Meillä pelaa avoimuus! En omista toista ihmistä, joten hän saa vapaasti liikkua, kulkea ja tehdä mikä hänestä on "sopivaa". Sama pätee tietenkin minuun. Olemme yli 50v pariskunta ja olemme noin 20 vuotta sitten tehneet tämän sopimuksen. Toista kunníoitetaan, eikä tekemisistä kerrota.
Hyvin on suhde toiminut, eikä meillä ole ollut mitään mustasukkaisuus riitoja...muita kyllä.
Käymme säännöllisesti kimpassa reisussa sekä muutaman kerran vuodessa "yksin".
Homma toimii, jos kumpikin ovat kypsiä ihmisiä ja ennen kaikkea luottavat toinen toisiinsa.
Hyvin on suhde toiminut, eikä meillä ole ollut mitään mustasukkaisuus riitoja...muita kyllä.
Käymme säännöllisesti kimpassa reisussa sekä muutaman kerran vuodessa "yksin".
Homma toimii, jos kumpikin ovat kypsiä ihmisiä ja ennen kaikkea luottavat toinen toisiinsa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo varmaankin toimii jos on siinä iässä missä te. Eli perheet on joko hankittu, lapset maailmaan laitettu ja sen jälkeen kyllästytty puolisoon ja aloitettu uusi elämä uuden tyypin kanssa ilman mitään sitoumuksia. Varmaankin tunne on mahtava.
Tuo ei kuitenkaan toimi nuoremmilla ihmisillä jotka haluavat rakastaa ja välittää toisistaan.
Rakastaa ja välittää = OMISTAA.
Tätä se tuntuu useinmiten olevan aika monella.
Toista ihmistä ei todellakaan voi omistaa eikä vangita. Meidän avoliitossa homma toimii niin, että kumpikin menee harrastuksiinsa ym. menoihin eikä toinen ole palloa laittamassa jalkaan. Itse en ole ollut avomiehelleni uskoton, mutta mieheni on näillä reissuilla "käynyt vieraissa". Ei se ole meidän suhdettamme kaatanut, ei kait ne "vehkeet" siinä pilalle mene, jos vähän lainaa. Se on hänelle siinä tilanteessa tuonut jännitystä ja riemua. Raja menee siinä, että jälkeenpäin ei kotiin tarvitse kenenkään typyköiden soitella eikä postikortteja lähetellä. Yksi kerta ja piste. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, minäkö olen oikeutettu rajoittamaan toisen elämää?
mutta käyn kuitenkin, koska se on niin hauskaa ja mukavaa.
Kolmen kimmppa ... tai neljän ...
Olen itse seurustellut jonkin aikaa ukkomiehen
kanssa. Vaimo käy myös vieraissa.
Olen käynyt kylässäkin ja jutustellut rouvan kanssa. Ja ihan mukava ihminen hän on. Mukaviahan me kaikki.
Mutta kyllä tämä toisen naisen asema aika rankka on. Kaikki tapaamiset sujuu tuon perheen ehdoilla. Heillä on vielä alaikäinen poika, joten sikäli ... tiedänhän minä marssijärjestyksen.
Vapaa toki olen tekemään mitä itse lystään, kukaan ei sido. Mutta tunteet ovat joskus kovilla. Niitä ei voi aina säädellä haluamallaan tavalla.
Ja ... kylläkai se vaakakupissa painaa, että omaisuus on vaimon nimissä ... *heh* ... aika raadollista tämä elämä on kaikkineen.
Mutta tärkeintähän ihmisten välillä on se, että voi rakastaa, vaikka ei omistaisi mitään. Ystävät ovat kultaa kalliimpia, olivatpa sitten millaisissa suhteissa kehenkin.