miehen?
Mitkä ominaisuudet? Millainen luonteenlaatu? Mitkä fyysiset seikat?
???
Mitkä ominaisuudet? Millainen luonteenlaatu? Mitkä fyysiset seikat?
???
Mikä tekee miehestä
Foxinthebox
1934209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 193
Vanhimmat
vaan mun gallerisivulta. Sieltä ne löytyy. =P
Maalaisamissovinismi rulettaa :D
Iloa elämään.
kaurapuurosta.
että mistä noin paljon turhia sanoja oletkin löytänyt galleriasivullesi? ;)
Heeh... mun "kehu" oli päässy sun listalle.
..Ehket sä dissaakkaan, ainakaan ihan hirveesti =P
Itseasiassa mä olen siitä sun 'kehusta' ja sen ihmettelevästä sävystä erittäinkin otettu.
että usein miehen (tässä tapauksessa klopin) kehut tuntuu mieltäylentävimmiltä kuin naisten
Sanotaan näin, että normiheteromiehen kehut on kaikkein parhaita, koska se on sillon satavarmaa, että ne ovat vilpittömiä ja niissä ei ole mitään taka-ajatuksia. Toiskseen. Naiset saattaa kehua lämpimikseen, mutta miehet eivät kehu, jos ne eivät sitä tarkota, siis kehu omaa sukupuoltaan. Kyllä mä ainakin saatan naista kehua ihan lämpimikseni, että saan sen vaan hyvälle tuulelle tjsp.
Tietty, kauppaa tehdessä tai bisneksessä kehutaan, ni sillo siellä on sellanen taloudellinen taka-ajatus, mut yhteyksissä miesten kehut ovat mieltäylentävimpiä.
Ja näinhän se on.
tai ihmisenä?
Voin tosin olla jäävi, koska oon mies.
Selkäranka, empatiakyky/tunneäly, vastuunottokyky, huumorintaju. Katsotaanpa peilistä loput: nauravat nappisilmät.
:).
vastauksianne kohtaan, ehkäpä selvennän hieman... :)
Ajattelin että arvostan veljeäni miehenä, miestyyppinä. Mutta kun rupesin pohtimaan näitä arvostamiani ominaisuuksia, esim. rohkea, toimelias, reilu, huumorintajuinen, huomasinkin ettei mikään niistä ollut selkeästi miespuolisten ominaisuus. Nainenkin voi olla kaikkea tuota.
Lopulta tulin siihen lopputulokseen että ainoa selkeästi mieheen määrittyvä tekijä oli se killutin koipien välissä. Mutta en todellakaan haluaisi sanoa että arvostan veljeäni miehenä koska hänellä on muna. Sillä kun ei ole mitään tekoa suhteessa minuun.
Meneekö tämä nyt sitten oikeammin niin, että arvostan veljeäni miespuolisena ihmisenä?
Voiko miehen määrittää muuten kuin genitaaleilla, niin että kaikki naiset rajautuvat tuon määritelmän ulkopuolelle?
Aika epistä, jos miehen hyväksi ei voi laskea mitään, mitä nainenkin voi olla...
Ei nyt olla niin falloskeskeisiä ;)
ovat varsin kohdallaan, en mä sillä. Mutta visaisen pulman itselleni lykkäsin... :)
Ei lasketa sukulaisia ihmisiin ollenkaan, ei ainakaan miehiin tai naisiin. Sisko ja sen veli ovat .. sisko ja sen veli. Ei der eikä das vaan die ;)
Jos ajattelen yhtä entistä opettaajani arvostuksen ansaitsevana miehenä, niin en kyllä senkään munaa haluaisi ajatella. Meneekö kaikki "henkisen suhteen" miehet sitten Die- osastolle?
Ne miehiset ominaisuudet mitkä tekevät sulle miehestä miehen ovat sillä sun omalla miehellä. Jos siis arvostat omaa miestäsi.
Jotta älä mieti turhia.
Onhan niitä varmaan, vaikka se ope. Naisestakin voi sanoa, että hän on naisellinen, vaikka ei juuri hänen karvakukkulalleen haluaisikaan kiivetä..
Kyse on siis miehiin (ja naisiin) liitettävistä yleisistä ominaisuuksista ja ne ovat yksilöllisiä arvostuskysymyksiä pitkälle.
mutta haluan nyt tämän kerran ajatella muitakin miehiä... :) ja itseasiassa ne ominaisuudet joita eniten arvostan mun miehessä, on aika "naisellisia" ominaisuuksia, esim. hyvä kuuntelija, empaattinen, lempeä, herkkä, epäitsekäs jne.
"...esim. rohkea, toimelias, reilu, huumorintajuinen, ..."
Totta, sekä mies että nainen voivat olla kaikkea tuota ja paljon muuta. Mutta mies vaan on sitä miehisellä tavalla, nainen naisellisella tavalla. Sama asia, mutta silti eri. Älä pyydä tarkennusta, en osaa...
että mennään niin yksilöllisiin ajatuksiin, ettei niistä voi yleisesti puhua.
Mä jo sanoin sulle, että noi kaikki ominaisuudet löytyy mun galleriasivulta.
Mä vaan vähä luulen, että sä haluaisit opetella yleistämään. Siks tää alotus. =P
kai mä haen jotain universaalia miehekkyyden määritelmää, mutta onko sitä?
ymmärrän tämän ja ehkä juuri sille haen määritelmää mutta onko sitä?
Voisiko olla oikeudenmukainen? Tästä päästäänkin jo seuraavaan kysymykseen. Minkälainen on oikeudenmukainen mies? Mikä on oikeudenmukaisuus?
"Epäonnistukoon kavala tylsämielistämishankkeesi"
ettei ole. Toisaalta se mielikuva on varmaan meissä kaikissa jotenkin sisäänrakennettuna, mutta silti niin vaikeasti sanoiksi puettavissa. Hyvän kysymyksen keksitkin, tätä pähkinää saa purra vähän pitempäänkin.
Minulle taas - asiasta seitsemänteen - tuli mieleen, että katsommekohan me "veljettömät" naiset miehiä jotenkin eri tavalla kuin te "veljelliset" naiset? Nuorempana mietin monesti, että olisi kiva kun olisi veli, pääsisi jotenkin lähemmäs miesten maailmaa.
Ja tottakai se on hyvä, koska olenhan tämän itse kirjoittanut.
>>Minä taas määrittelen ääriäijäilyn tekemisten kautta, en olemisen kautta. Eli, miehiset harrastukset, jotka vievät 'paljon' aikaa. Miesvaltaisella alalla töissä jne. Mutta, osaa käytöstavat ja huolehtii itsestään, sekä välittää myös muista.
Me ollaan ton tytön kanssa turistu tällä palstalla jo ennenkuin kukaan mistään turinatiimeistä mitään tiesi.
foxi on siitä harvinainen et sillä on jotain oikeeta keskusteltavaa. sitä sun inhoamaa asiakeskustelua :P
kysymys sekin - ja vaikuttaako asiaan onko veli pikkuveli vaiko isoveli?
Ei se mun kans enää asiaa juttele. Me ollaan jo asiat juteltu. =P
Sitä paitti. On mullakin joskus, toki todella harvoin, sellasia päiviä jolloin en oo sitä Asiaa jo saanut ihan tarpeeksi muualla puhua, ni emmä sitä asiakeskustelua täällä inhoa, vaan voin joskus, toki harvoin, osallistua ihan asiapohjaltakin näihin keskusteluihin.
Jotta, älä viitti sorsia.
sitä, että mies on fyysisesti vahvempi ja käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen peitelläkseen omaa heikkouttaan ja alistaakseen kumppaninsa?
Esimerkiksi mies, joka uhkaa väkivallalla ja uhkaa tappaa naisen? Onko tuollainen mies miehekäs vai pelkuri? Tuollainen käytös voidaan luokitella juuri ääriäijäilyksi missä toisen pelon kautta koetaan vahvuutta omassa itsessä.
miehekkyyden ja naisellisuuden korostamisellahan tätä maailmaa nimenomaan hallitaan. Mietipä mitä tapahtuisi talousmahdeille, jos miehet eivät ostaisi miehekkäitä lelujaan ja naiset eivät ostaisi naisellisia hömpötyksiä?
Nykyäänhän naiset ostaa niitä miehekkäitä leluja ja miehet osaa naisellisia hömpötyksiä.
emmä kyllä tota tarkottunut. Mä en nyt sitten tiedä onko uhkailu ollut toistuvaa, vai onko kyseessä yksittäinen uhkaus. Mutta vastaus kysymykseen.
>käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen peitelläkseen omaa heikkouttaan ja alistaakseen kumppaninsa?<
Alistaminen ei ole miehekkyyttä, eikä naisellisuutta, oli se sitten henkistä, fyysistä tai molempia. Se on jotain epätodellista, jossa suhde perustuu johonkin muuhun kuin luottamukseen.
Jaa. Fyysiset seikat? Sillä on penis. Siihen ei enempää tarvita. Täyttää miehen fyysisen määritelmän.
Muut ominaisuudet taas onkin asia erikseen. Kerron rehellisesti, että en tiedä. Tuskin se on miehen arvioitavissa. Ehkä se on naisen tehtävä. Sama myös toisinpäin.
ominaisuuksilta helpompaa sanoo et aikalailla päinvastaiset ominaisuudet / luonteenpiireet joita keskiverto suttura pitää miehisinä. Fyysisistä voisin olla teidän kanssa aikalailla samaa mieltä, tiettyä kokoa pitää löytyä jokapuolelta. Niin ja karvoja, mitkään pellavapää / pumpulitukat ei välttis oon niitä miehekkäimpiä miehiä.
Jos yksittäinen luonteenpiirre pitää mainita niin peräänantamattomuus , eihän mies joka on mies nyt peräänsä anna.
taas siihen että jokainen näkee miehisyyden hieman toisin?
Noista henkisistä ominaisuuksista lukisin mielelläni lisää, kun en ole ihan saletti mitä piirteitä "keskivertosuttura" pitää miehisinä ja kuka ylipäänsä on "keskivertosuttura"?
Peräänantamattomuus tuli itsellänikin mieleen, peräänantamaton nainen on ilmeisesti "sitkeä akka" tai jotain muuta sensuuntaista. Naisen ilmeisesti tulisi olla joustava.
peräänsä antaa, mutta mies joka antaa perää on homoneiti eikä mikään mies.
osaa takkinsakin tarvittaessa kääntää... ;)
tyttö on hyvä jätkä?
Siinä on niitä miehisiä ominaisuuksia.
Onko hyvä jätkä - tai voiko olla - silti naisellinen vai sulkevatko nuo asiat toisensa pois?
Se ei siis ole sellaisesta olemuksesta kiinni. Mut Oon huomannu että ne tytöt joita mie pien hyvinä jätkinä, ei kavahda pientä äijämäisyyttä.
on sellainen, että ei ole mitään absoluuttista miesmäärettä, vaan mies ja nainen on luotu täydentämään toisia, joten yhdelle miehiset piirteet eivät välttämättä ole niitä toiselle.
Mies ja nainen ovat ikään kuin toisiinsa sopivat palat ja naisen tarpeitä täydentävät miehen ominaisuudet ovat sille naiselle miehisiä, kuin taas päin vastoin miehen tarpeita täydentävät naiselliset ominaisuudet ovat naisellisia sille miehelle.
Kyllä penis taitaa se näkyvin absoluuttinen miesmääre olla, mutta on niitä mieheksi itsensä tuntevia naisiakin ja päin vastoin :)
Voiko mieheksi itsensä tunteva nainen olla miehekäs?
Rakkausromskuja ja itseoppineita parisuhde"viisaita"
Kliseitä. eipä se oikeesti noin juuri mene.
itsekään osannut ehdottaa mitään =)
Oletko varma, että olen samanlainen, kuin sinä?
Sä olet takaisin! :)
Ja puhut järkeviä... Tähän mennessä olen tupannut ajattelemaan ihmisiä yksilöinä. Jokaisella miehellä kun on äidiltä saatuja geenejä, niin kukaanhan ei kaiketi ole 100% mies?
Jotenkin nyt vain jumiuduin noihin miehen määritteisiin, enkä löydä absoluuttista totuutta...
Jännää sekin että nuo ominaisuudet joita arvostan veljessäni, eivät ole kaikkinensa samoja mitä arvostan rakastetussa. Kultani ovat oikeastaan kuin kopiokoneesta peräisin, minua viehättää siis yksi tietty miestyyppi.
että niitä äidiltä perittyjä piirteitä, pehmeyttä, tunteita ja herkkyyttä pintaan tuova mies on rohkea, uskaltaa tuoda esiin ne omat "naiselliset" puolensakin ja tällainen rohkeus on ainakin minusta miehekästä.
Juu mä palasin kurkkaamaan, olin varmaan lataamossa vähän aikaa ;D
suunnilleen tuohon suuntaan kuvasin mun miestä tuolla ylempänä... :)
Mutta asiasta tekee hauskan se, että se ei ole nähdäkseni niinkään perinyt noita ominaisuuksiaan äidiltään, vaan isältään.
hänen isänsä on perinyt niitä omalta äidiltään jaettavaksi asti. Kyllä tämänkin takana on nainen, kun riittävän pitkälle sukupuussa mennään =)
Jos ei muita niin omenoista rouskuttava käärmenainen nimeltä Eeva... ;)
Tervetuloa takaisin, toivottavasti oli rentouttava loma :) Jutuista päätellen ainakin ajatus kulkee kirkkaasti.
hei =) Ajatus kulkee varmaan siksi muutaman tunnin, ku sitä ei ole tarvinnut käyttää viime aikoina ollenkaan =D Kyllä se taas surkastuu, älä huoli ;D
innosta pomppien. Sumi on takasi :D
Sittenhän sä sovit oikein hyvin taas joukkoon ;)
Ei vaan kiva kun tulit taas jakamaan mielipiteitä ja ajatuksia tänne :)
parhaani mukaan pysyä mukana :) en usko, että noin lyhyessä ajassa kerkeää tulla sopeutumisongelmia...siis teille mun suhteen ;D
jotain perin herttaista ja tuttua ;D On ollut ikävä näitä kunnon komppauksiakin =)
komppaus yltyy ja hympät hyppii valtoimenaan
---- t y h j ä ä ----
niin kivaa :D
Hullulla halvat huvit... ja idiootilla ilmaset =)
ole keneltäkään pois, vaikka parit hympät laittaakin =)
Saa niitä tunnetiloja siirtää kirjoituksiinkin, jos uskaltaa ;)
ihan samaa mieltä. mut joillakin kuten sulla on jokaisessa viestissä ja useita hymppiä. ne on siis maneeri eikä mikkään tunnetilojen ilmaasu :D
saa jokainen vapaasti muodostaa mielipiteensä ja mielikuvansa =) Syy ei ole minun.
Luetko sä mun tekstit kokonaisuudessaan, vai lasketko vain nopean oikoluvun kera, montako hymppää on?
Saat vastata rehellisesti.
Että penis se ei kyllä ole.
Saatan sitten olla ja kai olenkin sovinistinen ja ymmärtämätön mies, mutta minusta on olemassa joitain miehekkäitä/miesmäisiä luonteenpiirteitä ja käyttäytymistapoja. Erityisen selvästi se tulee esille kun joku nainen käyttäytyy miesmäisellä tavalla.
Tätä nyt on hirvittävän vaikea selittää, mutta käytännössä sen osoittaminen on helpompaa. Intuitiivisesti jokainen ajattelee näin. Jokainen nainen on miettinyt onko tarpeeksi naisellinen. Monikaan mies ei ole miettinyt onko tarpeeksi miehekäs. Siinä yksi ero.
tätä kärjistettynä: Jos nainen kusee kävelykadulle pystytetyn joulukuusen juurella, niin ajatus loksahtaa heti miettimään, onko tuo nyt soveliasta, mutta jos joku känninen mies kusee pöksyt kintuissa siinä samassa paikassa, niin ajatus sanoo vain, että siinä taas mies kusee, eli jotain perisuomalaista katukulttuuria :)
"Monikaan mies ei ole miettinyt onko tarpeeksi miehekäs."
Oletkos tosissasi?
lokeroidaan sen seitsemään eri sorttiin mutta mies on aina vain mies?
Esim. nainen - vaimo
mies - mies
on hyvä itsetunto! Se on se tärkein ja ehdoton ominaisuus joka tekee miehestä miehen!
on syväälle kulttuuriimme juontava perinne..se on vaan mies, eli aina vaan mies :D
Mut toisaalta mä luulen oikeasti, että joskus keskiajalla sana "mies" on merkinnyt enemmän henkilöä(joka on nyt siihen aikaan jostakin syytä olut mies) ja siitä taas juontaa nämä nimitykset lakimies, lautamies, luottamusmies ym. Tästä luulisin johtuvan, että mies on edelleen mies=henkilö/mies.
Mut onko miehelle oikeasti muuta sorttia, pitää oikeen alkaa miettimään...?
lähes kaikki maailmanhistorian karismaattisimmat ja mielenkiintoisimmat miehet ovat painineet itsetunto-ongelmiensa ja sisäisten ristiriitojensa kanssa?
Itsetunnollinen mies (nainen myös kyllä) ei horju eikä huoju pienistä eikä isommistakaan.
vähän samaa. Hieman epävarma mies jotenkin korostaa miehisiä piirteitään (niitä, joita emme ole vielä osanneet määritellä) ja tiettyyn pisteeseen se jopa toimii. Tietyn pisteen jälkeen ei sitten taas ollenkaan.
on mun mielestä jako lähes pyhään äiti- ja sikäli myös vaimo-hahmoon ja sitten se seksuaalisesti aktiivinen "huono nainen". Kun taas vastaavasti "pyhää isää" ei ole kuin kirkon piireissä ja miehestä tulee vain enemmän mies, jos on seksuaalisesti aktiivinen. Ja nimitys on taas kerran vaan mies, kun taas naiselle niitä on lukemattomia, vähemmän kauniita.
Kuin mielenkiintoinen. Sattuman(?) oikusta maailmanhistorian tunnetuimmat johtajat/diktaattorit ovat olleet 150 sulka päässä. Hitler, Stalin, Napoleon, Pol Pot... Karismaattisia ovat ehkä olleet, mutta tuskin miehekkäitä. Clinton on(??) sekä mielenkiintoinen, karismaattinen että miehekäs.
Kärjistettynä juuri niin. Mutta ei siinä kaikki.
alitajuisesti tuon mielenkiintoinen ja karismaattinen = miehekäs- ajattelun siihen suuntaan että olisiko miehekäs mies sellainen, josta naiset kiinnostuvat?
Onko sellainen mies vähemmän miehekäs, josta naiset eivät kiinnostu, vaiko liian miehekäs?
He ovat jääneet muistiin, koska ovat olleet jollakin tavalla poikkeavia. Ovatko he olleet "miehekkäitä", se on toinen kysymys, Mutta on aivan totta että ei voi erottua ja jäädä mieleen jos on samanlainen kuin muut. Itsetunto-ongelmien kanssa painivat yrittävät ratkaista ongelmansa ylikompensaatiolla, ja se onnistuessaan voi olla jotain ennennäkemätöntä.
paljon epävarmoja ja menneet ohi useammankin pisteen.
Eivät muuten ole minun mielestäni edes karismaattisia, vaikkakin olivat epäilemättä vaikutusvaltaisia. Mitähän se karisma sitten taas onkaan...?
koska hyvä äiti on seksuaalinen nainen. Luultavasti seksuaalisesti voimakas nainen on myös pyhempi nainen. Hellenistinen hapatus on sekoittanut nämä asiat sittemmin. Miksi, sitä en nyt osaa selittää. Se liittyy siihen, että mitä vähemmän kiinni ruumissaan / maallisessa, sitä henkisempi on. Sinänsä epäluonnollinen ajatus.
verrattain oikeassa, tähän on vaikea keksiä puolustuspuhetta :(
Kyllä edelleen mä käännyn tarkastelemaan historiaa ja löydän sieltä syyn tähän kaikkeen naisen aseman moninaistamiseen. Ennen vanhaan naiset suorastaan pakotettiin äidiksi, elämään kotona, seksi oli velvollisuus täyttää miehen tarpeet, naimaton nainen oli huomattavasti alempaa kastia. Mutta, tästä kaikesta en syytä miehiä, vaan naiset painostivat toisiaan, sillä kaikkien piti kokea samanlainen elämän, kuin naapurin Hildakin, jotta tietäis, mitä naisena oleminen "oikeasti" on.
Jos jostakin syystä poikkeasi sen ajan normiyhteiskunnan "naiskuvasta", niin naiset nimittelivät huonoksi naiseksi, seurapiireihin ei kutsuttu yksinäisiä naisia, seurapiirinaiset eivät tunteneetkaan yksinäisiä naisia, sillä mies teki heistä naisen. Näin siis yksinäiset naiset lohduttivat itseänsä ja kävivät hakemaan luonnoliselle tarpeelle vastinetta siltä kylän kovalta panomieheltä, joka kertoili toisille koville panomiehillä tästä naisesta ja siitä seurapiirinaiset saivat vasta juoruiluaiheen, ykisinäisestä naisesta..."Se jakaa tuolla kadulla, kun ei sillä pololla ole miestä, sellaiselle on vain yksi nimitys, älkäämme koskaan sisaret tervehtikö häntä ja ketään hänenlaistaan, sillä kaikki he ovat samanlaisia, eivät edes kunnon miestä saa.
Seurapiiriäidit pitivät tiukasti omat tyttärensä siveänä ja antoivat äidin mallia ja pojille he taas muistivat kerta toisensa jälkeen sanoa, että jos josku otat naisen, niin älä koskaan Hänenlaistaan ainakaan, sillä se on sitä ja tätä tehnyt ja aivan katutyttö.
Nyt me "syytömät" sukupolvet annamme isiemme ja äitiemme perintöä, kunnes rotumme jalostuu sukupovien myötä antamaan naiselle sen tasavertaisuuden, mikä kuuluukin, elleivät toiset naiset estä sitä ;D
Halleluja, mitä sontaa mä kirjoitan taas :D
tässä kohtaa pääsin siihen että "naisellisuus" on hyvin pitkälti miesten määrittämää, onko "miehekkyys" sitten naisten määrittämää vai onko se miesten sisäpiirin karsina, johon pääsee tietyillä ominaisuuksilla?
Kumpien parissa mies tarvitsee enemmän miehekkäitä ominaisuuksia naisten vai miesten?
Tosissani sen kirjoitin, mutta ihan oikeasti, enpä muista kertaa jolloin joku miestuttavani olisi kyseisen huolen esille tuonut. Sen sijaan tiedän aikamoisella varmuudella mitä naisista kirjoitin.
Kuis tässä nyt näin kävi, että male ostrich selittää female foxille mikä on miehekästä..?
Olisko se niin, että osaa naisista vetävät puoleensa ulkoiset asiat kuten valta ja raha. Miehekkyys ei siis välttämättä korreloi naisten kiinnostuksen kanssa ja päinvastoin. Status ei voi varmaan olla miehekkyyttä eikä naisellisuutta.
Onneksi kaikki naiset eivät, ihan kaikki ainakaan, yleensä kiinnostu yhdestä ja samasta miehestä. Ne, joista ei kiinnostuta *yleisesti* voivat silti olla sopivan miehekkäitä....
Ovatko sellaiset miehet miehekkäitä, jotka alkavat omaa näppäryyttään vajota selitysten suohon?
tuo lopun kysymys on hyvin miehekäs. ;)
Ehkäpä molemmat sukupuolet ovat aika pitkälle miesten määrittelemiä. Olisikin ihan hauska kuulla naisten määritelmiä miehekkyydelle. Ne mitä olen naisilta kuullut ovat aika lähellä sitä mitä miehet ajattelevat, mutta ehkä vielä rajaavampia. Olen tosissani, naisten määritelmät (minun kuulemani) ovat rajaavampia ja stereotyyppisempiä. Kulttuuriseti määrittynyttä, tottakai, mutta mikä ei olisi?
Nuuhkaise vaikka.
jäljillä... Kyllähän tuo pätee nykyäänkin. Kun on pariskuntapippaloita, ei kauhean hyvällä katsota seksuaalisesti aktiivista sinkkunaista niissä. Siis naiset eivät katso.
Kärjistetysti voisi sanoa että tuo kahtiajako vaikuttaa niinkin että tyttöystävä/vaimo/äiti- tyyppinen nainen pelkää että "h-tyypin" nainen vie miehen tai ainakin saa pettämään. Ja taas "h-tyypin" nainen voi tuntea kateutta parisuhteesta, jota ei jostain syystä saavuta ja saattaa tahallaankin haluta pirstoa tuollaisen perheidyllin.
Miehellä tuota dilemmaa ei oikeastaan ole, sillä "kunnon miehetkään" eivät kovin pahalla katso "panomiehiä" tai ne saattavat herättää jopa ihailua.
Olenko väärässä?
Etymologisesti ja eksegetiikan menetelmiä hyväksi käyttäen määriteltynä :))
mutta veikkaan, että kyse on siitä, että nainen pukee mietteensä helpommin/useammin sanoiksi kuin mies. Jostain syystä olen saanut vaikutelman, että hyvinkin moni mies on huolissaan miehisyydestään, vaikka ei asiasta puhu eikä pukahda.
niin itseeni ei vaikuta oikeastaan millään tavalla, eikä herätä juurikaan tuntemuksia suuntaan tai toiseen, vaikka joku oiskin kova "panomies". Tietty tässä täytyy muistaa, että minun näkemys kovasta panomiehestä voi olla eri, kuin yleisesti vallitseva mielikuva ;D
Toisaalta arvelisin, että ne miehet joilla on oikeasti ongelmia löytää naista millään tavalla itsensä lähelle, ovat kaikista eniten katkeria "panomiehille" ja yleensäkin sellaisille, keillä synkkaa juttu naisten kanssa. Tämä johtuu pelkästään kateudesta/katkeruudesta ja he itse haluaisivat olla juuri niitä, ketkä nappaavat naiset mukaansa.
niillä täytyi olla sitä. Muuten olisi maailma säästynyt paljolta pahalta.
Huomenna kaivan sivistyssanakirjan hyllystä... :)
miettimään tätä...
"Monikaan mies ei ole miettinyt onko tarpeeksi miehekäs."
...ja täytyy kyllä sanoa, etten muista koskaan miettineeni tuota. Joskus tietty on mielessä vilahtanut "onko tämä nyt miehekästä"-ajatus, mutta harvemmin niitäkään. Sitä vaan on, eikä turhia mietiskele =)
Vaik tästä ;)
Etymologia = sanojen alkuperätiede
Eksegetiikka = sananselitysoppi (raamatun alunperin)
akkamainen ja vastaavat haukkumasanat elävät miesten maailmassa, jos "akkamaisuutta" ei pelätä?
sitä muuten mitämiehentuleeolla- hittibiisejä rustailtaisi...
en osaa sanoa, miksi ne elävät tai sanoisin, että ne eivät elä kaikkien miesten maailmassa. Myös naiset nimittelevät miehiä akkamaisiksi.
Mä arvelen, että "akkamaisuutta" pelkää eniten oman itsensä kanssa heikoilla olevat miehet, jotka eivät ehkä uskalla olla omana itsenään miesseurassa, jotta ainakaan HEITÄ ei ikinä nimitellä "akkamaisiksi" ja he ovat myös etupäässä tuomassa pintaan teennäistä "äijäkulttuuria". Äijämäisyyttä pitää korostaa silloin, kun luontaiset miesominaisuudet on peitetty itseltään "akkamaisuuspelon" alle.
mut jos ajattelee parisuhteessa olevaa miestä niin harvemmin se varmaan käy vessassa "panomiehen" kimppuun, jos uhka ei kohdistu juuri hänen parisuhteeseensa?
Toisaalta naisten osalta käyttäytymismallia voi selittää naisten pukeutuminen... Se panomies ei varmaan kuitenkaan pukeudu metallinhohtoisiin sortseihin joista perhekalleudet loistaa kilometrin päähän, niin ettei yksikään nainen voi olla niitä huomaamatta? =D
mies tietäisi ja ne vielä toimisivat, että niillä vetimillä saa varmasti naista, niin ne olisivat maailman myydyimpiä sortseja =D
mutta eikö se ole ihan sama asia kuin joidenkin naisten ylikorostunut naisellisuuden miettiminen?
Minä voisin sanoa kuten sinä, etten ole kovasti aikaa käyttänyt naisellisuuteni riittävyyden pohtimiseen. Olen mitä olen. Jos naisellisuus on vaaleanpunaisia hörhelöitä, en varmasti olekaan kovin naisellinen. Omasta mielestäni kuitenkin ihan riittävän naisellinen. En siis edelleenkään oikein usko, että tuon asian miettiminen olisi kovinkaan sukupuolisidonnaista, enemmän juuri itsetuntosidonnaista. Ehkä.
usko, että sillä olisi mitään sukupuolisidonnaisuutta, nyt vaan ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään koko asiaa, eipä se ole juolahtanut koskaan muuten mieleenkään.
Todennäköisesti sellainen ihminen, joka miettii "olenkohan riittävän miehekäs/naisellinen", ei sitä todennäköisesti ole, sillä se mikä ei tule luonnostaan, on teennäistä.
Aamu on iltaa viisaampi - jos satun muistamaan nuo vielä aamulla. :)
Tuon äijäilyn suhteen. Minusta tuo nykyinen ns. äijäkulttuuri on koko ajan vaikuttanut hyvin teennäiseltä ja ikään kuin todellisen itsen peittelyltä. Miehekkyyden vastakohdalta itse asiassa.
Miehekkäänä ei pidetä miehekkyyden miettimistä. Akkamaisuuden pelko ei myöskään vaikuta kovin miehekkäältä. Mutta mikä on miehekästä onkin eri juttu ja mielenkiintoinen ongelma.
Luin kesällä erästä kirjaa, joka käsitteli mieskokemusta. Siis miehenä olemistä. Olisi varmaan pitänyt hävetä sen lukemista bussissa, mutta en osannut. Ajattelin että kirja kuin kirja, kyllähän noita voi lukea. Kommentit naisilta olivat: tarvitsetko tuollaista? Ehkä siinä oli sitten vilpittömästi asian ydin. Jos mies näkee naisen lukevan kirjaa joka käsittelee naisen ja miehen eroja, tuleeko miehelle mieleen kysyä tarvitseeko nainen sitä?
oli aika kuvaava siinä mielessä, että kuinka yleistä onkaan liittää asioita, mitä lukee tai tekee siihen, että jotain puuttuisi itseltään? Voihan sitä lukea tai kokea asioita pelkästään uteliaisuudesta tai oman näkemyksen laajentamisen halusta.
Itse tartun hyvin monenlaisiin asioihin pelkästään siksi, että on kiva saada koko ajan uusia katsantokantoja asioihin ja ilmiöihin. Ei se oma luontainen näkemys niin laaja ole, etteikö sitä olisi vara pikkusen aina avartaakin.
Voisiko se liittyä osittain siihen, että naisilla oman itsensä tunteminen on enemmän tarvepohjaista(kuka minä olen) kun taas miehillä enemmän uteliaisuuspohjaista(mikä minä olen)?
"...naisilla oman itsensä tunteminen on enemmän tarvepohjaista(kuka minä olen) kun taas miehillä enemmän uteliaisuuspohjaista(mikä minä olen)?"
En ymmärrä eroa.
kysymyksiä ja vähemmän vastauksia :D
Yritin kuvata sitä eroa, miten ehkä nainen ja mies poikkeaa toisistaan tunkeutuessaan tutkimaan omaa sisimpäänsä.
Mielestäni tässä on oikeasti sellaista eroa, että kun nainen tutkii sisimpäänsä, niin hän pohtii hyvin monia yhteyksiä ja tuntemuksia vuosien takaa tähän päivään ja eilisestä huomiseen, kun taas miehellä kesken tutkimisen välähtää mieleen, että kuinka iso reikä vatsalaukun ja suolen välillä on :D
Usko tai älä, niin tää ei välttämättä ole kovinkaan kaukaa haettua. Nainen haluaa siis etupäässä selvittää itselleen tunnetilansa ja tuntemuksensa konkreettiseemmin ja järjellisemmin ymmärrettäväksi "tunnejanaksi" "miksi kaikki johti tähän" kun taas mies tunsi ja haluaa unohtaa, jotta voi tuntea uudelleen ja nämä kaksi tuntemukse pohdintaa erottaa tuo vatsalaukun tuumaaminen .
Mä nyt olen sellaisella pohtivalla ajatustasolla, etten mä välttämättä saa vastauksia täysin ymmärrettäviksi :)
etten edelleenkään ihan ymmärtänyt. Ok, toki naisen ja miehen ajattelussa on eroja, keskimäärin, mutta väittäisin, että naisen tunnepainotteisuutta liioitellaan vahvasti ja vastaavasti miehen rationaalisuutta tai mitä se nyt onkin. Kuten naisellisuuden/miehekkyyden pohtimisessa, uskon tässäkin olevan enemmän kyse ilmaisutavoista. En usko ollenkaan, että mies eläisi vähemmän tunteella kuin nainen. Tunteet voivat olla osittain erilaisia ja niiden ilmaisu (tai ilmaisematta jättäminen) hyvinkin erilaista, mutta tunteita yhtä kaikki. Valitettavasti koen naisten tunteellisuuden korostamisen olevan usein vain pyrkimystä mitätöidä heidän ajatuksiaan. Voi tosin olla, etten ole itse ihan "keskimääräinen" nainen ja pistän siksi hanttiin... :) (mutta en kyllä oikein usko siihenkään).
Saarijärven Paavoon.
Tai sitten ei. Mun mielestä Paavo oli - jos ei nyt tyhmä - niin ainakin yksinkertainen. Ei niin järin miehekästä.
Mutta sehän nyt on selvää, että miehet määrittelevät sekä naisellisuuden että miehisyyden, koska maailman on miesten. Miehet eivät välitä naisten mielipiteistä siinä määrin missä naiset miesten mielipiteistä, jolloin voivat määritellä myös oman miehekkyytensä.
Olennaisena osana miehekkyyteen kuuluukin, ettei korvaansa lopsauta toisten määritelmille ja mielipiteille omasta miehekkyydestään.
"Olennaisena osana miehekkyyteen kuuluukin, ettei korvaansa lopsauta toisten määritelmille ja mielipiteille omasta miehekkyydestään."
Ja sama pätee naisellisuuteen. ;)
Ei niin voi olla, koska olennainen osa naisellisuutta on miehen miellyttäminen.
Tai edustaa sitä osaa miehiä, joiden mielestä miehekkyys on juurikin itseriittoisuutta?
Miehekkyys kiteytyy vaikkapa Arvo Ylppöön, joka jakoi pitkän elämänsä sekä yhteiskunnallista hyvää tuottavaan toimintaan että perheenisänä toimimiseen. Ja kortinpeluuseen tietysti.
Ja aika kiivaasti te miehetkin yritätte meitä naisia miellyttää, sanotte mitä sanotte.
mielestä A. Ylppö voisi olla malliesimerkki hyvästä miehestä. Ja muistaakseni oli melko pieni käppänä, joten fyysisyydelläkään ei ole niin kovin paljoa merkitystä.
Ehkä tietynlainen epäitsekkyys on mulle tärkein miehen määre. Mies antaa vaikka henkensä rakkaidensa edestä, siihen kuvaan ei oikein itseriittoisuus istu.
Aisasta.huvittunut ;) kuvaa miehekkyyttä jotenkin siten, että kovan ulkokuoren ylläpitäminen on miehekästä. Se ei ole ollenkaan harvinainen ajattelutapa, mutta aika pinnallinen. Mitä sitten tapahtuu kun kuoreen tulee halkeama? Aika hirveitä pahimmillaan ja muutenkin ryyppäämistä, mykkäkoulua tms. marttyyriyden osoitusta.
Epäitsekkyys on perushyve ja siksi miehekästä ja naisellista yhtä lailla.
Jaa Saarijärven Paavo itseriittoinen? Minkä verran olet kirjallisuutta harrastanut?
Ylpössä ei ollut mitään erityisen miehekästä. Vastaaviin tieteellisiin saavutuksiin on kyennyt tukku miehiä, eikä Ylppö yhteiskunnallisen hyvänkään tuottajana mikään erikoistapaus ole.
Ylppö keskittyi hoivaamiseen, mikä on naisellista; ei puolustamiseen, mikä on miehekästä. Samalta aikakaudelta voidaan nimetä tukku miehekkäämpiä herroja: Ukkopekka, Paasikivi, Ryti, Tanner, Marski jne. Kaikki vahvoja miehiä, joiden toiminnalla on ollut kauaskantoiset vaikutukset.
Paavosi, kun käsitin että itsekin ohitit...
"Mun mielestä Paavo oli - jos ei nyt tyhmä - niin ainakin yksinkertainen. Ei niin järin miehekästä."
???
saattaapi olla niitä miehiä, jotka menevät aika helposti ohi sen tuolla jossakin aiemmin mainitsemani pisteen. Ole tarkkana, Asiasta.huvittunut, sen pisteen jälkeen mies muuttuu marakatiksi.
En puhunut Paavosta mitään.
Kyllä Marski oli varmasti miehekäs ja suomalainen suurmies tietysti. Ylppö loi Saksasta saamiensa oppien turvin pediatrian alan lääketieteeseen Suomessa. Vetää minusta kevyesti vertoja omalla sarallaan kehen tahansa.
Tässäpä se ero on; sun "koulukuntasi" pitää ulkoista olemusta ja tunnusmerkkejä miehekkyyden ilmenemismuotoina. Mun mielestä ne ovat asennetta ja tekoja.
"Ylpössä ei ollut mitään erityisen miehekästä. Vastaaviin tieteellisiin saavutuksiin on kyennyt tukku miehiä."
Tukku miehiä ei ole kovin paljon, ei kannata väheksyä. Eikä tässä nyt mitään ainutlaatuista miehekkyyden ilmentymää etsittykään, enemmänkin yleisluontoista sellaista.
Muutenhan vastaus olisi Superman.
Kunhan ilmaisin, että Paavo on mielestäni yksinkertainen kaveri, mitä en pidä erityisen miehekkäänä ominaisuutena, sillä miehekäs mies on älykäs ja kaukaa viisas.
Mutta onhan Paavossa monia miehekkäitä piirteitä: peräänantamattomuus, sisukkuus, ahkeruus ja sitten se sinunkin painottamasi epäitsekkyys. Paavohan käskee onnistuneenkin sadon jälkeen vaimoa pistämään leipään puolet petäjäistä, että naapurillekin riittää.
Jäädään spekuloimaan onko sellainen muuttuminen miehekästä vai ei..
Se, että et puhunut Paavosta mitään, ilmaisee jotain olennaista, koskapa annoin Saarijärven Paavon esimerkkinä miehekkyyden ilmentymästä.
En myöskään pidä siitä, että yrität jatkuvasti kertoa minulle itselleni, mitä minä ja "minun koulukuntani" pidämme miehekkäänä ja miehekkyyden ilmenemismuotoina. Kykenen siihen vallan hyvin itsekin, jopa olennaisesti paremmin kuin Sinä.
Mutta jos tieteelliset saavutukset ovat yksin miehisyyden mittari, ovat kaikkein miehekkäämpiä sellaiset vanhatpojat kuin Newton, Hawkings jne.
Yksin urallaan menestyminen ei riitä nostamaan Ylppöä erityisen miehekkääksi figuuriksi, vaan tarvitaan myös muita ominaisuuksia - jotka mielestäni puuttuvat. Ja kuten sanottua, vastaaviin saavutuksiin omalla alallaan ovat pystyneet useat muutkin miehet.
mutta jos kuittaat Paavosi "ei niin järin miehekkääksi", niin vaikea sitä on pitää antamanasi esimerkkinä miehekkyydestä.
Mutta sanoin että tyhmyys/yksinkertaisuus ei ole järin miehekästä. Kyseessä on vain yksi ominaisuus.
että tässä tarkoitettiin Ylpön tiedeuraa yhdistyneenä välittämiseen, perhekeskeisyyteen ja elinolojen parantamiseen koko kansan keskuudessa.
Ts. Ylppö oli isällinen hahmo ja isällisyys on miehekästä.
Useimmille se isä kun on ensimmäinen kosketus miehisyyteen.
Voidaan varmaan sanoa, että MOT. Otit nokkiisi kun näkemyksesi ei tullut vallitsevaksi... Ja otit nokkiisi, kun esitin mikä ero on sinun ja minun käsityksellä miehekkäästä.
Paavossa oli paljon miehekkäitä piirteitä. Siitä olemme samaa mieltä. Kannattaako siitä keskustella lisää kun kerran olemme Paavosta samaa mieltä?
Pidätkö hyvänä keskustelutyylinä sitä, että kerrot paitsi mitä mieltä itse olet, myös sen mitä mieltä keskustelukumppanisi on?
Se ei olisi vielä kahdensuuntaista viestintää, jos sinä latelisit omia näkemyksiäsi ja minä omiani. Niiden olisi kohdattava jossain vaiheessa.
En ymmärrä mikä ongelma tässä on. Et kiistä tulkintojani ajatuksistasi, vaan sen ettei niitä saisi ollenkaan esittää. Siitä voidaan päätellä, että tulkintani ovat miehekkäästi täysin oikeat, mutta et silti pidä niistä :)
et pata kattilaa soimaa. Yhtälailla sä teet olettamuksia keskustelukumppaneistasi, et vain ilmaise sitä samalla tavalla.
että Stephen Hawking on vanhapoika.
Mutta viestissäsi nostit korostuneesti esille Ylpön uran aivan kuin se yksin olisi osoitus miehekkyydestä.
Myös itse luettelin joukon kansakunnan isähahmoja, joista osan uhrauksia voidaan pitää mitä suurimpina epäitsekkyyden osoituksina. Olemme siis jokseenkin samoilla linjoilla kaikesta huolimatta.
myöskään sanoisi että Stephen Hawkingia pidetään yhtenä kansan "isähahmoista"... kiistämättä millään tapaa kyseisen henkilön huimia saavutuksia.
Miksi ihmeessä minun pitäisi alentua korjaamaan tuulestatemmattuja väitteitäsi siitä, mitä minä ajattelen?
Et edes vaivaudu tarkistamaan käsityksiäsi minulta, vaan esitelmöit niistä ikään kuin faktoina muille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000031282314
Se ei todellakaan ole kahdensuuntaista viestintää, että ensin kerrot mitä mieltä itse olet, ja sitten vielä mitä mieltä minä olen.
Sanopa rehellisesti, onko ihme, jos joku ei välitä keskustella kanssasi?
ja isähahmosta voidaan kyllä olla montaakin mieltä, saati sitten poliitikkojen ja valtakunnan johtajien epäitsekkyydestä.
Mutta niin hauskaa kuin tästä olisikin vääntää, on mentävä nukkumaan. Työpäivä huomennakin.
Tokihan Svinhufvud, Ryti ja Tanner pyrkyrimäisesti rynnivät vankilaan ja asettivat uransa vaakalaudalle, koska se olis heistä niin tavattoman hauskaa ja varsinkin heidän omien etujensa mukaista.
Pidän ne omana tietonani, en julista faktoina muille keskustelijoille.
Kyseiset herrat sitten varmaan ilmoittautuivat vapaaehtoisesti ja innosta palaen linnavierailulle? Ja olisivat mielellään lusineet kaikkien muidenkin sopassa uineiden tuomiot?
Kuka ei halua keskustella kanssani, sinäkö? Olen päätellyt tämäniltaisista viesteistä, että sinä puolestasi olet kysytty ja arvostettu keskustelukumppani, joten anna toki muutama hyvä tipsi...
Arroganssin ja alentuvan suhtautumisen hallitset kiitettävästi. Minä en pidä kumpaakaan pätkääkään miehekkäinä piirteinä.
Nyt täytyy mennä nukkumaan, mutta sitä ennen teen arvauksen. Siis arvauksen, ettei sinun tarvitse surra, että taas se kertoo miten asiat muka ovat :)
Olet yksin asuva poikamies, jolla oman ajattelun haastajat ovat varsin vähissä.
Muistelen tässä muutamaa taannoista keskusteluamme ja täytyy sanoa, että sinähän olet suorastaan erikoistunut laittamaan sanoja toisten suuhun ja tietämään keskustelukumppanin elämästä ja mielipiteistä (omasta mielestäsi) enemmän kuin tämä itse. Tarkkailepa joskus omaa kommunikointiasi samalla kriittisyydellä kuin muiden, voisi tehdä hyvää.
Siis lusivat muiden puolesta, nimittäin Ryti ja Tanner. Suosittelisin tutustumista kyseisten herrojen henkilöhistoriaan. Myös Ukkopekan toiminnasta kannattaa lukea, ja siinä sivussa miehen Siperian vuosista.
Mannerheimin gay-elämästä kannattaa lukea, se vasta onkin miehekästä toimintaa.
Ryti ja Tanner tuomittiin sotaan syyllisinä, mutta Svinhufvudilla ei ollut osaa eikä arpaa talvi-tai jatkosotaan. Eikä ollut mukana sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, kuolikin muistaakseni jo 1944.
Olisiko se miehekästä :)) ?
Gunat Nätkatten.
Kaivapa niitä taannoisia keskusteluja esille, niin havaitset, että tekstini suorastaa vilisee sanamuotoja "käsittääkseni", "nähdäkseni", "ymmärtääkseni" jne.
On vissi ero kertoa, minkälaisen käsityksen on saanut, verrattuna siihen, että kertoo käsityksensä tosiasiana.
Edelleen suosittelen tutustumaan Ukkopekan henkilöhistoriaan ja erityisesti miehen Siperian vuosia edeltäneeseen toimintaan.
...
Minulle on vain etua siitä, jos en vastaisuudessa joudu tuhlaamaan aikaani opettamalla muille keskustelun alkeita.
sitten sanoin, kyse alkaa olla niin henkilökohtaisista mielikuvista ettei niitä voi vertailla. Saati asettaa paremmuusjärjestykseen.
Olet varsin oikeutettu omaan mielipiteeseesi, mutta minulle ed. mainitut herrat edustavat miehekkyyttä enemmän "ukkomaisuutta", tunkkaista, sikarinkäryistä polittista peliä, jossa vallasta pidetään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Ja mielikuva Mannerheimista oli homomainen jo ennenkuin aiheesta luin.
En myöskään osaa pitää sotimiseen ja tappamiseen liittyviä henkilöitä positiivisella tavalla miehekkäinä.
Joten kuten miehekkäänä voin pitää etulinjan tykinruuaksi lähetettyjä sotilaita, jotka pakon edessä tekivät sen minkä voivat. En niitä tyyppejä jotka siemailivat upseerikerholla konjakkia.
Mutta turhaa tästä on kinata, sinulla on omat mielikuvasi, minulla omani ja kaikilla muilla taas vastaavasti omansa.
Sinulla on virheellisiä mielikuvia herrojen Svinhufvud, Ryti ja Tanner toiminnasta ja henkilökuvista, ja pidän asianani korjata niitä.
Esimerkiksi Ryti kieltäytyi ensin jyrkästi sekä pääministerin että presidentin tehtävistä. Vasta vetoamalla miehen velvollisuudentuntoon - eikö olekin miehekäs piirre? - saatiin hänet taivuteltua ottamaan vastuulleen kyseiset haastavat tehtävät.
"Mies, joka kansakunnan hädän hetkellä kieltäytyy ottamasta vastaan sitä tehtävää, joka hänelle osoitetaan, ei ole mies ensinkään." Suunnilleen noin taisivat kuulua suostuttelusanat, jos muistiini on vähänkään luottaminen.
Samaten kesällä 1944 Ryti allekirjoitti Ryti-Ribbentrop sopimuksen, koska katsoi sen olevan Suomen etujen mukaista, tietäen koko ajan vallan hyvin, että samalla käytännössä allekirjoitti oman testamenttinsa. Mitään pyrkyrimäistä, itseriittoista tai pelimiesmäisyyttä en Rytin henkilöhahmossa osaa nähdä, paljon miehekkäitä piirteitä kylläkin. Ja voin vakuuttaa, että olen asiasta reippaasti yli lukion oppimäärän lukenut.
mies on joka ensin kieltää ja sitten taipuu suostuttelusanoihin sun muihin korulauseisiin? ;)
En nyt vaan kykene näkemään noita ukkoja missään tarunhohtoisessa sädekehässä...
Ensinnäkin historiaa kirjoitetaan aina tietystä näkökulmasta käsin. Tästä syystä on aika vähän virallista historiaa esim. sodista intiaanien näkökulmasta ja kotisuomen punaisten joukkomurhista. Historiaa ei kannata uskontonaan pitää, sillä kirjoitettu historia ei ole koskaan täysin totta. Parhaimmillaankin se on vain osa totuutta.
Toisekseen kukaan ukko tai akka ei vallankahvaan pääse, jos ei osaa oikealla kohdalla nuoleskella ja olla kytkyissä talousmahteihin. Ts. pelailla poliittista peliä. Jos Jeesus olisi esimerkki täydellisen epäitsekkäästä ihmisestä, kuka pistäisi roponsa likoon Jeesuksen vaalivoiton puolesta?
Kolmanneksi nuo äijät tekivät mielestäni vain sen mitä oli pakko noissa tilanteissa tehdä, jottei olisi kustu kintuille vielä pahemmin. En siinä mitään suurempaa näe.
kiteytyy tyyppiin, jolta puuttuu yksi olennainen miehekäs ominaisuus? Mykistävää.
Huomenta.
Vissi ero on, totta. Silmiinpistävää olikin juuri se, että kerroit xxxxx sitä ja tätä, totuuksina, et mielipiteinä. Mutta eipä tästä enempää. Opittavaa meillä kaikilla on yhdessä jos toisessakin asiassa.
Huonoimmillaankin objektiivisuuteen pyrkivä historiantutkimus on aina lähempänä totuutta kuin Sinun mielikuvasi, joita tässä yritän oikaista.
Toisekseen, historiaa tutkivia henkilöitä on ja on ollut lukuisia, jolloin myös näkökulmia on yhtä monta. On täysin turha puhua yhdestä, värittyneestä näkökulmasta, kun tarjolla on useita erivärisiä. Mielestäni värittyneestä näkökulmasta puhumiseen tässä tapauksessa syyllistyt juuri Sinä suuremmassa määrin kuin minä.
Kuvaavaa on, että aikalaiset kielsivät suoralta kädeltä sodan voittajan tavan kirjoittaa historiaa, eikä se myöskään yleiseksi totuudeksi ole jäänyt, vaikka tavallisesti totuus on seurannut voittajan miekkaa.
Mitä tulee puna- ja valkoterroriin keväällä 1918, harvasta asiasta Suomen historiassa on kirjoitettu yhtä paljon. Arkistot ovat avoinna niille, jotka vaivautuvat tutustumaan.
"Tai sitten ei."
Kun historiaa on kirjoitettu, sen näkökulma on väkisinkin jäänyt melko yksipuoliseksi ja vajavaiseksi, vaikka kirjoittajina olisikin ollut esim. erilaisia poliittisia näkemyksiä omaavia henkilöitä. Jo siitäkin syystä että suuri osa väestöstä on ollut aikoinaan vailla minkäänlaista koulutusta, jopa vailla luku-ja kirjoitustaitoa. Historiankirjoittamisen vaikuttaminen on ollut täysin heidän ulottumattomissaan, vaikka heidän historiaansa on kirjoitettu. Historiankirjoitusten pohjalta tiedämme vain sen mitä meille on haluttu kertoa.
Vallitseva poliittinen enemmistö on aina tukenut omaa näkemystään lähellä olevia kirjallisia tuotoksia ja luonnollisesti vastustanut itseään vastustavia.
Historian kirjoittamiseen on vaikuttanut aina ajankohdan poliittinen, uskonnollinen ja taloudellinen ilmapiiri.
Näkemykseni ovat tältä osin hyvin pitkälti peräisin työkseen historiaa yliopistossa opettavalta mieheltä, outoa ettet sinä historiantuntijana et ole samaa mieltä. Veikkaisin että tuolla miehellä on kuitenkin laajempi oppimäärä asiasta jos nyt et tohtorismiehiä ole sinäkin?
"Mitä tulee puna- ja valkoterroriin keväällä 1918, harvasta asiasta Suomen historiassa on kirjoitettu yhtä paljon. Arkistot ovat avoinna niille, jotka vaivautuvat tutustumaan."
Niin... nyt, lähemmäs sata vuotta myöhemmin, tähän maailman aikaan asiasta voi keskustella ja päästä tutustumaan tietoihin jotka ovat jääneet jäljelle.
Jos väität että tilanne on ollut sama silloin kun noista tapahtumista kirjoitettiin historiallisia teoksia, joihin oppikirjat ovat vuosikymmenien ajan pohjautuneet, et taida tietää historiasta paljoakaan?
Hieno homma, että olet ihan tohtorismiehen kanssa päässyt juttusille. Harmillista kuitenkin on, että Sinulle siitä huolimatta on jäänyt perin nurinkurinen kuva historiankirjoituksesta.
Nurinkurinen kuvasi ilmenee aikamuodosta, jota käytät kirjoittaessasi. Historiaa ei ole kirjoitettu ja painettu yksiin kansiin. Sitä kirjoitetaan ja tutkitaan jatkuvasti, lisää ja uudelleen. Jokaisella aikakaudella on myös toisinajattelijansa, joiden teokset suurimmaksi osaksi yleensä säilyvät jälkipolville. Painettua sanaa on yllättävän hankala saada katoamaan.
Jos asiantuntijasi ei ole tätä ole ymmärtänyt, en pitäisi häntä asiantuntijana lainkaan.
> Historian kirjoittamiseen on vaikuttanut
> aina ajankohdan poliittinen, uskonnollinen
> ja taloudellinen ilmapiiri.
Toki. Silti Neuvostoliiton historia näyttää nyt täysin erilaiselta kuin vielä 20 vuotta sitten. Tietyn ajankohdan poliittiseen, uskonnolliseen tai taloudelliseen ilmapiiriin ei ole mitään syytä jumittua. Myös Venäjällä on osittain päästy yli Neuvostoajasta ja siinä sivussa historiaa on kirjoitettu uusiksi.
> Jos väität että tilanne on ollut sama silloin
> kun noista tapahtumista kirjoitettiin
> historiallisia teoksia, joihin oppikirjat ovat
> vuosikymmenien ajan pohjautuneet, et taida
> tietää historiasta paljoakaan?
Miksi väittäisin, kun vuodesta 1918 kirjoitetaan edelleen? Tänä vuonnakin ilmestyi merkittävä tutkielma vankileireistä. Historia ei löydy oppikirjoista, vaan arkistoista ja tutkielmista.
Varsinkin viimeiset 200 vuotta on erittäin tarkasti tallennettu kirjoihin ja mappeihin, eikä se sieltä häviä sitten millään. Kuvaavaa on, että perääntymisvaiheessa Natsi-Saksan hallinnolla oli määräys tuhota kaikki arkistot ja asiakirjat, siltikin tutkittavaksi on jäänyt tonneittain materiaalia. Ja huom. arkistoja ylläpidetään nykyaikaa varten, ei historiantutkimusta ajatellen. Sen takia niissä on huono mennä huijaamaan. Korkeintaan voi puhua asioista eri nimillä (vrt. Endlösung der Judenfrage), mutta ketäpä ne hämäisivät.
Kauheen pitkä jutska teillä on tääl. ;)
en sano tähän aiheeseen mitään. Sen voin kuitenkin sanoa, että aiheen muotoilu ärsyttää. Sama kuin lapiolla tai kauhakuormaajalla olis haluttu haalata kaikkea mahdollista sieltä ja täältä...
on aina se helpoin osuus. :)
olemaan.
Induktio> deduktio kuitenkin rules mulle.
yksiselitteisesti. Stephen Hawkins vaimikäolikaan omaa suurin piirtein nollakehon, eikä hän ole mitenkään sukupuoleton olento. Kropan erona voisi sanoa, että mies on komea, nainen kaunis. En haluaisi olla kaunis mies.
Miehestä tekee miehen kumppanin/perheen suojelu/ turvaaminen olematta autoritäärinen käskijä, ymmärtäväisyys, herkkyys, kovuus, vahvuus, heikkous ja kulli, oli se sitten mikro- tai hirviöpenis.
Muitten vastauksia lukematta voisin veikata, että olette tulleet johtopäätökseen, jonka mukaan varsinkin samat henkiset ominaisuudet sopivat niin mieheen kuin naiseenkin. Voisin kehitellä tähän jonkin tilanteen, jossa voisi sanoa "tuo oli miehekkäästi tehty". Toisaalta heti joku väittäisi, etteikö muka nainen voisi tehdä noin. Tätä tasa-arvon maailmaa. Hah ja yes!
Johtopäätöksenä: mies ja nainen ovat yhtä aikaa toisiaan täydentäviä täysin samanlaisia ja täysin erilaisia olentoja. Mies tarvitsee naista ollakseen miehekäs ja joskus ehkä toisinkinpäin.
Joo, ei tuu mittään. Mahdoton kysymys vastattavaksi. On epämiehekästä pohtia liikaa ja olla kykenemättä vastata yhdellä sanalla.
itse omaan kysymykseeni, niin päästään tästäkin... :)
Miehekkyys ei ole täysin fysiologista, koska on miehen kehossa eläviä, jotka tuntevat kuitenkin olevansa naisia. Ja naisen kehossa eläviä, jotka tuntevat olevansa miehiä.
Miehekkyys ei myöskään liity yksittäiseen luonteenpiirteeseen, koska nainenkin voi omata niistä minkä tahansa.
Arvelen siis että miehekkyys on yhdistelmä useammasta eri piirteestä, ikäänkuin sointu siinä missä yksittäinen piirre on pelkkä nuotti.
Mikä yhdistelmä se kenellekin on, vaihtelee itsekunkin elämänkokemusten, ajatusmaailman ja arvostusten mukaan.
Tuo yhdistelmä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia aikaan saa sen mystisen miehekkyyden vaikutelman, joka ei ilmeisesti ole sen kummemmin määriteltävissä.
Case closed?
:)
Ja lisään vielä, et omalla kohdallani se miehekkyys ei saa täyttää miehessä ihan sitä koko miestä, vaan sen naisellisen puolenkin täytyy olla olemassa. Semmoset miehet muhun vetoaa parhaiten, joissa on vaikka 70 prosenttia miehekkäitä juttuja ja loput 30 niitä naisellisia piirteitä/ominaisuuksia.
Naisellisuus voi olla vaikka ajattelutapaan liittyvää...
>>koska on miehen kehossa eläviä, jotka tuntevat kuitenkin olevansa naisia. Ja naisen kehossa eläviä, jotka tuntevat olevansa miehiä.
sanoinkin ettei ole TÄYSIN määriteltävissä fysiologisesti.
"Ei vähemmistö määritä enemmistöä, eli noi on enemmänkin poikkeuksia säännöstä. Eikä 10 yksilötason vastauksilla voi muutenkaan määrittää massaa."
Jos ajatellaan että huomenna ENEMMISTÖ miehistä heräisi niin että muna olisi vain kadonnut jonnekin, lakkaisivatko he olemasta miehiä? Olisiko miehekkyys täysin poissuljettua? Mun mielestä siitä soinnusta voisi kadota tuollaisen ikävän tapauksen myötä sävy tai yksi nuotti, mutta ei koko sointu.
"Se yleinen miehekkyys ja naisellisuus ovat ihan määriteltävissä, koska ne ovat ne yleiset piirteet mitä naiset yleisesti hakevat miehistä ja miehet naisista."
Toisekseen...
Tehtävä sulle: määrittele mitkä ovat ne yleiset piirteet mitä naiset yleisesti hakevat miehistä.
Bonustehtävä, määrittele mikä on ihan tavallinen heteroseksuaali ihminen.
Kolmanneksi kyllä miehetkin määrittävät miehisyyttä.
Hauskaa.. varsinkin kun johtopäätöksessäsi on sanoja kuten "arvelen", "ikäänkuin", "vaihtelee", "mystinen" ja "ei ole määriteltävissä"
=)
siinä oli se kysymysmerkki perässä?
Jos ei parempia ideoita ilmaannu, teoria miehistä lukittuu päässäni toistaiseksi tuohon asentoon.
Niin että anna palaa, sanasi otetaan huomioon vielä tovin verran... :)
Bonari sulle. Jos mä teen sulle pienen(tai aika ison) tiivistelmän sulle tähän eräästä keskustelusta jonka olen käynyt tästä ko. aiheesta, ni lupaatko lukee sen ajatuksella ja kommentoit sitten itse aihetta? Ja esität mahdollisia kysymyksiä?
Se on nimittäin eräs parhaista keskusteluista, mitä olen koskaan käynyt tästä aiheesta, tai muutenkin yks parhaista nettikeskusteluista mitä olen käynyt. Tai, itseasiassa se keskustelu on vieläkin 'kesken'. Se sama keskustelu on jatkunut jo kuukausia, eikä siinä koskaan yhteisymmärrykseen päästä, mutta siinä on näkökulmia asiaan aika paljon. Mun pitää vaan siitä nikit muuttaa ja räpsiä sivuaiheiset kommentit välistä pois, jotta ei se ihan heti tähän ilmesty, enkä mä viitti sitä tehdä, jos sä et sitä kunnolla lue. Mutta teen sen, jos sä luet sen ajatuksella.
Toisin sanoen, se oli jo lukittunut tuohon asentoon ennenkuin edes aloitusta teit. =P
luen ajatuksella, muutenhan lukeminen on täysin turhaa?!
Jos ei se nyt mikään hillitön raamattu ole, niin lupaan lukea.
Olis kuitenkin kiva jos vastaisit kysymyksiini, että ainoastaan heittäisi palloa mulle... :)
että tuliko tässä pitkässä keskustelussa jokin selkeä määritelmä esiin? Ei tainnut.
päätellä tämän(kin) keskustelun (jota en kyllä ole läheskään kokonaan jaksanut lukea) perusteella, että miehekkyyden määritelmiä on suunnilleen yhtä monta kuin on meitä ihmisiäkin.
Absoluuttista totuutta ei omista tässä(kään) asiassa kukaan ja miksi edes pitäisi? Keskustelua siitä toki voi olla hauskakin käydä, uusia ajatuksia voi saada itse kukin.
luen ajatuksella, muutenhan lukeminen on täysin turhaa?!
Jos ei se nyt mikään hillitön raamattu ole, niin lupaan lukea.
Olis kuitenkin kiva jos vastaisit kysymyksiini, etkä ainoastaan heittäisi palloa mulle... :)
Herää kysymys miks tarttee sensuroida? Sitä mainitsemaasi keskustelua?
Niin jätetään tuo.. se on ihan hyvä =)
se ei ensinnäkään vieläkään ole lukittunut, mutta kohta täytyy töihin lähteä. Toisekseen muodostin tuon johtopäätökseni vasta tänä aamuna ja se poikkeaa jonkinverran siitä mikä minulla alunperin oli.
Sekä J Karmalle että sarvikuonokkaalle... :)
tuli tuplana.
Mun mielestä ajatuksesi menee sivuraiteille sillä kohtaa, kun sanot naisten määrittävän miehekkyyden. Enemmän naiset taitavat määrittää ideaalia kumppania parisuhdemielessä?
Jolloin ainoaksi yhteiseksi tekijäksi täydellisen miehisyyden kanssa jää se että ihannekumppani on yleensä mies. Vaikkakin ihannekumppanin ominaisuudet ovat ainakin osittain "naisellisiksi" miellettyjä. Tai sellaisia jotka eivät sulje naisia ulkopuolelle yhtälön.
Herää kysymys onko mies ideaali kumppani muussa kuin sukupuolielämään liittyvissä asioissa?
Ja tässä on sekin vaara että pitäisi taas määritellä mikä onkaan mies?
Mä luulen sen tiivistetyn keskustelun antavan vastauksia sun kysymyksiin. Siks en vielä vastannut, jos ei anna, ni sitten koitan vastata.
Mut, kuten sanottua. Mä tiivistelen sitä tässä töiden ohessa, jotta saattaa mennä iltaankin, ennenkuin keskustelu on tässä. Mä käyn sun galleriassa sitten kurkkaamassa merkiksi, et nyt olis jotain luettavaa.
Ja määritteitä.
http://hiki.pedia.ws/wiki/Mies
http://hiki.pedia.ws/wiki/Nainen
Nymmää meen. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Ja luin uudelleen ja tiivistin. Sitten totesin, etten haluakaan liittää sitä keskustelua tähän, koksa se on paljon moniulotteisempi, eikä se ydin selviä, jos sitä ei lukis kokonaisuudessaan. Ja sitei jaksa lukee 'kukaan'. Enkä mä ainakaan jaksais sitä kokonaisuudessan muokata tunnistamattomaan muotoon. Niin, haluan pitää myös virtuaalimaailmat erossa toisistaan.
Joten, lyhyesti vain:
Miehekkyys ja naisellisuus edustavat samoja piirteitä kuin suurin osa ihmisistä ne käsittää. Miehekkyys edustaa siis rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä, kovuutta jne, kun taas naisellisuus edustaa pehmeyttä, herkkyyttä, ailahtelevaisuutta jne.
Onko se sitten järkevää määritellä mm. noi em. piirteet sukupuolten mukaan, niin on jo taas ihan eri kysymys, ja jolle asialle ei ole toistaiseksi oikotietä onneen, eli määritteet poistuvat joko ajan myötä tai sitten eivät. Aika näyttää.
mies on mies syntyessään tai sitten on naismainenmies, kuten naisillakin mut toisinpäin.
Mulla kolme poikaa, joista kaksi teinejä. Toinen nyt teineistä ollut syntymästään saakka poikamaisempi, mitä toinen ja nykyäänkin miesmäisempiä piirteitä enempi, kuin toisessa.
Näillä piirteillä tarkoitan, syntymästä saakka piirteet olleet ukkomaisemmat, ääni matalampi, liikkeet suurieleisemmät ja muutenkin voimallisemmat. Ilmeet,eleet,kiinnostuksen kohteet ukkomaisemmat, jopa prinsessapuku päällä ei mitään epäselvyyttä onko kyseessä tyttö vaiko poika. Kukkia kerätessäkin, äitiä halatessa, hauvoja paijatessa, niin ei pienintäkään epäselvyyttä kumpainen sukupuoli kyseessä. Naismaisempimies eli tyttömäisempipoika, niin hänen kohdalla, hänen ollessa lapsi saattaa ulkopuolisilta, jopa äidiltääkin mennä hetkeksi sekaisin kumpi sukupuoli on kyseessä.
Samoin tää kolmas poikani, niin ei kukaan ole erehtynyt kumpaista sukupuolta vaaleanpunaisessa potkarissa on (harvemmin ihan vaaleanpunaiseen puen) on meinaa ulkonäöllisestikin ukkomainen, kuten ilmeet ja eleet. Äänikin hirmuisen matala...jne..
Joistakin vauvoista ei nää päältä päin onko tyttö vaiko poika ellei vaatteista voi arvailla.
Eli vastaus on: syntymä(lahja)
Ja viel lopuksi mun tyttöä on vauvana ja leikki-ikäisenä monet luullut pojaksi. Paitsi mekon ollessa päällä, että hän on sit tämmöinen jätkätyttö. Samoin kuin yhtä pojistani tytöksi (ei kyllä enää kukaan luule) :))
päättäväisyys, itseluottamus ja asenne.
päätäväisyydessa on homma hallussa,
itseluottamuksessa ei tarvitse kunnioittaa ketään ja asenne on kahta edellistä.
miehisyys ei ole naisista tai raameista riippuvainen asia.
kuin että tämän palstan miehisin MIES on Hossi.
kirjoitusten perusteella näin ;)
Ymmärrätkö tahallasi väärin?
Jos viimeksi keskustelimme vuoden 1918 tapahtumista ja sitä ennen Rytistä ja kumppaneista, tarkoitin tuon ajanjakson historian kirjoituksia.
Nykyään on todellakin aivan eri meininki, mutta silti mitään täydellistä avoimuutta ei ole. Etenkään itänaapurissa, eikä sitä taida länsipuoleltakaan löytyä nyt kun kansallissankari Palme uhkaa ryvettyä.
siltä, että hän ymmärtää tahallaan väärin. Jotenkin tulee mieleen tuo:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
ei kiipeile norsunluutorniin ja puolustaudu ylimielisyydellä. Eikä myöskään tarvitse keskustellessa olkinukkien apua. Sinuna jättäisin omaan arvoonsa, Foxi.
Miten minun sitten pitäisi ymmärtää esimerkiksi seuraava virke:
"Kun historiaa on kirjoitettu, sen näkökulma on väkisinkin jäänyt melko yksipuoliseksi ja vajavaiseksi --"
Virkkeessä ilmaiset, että
1) historiaa on kirjoitettu, mutta ei kirjoiteta enää, koska se on jäänyt sellaiseksi kun on aikanaan kirjoitettu. (Jos olettaisit, että historiaa kirjoitetaan jatkuvasti lisää ja uudelleen, et edes yrittäisi selittää millaiseksi näkökulma on jäänyt, koska ymmärtäisit että uusia näkökulmia on mahdollista löytää jatkuvasti lisää.)
2) näkökulma historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin on melko yksipuolinen.
Käsityksesi sekä kohdan 1) että 2) osalta on väärä. Kovin paljon kapeampaa näkökantaa tähän asiaan ei voi enää oikein ottaakaan. Historiaa eivät suinkaan kirjoita aikalaiset, kuten tunnut olettavan, vaan nimenomaan tutkijat.
Jostain syystä tunnut myös vihjaavan, että minun käsitykseni historiallisista tapahtumista ja henkilöistä olisi jäänyt värittyneeksi ja yksipuoliseksi, koska olisin muka lukenut asioista pelkästään aikalaisten värittyneitä kertomuksia. Jos et näin olettaisi, pitäisit täysin turhana edes selvittää, minkälaisena pidät esimerkiksi 20-luvun käsitystä vuoden 1918 tapahtumista.
sinulla on tietysti täysi oikeus mielipiteisiisi ja niiden esittämiseen, mutta silloin, kun osoitat niillä tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja suppeakatseisuutta, on mielestäni aivan paikallaan pyrkiä osoittamaan se ja ainakin kannattaa varautua vastaanottamaan eriäviä mielipiteitä. Eli olen Asiasta.huvittuneen kanssa samoilla linjoilla, kerrankin.
Lämpimästi kehottaisin sinua lukemaan tutkimuksia Rytistä ja Tannerista, yhtenä esimerkkinä mainitsen Martti Turtolan: Risto Ryti, Elämä isänmaan puolesta.
Esität voimakasta kritiikkiä historiankirjoitusta kohtaan, perustaen käsityksesi pitkälti yksittäisen historiantutkijan näkemyksiin. Etkö näe siinä mitään ristiriitaista? Toki olemassa olevaa tutkimusta, olipa tieteenala mikä tahansa, pitää voida – ja kuuluukin – tarkastella kriittisesti, muttei se tarkoita sitä, etteikö meillä ja maailmalla tehtäisi ja olisi tehty objektiivisesti erittäin ansiokasta tutkimusta. Historiantutkimuksen filosofiaan ja historiaan perehtyminenkään ei liene pahitteeksi, jos muodostaa ja ilmaisee asiasta voimakkaita mielipiteitä.
"Esität voimakasta kritiikkiä historiankirjoitusta kohtaan, perustaen käsityksesi pitkälti yksittäisen historiantutkijan näkemyksiin."
Eipä se mihkään yhteen tutkijaan perustunut. Olenpa joskus kauan sitten katsonut yhden dokkarinkin historian vääristelystä, pääni vain on senverran hapero etten jaksa muistaa ketä tutkijoita siinä oli. Minulla on ollut myöskin ilo tuntea peräti yksi aikailainen, joka eli 95-vuotiaaksi.
Mutta joo, en mä sitä kiellä ettenkö olisi esittänyt hyvinkin kärjistettyjä mielipiteitä, enkä ole missään kohtaa kiistänyt etteikö ne olisi värittyneitä. Mutta mielikuviksihan niitä jossain kohtaa kutsuinkin, enkä ole missään kohtaa niitä faktatiedoksi väittänyt.
Kritiikkini kohdistui siihen ettei mitään kirjoitettua tahi teeveetavaraa kannata purematta niellä. Oli se satoja vuosia vanhaa tai huomisaamun lehdessä. Ei historiaakaan kannata lukea kuin raamattua. Varmasti moni muukin historiantutkija kuin tämä YKSI jonka mainitsin, on kanssani samaa mieltä esim. siitä että intiaaneille on tehty historiankirjoituksissa valtavaa vääryyttä. Historia on ainakin tältä osin ollut valkoisen vauraan miehen historiaa.
Toisekseen alunperin kritisoin ainoastaan Asiasta huvittuneen esimerkkejä positiivisesta miehisyydestä. Epäolennaiseen takertuminen johti tähän historialliseen vääntöön. En voi mitenkään Asiasta huvittuneen näkemystä allekirjoittaa, sillä kaikki nuo ukot ovat peräisin aikakaudelta, jolloin naiset haluttiin pitää kotilieden ääressä. Toisen sukupuolen alistaminen ja mitätöiminen ei vain istu kuvaani positiivisesta miehisyydestä.
That's it. No hard feelings. :)