Tervehdys.
Tässä kävimme "huoltajuuspalaverin" jossa tuleva ex-mieheni alkoi sönkkään, että haluaa tavata lastamme vain yhtenä päivänä viikossa. Onneksi virkailija sai pakotettua äijän ottamaan myös toisen päivän viikolle.
Tuntuu, että äijä alkaa venkuileen niidenkin suhteen. Miten on? Onko tapaamisoikeus pakollista ja jollei tule paikanpiälle niin tuleeko niistä sanktioita tai mitään muuta?
Saisi äijän tajuamaan, että lapsen takia tätä käytiin eikä meitin takia.
Tässä kävimme "huoltajuuspalaverin" jossa tuleva ex-mieheni alkoi sönkkään, että haluaa tavata lastamme vain yhtenä päivänä viikossa. Onneksi virkailija sai pakotettua äijän ottamaan myös toisen päivän viikolle.
Tuntuu, että äijä alkaa venkuileen niidenkin suhteen. Miten on? Onko tapaamisoikeus pakollista ja jollei tule paikanpiälle niin tuleeko niistä sanktioita tai mitään muuta?
Saisi äijän tajuamaan, että lapsen takia tätä käytiin eikä meitin takia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tapaamisoikeus ei ole velvollisuus eli tapaamisten välttelystä ei ole sanktioita.
Me tehtiin aikoinaan lastenvalvojalla sellainen sopimus, että lastenisä exäni siis tapaa lapsiaan kerran viikossa, arki-iltana lasten kotona. Exä suostui, eikä vaatinut muuta. Minulle olisi silloin ollut sama, vaikka isä ei olis tavannut lapsiaan ollenkaan. Olisin voinut feidata miehen, koska hän ryyppäsi tuolloin 2-4 päivää viikossa, loput krapulassa, ei käynyt töissä, miljoonavelat takana, oli lyönyt minua, eikä osallistunut taloudellisesti, henkisesti, eikä fyysisesti meidän perheen asioihin.
Hain myöhemmin yksinhuoltajuutta ja mieheni lisää tapaamisia. Tämä puitiin kalliisti ja pitkällä prosessilla oikeudessa. Tuomari sanoi siellä, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaista yhden illan tapaamissopimusta, vaikka kaikenlaisia olikin nähnyt. Ihmetteli, miten lastenvalvoja oli siihen suostunut. MUTTA vanhemmathan sen sopimuksen tekevät ja kirjoittavat nimensä alle.
Ja käytännössä sillä sopimuksella ei ole mitään virkaa. Exäni ei noudattanut sitä yhdenkään illan sopimusta, vaan tuli ja meni ja tapasi lapsiaan, miten sattuu. Ei pysty mihinkään säännöllisyyteen. Näistä tapaamisten laiminlyönneistä ja yöllisistä "kännihyökkäyksistä" ym. muitsa yhtäkkiä ilmestymisistä huolimatta hän sai oikeuden päätöksellä olla laasten huoltaja. Mikään ei huoltajuuden menettämiseen vaikuttanut; ei tapaamisista laistaminen, väkivalta, kotirauhan rikkominen, rahattomuus, kodittomuus, uusi lapsi, jonka äidistä oli jo eronnut jne.. muuta paskaa. Ennekaikkia alkoholismi.
Eli jos exäsi on sellainen, jonka kanssa ylipäätään voi sopia jotain ja johon voi luottaa, kannattaa sopia ja kunnolla. Muussa tapauksessa paerit on täysin turhia aikaa ja rahaa vieviä prosesseja. Ja sitä paitsi ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Näistä sopimuksista on vaikea päästä eroon. Kannattaa miettiä, mitä sitten, kun lapsi on 10, 15, 17 -vuotias?
tavata poisasuvaa vanhempaa.
Ei miehesi oikeus tavata lastaan eikä sinun oikeus pitää vapaata.
Lapsen oikeus.
Lapsi on sitten teidän armoillanne miten se toteutuu. Ei minunkaan exä ota lapsia läheskään niin paljon kuin on sovittu ja minähän siitä paskat saan niskaan -> olen vittumainen akka kun en "anna" lasten ja isän pitää yhteyttä ainakin jos kysyy isovanhemmilta. Lapset kiukkuaa mulle kun isin luona on niin paljon kivempaa.
Minä nielen ja kuuntelen, en ala riidellä enkä puolustella enkä mustamaalata. Enkä myöskään rukoilla että ota lapset koska silloinhan exällä olisi vallankäyttöasema minuun nähden.
Katsotaan sitten kun ne on isoja että kummalla on paremmat välit lapsiin.