mun >juttuni.> Olen 24vuotias nätti nainen, enkä ole aikonutkaan "antaa" ennenkuin löydän ihan sen oikean miehen. Seurustelen ainakin vuoden ensin ja punnitsen, onko ehdokkaasta mieheksi rinnalleni.
Toki olen miehiä kattellut, monet karsiutuu jo ihan sillä, mutta kahdesti olen seurustellut, mutta molemmat olivat kuitenkin vääriä, (kun hetken seurustelee, sen huomaa kuinka toisesta alkaa vikoja löytymään, ja kuinka rupee ällöttämään että tommoseen sit pitäis sitoutua, ei helvetti)
Rimani on sopivan korkealla, en halua olla puhki kulunut siinä vaiheessa kun sen oikeani löydän. Voin ihan huoletta nyt odotellessa käyttää aikani ja panostukseni opiskeluun ja uran luontiin. Puolisoltanikin vaadin järkeviä saavutuksia elämässään, eikä vain suhteissa kaahailuja ja ruokkomaksuja. Tervehenkiset elämäntavat ovat myös plussaa, tupakkaa en siedä, (eli tupakoivia miehiä en vilkaisekkaan) samoin korvakoru/tatuointihässäkät saavat täyden rauhan minun huomioltani. Miehen pitää olla mies, eikä mikään pelle. Ja auta armias jos jätkä häviää minulle lenkkipolulla, no, jälkeen jää, siis jääköön.
Aivan varma olen, että aikanaan löydän etsimäni, minulla vaan on kanttia elää omaa elämääni "oikein" siihen asti, eikä tarvitse olla jalat leveenä jokaiselle joka vain suinkin tahtoo koittaa, niin kuin tytöillä yleensä on tapana.
Toki olen miehiä kattellut, monet karsiutuu jo ihan sillä, mutta kahdesti olen seurustellut, mutta molemmat olivat kuitenkin vääriä, (kun hetken seurustelee, sen huomaa kuinka toisesta alkaa vikoja löytymään, ja kuinka rupee ällöttämään että tommoseen sit pitäis sitoutua, ei helvetti)
Rimani on sopivan korkealla, en halua olla puhki kulunut siinä vaiheessa kun sen oikeani löydän. Voin ihan huoletta nyt odotellessa käyttää aikani ja panostukseni opiskeluun ja uran luontiin. Puolisoltanikin vaadin järkeviä saavutuksia elämässään, eikä vain suhteissa kaahailuja ja ruokkomaksuja. Tervehenkiset elämäntavat ovat myös plussaa, tupakkaa en siedä, (eli tupakoivia miehiä en vilkaisekkaan) samoin korvakoru/tatuointihässäkät saavat täyden rauhan minun huomioltani. Miehen pitää olla mies, eikä mikään pelle. Ja auta armias jos jätkä häviää minulle lenkkipolulla, no, jälkeen jää, siis jääköön.
Aivan varma olen, että aikanaan löydän etsimäni, minulla vaan on kanttia elää omaa elämääni "oikein" siihen asti, eikä tarvitse olla jalat leveenä jokaiselle joka vain suinkin tahtoo koittaa, niin kuin tytöillä yleensä on tapana.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Käsittääkseni rakastuminen ei ole ihan noin yksinkertaista. Jos oikeasti rakastut, sillä, että miehellä on jossain tatuointi, ei luulisi olevan mitään merkitystä. Jos on, se ei ole rakkautta, vaan jotain muuta.
Mä olen itse hyvin rationaalinen ja kylmästi ajatteleva ihminen, mutta sen olen oppinut, että kun kunnolla johonkin rakastuu, ei siinä toista jätetä minkään tatuoinnin takia. Tietysti jos suhteesi tulee aina perustumaan laskelmointiin, tuo voi onnistua. Sitten kyllä voi ruveta niitä tunteitakin kaipaamaan jossain vaiheessa...
Jos haluaa koko ikänsä elää ns. suojattua elämää, niin mikäs siinä. Eihän sitä pakko ole pitää hauskaa tai opetella elämään, siitä vaan, mene ja luo urasi!
Itselläni on erittäin menestynyt yritys, mutta olisin milloin tahansa valmis heittämään kaiken sen eteen tekemäni työn, jos minulla ei olisi elämää. Ura, raha ja muut seikat ovat kaikki aina katoavaisia asioita, toisin kuin muut ihmiset. Ne ovat niitä, jotka oikeasti pitävät pystyssä vaikeina aikoina, etenkin puoliso.
Ajattelin muistaakseni n. 15-17-vuotiaana samalla tavoin kuin sinä, kunnes ymmärsin, että todellisuudessa muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.
Kuten juurikin rakkaus, josta äskeinen henkilö puhui. Se sinulta voi jäädä puuttumaan kokonaan elämästäsi, jos sellaista ylipäätään osaat kokea.
Kaikella kunnioituksella, vaikutit erittäin kyyniseltä nuorelta neidiltä, joka ei ole päässyt nauttimaan elämästään. Tuskinpa edes miestäsi osaisit rakastaa - minä en ainakaan mitään noin pinnallista osaisi.
Kerropahan, mitä järkeä on ylipäätään elää, jos siitä ei nauti? Aivan, ei yhtään mitään.
Nauttimisella en tarkoita kuitenkaan siis sitä, että sinun pitäisi joka viikonloppu käydä baarista hakemassa joku mies sinua painamaan, vaan lähinnä sitä, että vapautat itsesi luettelemistasi "kriteereistä" ihmisten suhteen. Seuraisit kerrankin sydäntäsi etsiessäsi sitä miestä rinnallesi.
Lopeta se tulevaisuuteen preppaaminen, lopeta se ainainen odottelu ja uhrautuvaisuutesi "parempaa elämää" varten.
Nuoruus eletään vain kerran. Ja jos odotat aina jotain täydellistä, niin et koskaan löydä mitään. Etkä ainakaan löydä mitään aitoa - jossain vaiheessa kylläkin voit löytää miehen, joka osaa taitavasti sinulle valehdella ja esittää ja käyttää vuoden päästä hyväkseen.
PS. nainen voi treenata itseään, jotta ei olisi käytetty "puhki" sen oikean tullessa eteen
vai eletään nuoruus vain kerran...? toki, mutta minäpä voin katsoa taaksepäin kunnioittaen itseäni, mihin ei todellakaan moni pysty. Tai ainakaan ei olisi syytä niiden kaikkien hajonneiden suhteiden jälkeen/isättömien lasten. Tässä iskeekin siis nykyisin jo niin harvinainen moraalikysymys vasten kasvoja. Minä en olisi onnellinen yh-äitinä, enkä abortoineena, saatikka avioeronneena. Minkäs teen? Minä olen onnellinen näin, ja jaksan kyllä odottaa onneani. En toki pitkästy sillä aikaa, ainoastaan menestyn ja kehityn. Näinkään ei moni pysty itsestään sanomaan hyvällä omallatunnolla.
Kuule, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Älä koskaan aseta itseäsi toisen yläpuolelle, sillä se josta toisen tuomitset lankeaa yllesi. Toivottavasti todellakin löydät onnesi ja ihanan avioliiton, mutta älä tuomitse yh-äitejä ja eronneita...et voi tietää, vaikka avioero olisi sinunkin osasi tulevaisuudessa. On monia syitä, jotka voisivat johtaa siihen, että löytäisit itsesi yh-äitinä vaikkapa vain esim. leskeys tai se, että mies lähtee toisen naisen matkaan. Et voi tietää ennalta. Aborttiin en tässä ota kantaa...
käsi kädessä, jos on tekstistäsi mitään pääteltävissä.
Ihan asiaa kirjotittaa kilpakumppanisi, aina saivartelujesi seassa. Onnea hänelle maailman poluille. Pida pintasi. Ja moraalisi joka tänäpäivänä niin harvinanen on. Hyvä että nuorilla on oikeanlaisia tavoitteita kun suurin osa on ihan suuntaa vaille, keräten vain kiertopalkinnon leimaa.
Hämmästyttää täällä vastausta rustanneiden ihmisten todella huono itsetunto, missä tekstissä manataan etten löydä etsimääni, KAS, kun se ei ole teidän päätettävissänne, eikä vaikutuksenne alaisena miltään muodoin. Teitä hallitsee vain omien (jo tehtyjen) mokujenne aikaansaamanne elämä. Tuskin edes kuvitelmissanne kykenette kuvaa saamaan siitä mitä minä tavoittelen ja saan elämältäni.
Kaltaisenne luuserius kun on siitä kaukana.
Tuolla menetelmällä löydät itsellesi vain tossun alle päätyvän hissukan. Oikea mies ei suostu tuhlaamaan aikaa loputtoamsti odottamiseen. Luontoemo on antanutmeille tehtävän ja luontoemon komentoa tulee noudattaa, jos haluaa tuntea olevansa kokonainen. Seksi on miehille yhtä tärkeää kuin ruoka, vesi ja nukkuminen.
Miehenä, arvostan alkuperäisen ryhdikästä suhtautumista elämään, kerrankin nainen jolla on millä ajatella. Taidat olla kade hänelle. Tietenkin hän oikeansa löytää aikanaan. Ja tulee onnelliseksi.
Moralisoida sinua, mutta tulet putoamaan korkealta ja kovaa vielä joku päivä. Elä sitten tule tänne ruikuttamaan kohtaloasi. Katso ensinnäkään rakkaus ja tunne siitä, että rakastaa ei ole ohjailtavissa kuin jotain nappia painamalla. Jääköhän sulta noiden kriteerien takia saavuttamatta se tärkein, eli rakkaus. Sinusta ilmenee tämän ajan tyypillisin ongelma, eli pinnallisuus ja kyynisyys. Mitä sulle merkitsee ne henkiset arvot, kykenetkö edes tuntemaan empatiaa.
Niinpä, sen haluaisin minäkin tietää :)
Sinulla on hienot tavoitteet. Olin itsekin tuon tapainen nuorena. Nyt avioliitossa kauan eläneenä ja eronneena en enää kykene tuollaiseen järkiperäiseen elämiseen. Oi kuinka kaipaan miehen kosketusta ja lämpöä ja seksiä ja kaikkea sitä...ehkä se on minussa muuttunut, etten usko enää löytäväni mitään täydellistä aviomiestä...mutta kosketusta ja hellyyttä ja jopa himokkaita hetkiä kaipaan niin, ettei se kaipuu poistu hetkeksikään mielestäni. Toivon vain miestä, joka kiinnittyisi minuun rakkaudesta. Ei tarvitse olla varakas, ei menestynyt, mutta hyväsydäminen ja rakastava...sellainen pitää olla...tatuointien kera tai ilman. Ole onnellinen, että osaat elää "oikein". Minä en osaa tuon onnettoman läheisyydenkaipuuni vuoksi.
Sinulla on kuitenkin sisäistä kauneutta ja kannustusta vaikka muille jakaa. Arvostan Sinua kuitenkin suuresti, vaikkei voimasi riittäneetkään tavoittamaan kaikkea mitä saavutettavissa oli.
Yliopisto tai korkeakoulukoulutus, hyvä työpaikka - palkka vähintään 3000€ lähempänä 4000€.
Pituutta vähintään 170cm ja maksimissaan 180cm, hoikka, tiimalasimuodot. Rinnat C-kokoa ja kiinteät. A ja B ovat lian pieniä ja D lian isoja.
Selluliittia ei saa olla ollenkaan. Ja ehdottomasti ruskeat ja paksut hiukset vyötärölle asti, blondeja en vilkaisekaan ja lyhythiuksiset eivät kelpaa.
Teknisesti lahjakas, osaa kytkeä ilman ohjeita digiboksin kotiteatteriin tai vaihtaa Windowsin Linuxiin.
Ja ikä max 23 vuotta.
> Teknisesti lahjakas, osaa kytkeä ilman ohjeita digiboksin kotiteatteriin
> tai vaihtaa Windowsin Linuxiin.
Kannattaa kääntyä homoseksuaaliksi, noi on aika harvassa.
Kuulut täysin puhtaasti luusereiden jaloon joukkoon.
Hah, tuollainen mies!
Kuinka monta (alle) 23-vuotiasta, 3000€ - 4000€ säännöllisesti kuukaudessa tienaavaa, korkeasti koulutettua naista voit löytää tästä maasta?
..ainakin jos yritysmaailmaa on uskominen, ja miksi emme uskoisi. Suuri osa yrityksistä haluaa että työnhakija olisi alle 25v, korkeasti koulutettu ja omaisi vähintään 10 vuoden työkokemuksen alalta.
Noista ehdoista ((
ei kukaan kestä vuotta, joten tulet kuolemaan neitsyenä.
moro,
no täällähän on jo paiskottu taas "moraalisaarnaa" suuntaan jos toiseen, niihin mä en siis halua tässä ottaa kantaa, jokainen eläköön niinkus tykkää etenkin sillon, kun ittestään ja kehostaan päättää.
mä ite ehkä kuulun sitte tähän "kuluneempaan" sakkiin, jos niikseen tulee, mutta hei, kukin kutsuu nimellään:
luojani, olen elänyt!
mutta, se ei ollu se pointti, kunhan vaan tuli kuvauksestasi mieleen, ja ku joku sano, että mahotonta, että ei oo! mä tunnen yhden just tollasen miehen, siis kiltin, hyvin koulutetun, fiksun, hyvä kuntosen, kohteliaan, ei oo paljoo suhteita takana (noin 30-vuotias), mutta muutama, ei oo mikään hyväksikäyttäjä/pelimies-viritelmä, ei oo korviksia, ei tatuointeja, eikä ruokkomaksuja!
se on sellanen tosi mukava ja kohtelias ja kiltti, ja mä oon aina toivonu, että se löytäs jonkun ihanan naisen. siis sille sopivan.
mä en arvatenkaan ole, kun mä heilun niitten rumien, ja muutenkin ei-niin-tervehenkisten kanssa, mutta me ollaan aina oltu kavereita...
että se ois kyllä vinkkinä vaan, että kyllä eri periaatteilla elävät ihmiset voi olla kavereita ihan toisiaan haukkumattakin, vinkki-vinkki vaan kaikille...
mutta! siis: niitä miehiä on ja löytyy (tietenkään en tiiä mitkä ne sun ulkonäkökriteerit on, et onko ne niinku 185/72 ja muita mittojahan sä et tuu näkeenkään ennenkun on myöhästä... NO VITSI!) ja toivotan onnea matkaan kaikille oikean kumppanin etsintään.
joo, mulla on se jo.
PEACE & LOVE!
Ei tainnut olla kyse periaatteista, vaan ap:n minä olen parempi kuin te muut -asenteesta. Se ei ole periaate, vaan ylimielisyyttä ja typeryyttä. Mitä pahaa se kiltti mies on sinulle tehnyt, että sen tuollaiselle lohikäärmeelle syöttäisit?
ihan ok, voit kyllä etsiä pitkään.
Yksi huomio: Jos rakastut, se tapahtuu kyllä yleensä paljon aiemmin kuin vasta vuoden tuttavuuden jälkeen. Ja jos näin ei tapahdu, tuskin tulet tyyppiin rakastumaan lainkaan.
Tässä kommentit seksi-osuuteen:
Ja jos rakastut, alat itsekin haluta sänkypuuhia, mikäli sinulla seksuaalisia haluja ylipäätään on. Siksi ei kannata pitää liian kovia aloitus-rajoja itsellä seksin suhteen.
Toiseksi: tyydyttävä seksi molemmin puolin vaatii harjoitusta ja mielikuvitusta, ainakin omalla kohdalla. Jos olisin odottanut prinssiä ja jättänyt nuoruuden seksikokeilut välistä, olisin nyt aika tumpelo miesten suhteen ja ennen kaikkea oman seksuaalisuuteni suhteen.
Tietysti saatat olla minua paljon fiksumpi näissä asioissa, mutta itselläni ainakin kesti useamman miehen verran oppia tajuamaan, minkälaisista asioista seksissä pidän ja EN pidä, ja minkälaisen miehen kanssa on edellytykset toimivaan seksiin.