Tää palsta on täynnä sinkkunaisia jotka sanovat olevansa tyytyväisiä sinkkuuteensa ja kauhistuneita sinkkumiehiä jotka ihmettelevät mikseivät kelpaa naisille. Kertokaapa omia näkemyksiänne siitä miksi näin on. Mitä se kertoo naisesta, että näin moni nainen on tyytyväisempi sinkkuna kuin miehen kanssa, ja mitä se kertoo miehestä että näin moni mies on onneton sinkkuna ja katkeroitunut naisille jos jää yksin?
Sinkkujen erot
sinkkunainen..
152487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kysymykseesi, mutta tutkimustenkin mukaan yksinäiset miehet ovat "kaikkein kurjimpia": on mielenterveysongelmia, alkoholismia, syrjäytyneisyyttä.....jne.
onko tämä syy vai seuraus?
ovat usein henkisesti heikompia kuin naiset ja tarvitsevat oman hyvinvointinsa vuoksi naista enemmän kuin nainen miestä. Valitettavaa, mutta totta...suurin osa syrjäytyneistä on miehiä ja parisuhteessa elävä mies elää yleensä terveemmin kuin yksinäinen. Lisäksi miehet jakautuvat rajummin menestyviin ja loosereihin ja tähän osin vaikuttaa naisten taipumus kuolata joukolla miesten vähemmistön perään. Jos mies päätyy "looseri" kastiin, niin totta kai se ahdistaa.
Sen sijaan nainen kuin nainen yleensä saa jonkinlaisen kumppanin (kunhan asettaa riman riittävän alas) ja kyse on useammin siitä kehenkä hän tyytyy ja tyytyykö kesties de facto jakamaan haluamansa miehen useamman naisen kanssa. Ehkä tämän vuoksi naisilla on useamman taipumus sparrata itseään esim täällä palstoilla "because I am worth it" hehkutuksilla.
Looserimiehen kohdalla tuollainen hehkutus ei toimi, koska usein miehen arvo naisten kuin myös hänen omissa silmissään määritellään suurelta osin sen mukaan kuinka haluttavaksi toiset naiset hänet arvioivat.
Nimimerkillä: "toiselle kierrokselle ehtinyt, omaa noussutta haluttavuuttaan ihmetyksellä seurannut."
Erittäin tasokasta ja syvää analyysiä. Olen -m76-:sen kanssa samoilla linjoilla.
Mitä nollatutkimuksia olet lukenut ?
Rohkenen väittää, että mielenterveysongelmat ja alkoholismi ovat yhtä yleisiä, ellei jopa yleisempiä naisilla. Sinkkumiesten joukossa on myös ihan normaaleita miehiä. Onko niin, että naisia nämä miehet eivät kiinnosta, kun etsitään elämään "jännitystä ja sitä jotain"... ?!
Rohkenen myös väittää, että sinkkumiehissä on myös niitä, jotka eivät halua suhteeseen "vain parempaa odotellessa".
Ensin pitää oppia elämään yksin, jotta osaa myöhemmin elää parisuhteessa ja myös arvostaa sitä...
että fiksu, pitkälle opiskellut ja rahassa rypevä, komea mies, huolii....siis huolii elämäänsä pilaamaan jonkun paskafemakon...hahhahhhah, tämä ei nyt kirjoita tämä fiksu mies, vaan hänen fiksu äitinsä, joka on keskustellut todella fiksun ja raittiin ja elämäänsä tyytyväisen poikansa kanssa.
Todella siis todella fiksut miehet eivät huoli siis huoli nykypissislumppuja, koska ne fiksut naiset ovat vanhoinapiikoina kotisohvillaan ja muutenkin avioliitto instituutiona on hyvin vanhakantainen ja loppuun kaluttu.
Miehen kannattaa elää itselleen, jos joku ymmärtää mitä se tarkoittaa, eli nauttia elämästään ja sijoitustensa tuotoista ja matkustelemisesta ja kesähuvilalla puutarhatöistä ja hyvistä ystävistä ja vanhemmistaan ja sisaruksistaan ja lisänä tulee heidän lapsensa ja muut lähilapset eli sen onnen ja vapauden tuntee, kun tulee lapsiperheen luota kylästä kotiin, kun siellä on iiiiihana rauha ja voi tehdä mitä haluaa.
Tästä lähdetään ja olen huomannut saman.
Naiset ovat kautta vuosien, jopa vuosisatojen nähneet miten rankka naineen naisen osa on. Eli kun teet lapsia ja perustat perheen, sinun pitää olla täydellinen äiti, täydellinen uranainen, taydellisen kropan omaava(synnytyksistä ja imetyksistä huolimatta)hekumallinen sexmachine miehellesi. Kun ja jos et siihen kykene, on aina vaara että mies lähtee nuoremman matkaan. Ja vaikka kykenisistkin, mies voi silti lähteä.
Nuoret naiset ovat nähneet noita avioeroja(kun about 50% liiitoista päätyy eroon)aivan riittämiin lähipiirissään, kuulleet ja lukeneet kuinka eronneella yli 30v yyhoolla(nyk. sinkkuäidillä) ei ole mitään mahdollisuutta enää löytää parisuhdetta, koska tällaisen naisen arvo miesten silmissä on olematon.
Miksi nuoret naiset viitsisivät enää ottaa moisen riskin? On helpompi ja turvallisempi elää sinkkuna, ja panostaa esim työuraan ja harrastuksiin.
Ihan jänskä ajatus. Taidanpa olla vähän miehekäs.
Eipä ole juuri tullut palstaa tutkailtua mutta kun kerran tänne eksyin niin täytynee kommentoida.
Vai on palsta täynnä tyytyväisiä sinkkunaisia, mitäs ne oikein täällä pyörii jos ne niin tyytyväisiä on? Itse kun kerran olen tyytyväinen niin aika vähän oikeastaan kiinnostaa muiden sinkkujen ruikutukset eli eipä ole juuri tätä palstaa tullut tutkailtua vaikka monella muulla vierailen aika useinkin.
Kauhistuneita miehiä? No vähän minä tietysti naisia pelkään, ovat usein niin ennalta arvaamattomia, mutten kauhuissani kuitenkaan ole. Tiedän kyllä miksen "kelpaa", olenpahan vain niin laiska hakemaan kontaktia enkä alennu deittipalsyoille ruinaamaan rima on varaan turhan korkealla mutta jos ei sitten sitä oikeaa ikinä löydy niin Jungeria lainatakseni "so fuckin´g what?" vai miten se meni?
No joo, joku tuolla taisi tarjoilla selitykseksi että kun miehillä on mielenterveys-, alko-, ym. ongelma enemmän niin ovat sitten reppanoita. Vaikka onkin niin että eräissä asioissa tässä yhteiskunnassa perheetöntä miestä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti niin eiköhän ainakin nuo mielenterveyshommelit taida mennä aikalailla tasan ja on niitä heikkopäisiä perheellisissäkin.
Muodostakaahan nyt sitten tyttöporukalla oikein tarkka analyysi vaikka niin sinkkumies on tyhmä luuseri ja meissä tytöissä ei ole mitään vikaa, ollaan oikeastaan fiksumpia kuin perheelliset sisaremme. Aivan sama mulle mihin ratkaisuun päädytte yleistyksinenne mutta tuskinpa pätee kaikkien kohdalla kuitenkaan.
Meikä on kyllä täysin sitä mieltä että niitä samanmoisia valittajia/tyytyväisiä sinkkuja on molemmissa osapuolissa ehkä suurinpiirtein samanverran..... Miehille vaan helpompi tapa on "ruikuttaa" täällä, naiset ehkä ruikutttaa omaa oloaan sitten tyttökavereilleen..... en tiiä, tämä on vain arvailuani. Miehille voi olla korkeampi kynnys kertoa kavereilleen olostaan ja jos on halua sitä julistaa se on helpómpi täällä anonyymisti. Itse olen 31 v sinkku nainen ja ajatellut aina, että olen olosuhteiden "uhri", ei vain ole semmosta samanhenkistä/oloista ihmistä sattunu kohdalle, mutta turha sitä nyt on rueta asiasta ihan asioikseen valittamaan, sama juttuhan se on niin monella muullakin (miehissä sekä naisissa), en ole ainut, ja meitähän riittää hamaan tulevaisuuteen asti. Eli ehkä saatan vaikuttaa ulospäin olooni ihan tyytyväiseltä, mutta en sitä ala hehkuttamaan kun sitä kuitenkin kaipaa sitä toista vierelleen. Mutta toki onhan niitäkin naisia mitkä oikeesti nauttiivat niiiiiin paljon yksin olostaan, että jaksaavat sitten hehkuttaa upeaa oloaan, mutta mun mielestä on niitä miehissäkin, yleensä ne on niitä sitoutumiskammoisia mitkä ei sitten perhettä haluakaan. Ei näitä asioita voi rueta spekuloimaan kumpi sukupuoli on mitäkin.... toiset vaan ilmineeraa oloaan eri lailla. Ja niitä masentuneita lie kummassakin sukupuolessa tasaisesti..... Siis sitähän löytyy myös parisuhteessa elävillä, on niin helppo iskeä kaikki pienetkin takapakit elämässä masennuksen piikkiin, lääkäri määrää sitten pilleriä huuleen ja ei tarvii elämän tunteita sen kummasemmin käsitellä, Korjaan tekstiäni siis masennushan oikeesti on PAHA ja vakava sairaus, mutta tunteet, myös ne negatiiviset, kuuluu elämään ja ne on vaan elettävä. Mutta pieni % ihmisistä ei halua niitä käsitellä ja heti ollaan masentuneita ja tarvitaan apua, pilleriä. OIKEAN masennuksen ymmärrän kyllä ja heille apua onkin tarjolla, jos sitä osaa pyytää/muut laittaa.
Meni ehken asian vierestä jo toi....
Siis en nää niin kauheesti eroja sinkkujen välillä, ehkä sen mitä mieltä on sinkkuudestaan mies/nainen ilmoittaa eri lailla. Mies saa yhdet pakit ja se on maailman loppu ja sitten kirjoitetaan tänne..... nainen saa pakit, ajattettelee no se oli tää juttu.... ja valittaa tänne ehkä useampien pakkien jälkeen..... :) siis kipukynnyshän on tunnetusti miehillä pienempi.
Mun mielestäni se, että naiset ovat keskimäärin haluttomampia parisuhteeseen ja tyytyväisempiä yksin kuin miehet ei kerro niinkään naisista tai miehistä vaan siitä, mitä on todellisuus tämän hetken parisuhteissa. Vaikuttaa siltä, että nykyisenkaltaisella tavalla järjestetyissä parisuhteissa asiat ovat niin, että miehet ovat niissä enemmän hyötyjinä ja naiset häviäjinä. Tästähän on ihan tutkimustakin, johon joku aiemmin viittasi: sinkumiehet ovat suhteessa olevia sairaampia, ongelmaisempia ja onnettomampia, kun naisten kohdalla tälläistä eroa taas ei ollut havaittavissa, vaan päinvastoin tietyissä ikäryhmissä suhteessa olevat naiset voivat huonommin kuin sinkut.
Yksinäisyyteensä tyytymättömät miehet voisivat "naisista isompi osa on varmasti lesboja"-tyylisten pöhköjen pohdintojen sijaan miettiä, kuinka parisuhteita ja niihin liittyviä sukupuolirooleja kannattaisi muuttaa, että naiset alkaisivat viihtyä paremmin miesten kanssa kuin yksin. Vai eikö tällöin parisuhde tunnukaan enää miehelle niin tavoittelemisen arvoiselta asialta? Jos käsityksemme parisuhteista muuttuisi tarpeeksi naisystävälliseksi, voisivatko jopa roolit kääntyä jossain vaiheessa niin, että keskimäärin useammat naiset surkuttelisivat yksinäisyyttään kun taas miehet elelisivät tyytyväisinä sinkkuina?
Tämä palsta on otoksena sangen ohut siivu meistä "sinkuista", eikä tuollaiseen yleistykseen näin ollen liene viisasta lähteä. Näin omasta miehisestä vinkkelistä katsottuna tilanne ei ole aivan tuo kuvailemasi, mutta selkeästikin provokatiivisessa viestissäsi on myös pieni pala totuutta mukana. Tokihan se hieman näivertää kun ei ole pieneen toviin (ihmisen elinaikaan suhteutettuna) ollut kiinnostavaa naisihmistä mukana matkassa. En kyllä koe olevani katkera naisia kohtaan, vaan enemmänkin haluaisin tutustua naiseen joka todella arvostaa omaa itsenäisyyttään ja tuntee oman aikansa arvon. Aika harvassa vaan tuntuvat olevan ne vapaat alta 30 vuotiaat omillaan toimeen tulevat naiset - oliko tämä haaste? :)
Kertokaa toki jos moisen luonnonoikun jossakin havaitsette.
jotka ovat itsenäisiä, ovat suurimmaksi osaksi näennäisesti itsenäisiä sun mielestä? Miten sitten määritetään sun mielestä omillaan toimeen tuleva? Vai oletko törmännyt vain epäitsenäisiin?
En tiedä olinko edellisessä lausunnossani hieman epämääräinen, mutta missään tapauksessa tarkoituksenani ei ollut ilmaista pienintäkään epäilystä näiden itsenäisten naisihmisten olemassaolosta - saatika itsenäisyyden "aitoudesta" viitaten näennäiseen itsenäisyyteen tms. Kyse lienee enemmänkin siitä ettei vain ole omalle kohdalleni osunut tuollaista naista.
Mikä sitten olisi sitä itsenäisyyttä? Se onkin sitten vähän hankalammin määriteltävissä oleva asia. Onko ajatuksia?
... en ole edellinen kommentoija mutta huvittaa sen verran tämän hemmon jutut että pakko kommentoida.
"Mikä sitten olisi sitä itsenäisyyttä? Se onkin sitten vähän hankalammin määriteltävissä oleva asia. Onko ajatuksia?"
Koska itse ensin heitit väitteen, että "harvassa vaan tuntuvat olevan ne vapaat alta 30 vuotiaat omillaan toimeen tulevat naiset" olisi kaiketi sinun paikkasi nyt sitten määritellä se millainen nainen ON itsenäinen.
Jos et pidä siis naista, joka asuu omillaan, käy töissä/opiskelee ja elättää itse itsensä, itsenäisenä, niin mitä se itsenäisyys sitten SINUN mielestäsi on?
Suurin osa suomalaisista alle 30- vuotiaista (ja yli 20- vuotiaista...) sinkkunaisista elättää ihan itse itsensä - huolimatta siitä että suomen työelämä ei suosi nuoria naisia, ja tekee nuoren naisen omillaan toimeen tulemisesta vaikeampaa kuin nuoren miehen. Siitä huolimatta naiset 30- ikävuoden molemmin puolin tulee yleensä oikein hyvin toimeen itsenäisesti.