Haluaisin kuulla mielipiteitä/kokemuksianne tauoista..
Mulle kävi niin, että elämässäni oli reilut puoli vuotta ihana mies, mutta meistä ei voinut tulla paria nyt, koska mies oli juuri vasta viime keväänä tavatessamme eronnut pitkästä suhteesta, eikä lopulta ollut vielä valmis taas vakavampaan suhteeseen. Ja itse jo olisin ollut valmis seurusteluun, oltuani jo pidempään sinkkuna! Eli meillä oli väärä ajoitus, eri elämäntilanteet. Tiedän, että mies tykkäsi minusta todella paljon ja minä jo menin ja rakastuin..teimme lopulta, asiaa pitkään pohdittuamme vaikean päätöksen; pidämme puolen vuoden tauon, jonka jälkeen mies ottaa minuun yhteyttä ja katsotaan sitten uudelleen, mikä on elämäntilanteemme silloin. Aikaa on nyt erostamme kulunut lähes 2kk ja minulla on aivan hirveä ikävä miestä! Ei olla oltu missään yhteyksissä eron aikana, minä päätin niin silloin ja sanoin miehellekin, ettei saada olla yhteyksissä, tai muuten ei voi unohtaa. Ja enhän voisi vaan aina odottaa, että hän ottaa yhteyttä, koska aina vaan elättelisin turhia toiveita, että josko hän nyt olisikin jo valmis...Nyt sitten pohdin, että oliko järkeä sopia jostain tauoista, koska pelkään nyt, että en osaa luovuttaa miehestä..elänkö vaan seuraavat lähes puoli vuotta toiveessa, että josko meistä vielä tulisi jotain..ja mitä, jos mies ei sittenkään ole valmis, petynkö taas...en tiedä, mikä olisi järkevintä, pitäisikö vaan luovuttaa, erota ihan lopullisesti? Millaisia kokemuksia muilla on ollut tällaisista taukokuvioista?
Mulle kävi niin, että elämässäni oli reilut puoli vuotta ihana mies, mutta meistä ei voinut tulla paria nyt, koska mies oli juuri vasta viime keväänä tavatessamme eronnut pitkästä suhteesta, eikä lopulta ollut vielä valmis taas vakavampaan suhteeseen. Ja itse jo olisin ollut valmis seurusteluun, oltuani jo pidempään sinkkuna! Eli meillä oli väärä ajoitus, eri elämäntilanteet. Tiedän, että mies tykkäsi minusta todella paljon ja minä jo menin ja rakastuin..teimme lopulta, asiaa pitkään pohdittuamme vaikean päätöksen; pidämme puolen vuoden tauon, jonka jälkeen mies ottaa minuun yhteyttä ja katsotaan sitten uudelleen, mikä on elämäntilanteemme silloin. Aikaa on nyt erostamme kulunut lähes 2kk ja minulla on aivan hirveä ikävä miestä! Ei olla oltu missään yhteyksissä eron aikana, minä päätin niin silloin ja sanoin miehellekin, ettei saada olla yhteyksissä, tai muuten ei voi unohtaa. Ja enhän voisi vaan aina odottaa, että hän ottaa yhteyttä, koska aina vaan elättelisin turhia toiveita, että josko hän nyt olisikin jo valmis...Nyt sitten pohdin, että oliko järkeä sopia jostain tauoista, koska pelkään nyt, että en osaa luovuttaa miehestä..elänkö vaan seuraavat lähes puoli vuotta toiveessa, että josko meistä vielä tulisi jotain..ja mitä, jos mies ei sittenkään ole valmis, petynkö taas...en tiedä, mikä olisi järkevintä, pitäisikö vaan luovuttaa, erota ihan lopullisesti? Millaisia kokemuksia muilla on ollut tällaisista taukokuvioista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulle kävi niin, että tapasin ihanan miehen. Jonka kanssa olisin ollut vaikka loppu elämäni, hän tuntui niin oikealta, siinä vieressä. Noin kahden kuukauden kuluttua, hän sanoi että hänen tarvitsee miettiä, mitä haluaa. Menin palasiksi, kaikki oli pilalla.
Hän kysyi, saako soittaa minulle, kun on miettinyt. Päätin että ei, koska voi olla että olisin täällä odotellut turhaan. Kerralla poikki ja loppu. Ei se ollut helppoa sanoa, että älä soita minulle. Kyynelten läpi sain sen sanottua. Ei ollut helppo päätös, mutta tiesin että minulle paras. Se tarina oli pilalla, ei siitä voi enää jatkaa.
Mä sanoisin että voit unohtaa tuon miehen. Mä ymmärrän sen tilanteen että se ei oo pystynyt aloittamaan vakavaa suhdetta sun kanssa just kun se on eronnut, mutta mutta....jos sä olisit ollut sille erityinen tai kolahtanut kovastikin niin se ei olis sinua luotaan noin päästänyt menemään. Arvelisin että kundi kartoittaa potentiaalisia naistarjokkaita ja jos mitään parempaa ei ilmaannu, niin olet pelissä mukana...
Etkä sen enempää merkitse tuolle miehelle.
Muistan, aikoinaan kun itse tapasin oman nykyiseni, kumpikin meistä oli juuri tullut "vapaille markkinoille", minä siten, että minulla oli pienet lapset, 5 ja 6vuotiaat, ja avioeroni 2 vaihe oli vielä matkalla, ja hän taasen vielä asuikin edellisensä kanssa, (tosin hänen edellisensä oli juuri jollain loma matkalla jonkin miehen kansssa???) He olivat olleet kihloissa.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, tapasimme puistossa, sellaisen ison shakkilaudan ympärillä. Kaksi toisilleen täysin ventovierasta. Ja jäimme siinä täysin julkisesti jutellessamme koukkuun toisiimme. (pelaajia oli siinä paikalla 12 ihmistä) Juttelimme 6 tuntia putkeen siinä puistossa, jonka jälkeen kummankin piti tietty mennä kotiinsa, mutta tiesin miehen ajattelevan minua koskapa seuraavan kahden viikon aikana sain kaksi postikorttia häneltä. Hän oli joutunut lähtemään paikkakunnalta toiselle, koulun pääsykokeisiin pyrikiäkseen...mutta kun hän tuli sieltä, mikään ei meitä erikseen pidätellyt. Ei mikään, ja siitä on jo 15v. Menimme kahden kuukauden päästä kihloihin, hän tuntui niin oikealta, ja onkin, ehdottomasti elämäni mies. (olemme naimisissa, ja meillä on ihana pieni vauva, nyt syntynyt 07.) Koskaan ei tuntunut että tarvisisi odottaa, ja miettiä, onko toinen se oikea. Sen kyllä tunnistaa, eikä toisesta luovu kun hän ON SE OIKEA.
Minulla on kokemusta tauosta suhteessa.
Edellisessä suhteessa mies halusi pitää taukoa ja miettiä haluaako jatkaa vielä kaukosuhdettamme.
lopulta kun tauko venyi ja venyi ...hän kertoi löytäneensä uuden naisen sillä välin kun minä tyhmänä odotin vastausta.
Tähän halusin vielä lisätä, ettei kannata lopettaa suhdetta "helpomman" kautta ja ehdottaa taukoa jos kuitenkin tietää ettei halua enää jatkaa!!!
Parempi kertarytinä kuin kuukausien vetkutus...
aina.
Toivatko tauot oikeasti koskaan?
Minulla mies lähti syksyllä Kiinaan puolen vuoden työkomennukselle, minä jäin rannalle ruikuttamaan. Kaksi viikkoa Kiinassa ja mieheltä tuli viesti, että hän on niin kadoksissa itsensä kanssa, että tarvitsee miettimisaikaa. Vuorokauden kuluttua hän taas halusi elää yhdessä pilvilinnoissa ja seuraavalla viikolla ei kuulema voinut enää antaa lupauksia. Jos mies oli kadoksissa itsensä kanssa niin olin minäkin. Sitä vain aina jaksoi toivoa...
Puoli vuotta Kiinassa vaihtoi muutamaan kuukauteen ja muutaman viikon kuluttua mieheltä tuli tekstiviesti, että hän on takaisin ja tavannut jonkun kivan naisen lentokentällä! Luulin oikeasti viestiä mauttomasti vitsiksi kunnes realiteetit oli pakko kohdata. Miehen kommentti kaikkeen oli, että ei tämä nyt niin puskan takaa tullut... SIIS EIKÖ?!
Pari kuukautta on ollut yhtä helvettiä kaunisteltuna. Olen miehelle pirun kateellinen, se juoksentelee pitkin maita ja mantuja uutta etsien kun minä taas kerran ruikutan ranalla sen perään. En vain oikeasti pysty käsittämään miten muutama viikkoa jossain Aasiassa saa mitätöityä lähes neljä vuotta?! Vaikka kai lentokentillä sitten voi "löytää itsensä".
Exä ehdotti että otettaisiin etäisyyttä, jonkin sortin tauko.Muutin omaan kämppään ja seuraavaksi selvisi, että tauko tarkoitti että erotaan. Että sori vaan, mutta tauko tarkottaa sitä, ettei toisella ole pokkaa sanoa suoraan että erotaan.
ei tauko välttämättä ole ollenkaan huonompi asia. Ihmiset ovat erilaisia. Jos mies on kauan seurustellut ei olisi välttämättä hyvä että alatte samantien seurustelemaan. Itse tapaillut miestä jonka tapasin suoraan hänen eronsa jälkeen..monta vuotta seurusteltuaan hän ensimmäisenä tapasi minut, kaikki eteni nopeasti muutaman kuukauden. Sen jälkeen häntä alkoi ahdistaa, menneitä hän ei ollut selvittänyt vielä itsensä kanssa. Sovimme että tapaillaan muita ja toisiamme. Tätä vuoristorataa kesti pitkään, vähän aika sitten sain tarpeekseni. Päätin että koska hän ilmiselvästi ei tiedä mitä tahtoo, kokeilkoon sinkkuelämää oikeasti. Mikä helpompaa miehelle kun ymmätäväinen ex ja uusi tuttavuus joka on enemmän kuin yhdenillanjuttu, mutta vähemmän kuin tyttöystävä? Voi samaanaikaan tapailla uusia ihmisiä', aina löytyy kuitenkin 2 kpl naista jotka ymmärtävät ja ovat olemassa. Mikä sen mukavampaa sinkkuelämää? Itse en vain enää jaksanut, jaksanut sitä että halusin enemmän kun sain, ja jatkuvaa toivoa että ehköpä huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla tajuaa ettei löydä ketään jonka kanssa olisi yhtä onnellinen kuin minun...
Eihän sinun tarvitse olla sitoutunut puoleen vuoteen, ja ns. odotella. Katsot puolen vuoden päästä mikä on tilanne....