penikkatauti

Penikkataudiksi kutsutaan kipua, joka esiintyy säären etuosassa (eli polven ja nilkan välillä).

Tämä on erityisen yleistä juoksijoilla, koska jalkoihin kohdistuu varsinkin kovalla alustalla juostessa kova, iskumainen rasitus.

Lepo on paras hoitokeino. Paras ennaltaehkäisevä toimenpide on hyvät juoksukengät.

Tuntuu sääriluun ja pohjelihaksen välissä, jos esim. peukaloa painamalla liikuttaa sääriluuta pitkin, sattuu niin samperisti tietyssä kohdassa. Itsellä oli kyseinen " tauti", meni ensiksi ohi levolla, jonka jälkeen hommasin hyvät juoksukengät. Varsinkin ylämäkijuoksu altistaa sille. Hoitoina voi olla myöskin kylmähoito, käynti urheiluhierojalla/fysioterapeutilla joka hieroo niin lujaa että huutaa saa. Viimeinen keino leikkaus, siitä en tiedä mitä siinä tapahtuu. Käytännössä voi tulla kenelle juoksijalle tahansa, koska kova alusta aiheuttaa tärähdystä.

Se on sääriluun sisä- tai ulkopuolelle kiinnittyvien lihasten kiputila. Kiputila voi pitkittyessään tulehduttaa luukalvoja, joka on aika tuskallinen kokemus.
Loppujen lopuksi hoitamattomat penikat voi johtaa rasitusmurtumiin.
Penikkataudin tunnistaa, kun huomaa säärten (eli tuon polvesta nilkkaan olevan välin) kipeytyvän. Siihen kannattaa reagoida, eikä vaan odottaa niiden menevän ohi treenaamalla.

Ylipronatoiva jalka kasvattaa penikkariskiä. Varmaan aika iso osa juoksijoista tietää, miltä penikat tuntuu. Hyvät lenkkarit harjoitellessa (vaimennus/pronaatiotuki) ja venyttely ehkäisevät niiden syntymistä.

Luin lisäksi silloin niiden kanssa tapellessa, että melko kovakourainen hierominen auttaa. Ja auttoihan se aina hetkellisesti.

Joskus kun tuntui siltä, että sääret on kuin tulessa, hyppäsin lumihankeen kesken lenkin paljain säärin. Se helpotti hetkeksi. (Kunnes tajusin pitää taukoa juoksusta ja tehdä muuta välilä...)

Itse päätin täysin liikkumattoana miehen panna kaksi vuotta sitten asiat kerralla kuntoon ja viikolopun aikana hölkkäsin/kävelin parikymmentä kilometriä. Seuraavalla viikolla pystyin tuskin töihin nilkuttamaan. Säären etuosat oli kuin tulessa. Sitteemmin rauhoituttuani ja nyt 3000 juoksukilometrin jälkeen jalat on kuin terästä; sääretkin 1/3 paksummat kuin ennen. Jalat kestää mitä vain. Ennnen menee muu ukko puhki kuin jalat alta.

Asiaan liitty mahdollisesti monta seikkaa.
Yksi hyvä lähestymiskeino on käydä asiaan perehtyneellä juoksuklinikalla.
Yksi semmoinen löytyy Diakonissalaitokselta.
Juoksu harrastuksena on yksi parhaista mitä olen kokenut. Siihen kannattaa satsata muutama satanen.