Olen päässyt viime vuosien totaalisen yksinolon (opiskeluaika) aikana erakoitumaan aika pahasti ja sitä myötä olen tullut sosiaalisesti laiskaksi. Olen opinnoissani lukenut "analyyttisiä" aiheita, eli niissä ei vuorovaikutus ihmisten kanssa ole kovin suuressa arvossa. Koen hirveän vaivalloisena edes yrittää vapaaehtoisesti mitään sosiaalista kanssakäymistä. Halu olisi kuitenkin kova tutustua johonkin naisihmiseen, mutta en koskaan tunne olevani tilanteessa jossa kannattaisi yrittää. Näen tietysti ulkoisesti paljon miellyttäviä vaihtoehtoja, mutta melkein aina mietin että: liian kaunis, liian laiha, liian huora tai liian erilaisen oloinen kuin minä, että enpähän jaksa yrittää. On sitten joitain joita ehkä jaksaisinkin muuten yrittää mutta sitten ajattelen, että se on kuitenkin varattu tai ei ole ainakaan minusta kiinnostunut, koska ei huomioi minua ollenkaan. Ja taas koen hyöty/vaiva suhteen liian pieneksi. En ole tietenkään ulkonäön perässä, mutta se on toistaiseksi ainoa tapa jolla voin arvioida. En ole kranttu ulkonäön suhteen, vaan useimmiten ajattelenkin, että joku on yleisen mittapuun mukaan liian kaunis, enkä edes kehtaa yrittää sillä silloin joku luulisi että minulle kelpaa vain kaunis.
Ongelmani ehkä sellaisenaan kuulostaa todella hölmöltä, sillä ainoa ohjehan tuohon on että: älä ole laiska, älä mieti, mene puhumaan. Mutta kun se toinen osa ongelmaa on, että olen aina ollut pirun arka sosiaalisesti, eli ujo. Minulla liittyy suorastaan pelkotiloja sosiaaliseen kanssakäymiseen minua kiinnostavan naisen kanssa. Tunnen koko ajan nolaavani itseäni aivan täydellisesti ja sydän iskee (TUM... TUM... TUM...) ja veri virtaa naamaan eikä puhe oikein nielemättä tule. Ja mielestäni olenkin nolannut itseni aivan täydellisesti joskus. Tämän takia kaikki naisen "iskemiseen" liittyvä on minulle todella suuri ja vaivalloinen työ, vaikka se joidenkin mielestä on ihan pikku juttu.
Mittari raksuttaa tällä hetkellä 24 vuotta. Miten pääsen tästä suosta? Alan jo hieman stressaamaan näillä asioilla sillä ikäni puolesta minulta aletaan jo odottamaan seurustelusuhteita, enkä haluaisi olla julkinen "kaappihomokaan". Alkoholia en käytä, enkä käy tietenkään muutenkaan "ulkona", sillä mitä iloa niissä yksistään olisi. Toisaalta juominen muutenkin on yliarvostettua, että tuskin muutenkaan joisin. Ja kaiken maailman baareissa olen joskus suunnilleen pitkästynyt kuoliaaksi.
Ongelmani ehkä sellaisenaan kuulostaa todella hölmöltä, sillä ainoa ohjehan tuohon on että: älä ole laiska, älä mieti, mene puhumaan. Mutta kun se toinen osa ongelmaa on, että olen aina ollut pirun arka sosiaalisesti, eli ujo. Minulla liittyy suorastaan pelkotiloja sosiaaliseen kanssakäymiseen minua kiinnostavan naisen kanssa. Tunnen koko ajan nolaavani itseäni aivan täydellisesti ja sydän iskee (TUM... TUM... TUM...) ja veri virtaa naamaan eikä puhe oikein nielemättä tule. Ja mielestäni olenkin nolannut itseni aivan täydellisesti joskus. Tämän takia kaikki naisen "iskemiseen" liittyvä on minulle todella suuri ja vaivalloinen työ, vaikka se joidenkin mielestä on ihan pikku juttu.
Mittari raksuttaa tällä hetkellä 24 vuotta. Miten pääsen tästä suosta? Alan jo hieman stressaamaan näillä asioilla sillä ikäni puolesta minulta aletaan jo odottamaan seurustelusuhteita, enkä haluaisi olla julkinen "kaappihomokaan". Alkoholia en käytä, enkä käy tietenkään muutenkaan "ulkona", sillä mitä iloa niissä yksistään olisi. Toisaalta juominen muutenkin on yliarvostettua, että tuskin muutenkaan joisin. Ja kaiken maailman baareissa olen joskus suunnilleen pitkästynyt kuoliaaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jännittähään se muitakin, jotkut osaa sen vaan peitellä. Mutta jos elämää ei ole kodin ulkopuolella, niin eipä sitä seuraa voi löytääkään muualta kuin netistä.
Toisaalta jos on hirveän ujo, niin et sä siellä talon ulkopuolella tee mitään. alkaa vain kismittää, että miksi et tehnyt tossa ja tossa tilanteessa mitään vaikka noin kiva tyttö odotti aloitetta.
Se on se kuuluisa ensimmäinen lause ja suun avaisu, niin homma on avattu ja olo helpottuu. Ja huumorilla..
Kaikki ei taida ymmärtää että on ihmisiä, kuten minä, joilla kiinnostavan naisen kanssa juttelu (tai sen yrittäminen) intiimillä tasolla on ihan oikea pelkotila ja täyttää kaikki se tunnusmerkit.
Tilanne on suurin piirtein sama kuin pahasti korkean paikan kammoiselle sanoisi: kiipeä tuonne mastoon niin siellä on nainen joka ehkä saattaisi olla edes hiukan kiinnostuntut, mutta todennäköisesti ei. Varmaan jäisi kiipeämättä hyöty/vaiva suhteeseen vedoten.
Tai pimeän kammoiselle syysyönä: kulje tuonne metsän keskelle niin siellä ehkä saattaisi olla nainen joka ehkä saattisi olla kiinnostunut, mutta todennäköisesti ei. Voisi jäädä meneämättä hyöty/vaiva suhteeseen vedoten.
Tai haikammoiselle: ui tuon haialtaan poikki niin siellä toisella puolella on nainen joka ehkä saattaisi olla kiinnostunut mutta todennäköisesti ei. Voisi jäädä menemättä hyöty/vaiva suhteeseen vedoten.
Vai olenko aivan väärässä? Minä siis pelkään, enkä tartu toimeen ellei se vaiva-osuus jotenkin pienene (osittainen aloite vastapuolelta). Tai vaihtoehtoisesti hyöty-osuus kasva (tiedän naisesta etukäteen jotain muutakin kuin ulkonäön).
Ja mistä voin tietää odottaako joku tyttö aloitetta vai onko hän kauhuissaan, että "älä vain tule tänne"?
Kyllä minulla huumoria riittää, mutta vasta jälkeenpäin. Itse tilanteessa niinsanotusti "ei paljon naurata!"
Tota noin. Entäs, jos nyt lähdetään siitä, et kuunnellaan sua ja ymmärretään sit et susta ei ole mihinkään tässä iskemisasiassa ja sä et pysty tekeen sitä ja pelkäät vaan. Jos kävis niin, et toinen sit tulis iskeen sut ja sä et menis tekeen sitä aloitetta itse, niin juoksisitsä karkuun jos joku muu tekis sulle?
Eli jos nainen tajuais, et nyt on miehellä niin pupu pöksyissä, et ei onnistu mieheltä laittaa tikkuakaan ristiin asian eteen, niin käviskö sulle sit se, et sulle tehtäis aloite vai mitä tapahtuis?`Ja minkälaisen asian sä käsittäisit aloitteeks itselles, vai tulkkaisitsä kaikki aloitteet niin, ettei kukaan voi olla susta kiinnostunut ja pilaisit siinä samalla toisenkin aloitteet ihan turhiksi. Osaako tuollainen mies lähteä leikkiin mukaan, jos sille tekis joku nainen, jolla on munaa, aloitteen sitten itse.
Vai jämähtääkö mies sitten odottamaan jatkuvasti, että nainen vaan aina tekee aloitteet sitten kaikkeen mahdolliseen. Siinä on vaan se vika, et jos mies ei ikinä itse innostu, vaikka olis kysymys sadannesta kerrasta, niin nainen ajattelee, et tuotako se olis suhdekkin sitten, et mies odottaa ikuisesti valmista, et joku toinen sen tekee.
Olisko ongelma taas se, et sä punastuisit ja kuvittelisit nolaavas itses ja häipyisit vähin äänin vai?
Eli kannattaako sunlaisille miehille sit tehdä naisenkaan aloitetta, vaan onko se ihan täysturhaa yrittääkkään?
"Eli kannattaako sunlaisille miehille sit tehdä naisenkaan aloitetta, vaan onko se ihan täysturhaa yrittääkkään?"
Meillä tällaisilla miehillä taitaa olla se itsesurkutteluvaihe jo niin vahvasti muodostunut osaksi omaa itseämme, ettei siinä ainakaan kovin helposti enää jaksa uskoa naisen olevan kiinnostunut, vaikka tämä riisuisi paitansa nenämme edessä.
Itselleni on muutaman kerran nainen "ehdotellut" epäsuorasti, mutta sitä vaan jotenkin napsahtaa siinä tilanteessa sellaseen EIIII-lukkoon joka sitten harmittaa ihan vitusti jälkeenpäin.
Ei voi mitään.
Se on ainakin varma, että mitään sellaista ei ole tapahtunut (ja tuskin tulee tapahtumaan), että joku tyttö olisi yrittänyt tehdä aloitetta. En pysty varmuudella sanomaan. En tietenkään karkuun juoksisi, tai käyttäytyisi muuten toisen mieltä pahoittavasti. Tapauksen miellyttävyys riippuisi varmaan paljon paikasta missä se tapahtuu eli onko siellä muitakin ihmisiä kuulolla. Mukavaahan se vain olisi jossain rauhallisessa paikassa (tai niin vilkkaassa jossa kukaan ei kiinnitä huomiota), missä ei olisi "esiintymispaineita" . Minun on esimerkiksi hyvin kiusallista puhua puhelimessakin jos kuka tahansa muu on kuuloetäisyydellä. Jos tapaus ihan yllättäin sattuisi, niin kai sitä vähän puulla päähän lyöty olis ja alkais hemmetisti raksuttaan että "mitä sitä nyt sanois". Mutta niinhän se on aina. Kyllä mä sen aloitteeksi tulkitsen jos joku tulee mun luo ja yrittää sanoa jotain.
En tietenkään lähtisi karkuun jos joku nainen tekisi aloitteen vaan päin vastoin olisin yllätynyt ja kyllä juttua ja aloitteita jatkossa alkaa tulemaan kun päästää asiaan mutta se on se vaan se saatanan maaginen aloite mitä en saa tehtyä!
Mutta niin kuin täälläkin on monesti todettu taitaa naisen aloite ainakin tässä maassa olla hyvin epätodennäköistä.
Kyllä ihan normaalit suomalaisnaisetkin alotteita tekevät. Minä itse olen
melko tavallisen näköinen, lyhyt mies, mutta silti minua on useamman
kerran pyydetty kahville naisen toimesta. Yleensä tilanne on tosin ollut
sellainen, että joku tuttuni on tuntenut naisen ja olemme jossain samassa
poukassa jutellut niitä näitä. Sitten nainen on onkinut numeroni
kaveriltani ja pyytänyt kahville tms. On kyllä useamman kerran ihan
täysin tuntematonkin nainen tullut jossain yökerhossa juttelemaan
ja selvästi iskemään.
Minä aloin miettimään tuota erakoitumistasi ja sitä millaista olisi
seurustella sellaisen ihmisen kanssa.
Miten sinä vietät vapaa-aikaasi tai pidät hauskaa? Pidätkö ylipäätään
hauskaa, vai onko koko elämä pelkkää opiskelua ja työntekoa?
Miten viettäisit aikaa naisen kanssa? Entä jos naiselle hänen
ystävänsä olisivat tärkeitä ja hänellä olisi laaja ystäväpiiri?
Ahdistuisitko jokaisesta kaverista ja jäisit mielummin yksin kotiin
kuin lähtisit heidän kanssaan iltaa viettämään?
Entä ihmiset ylipäätään? Onko sinulla yhtään ystävää jonka
seurassa vietät aikaa? Entä jos olisit jatkuvasti ahdistunut sen
naisenkin seurasta?
Mikä on hauskaa? Onko sille jokin yleispätevä määritelmä? Kyllä minulla on hauskaa ja pidän silloin tällöin hauskaa. Viina ja känniääliökaverit ei vain kuulu hauskanpitooni. Osaan itsekin olla känniääliö, mutta ei se mielestäni ole kovin hauskaa. Viime vuodet on tosiaan ollut melko rankkaa opiskelua eikä vapaa-aikaa paljon ole jäänyt. On tietysti "opiskelijoita", jotka ovat opiskelijoita vain nimellisesti ja viettävät enemmän aikaa baareissa kuin kirjojen parissa. Minä olen (tai olin) hardcore-opiskelija, ja opiskelu on ihan hauskaa kun on hauska aihe ja sen oikein oivaltaa. En kuitenkaa haluaisi puhua naisen kanssa opiskelusta tai työstä, ja haluasin että naisen ala on ihan eri kuin minulla. Tosin ei minun "alalla" naisia juuri olekaan.
Sanotaan vaikka näin, että ei minulla tällä hetkellä mitään erityisempää hauskanpidon muotoa ole, mutta minulla on vain semmoinen perushauska pilke silmäkulmassa, "halu elää". En ole mikään huumorintajuton, vakava, no-life, nörtti vaikka siltä kuulostaa.
On minulla joitain kavereita, mutta en vietä heidän kanssaan juuri ollenkaan vapaa-aikaa. Silloin puhutaan jos satutaan jossain näkemään. Yhtäkään kovin läheistä ystävää ei ole. Eikä (hypoteettisen) naisystävän kaveripiiri voisi varmaan vähempää kiinnostaa, mutta pakko sitä kai olisi sietää.
No kai muutakin hauskanpitoa on kuin kännääminen? Etkö itse sitten
tee yhtään mitään muuta kuin istut kotona koneen ääressä tai opiskelet?
Kyllä minusta jokainen tarvitsee tavan rentoutua ja irtautua arjesta,
oli se sitten se "bilettäminen" tai vaikkapa kalastaminen.
Kyllä minä itsekin viimeisen parin vuoden aikana suoritin noin 200op
ja kävin välillä kolmeakin kurssia päällekkäin, mutat kyllä minun
silti oli pakko löytää elämääni muutakin sisältöä kuin opiskelu.
Ilman vapaa-ajan menoja pää olisi varmaan räjähtänyt, kun suurimman
osan ajasta vietti nenä kiinni kirjassa tai monitorissa.
Minusta sekin olisi vähän ikävää, jos naisystävän tutut ja kaverit
olisivat pelkkä pakollinen paha, eikä mies haluaisi lainkaan heihin
tutustua muuten kuin "pakottamalla". Ne ihmiset ovat kuitenkin tärkeä
osa naisen elämää, silloinkin vaikka se oma mies löytyy.
Ilmaisin asiani vähän väärin. On mulla tietysti paljonkin muutakin tekemistä kuin opiskelu.
On sitten niitä sellaisia ihan omia juttuja, joita olen harrastanut vapaa-ajallani jo pitempään. Juoksen, vedän leukoja, muuten kuntoilen, korjaan moottoripyörää, ohjelmoin tietokoneella, kuuntelen musiikkia tekemättä mitään, katselen videoita jne. En kuitenkaan lue niitä sellaiseksi hauskanpidoksi, että voisin ajatella "hmm, pidänpä nyt päivän päätteeksi vähän hauskaa". Ne ovat vain sellaista jokapäiväistä tyydyttävää tekemistä.