Kun rakastaa toista yli kaiken ja tuntuu siltä ,ettei mikään voisi koskaan erottaa meitä toisistaan.
Saapui minunkin kohdalleni se päivä kun rakkaani jäi kiinni pettämisestä ex’nsä kanssa.
Maailmani murtui, ei sitä silloin pystynyt edes käsittämään, miten oma ihana mussukkani saattoikaan ryhtyä moiseen ja vielä minun selkäni takana, eikä tämä ollut edes yksi erehdys vaan useasti toistuva ”rituaali”, samalla kun minä hymyssä suin odotin jo seuravaa tapaamistamme.
Suhdettamme oli kestänyt 9 kk , minä voin vilpittömästi kertoa olevani harvinaisen uskollinen ihminen, varsinkin kun olen löytänyt etsimäni.
Miksi minä hakisin viehätystä/intohimoa/seksiä muualta, kun vuosienkin jälkeen tiedän ,että sen kaiken löydän uudelleen ja uudelleen omasta rakkaastani ja se tunne vain vahvistuu jokaisen päivän myötä.
En pystynyt silloin käsittämään miten kultani saattoikaan olla niin raadollinen ja olla välittämättä minun tunteistani ,vaikka jälkeenpäin sanoi puolustuksekseen ,että syy siihen miksi hän ei kertonut oli hänen vahva rakkautensa minua kohtaan * voi jumalauta * , tuo lause pyörii vieläkin usein mielessäni ja satuttaa, noinko se rakkaus mitataan, pettämällä.
Ei se meidänkään suhde mitään ruusuilla tanssimista ollut, oli riitoja ja poikaystäväni ex kovasti viestitteli jne, olin liian sinisilmäinen kun uskoin poikaystäväni olevan uskollinen.
Pahinta koko asiassa oli se ,että moni tiesi pettämisestä vaan kenelläkään ei ollut sisua tulla kertomaan sitä minulle.
Pettämisestäkin kuulin tältä ex’ltä ja poikaystäväni kielsi ensin asian.
Poistuin muualle ja yöllä mieheni soitti ja myönsi pettäneensä.
Asia ollaan puhuttu monesti (ehkei silti koskaan kunnolla) ,aina sain niitä ”en minä tiedä” vastauksia, silti annoin uuden mahdollisuuden.
Nyt on 1 vuosi ja 7 kk takana ja vasta nyt suhteemme alkaa näyttämään vakaalta, tosin pettämistä en pysty antamaan anteeksi koskaan, eikä moista asiaa saa mielestäni pois kulumallakaan.
Täytyy rehellisesti myöntää ,että ei se naisten kanssa pelaaminen tuohon jäänyt, tosin en tiedä onko moinen pettämiseen asti mennyt [ei ainakaan ole jäänyt kiinni]
Välillä kun tulee heikkoja hetkiä tuntuu aivan samalta kuin sinä päivänä kun kuulin pettämisestä, toisinaan en muista edes koko asiaa, enkä tahtoisikaan. Usein tulee kyyneleet silmiin kun katson omaa kultaani, miten täydellinen hän onkaan silmissäni ja miten paljon häntä rakastankaan, en koskaan menetä näitä tuntemuksiani ja toivon sydämessäni ,ettei hänkään koskaan unhoita minua, tapahtui mitä tapahtui, rakkauteni ei koskaan kuole, tämä mies todellakin on koko elämäni, osa minua, henki minun sielussani, veri minun suonissani, se ketä saa minut nauramaan, se ketä saa minut itkemään.
Anteeksi voi aina antaa, seurauksista ei voi olla koskaan varma.
Saapui minunkin kohdalleni se päivä kun rakkaani jäi kiinni pettämisestä ex’nsä kanssa.
Maailmani murtui, ei sitä silloin pystynyt edes käsittämään, miten oma ihana mussukkani saattoikaan ryhtyä moiseen ja vielä minun selkäni takana, eikä tämä ollut edes yksi erehdys vaan useasti toistuva ”rituaali”, samalla kun minä hymyssä suin odotin jo seuravaa tapaamistamme.
Suhdettamme oli kestänyt 9 kk , minä voin vilpittömästi kertoa olevani harvinaisen uskollinen ihminen, varsinkin kun olen löytänyt etsimäni.
Miksi minä hakisin viehätystä/intohimoa/seksiä muualta, kun vuosienkin jälkeen tiedän ,että sen kaiken löydän uudelleen ja uudelleen omasta rakkaastani ja se tunne vain vahvistuu jokaisen päivän myötä.
En pystynyt silloin käsittämään miten kultani saattoikaan olla niin raadollinen ja olla välittämättä minun tunteistani ,vaikka jälkeenpäin sanoi puolustuksekseen ,että syy siihen miksi hän ei kertonut oli hänen vahva rakkautensa minua kohtaan * voi jumalauta * , tuo lause pyörii vieläkin usein mielessäni ja satuttaa, noinko se rakkaus mitataan, pettämällä.
Ei se meidänkään suhde mitään ruusuilla tanssimista ollut, oli riitoja ja poikaystäväni ex kovasti viestitteli jne, olin liian sinisilmäinen kun uskoin poikaystäväni olevan uskollinen.
Pahinta koko asiassa oli se ,että moni tiesi pettämisestä vaan kenelläkään ei ollut sisua tulla kertomaan sitä minulle.
Pettämisestäkin kuulin tältä ex’ltä ja poikaystäväni kielsi ensin asian.
Poistuin muualle ja yöllä mieheni soitti ja myönsi pettäneensä.
Asia ollaan puhuttu monesti (ehkei silti koskaan kunnolla) ,aina sain niitä ”en minä tiedä” vastauksia, silti annoin uuden mahdollisuuden.
Nyt on 1 vuosi ja 7 kk takana ja vasta nyt suhteemme alkaa näyttämään vakaalta, tosin pettämistä en pysty antamaan anteeksi koskaan, eikä moista asiaa saa mielestäni pois kulumallakaan.
Täytyy rehellisesti myöntää ,että ei se naisten kanssa pelaaminen tuohon jäänyt, tosin en tiedä onko moinen pettämiseen asti mennyt [ei ainakaan ole jäänyt kiinni]
Välillä kun tulee heikkoja hetkiä tuntuu aivan samalta kuin sinä päivänä kun kuulin pettämisestä, toisinaan en muista edes koko asiaa, enkä tahtoisikaan. Usein tulee kyyneleet silmiin kun katson omaa kultaani, miten täydellinen hän onkaan silmissäni ja miten paljon häntä rakastankaan, en koskaan menetä näitä tuntemuksiani ja toivon sydämessäni ,ettei hänkään koskaan unhoita minua, tapahtui mitä tapahtui, rakkauteni ei koskaan kuole, tämä mies todellakin on koko elämäni, osa minua, henki minun sielussani, veri minun suonissani, se ketä saa minut nauramaan, se ketä saa minut itkemään.
Anteeksi voi aina antaa, seurauksista ei voi olla koskaan varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juttusi pisti miettimään...itse olen ollut tässä exän asemassa enkä voi sanoa, että siitä mitenkään ylpeä olisin...seurustelusuhde oli miehen kanssa aika lyhyt, mutta sitäkin rakkaudentäyteisempi ( niin ainakin silloin uskoin!) Aika pian eromme jälkeen, mies löysi uuden mutta ei aikaakaan kun hän jo oli oveni takana kertomassa kuinka vielä välittää eikä se uusi suhde olekaan sellainen mitä hän odotti. Minä tietenkin vielä voimakkaiden tunteitteni kanssa uskoin joka sanan ja otin hänet ilomielin vastaan....samalla mies vehtasi tämän uuden typykkänsä kanssa ja kun sain kuulla siitä, en voinut siinä vaiheessa enää mitään! Pistimme "läheiset" välimme poikki ja päätimme olla vain ystäviä, mutta erossa pystyimme olemaan korkeintaan kuukauden. Säännöllisin väliajoin tuli tämä mies ja lateli minulle mitä uskomattomimpia lässytyksiä...ja minä uskoin! Ja luulin rakastavani! Koko tämän ajan mies seurusteli tämän toisen kanssa ja lateli sille rakkaudentunnustuksia sekä haukkui minut ties kuin lyttyyn! ( niin...tämä tyttö tiesi kuitenkin minusta...mutta vain siinä valossa, että MINÄ olen se joka YRITTÄÄ hänen miestään iskeä..) Nyt viimeisimmästä kerrastamme on kulunut aikaa jo kohta kolme kuukautta mutta uskon nyt, että se todellakin oli viimeinen kerta! Tämä mies muuttui koko ajan törkeämmäksi minua kohtaan ja viimeisin loukkaus minkä häneltä sain oli sellainen, että enää en tahdo nähdä koko tyyppiä! Hän tietääkseni edelleen seurustelee samaisen tytön kanssa....sääliksi häntä käy! Mutta ehkä hänelläkin jossain vaiheessa silmät aukeaa...!
Toivon todellakin, että teidän tarinalla on onnellisempi loppu (sellaisen kuvan sainkin!)...mutta sen sanon, että kaikkea älä usko mitä miehesi sanoo...itsellä ainakin luottamus horjui pahan kerran, vaikka itse olinkin se nk. toinen nainen. Tsemppiä teille ja rakkauden täyteistä kesää..:)
itsesi tuossa liriin laitat, mutta ymmärrän täysin sinua, koska tiedän miltä tuntuu rakastaa, saada paskaa niskaan ja antaa anteeksi koska rakastaa.. voimia sulle, sitä voin toivottaa, muuta en pysty tekemään.
kulunut jo kolmetoista vuotta. Ihan identtinen oman tarinasi kanssa. Aivan identtinen.
Nyt näin monen vuoden jälkeen tunne on yhä sama.
Se ei kuole. Luulenpa, että se voi kuolla vain rakkauden myötä. Muuten se elää siinä rinnalla ikuisesti. Yllätys on ollut minullekin, ettei sen ajan tapahtumat ole haalenneet yhtään. Ne sattuvat yhä, kun niitä mietin.
Puhuttu on paljonkin, riideltykin. Mutta se on ja pysyy.