Joulu tulossa ja pitäisi olla joulumieltä mutta eipä sitä paljonkaan löydy tässä sekaisessa sukusuhdeverkostossa.
Tilanne on alkujaan sellainen, että appivanhempani piti roolipeliä noin vuoden ajan ensitapaamisestamme mutta eihän sitä kukaan roolia pidempään jaksakaan ylläpitää eli oli paljastettava se oma todellinen luonne pikkuhiljaa. Appivanhempani eivät tunne mitää sympatiaa minua ja minun puolisoani kohtaan. Meitä ei muisteta, meitä ei kutsuta kylään, me ei olla tervetulleita käymään juhlissa muiden kanssa samaanaikaan, meitä ei auteta, meille ei soiteta, meidän asioista ei olla yhtään kiinnostuneita, MIKSI EI, aina muita puolisoni sisaruksia muistetaan, autetaan ja ollaan yhteyksissä. Tilanne on vaan vähitellen luisunut tähän tilaan.
Puolisoni vanhemmat silti olettavat että heitä muistetaan ja autetaan. he ilmeisesti pitävät omaa käytöstään normaalina.
Appivanhemmat mitätöivät kaikkea meidän tekemisiä, hankintoja, matkoja, AINA muut tekevät asiat paremmin ja hankkivat paljon parempia asioita yms. Onneksi silti minun ei tarvitse olla tässä kilpailussa mukana, sillä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on; ihana puoliso, kiva nätti koti ja hyvä työ, muutama hyvä ystävä, mahtavat omat vanhemmat ja sisarus, että siinä sitä sitten tarpeeksi onkin. Meillä ei ole lapsia mutta siihen on terveydelliset syyt, jotka puolisoni vanhemmat tietävät mutta silti he ilkeilevät ja huomauttelevat asiasta joka ikisessä välissä tavalla tai toisella. Asia ei niinkään enää satuta minua, sillä ajattelen ettei noin isekkäille ja empatiakyvyttömille ihmisille kannata tuosta asiasta ainakaan hermostua, olkoot henkisesti niin pieniä kuin ovat.
Olemme ns.katsoneet peiliin ja miettineet omaa osuuttamme tähän eristämiseen mutta eipä niitä syitä löydy muuta kuin että meillä on omia mielipiteitä, itsearvostusta ja osaamme olla aitoja. Mutta ennenpitkää se metsäkin alkaa vastata niinkuin sinne huutaa eli ei olla itsekään enää jaksettu pitää enää niin aktiivisesti yhteyttä puolisoni sukuun, sillä aina saa pahan mielen ilkeilyn, piikittelyn ja valittamisen vuoksi. Mikä velvollisuus se on aina pojan pitää vanhempiinsa ja sisaruksiinsa yhteyttä jos he eivät pidä yhteyttä puolisooni?? Me olemme yrittäneet kutsua heitä meille kylään eri menestyksellä ja käydä heillä silloin tällöin kutsumattakin.
Alussa jaksoimme kuulla kaikki valitusvirret, ilkeilyt ja autoimme kaikessa missä vain pystyimme mutta miksi antaa jos ei koskaan saakaan, EI pelkästä hyvästä tahdosta.
Siis nyt joulu tulossa ja saimmme erään henkilön kautta tietoon että puolisoni vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset kokoontuvat yhdessä joulun viettoon jouluaattona. Minua ja puolisoani ei ole kutsuttu kyseiseen yhdessäoloon. Miksi, sempä haluaisin tietää. Oletettavasti puolisoni on loukkaantunut ja pahoittanut mielensä tästä asiasta mutta ei halua silti ottaa asiaa esille omien läheistensä kanssa. Olemme yleensä viettäneet aaton minun vanhempien luona tai matkoilla, mutta en ole koskaan sanonut ettenkö olisi valmis tästä traditiosta luopumaan mutta miksi luopumaan tästä yhdessäolosta, koska puolisoni suku ei ole koskaan meitä heille jouluksi kutsunut samaan aikaan muiden kanssa; "rääppiäisiin" kyllä eli me olemme menneet sinne tentattavaksi ja ilkeilyjen kohteeksi.
Minusta tämä käytös puolisoni sukulaisten osalta on törkeää, sivistymätöntä, loukkaavaa ja täytyy sanoa että lapsellista. Eikö heillä ole pokkaa sanoa mikä meissä ottaa päähän ja miksi emme ole tervetulleita mukaan yhdessäoloon? Olemme muuten tätä heidän käytöstä jo hiukan ihmetelleet heidän kuullen ääneen ja he ovat siitä sitten närkästyneet tai pitäneet meitä "kummallisina".
Olen miettinyt meheviä ja aikamoisia suunnitelmia jouluaatoksi koko puolisoni suvulle näyttää että mekin olemme olemassa ja olemme tuntevia ihmisiä, jotka eivät paljon vaadi!
Onko teillä neuvoja, ideoita, miten toimia tässsä tilanteessa?
Onko parempi unohtaa koko puolisoni suku vai yrittää vielä jollakin tavalla?
Tilanne on alkujaan sellainen, että appivanhempani piti roolipeliä noin vuoden ajan ensitapaamisestamme mutta eihän sitä kukaan roolia pidempään jaksakaan ylläpitää eli oli paljastettava se oma todellinen luonne pikkuhiljaa. Appivanhempani eivät tunne mitää sympatiaa minua ja minun puolisoani kohtaan. Meitä ei muisteta, meitä ei kutsuta kylään, me ei olla tervetulleita käymään juhlissa muiden kanssa samaanaikaan, meitä ei auteta, meille ei soiteta, meidän asioista ei olla yhtään kiinnostuneita, MIKSI EI, aina muita puolisoni sisaruksia muistetaan, autetaan ja ollaan yhteyksissä. Tilanne on vaan vähitellen luisunut tähän tilaan.
Puolisoni vanhemmat silti olettavat että heitä muistetaan ja autetaan. he ilmeisesti pitävät omaa käytöstään normaalina.
Appivanhemmat mitätöivät kaikkea meidän tekemisiä, hankintoja, matkoja, AINA muut tekevät asiat paremmin ja hankkivat paljon parempia asioita yms. Onneksi silti minun ei tarvitse olla tässä kilpailussa mukana, sillä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on; ihana puoliso, kiva nätti koti ja hyvä työ, muutama hyvä ystävä, mahtavat omat vanhemmat ja sisarus, että siinä sitä sitten tarpeeksi onkin. Meillä ei ole lapsia mutta siihen on terveydelliset syyt, jotka puolisoni vanhemmat tietävät mutta silti he ilkeilevät ja huomauttelevat asiasta joka ikisessä välissä tavalla tai toisella. Asia ei niinkään enää satuta minua, sillä ajattelen ettei noin isekkäille ja empatiakyvyttömille ihmisille kannata tuosta asiasta ainakaan hermostua, olkoot henkisesti niin pieniä kuin ovat.
Olemme ns.katsoneet peiliin ja miettineet omaa osuuttamme tähän eristämiseen mutta eipä niitä syitä löydy muuta kuin että meillä on omia mielipiteitä, itsearvostusta ja osaamme olla aitoja. Mutta ennenpitkää se metsäkin alkaa vastata niinkuin sinne huutaa eli ei olla itsekään enää jaksettu pitää enää niin aktiivisesti yhteyttä puolisoni sukuun, sillä aina saa pahan mielen ilkeilyn, piikittelyn ja valittamisen vuoksi. Mikä velvollisuus se on aina pojan pitää vanhempiinsa ja sisaruksiinsa yhteyttä jos he eivät pidä yhteyttä puolisooni?? Me olemme yrittäneet kutsua heitä meille kylään eri menestyksellä ja käydä heillä silloin tällöin kutsumattakin.
Alussa jaksoimme kuulla kaikki valitusvirret, ilkeilyt ja autoimme kaikessa missä vain pystyimme mutta miksi antaa jos ei koskaan saakaan, EI pelkästä hyvästä tahdosta.
Siis nyt joulu tulossa ja saimmme erään henkilön kautta tietoon että puolisoni vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset kokoontuvat yhdessä joulun viettoon jouluaattona. Minua ja puolisoani ei ole kutsuttu kyseiseen yhdessäoloon. Miksi, sempä haluaisin tietää. Oletettavasti puolisoni on loukkaantunut ja pahoittanut mielensä tästä asiasta mutta ei halua silti ottaa asiaa esille omien läheistensä kanssa. Olemme yleensä viettäneet aaton minun vanhempien luona tai matkoilla, mutta en ole koskaan sanonut ettenkö olisi valmis tästä traditiosta luopumaan mutta miksi luopumaan tästä yhdessäolosta, koska puolisoni suku ei ole koskaan meitä heille jouluksi kutsunut samaan aikaan muiden kanssa; "rääppiäisiin" kyllä eli me olemme menneet sinne tentattavaksi ja ilkeilyjen kohteeksi.
Minusta tämä käytös puolisoni sukulaisten osalta on törkeää, sivistymätöntä, loukkaavaa ja täytyy sanoa että lapsellista. Eikö heillä ole pokkaa sanoa mikä meissä ottaa päähän ja miksi emme ole tervetulleita mukaan yhdessäoloon? Olemme muuten tätä heidän käytöstä jo hiukan ihmetelleet heidän kuullen ääneen ja he ovat siitä sitten närkästyneet tai pitäneet meitä "kummallisina".
Olen miettinyt meheviä ja aikamoisia suunnitelmia jouluaatoksi koko puolisoni suvulle näyttää että mekin olemme olemassa ja olemme tuntevia ihmisiä, jotka eivät paljon vaadi!
Onko teillä neuvoja, ideoita, miten toimia tässsä tilanteessa?
Onko parempi unohtaa koko puolisoni suku vai yrittää vielä jollakin tavalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nauttikaa omasta elämästänne ja unohtakaa surkeat ihmissuhteet. Aina ei omalla käytöksellään pysty muuttamaan huonoja suhteita hyviksi. Itse olen jättänyt tuollaiset huonot ihmissuhteet pois elämästäni ja sen jälkeen on mennyt entistä paremmin elämässä. Ei teidän tarvitse sietää huonoa kohtelua. Tunnet turhaan syyllisyyttä toisten huonosta käytöksestä teitä kohtaan. Vika ei ole teissä. Koeta ymmärtää se. Tsemppiä elämään.
Kirjoituksesi oli niin kuin omasta elämästäni kirjoitettu ja kuvasi hyvin myös osin meidän tilannetta todella hyvin. Meistäkään ei olla kiinnostuttu enää olenkaan n. pariin vuoteen eli saman ajan mitä on oltu naimisissa. Ei jaksattu sitten kuunnella enää valituksia niin myös harvensimme käyntejä ja ne lopulta jäivät minun osalta julman loukkauksen takia. Mieheni kävi vielä muutamn kerran ja eilen hänelle kanssa riitti.
He valittivat miehelleni minusta melkein koko ajan. Sekä syyttivät minua. Mieheni kertoi sen.
Nyt sitten emme mene sinne edes joulunviettoon ja saavat olla omassa pahuudessaan keskenään.
Ja eihän sitä kenenkään tarvi mihinkään velvollisuudesta mennä ja suosittelen että ette mene sekaamaan heidän tai tämän " mainion" suvun joulua ja kuuntelemaan ilkeyksiä. Vaan vietätte tästedes oman joulun niin kuin mekin teemme.
Onneksi mulla on vielä omat vanhemmat sekä veli joiden luona jouluna käymme. Siellä on silti joulurauha.
Ja alemmuuskopleksi sulla ainakin on. Tykkäät että kaikkia muita pidetään aina paremmin kuin sua. Aivan karmee kateellisuus vaivaa sua.
No, tolla luonteella ihan takuusti kärsit kohtelustasi. Ei voi mittään. Mutta syy ei ole muiden.
Kuulostaa aika narsistiselta käyttäytymiseltä... sekä appivanhempien että viestistä hermostuneen, johon tuo viesti ei kai suoranaisesti liittynyt. Vai liittyikö?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien kanssa on syytä olla varovainen. He onnistuvat kaatamaan yleensä aina omat syyllisyyden tuntonsa toisten niskaan.
olette itse tietoisia siitä että kateuden ääni puhuu. Luultavasti olette hyvin toimeen tulevia ihmisiä kun on vaihtoehtona vaikka matkustaa jouluna jonnekkin, kauas luulisin. Sitä jäin miettimään että kuka on se joukko jonka pitää mennä jonnekkin jouluna. Ketä on ne raukat jotka sen joulun järkkäääää. Tämä on joka vuotinen propleema, tunteet pinnassa jouluna. Näitten asioitten kanssa touhuan itse myös ja aina yhtä tyhmänä. Joulun jälkeen on viisaita ajatuksia seuraavaa varten kunnes olet samassa pisteessä. Koko juhlaa ei tarvis olla kun se oikeesti aiheuttaa niin paljon paineita. Säälittää vanhat ihmiset jotka kertoo kuinka lapset kutsui sinne ja sinne mutta minä sanoin haluavani olla kotona. Siis yksin ja kukaan oikeesti ei kutsu. Siis teillä on varmaankin paremmantasoinen elämäntilanne kuin muilla ja kateus on se juttu.