä käski opettelemaan hillitsemään tempperamenttiaan ja käski joka kerta kun menetti malttinsa naulaamaan aitaan naulan. No, poika nakutteli aidan melkein täyteen, eikä ollut kovin ylpeä aikaan saannoksestaan.Isoisä siihen, otapa joka kerta naula aidasta, kun hillitset tempperamenttisi ja hoidatkin ristiriitatilanteet mallikkaasti. Tuli päivä, jolloin poika ylpeänä tuli kertomaan, "katso ei enää yhtään naulaa".Siihen isoisä "mutta katso millaiseksi ne naulat jättivät aidan. Samanlailla meidän ihmisten kanssa, anteeksipyynnöt eivät korjaa täysin ajattelemattomien sanojen ja loukkauksien haavoja." <
Mun mielestä hienosti sanottu. Jotta tuulettakaa te riitelemällä, minä pyrin siitä eroon. Tuuletan sitte makkarissa. Intohimo kuuluu sinne.
Joko sä et ymmärtänyt tai sitten et halunnut ymmärtää.
Mä olen tuulettanut makkarin puolella noin kolme kertaa vuorokaudessa viimeisen reilun viikon ajan ja siltikin on mukaan mahtunut yksi riita.
Kyllä turhasta riitelystä kannattaa yrittää eroon, mutta ei sentään hinnalla millä hyvänsä. Mulla ei riidattomuus ole kovinkaan korkealla kriteerilistalla, mutta se, että voi olla oma itsensä on.
tuskimpa kukaan ny ilman syytä alkais kuitenkaa..
samoilla linjoilla sen suhteen, et helpompaa on jos ei oo erimielisyyksii.
mut joskus kiukuttaa. ei sille mahda mitää. ja parempi vähä kiukuta ja tuuletella. se o sellast sielunhoitoo..
Sulla jäi vielä intohimoa jäljelle, olihan sitä kauan jo padottukin, ei viikossa kerkee millään kaikkee purkaa.
Emmä silti aio sun kanssa riidellä, jotta sä oot ihan oikeessa, mä en vaan ymmärtänyt. Kiitti selvennyksestä.
eihän niille pikkuriidoille mitään mahda. Tai, pitkässä juoksussahan niille mahtaa just siks, että tunnetaan toinen paremmin ja sit osaa ignoorata oikeella kohtaa ja oikeella kohtaa osaa ottaa kantaa.
Mua vaan lähtökohtasesti ärsyttää riitelyn puolustuminen mitä erinäisimmin perustein, koska mun mielestä ei sille riitelylle hyväksyttäviä perusteita koskaan ole.
Riidansiemen pitää kuivatta, ei sitä saa kastella.
vai ymmärtämine tai sallimine?
kato ei tää ny varsinaisesti rohkaise alottaan mitää riitaa. sitä vaa, et sellast riitelyy niinku yleensä esiintyy. ja jos jotai asiaa ei voi poistaa, nii sit sen kans täytyis niinku elää. ja et voi elää, pitäis oppii ymmärtään.
vai pitäiskö ehdottomasti sit kieltää riitelemine tai satunnaine kiukku, julistaa vaiks synniks vai?
ei se nii vakavaa oo.
tossapa se meikäläise logiikan juuri pähkinänkuoressa koskie tota riitely- asiaa.
oikeestaa sama putkiaivologiikka koskie melkei mitä vaa. vaiks talvee: sitä ei voi poistaa vaiks siitä ei nyt nii kamalast välittäis, jote siihe olis vaa niinku sopeuduttava.
Pitäskö mennä kaljalle, ku täs tulee ihan vanhat ajat palstalla mieleen? Perkele, meinaa olla ihan oikeeta keskustelua pitkästä aikaa.
Siis. Emmä tarkottanu sun kommenttia yksilöidysti, vaan yleisesti tätä keskustelua.
Jotta äläny hermostu. Pakkohan se riitely on sallia ja ymmärtää, ku ei siltä kokonaan välttiinkään pääse, mutta aina voi miettiä sitä, että onko nyt ihan oikee aika nostaa kissa pöydälle, vai ottaako ja antaa toisen höyrytä yksikseen. Eiks se oo just sitä sopeutumista toisen kiukkuun?
niit tilanteit o nii paljo erilaisii.
kai se yleisin olis, et toista tai ittee ottaa joku asia pattii jo valmiiks ja sit kivahtaa jostai pikkujutust. et harvemmi molemmat alkais samast asiast keuhkoomaa tai hikeentyyn. tai sit alkais raivona selittää jotai todella himmeetä ja toine vaa kattoo vieres et mitähä se taas oikee sekoilee. esim nk. puheella ohjattava ajoneuvo- ilmiö eli toiselta nimeltä valoissa-avautumine, jonka yleensä laukaisee joku edessä töttöilevä ja samaine päivä olis aiemmi ollu jo historian paskin siihe elämään mennessä, tolleen kuvainnollisesti.
jos oikee alkais hautoon jotai juttuu ja jos niit juttui alkais niinku kasaantuu useempii, nii sit olis varmaa sellaset 9 richterin asteikolla räjähdykset/purkaukset todennäköisempii. et tulis niinku sata asiaa volyymillä sata kertalättäsyllä päi naamaa.
täs asias hlökoht mielipide olis, et mieluummi monta pientä useemmi ku yks jätti tosi harvoi.
Asioita ei sais koskaan päästää siihen tilanteeseen, et tulee yks iso purkaus ja se olis sit sitte niinku siinä. Mä vaan jaksan ideaalisesti uskoa, että keskustelun ja kuuntelun kautta voi välttyä lähes kaikilta riidoilta, vaikka erimielisyyksiä olis kuinka paljon. Ja himot purkaa sitte seksissä.
Mut, eiköhän se ny tältä erää tästä aiheesta.
helvetti mitä schaissea. kiillotatko jälleen suoli24 sädekehää?
"Mä vaan jaksan ideaalisesti uskoa, että keskustelun ja kuuntelun kautta voi välttyä lähes kaikilta riidoilta, vaikka erimielisyyksiä olis kuinka paljon"
Niinpä niin.
Pahimmat riidat tällä hetkellä ovat tulleet siitä ettei mies halaa jos sitä pyydän. Hän vaan sanoo ettei nyt siltä tunnu ja kun hän sitä halausta kaipaa niin halattava on tai hän kokee itsensä hylätyksi. "Et sitten välitä musta yhtään". Prkl!
että mistä te naiset noin surkeita miehiä löydätte
Mistä teitä kunnon miehiä löytää?
kunhan pysytään tiukasti palstan aiheessa :)
Mutta kun on kova halipula niin pitää poukkoilla täällä ml-palstalla, vaikka parisuhde-palsta voisi olla se oikea paikka. Minkäs sille voi kun olen niin epälooginen persoona ja kaipaan vastauksia nyt enkä parin viikon päästä. Taidan vetäytyä nyt rotkoni rauhaan. Haleja sinulle kuitenkin...
mutta pakkohan täällä on jotain sääntöjä noudattaa, enhän voi esim mennä jollekin palstalle älämöimään omia henkilökohtaisia asioita vain sen takia että olisin huomion tarpeessa, kyllä kanssakeskustelijoita pitää sen verran kunnioittaa.
Ja haleja sinnekin :)
riidan typeryydessä on enemmänkin kyse siitä miten riidellään kuin mistä (näennäis-)aiheesta. Joidenkin parien riitely sujuu kuin tanssi, toiset lähinnä tallovat toistensa varpaille (tai potkivat nilkkaan).
Jos ei ole lapsuudenkodissa nähnyt muita kuin suhdetta repiviä ja pahaa oloa lisääviä riitoja, on vaikea luottaa aikuisena siihen, että kohtaukset voisivat jotenkin puhdistaa ilmaa.
Typerimmät riidat syntyy kai usein joustamattomuudesta. Joistakin periaatteellisista näkemyseroista esim., mun mielestäni. Omia parisuhteitani jos nyt vaikkapa ajattelisin...
Itse en arjessani paljoa riitele. Mul on niin ihania kavereitakin, ettei niiden kanssa yksinkertaisesti voi, eikä jaksa riidellä. Aika hyvä kestokyky mulla kuitenkin on riidanhaluisillekin ihmisille. Lähipiirissäni on ikäni ollut yks erittäin vaikuttava hahmo. Ilmiselvä narsistinen luonne. Sen kanssa kun on spelaillut, tietää miten kaikkein hankalimpiakin tyyppejä käsitellään. Idis toiminnassa ko. henkilön kanssa on aina olla edes muodollisesti samaa mieltä kaikesta.:D Jos toimii niin ja jättää oman inhimillis(?)narsistisen tarpeensa tuoda itseään ja tuntojaan julki, asiat rules aina oikein hyvin ja jouhevasti.:D
Tarpeeksi kauan myötäilleen edes näennäisesti, saa narsistisen luonteen uskomaan omiin narsistisiin juttuihin täydellisen kyseenalaistamattomasti.
Aina voi kyseenalaista kysymällä kysymyksiä. Kun kysyy oikeita kysymyksiä, lähes jokainen niistä sortuu yhteen maailman huonoimmista argumenteistä. Siihen "Koska minä sanoin niin. Koska minä sanon niin.". Siihen ei paljon järkeä tarvita. Jokainen pystyy siihen ja vielä pysymäänkin siinä jääräpäisesti.
Viisainta olis varmaan kuitenkin välttää sellaisia niin paljon kuin mahdollista.
"Tarpeeksi kauan myötäilleen edes näennäisesti, saa narsistisen luonteen uskomaan omiin narsistisiin juttuihin täydellisen kyseenalaistamattomasti."
Jos kyseessä on tarpeeksi narsistinen luonne, sellainen uskoo omiin juttuihinsa jo ennalta täydellisen kyseenalaistamattomasti. Epäilystä asiaan ei vain ole olemassa.;D Yksi pointti kympillä itsekkäissä ihmisissähän on se, että he _eivät_ kyseenalaista asioita, eivät yritä sellaista tai jos yrittävätkin, niin yrittävät omista lähtökohdistaan ja omien tarpeidensa/ pyrkimystensä kannalta. Ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, joiden näkemyksiin voit todella todeta olevan mahdotonta/ epärelevanttia vaikuttaa... Sellaisen ihmisen on kaikkien hyvinvoinnin kannalta joskus parempi enemmin antaa elää omassa oikeassa olemisen illuusiossaan, kuin yrittää vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä, saatika pyrkiä saamaan häntä tietoiseksi muiden tunnoista.
se, ettei kukaan ole ikinä kyseenalaistanut sellaisen ihmisen juttuja. Tuskin edes vanhemmat. Sellaisia ihmisiä kasvaa tänäpäivänä yhä enemmän ja enemmän. Surullista.
tehdä härkäsistä halutessani (eli sillä tuulella ollessani) vaikka virtahepoja. Se nimenomaan johtuu noista sun mainitsemista muista jännitteistä, alitajuisesta paineesta sekä täysin riidan aiheen ulkopuolisista tekijöistä. Se on typerää aina. Osaan kyllä hyvin nopeesti pyytää anteeks ja myöntää omat virheeni mutta hankalaa on se jos toinen on pitkävihainen =/
Niin, ja sitten kun suuttuu aiheesta niin ei oteta enää tosissaan. Se vasta suututtaakin!
Joskus riitely puhdistaa ilmaa jos asiat sen jälkeen saadaan kunnolla sovittua eikä mitään jää roikkumaan. Jos jotakin jää selvittämättä niin siinä jää kytemään alku vaan seuraavaa ottelua varten. Yäks.
mut entäs jos tekee siitä virtahevosta taas kärpäsen. Sit alkaaki jo naurattamaan koko touhu. Onneks
ne virtahevot sitten jälkeen päin, ja onneks onkin se taito, että itselleen osaa nauraa. :)
Mulla se menee usein niin, että monet pienet asiat on hermoja raastavia ja niitä riitoja aiheuttavia kun taas ne oikeet virtahevot,isot asiat osaan käsitellä paljon tyynemmin.
Olen mä kokeillut sitäkin,että pidän ne pienemmät kiukut sisällä mutta siinä on sitten käyny niin, että kun niitä tarpeeks kauan hautoo ja kun ne kasaantuu niin tulee aivan älytön hirmumyrsky. Eli ehkä parempi toisinaan kiukkuilla turhasta ja asiat käsiteltyä hymähdellä riidan hölmöyttä kuin räjähtää harvoin ja kunnolla, kun sitten saa jälkiä korjailla turhan kauan. Tai jotain?
ilosta. On typerää riidellä riitelemisen takia. On typerää riidellä kun riitelemisen voi välttääkin.
välttää?
riidanhaluisen kanssa samalle tasolle. Voi välttää tahallisesti ärsyttämästä. Voi joskus antaa periksi. Keinoja on monia, jos joskus pysähtyy miettimään, että miksi oikein riitelee.
mieltä, että yleensä mitättömästä asiasta puhkeavan ilmiriidan takana on aina jotain syvempiä ja pitkäaikaisempia asioita, jotka vain likanen sukka lattialla laukaisee pintaan ja ryöppy on valmis. Jälkeenpäin ihmettelee, että mistä me yleensäkään riideltiin?