Myönnän, että olen ollut rakkaudesta sokea. Jos olisin seurusteluaikoina tiennyt, että joudun loppuelämäni olemaan aina yhtä haltioitunut kaikesta mieheni maan kulttuurista, niin olisin jättänyt homman sikseen.
Jokaikinen päivä mieheni katsoo oman maansa telkkariohjelmia, tuntikaupalla, tosin netin kautta että saan sentään itse katsella 'tavallista' telkkaria. Leffoja pitää katsella useampi viikossa, minunkin pitäisi. Ja ne ovat todella tylsiä, varsinkin kun mieheni tulkkaa joka juonenkäänteen englanniksi. Vähän sama kuin minä pistäisin hänet katsomaan jokaisen Kaurismäen elokuvan, ja sitten selittäisin kaiken kuin idiootille.
Joulu- ja synttärilahjaksi saan kirjoja, mistäs muusta aiheesta kuin jostakin hänen maansa kultturellista. Taidetta, historiaa tai sitten sanakirja. Tosi herttaista!
Kerran sanoin, tai montakin kertaa, että miksi minun pitää olla aina kiinnostunut hänen maansa kulttuurista. Eihän hänkään opiskele Suomen kulttuuria. Pyh, eihän Suomessa ole kulttuuria! Oli vastaus. Alkuaikoina jotenkin jaksoin tätä. Luulin, että hän vain yrittää tutustuttaa minua kaikkeen omaan maahansa liittyvään, että ymmärtäisin häntä paremmin. En tiennyt, että se on ylemmyydentuntoa ja Suomalaisen kulttuurin halveksuntaa.
Jokaikinen päivä mieheni katsoo oman maansa telkkariohjelmia, tuntikaupalla, tosin netin kautta että saan sentään itse katsella 'tavallista' telkkaria. Leffoja pitää katsella useampi viikossa, minunkin pitäisi. Ja ne ovat todella tylsiä, varsinkin kun mieheni tulkkaa joka juonenkäänteen englanniksi. Vähän sama kuin minä pistäisin hänet katsomaan jokaisen Kaurismäen elokuvan, ja sitten selittäisin kaiken kuin idiootille.
Joulu- ja synttärilahjaksi saan kirjoja, mistäs muusta aiheesta kuin jostakin hänen maansa kultturellista. Taidetta, historiaa tai sitten sanakirja. Tosi herttaista!
Kerran sanoin, tai montakin kertaa, että miksi minun pitää olla aina kiinnostunut hänen maansa kulttuurista. Eihän hänkään opiskele Suomen kulttuuria. Pyh, eihän Suomessa ole kulttuuria! Oli vastaus. Alkuaikoina jotenkin jaksoin tätä. Luulin, että hän vain yrittää tutustuttaa minua kaikkeen omaan maahansa liittyvään, että ymmärtäisin häntä paremmin. En tiennyt, että se on ylemmyydentuntoa ja Suomalaisen kulttuurin halveksuntaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo toi on ihan yleinen ongelma varmaan, ja jaan ärtymyksesi. Mutta mun kärsimys on vielä pahempaa, mies istuu olohuoneen telkkarin ääressä, kaukosäädin käteen kiinni kasvaneena. Omat ohjelmat jylläävät, muttei suostu pyynnöistäni huolimatta kääntämään mulle mitään. Vaikka nauraa täyttä kurkkua joillekin vitseille. En saa lahjakirjoja, eikä mies jaksa opettaa mulle kielensä sanoja (siitä ei ole sanakirjaa saatavilla, tai kohta on kun tuli kirjakieleksi)
Koskaan häntä ei kiinnosta suomalainen kulttuuri, samat laulut "teil on vaan känni- ja huoraamiskulttuuri, syötte makkaraa ja juotte olutta, ja ihastelette jotain auringonpaistetta heko-heko". Ja jos yritän sanoa, että kuka se on tullu itse, vapaaehtoisesti, suorastaan pyrkimällä tänne paskakulttuuriin, niin tulee riita. Joten se siitä kulttuurien sulasta sovusta. Kumpikin nököttää nykyään oman kulttuurinsa kanssa omassa huoneessaan.
Joskus haaveilen suomalaisesta miehestä, jonka kanssa vois grillata saunamakkaraa ja ihailla viimeistä aurinkoa, eikä välittää hyttysistä ja sitten vois mennä vaikka sienimetsään... eikä kukaan narisisi hyttysistä, kylmästä kesästä, sateliitti-tv:n puuttumisesta yms.
koskaan kuullutkaan suomalaisten saavutuksista esimerkiksi tekniikan ja koulutuksen alalla? Entä eri taiteenlajien, esimerkiksi musiikin? Eipä kai. Sen sijaan hän on varmaankin päässyt tutustumaan maamme kehittyneisiin sosiaali- ja hyvinvointipalveluihin.
Suomalaisten elämäntapaa ja kulttuuria ei ole mitään syytä nimitellä paskakultturiksi. Suomi on maailman johtava valtio lähes kaikilla aloilla. Miehesi käytös johtuu todennäköisesti kateudesta, johon tosiaankin on aihetta.
Mitäpä jos antaisit miehen jatkossa harrastaa omaa kulttuuriaan ihan vapaasti ilman sinun häiritsevää vaikutustasi?
Ilmeisesti ongelma on siinä, että olette kiinnostuneet täysin eri asioista. Miehesi voi sanoa, ettei Suomessa ole kulttuuria, koska hän ei tunne suomalaista kulttuuria - koska sinä et auta häntä. Taitaa olla että olette molemmat heräämässä siitä alkuaikojen huumasta, jossa luulee että toinen on kuin itse. Jos sinua ei kulttuuri yleensäkään kiinnosta, uskon että tuo voi olla rankkaa.
Voinko kysyä mistä maasta miehesi on ja missä nyt asutte?
Alkuaikojen huumasta herääminen ei ole kyseessä, olemme kitkutelleet näin jo lähemmäs kymmenen vuotta. Olemme myös molemmat kiinnostuneet kulttuurista, ja se yhdistää meitä, mutta tässä on kysymys siitä että vain mieheni kulttuuri on kulttuuria ja suomalaisuus on barbaaria jotakin.
Tuohon viimeiseen kysymykseesi en halua vastata. Halusin vain purkaa pahaa mieltäni, kiitos että luit sen ja vastasit.
Muuten en kommentoi mutta minusta olisi mukava jos mies vaivautuisi vähän selittämään juonta kun katsomme Bollywood tuotantoa tai natokkeja. Aina saa kysellä itse, että mitäs nyt tapahtuu miksi poliisi on tuossa ja mikä on roolihenkilöiden välinen suhde (perheside, ystävyys- tai rakkaussuhde).
Muutenkaan ei jaksa tutustuttaa minua omaan kulttuuriinsa Aikoinaan on kyllä tutustunut Suomalaiseen kulttuuriin mutta nyt jotenkin vain elää siinä eikä sen kummemmin opiskele sitä. Kielenkin opiskelun on jättänyt kun muka osaa nyt ihan kaiken. Ongelma vähän toisin päin siis;D
PS: turha odottaa mitään kulttuurista kertovia kiorjoja tms lahjoiksi... lahjat ostaa jostain koru liikkeestä tms. En tiedä sitten onko niin parempi.