Korjatkaa, jos olen ajatellut tämän herneen kokoisilla naisaivoillani väärin.
Parisuhteen ongelma: Toinen rakastaa aina enemmän. Piste.
Parisuhteen ongelma: Toinen rakastaa aina enemmän. Piste.
Se selvisi naisen
logiikalla
10865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä siinä mun mielestä korjattavaa ole, noin se todennäköisesti on. Siitä sitten voi seurata ongelmia, jos enemmän rakastava ei oikein hyväksy sitä ettei vähemmän rakastava rakasta yhtä paljon kuin se enemmän rakastava. Eikä toista voi oikeen pakottaakaan rakastamaan enempää. Itse ehkä voisi rakastaa vähemmän, jos rupeaisi kaivelemaan kaikkia huonoja puolia siinä vähemmän rakastavassa.
No jaa, tää oli sit mun naisen logiikalla ajateltua.
Joulumieltä kuitenkin!
ei kaikki ihmissuhteet aina niin helppoja ole ja kun syitä miettii niin tuo voisi olla todennäköinen, että toinen rakastaa enemmän ja on valmiimpi panostamaan suhteeseensa.
No, sitä toivoo että löytyisi joku jonka kanssa sujuisi edellistä paremmin..
Samoin lämmintä joulumieltä, kaikesta huolimatta.
en edes vitsin vuoksi, jos kerran noin itseäsi kuvailet.
miksi se on ongelma? Onko parisuhde rakkauskilpailu?
Niin, voisi kuvitella että riittää jos molemmat rakastavat tarpeeksi. Eihän täällä ikinä mikään ihan tasan mene.
Riittävän lähellä.
Pieniaivoisen miehen logiikalla näkisin asian niin, että toinen rakastaa ja toinen ainoastaan luulee rakastavan.
voi ajatella että hyvinkin on mahdollista että kumpikin rakastaa mutta toinen rakastaa enemmän.
jossa kumpikin rakastaa toista niin täysillä kun vaan voi? Kun miettii omia ja lähipiirin parisuhteita, tuo on kyllä totta. Toinen rakastaa enemmän.
Muutaman kerran sitä on ollut niin rakastunut johonkuhun, että ihan sattuu. Se on voimakas tunne. Toinen osapuoli taas on aina ollut vähemmän täysillä mukana. Eräästä esimerkiksi huokui, kuinka se ex oli ollut parasta mitä maa päällään kantaa, mutta tämä ex sitten oli jättänyt ja särkenyt sydämen tuhansiksi pirstaleiksi.
Tällä hetkellä elän suhteessa, jossa koen itse olevani vähemmän täysillä mukana ja olen kyllä saanut siitä kuulla. Olemme olleet pitkään yhdessä ja meillä on lapsi. Keskusteluissa tulee usein ilmi, kuinka tuo toinen tekisi mitä vain puolestani ja murtuisi täysin, jos eroaisimme. Itse taas... hmm... selviäisin erosta luultavimmin aika hyvin. Rakastan, mutta näin karkeasti sanottuna uskon että voisin rakastaa enemmänkin.
Vahvin rakkaussuhde on äiti-lapsi suhde. Rakastan äärimmäisen syvästi omaa äitiäni ja omaa tytärtäni. Siskoni on myös rakas. He ovat oikeasti ihmisiä, joiden puolesta tekisin aivan mitä vain
Eihän naiset oikeesti miehistä välitä. Miehille naiset on elämän tarkoitus mut naisille miehet on vain korvattavissa olevia objekteja. Monella parisuhteessa elävällä naisella on paljon syvempi tunneside naispuoliseen ystävättäreensä kuin mieheensä.
Kun mietin lähipiirini suhteita, niin juuri noinhan se tuntuu olevan. On se toinen osapuoli, joka tykkää hulluna ja haluaa olla yhdessä ja jatkaa vaikka mikä olisi. Ja sitten on se toinen, joka pettää, ei ole tyytyväinen suhteeseen, odottelee, että jotakin parempaa sattuisi eteen. Voikohan se koskaan mennä tasan, niin että molemmat olisivat samanaikaisesti toisiinsa ihastuneita, haluaisivat olla toistensa kanssa? Vai onko se aina niin, että toinen ruinaa ja anelee ja toinen sitten suostuu suhteeseen?