Rakastan vielä exääni ja mikään elämässäni ei tunnu miltään ilman häntä. Olen nyt ollut yksin muutaman kuukauden ja tavannut tosi ihanan miehen. Tiedän, että hänen kanssaan minun olisi hyvä olla, mutta en pysty unohtamaan exääni. Tunnen itseni melkein huijariksi, kun tapailen tätä uutta miestä, mutta rakastan entistä miestäni. Ajattelen kokoajan vain exää ja hänen kanssaan viettämääni aikaa. Yritän miettiä kaikkea ikävää ja negatiivista mikä saisi minut unohtamaan tämän ex-kumppanini, mutta mikään ei auta. Toivon vain että hän palaisi ja olisimme taas onnellisina yhdessä.
En pääse yli
ikävöin
41997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
täällä samanlainen tunne. Olen vuosi sitten eronnut mutta en vain pääse tunteesta yli vaikka uusi ihminen on rinnalla ja hänellä on kaikki ne ominaisuudet joita olen halunnut miehestä mutta kun toinen on mielessä niin yritä sitä toiselle antaa täysin itsensä, se ei vaan onnistu. Tiedän tosi asiat että elää en voi ex:n kanssa kun asiat vain ei toimi mutta se tunne...Olen suuresti miettinyt että olisi parempi elää yksin ja tutustua itseensä ekana eikä juosta pakoon itseään vaan käydä asiat läpi että voi lähteä jatkaa toisen kanssa elämää ja hyväksyä asiat.
No mulla oli vähän sama tilanne tossa neljä vuotta sitten. Enkä palannut sen entiseni luokse vaikka sydämmeni olisi niin halunnutkin.
No vielä neljän vuoden jälkeenkin ajattelen sitä exää. Helppoa se ei ole ollut. Haluaisin vain jätää tämän nykyiseni ja yritää vielä sen exän kanssa ihan uudestaan...jos hän vaan haluaisi? siittä en ole varma vieläkään..
tuntuu että en ole koskaan ollut itselleni rehellinen..ehkä jo olisi aika..
kunhan muistat aina sen kultaisen sanonnan eli EI SE VAIHTAMALLA PARANE!joka muuten pitää paikkaansa!!jos aloittaisit sen uuden kanssa on se 99,9%varmuudella tuhoontuomittu yritys!!!!
Yli 10v olimme yhdessä, melkein 10 v siitä kihloissa. Asuimme yhdessä avoliitossa suurimman ajan yhteiselämästämme. Riitojakin oli ,toisinaan liian pitkällekin ne menivät, sovittiin. Kiinnyin ja rakastuin Häneen alussa kovin syvästi ja uskoin todellakin löytäneeni sen ketä olen toivonut sillointällöin että Hänen laisensa kohtaisin ja niin sit kävi.Monista eri asioista riidat syntyi ja lopulta Hän ilmoitti vain ettei enää rakastaisi minua... olin todellakin niinkuin "puulla päähän lyöty". Monta muuta asiaa olisin uskonut tuolloin jos Hän olisi kertonut vaan se mitä asia todella olikin en tahtonut todella uskoa sitä että Hän niin olisi minulle sanonut. Aikaa on kulunut vähän yli 6kk ja toisinaan elämäni tuntunut todella etten kestä kauaa koska kaipaan Häntä toisinaan niin kovinkin paljon, niin kaikkea hyvääkin ja mukavaa yhdessä teimme ja koimme. Silloin aina tuntuu mukavalta kun kuitenkin Hänet saan nähdä ja jutellakin toisinaan joka viikko, joskus menee pitempikin aika mutta silti se että pystymme puhumaan toisilemme merkitsee minulle todella paljon. Hyvää kesän odotusta Sinulle !