Pakko on nyt avautua asiasta, joka on vaivannut minua pidemmän aikaa. Taustaa: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 9kk, minä olen 20v, hän 28. Suhteemme alussa ei ollut mitään tapailu/hengailu vaihetta, vaan poikaystäväni pyysi minua aloittamaan seurustelun heti parien treffien jälkeen. Hän myös sanoi rakastavansa mua vaan parin tapaamisen jälkeen. Rakastamme siis toisiamme ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Hän on sanonut, että olen se oikea hänelle. Lisäksi arvostamme toisiamme ja luottamustakin löytyy, eli periaatteessa kaikki hyvän suhteen perusasiat ovat kunnossa.
Ainoa ongelma onkin, että hänellä ei ole minulle aikaa niin paljon kuin tarvitsisin. Asumme siis samassa kaupungissa, eri kaupunginosissa ja tämä asia on ollut ongelmana aivan suhteen alusta alkaen. Poikaystäväni tulee akateemisesta suvusta ja koulutus on hänelle hyvin tärkeä asia. Hän ottaa opintonsa erittäin vakavasti ja haluaa aina pärjätä keskivertoa paremmin. Hänellä on viimeinen vuosi menossa ammattikorkeakoulussa. Arkena hän on koulussa päivät ja tuntien jälkeen hän jää usein kouluunsa lukemaan kokeisiin/tekemään kotitehtäviä, koska hänellä on siellä koulun tietokoneet käytössä. Hän siis usein menee kouluun aamulla ja tulee kotiin 10 illalla. Hän on usein koulussa myös lauantai päivän lukemassa. Lisäksi hän käy töissä, jotta saa vuokran ym. maksettua. Jos hän ei jää kouluun lukemaan illaksi, hän on illan töissä. Lisäksi hän on töissä usein viikonloppuisin sekä lauantaina että sunnuntaina. Viikonloppuna työt alkaa usein 1-2 aikaan päivällä ja päättyy yöllä 12 maissa. (Ravintola-alalla on kiireistä viikonloppuisin.)
Eli lyhyesti sanottuna poikaystäväni on koulun/töiden takia hyvin kiireinen. Sen sijaan harrastukset/kaverit ei mene minun edelle, eli kun velvollisuuksilta jää aikaa hän soittaa ensimmäisenä minulle. On sanonut olevansa hyvin pahoillaan meidän vähäisesti yhteisestä ajasta, asia kuulemma parantuu kun opiskelut päättyy puolen vuoden päästä. Tiedän myös 100% varmuudella, että hän ei petä minua eli on siellä missä sanookin olevansa.
Tämä asia aiheuttaa suhteelle ongelmia. Minä turhaudun jos joudun olemaan liikaa yksin. Valittaminen asiasta tuntuu pahalta, koska hän on jo valmiiksi koulun takia stressantunut. Eikä varmasti aina töissä oleminen ole helppoa. Hän on usein sen takia hyvin väsynyt. Onko mulla oikeutta valittaa siitä, jos toinen on liikaa töissä/koulussa? Vai pitäisikö mun olla tukena ja yrittää tsempata toista. Hän kokee helposti, että en ole tukena, jos valitan asiasta. onko mulla oikeutta vaatia, että pitäisi joskus esim. la illan vapaata? Vaikka se saattaisi aiheuttaa hänelle taloudellisia ongelmia. Mitä ihmettä tehdä? Ei jaksaisi enää tätä, että tavataan kerran viikossa.
Ainoa ongelma onkin, että hänellä ei ole minulle aikaa niin paljon kuin tarvitsisin. Asumme siis samassa kaupungissa, eri kaupunginosissa ja tämä asia on ollut ongelmana aivan suhteen alusta alkaen. Poikaystäväni tulee akateemisesta suvusta ja koulutus on hänelle hyvin tärkeä asia. Hän ottaa opintonsa erittäin vakavasti ja haluaa aina pärjätä keskivertoa paremmin. Hänellä on viimeinen vuosi menossa ammattikorkeakoulussa. Arkena hän on koulussa päivät ja tuntien jälkeen hän jää usein kouluunsa lukemaan kokeisiin/tekemään kotitehtäviä, koska hänellä on siellä koulun tietokoneet käytössä. Hän siis usein menee kouluun aamulla ja tulee kotiin 10 illalla. Hän on usein koulussa myös lauantai päivän lukemassa. Lisäksi hän käy töissä, jotta saa vuokran ym. maksettua. Jos hän ei jää kouluun lukemaan illaksi, hän on illan töissä. Lisäksi hän on töissä usein viikonloppuisin sekä lauantaina että sunnuntaina. Viikonloppuna työt alkaa usein 1-2 aikaan päivällä ja päättyy yöllä 12 maissa. (Ravintola-alalla on kiireistä viikonloppuisin.)
Eli lyhyesti sanottuna poikaystäväni on koulun/töiden takia hyvin kiireinen. Sen sijaan harrastukset/kaverit ei mene minun edelle, eli kun velvollisuuksilta jää aikaa hän soittaa ensimmäisenä minulle. On sanonut olevansa hyvin pahoillaan meidän vähäisesti yhteisestä ajasta, asia kuulemma parantuu kun opiskelut päättyy puolen vuoden päästä. Tiedän myös 100% varmuudella, että hän ei petä minua eli on siellä missä sanookin olevansa.
Tämä asia aiheuttaa suhteelle ongelmia. Minä turhaudun jos joudun olemaan liikaa yksin. Valittaminen asiasta tuntuu pahalta, koska hän on jo valmiiksi koulun takia stressantunut. Eikä varmasti aina töissä oleminen ole helppoa. Hän on usein sen takia hyvin väsynyt. Onko mulla oikeutta valittaa siitä, jos toinen on liikaa töissä/koulussa? Vai pitäisikö mun olla tukena ja yrittää tsempata toista. Hän kokee helposti, että en ole tukena, jos valitan asiasta. onko mulla oikeutta vaatia, että pitäisi joskus esim. la illan vapaata? Vaikka se saattaisi aiheuttaa hänelle taloudellisia ongelmia. Mitä ihmettä tehdä? Ei jaksaisi enää tätä, että tavataan kerran viikossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Dumppaa tuollainen surkimus.
Kyllähän koulunkäynti tietysti tärkeää on, mutta vielä tärkempää pitäisi olla se oma rakas.
tää olikin tuolla monikulttuuristen palstalla. eli poikaystäväsi on afrikkalainen! näillä miehillä on tuo pettäminen verissä. uskon että miehes valehtelee...
Jep!Ammattikorkeakouluun pääsee kuka tahansa ja sieltä saa hyviä arvosanoja, vaikka kuin tekis vasemmalla kädellä. Eli sua kusetetaan ja pahasti!
jos miehellä ei ole sinulle aikaa suhteen alkuvaiheessa, tilanne ei muutu koskaan hyväksi.
Puhun kokemuksesta, meillä oli alkuun ihan samanlainen kuvio kuin teilä, mies opiskeli yliopistossa, kävi töissä eikä ollut aikaa minulle.
Kun hän valmistui eikä ollut enää opintoja, hän lisäsi harrastuksiaan.
Kai se kuvitteli, että sietäisin yksinoloa myös jatkossa kun olin siihen tottunut.
Ero tuli. Ei siitä tule mitään jos toisella ei ole aikaa seurustella. Tulee helposti mieleen, että mies oli kanssani vain seksin takia.
Nyt on normaali suhde, kummallakin omia menoja, mutta myös yhteistä aikaa runsaasti.