Moi,
Kesällä valmistui uusi unelmiemme talo, nyt vaimo jätti eropaperit ja harkinta-aikaa mennyt jo toista kuukautta.
Yhteistä taivalta parikymmentä vuotta ja kuusi lasta. Rakastan vaimoani enkä halua erota. Hän sanoo, että mulla näytön paikka. Itseltään hän ei vaadi muutosta, vaan sanoo, että hänen kelvattava sellaisenaan.
Mulla paljon kuitenkin katkeruutta mm. raha-asioissa ja erit. hänen yksin tekemissään ulkomaanmatkoissa, jotka aina samaan kohteeseen ja jossa tärkeitä ystäviä - kaikki naimattomia itseään selkeästi nuorempia miehiä.
Useat riidat on riidelty raha-asioiden takia ja noiden matkojen takia. Hän väittää, etten anna tilaa ja olen läheisriippuvainen.
Nyt joulu tulossa ja asun appivanhempien osakkeessa joka tyhjänä, kun he talven ulkomailla. Jouluksi menen kotiin ja yritän viettää normaalisti joulua vaimoni "käsikirjoituksen" mukaan, että lapsilla olisi hauska joulu.
Olen vasta 44-v. ja tuntuu, että elämäni eletty. Ei mitään tulevaisuutta, ei valoa. Kaikki se yhteinen tulevaisuus, josta olin haaveillut, on pois. Minulla ei enää varaa edes unelmiin.
Alan itse jo taipua siihen, että onko minunkaan järkeä jatkaa tässä suhteesssa.Jos en rakastaisi, tämä olisi helppoa.
Kesällä valmistui uusi unelmiemme talo, nyt vaimo jätti eropaperit ja harkinta-aikaa mennyt jo toista kuukautta.
Yhteistä taivalta parikymmentä vuotta ja kuusi lasta. Rakastan vaimoani enkä halua erota. Hän sanoo, että mulla näytön paikka. Itseltään hän ei vaadi muutosta, vaan sanoo, että hänen kelvattava sellaisenaan.
Mulla paljon kuitenkin katkeruutta mm. raha-asioissa ja erit. hänen yksin tekemissään ulkomaanmatkoissa, jotka aina samaan kohteeseen ja jossa tärkeitä ystäviä - kaikki naimattomia itseään selkeästi nuorempia miehiä.
Useat riidat on riidelty raha-asioiden takia ja noiden matkojen takia. Hän väittää, etten anna tilaa ja olen läheisriippuvainen.
Nyt joulu tulossa ja asun appivanhempien osakkeessa joka tyhjänä, kun he talven ulkomailla. Jouluksi menen kotiin ja yritän viettää normaalisti joulua vaimoni "käsikirjoituksen" mukaan, että lapsilla olisi hauska joulu.
Olen vasta 44-v. ja tuntuu, että elämäni eletty. Ei mitään tulevaisuutta, ei valoa. Kaikki se yhteinen tulevaisuus, josta olin haaveillut, on pois. Minulla ei enää varaa edes unelmiin.
Alan itse jo taipua siihen, että onko minunkaan järkeä jatkaa tässä suhteesssa.Jos en rakastaisi, tämä olisi helppoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
oletko oikeasti sanonut mitä ajattelet ja tunnet, laita sille tämä sinun kirjoitus linkkinä
Jos rakastat, taistele sen eteen! Nyt ei ehkä kannata miettiä vanhoja kaunoja, nyt sinulla on näytön paikka. Laita kaikki kortit pöytään, näytä, mitä voit tarjota! Kannustan sinua koko sydämestäni. Luulen tietäväni, miltä vaimostasi tuntuu, koska joskus toivoisin, että mieheni näyttäisi minulle, miksi hänen kanssaan kannatta olla.
Mieti nyt, miksi vaimosi kannattaisi olla kanssasi. Mitä hyvää sinussa on? Näytä se kaikki vaimollesi. Miten iskit hänet, kun aluksi aloitte seurustella? Pistä kaikki peliin!
Siis herranjesta! Mies on tehnyt kaikkensa perheensä eteen (ilmeisesti käynyt töissä, rakentanut talon?)ja sallinut vielä vaimonsa älyttömät matkat, ja sinä käsket häntä skarppaamaan!? Kyllä se minun mielestäni on se vaimo, jonka pitäisi skarpata ja näyttää miehelleen, miksi hänen kannattaa nähdä naisensa eteen kaikki tuo vaiva.
Eli sinä ketjun aloittaja, yritä jaksaa. Vaimosi ei tunnu tajuavan, kuinka arvokas olet. Mutta jos hän on lähteekseen, elämä jatkuu. Sinulla on lapsesi, ja löydät varmasti itsellesi mielekästä tekemistä ja uuden kumppanin, joka arvostaa sinua. Toki tajuan, että vaikeaa tulee olemaan. Kyllä se kirpaisee ja pahasti, kun on antanut vuosia elämästään jollekin, tehnyt kompromisseja hänen hyväkseen ja sitten hän päättääkin ottaa kaiken sen pois, jota olet rakentanut, ja tulevaisuuden, josta unelmoit.
Parisuhteissa kumppaneilla on loppujen lopuksi kamalan suuri valta auttaa toista tulemaan onnelliseksi tai romuttaa toisen elämä lähes kokonaan. Suhteessa antaudutaan toisen armoille, luotetaan ja parhaimmillaan yritetään olla itsekin luottamuksen arvoisia. Mutta sitten on aina näitä, niin kuin ketjun aloittajan vaimo, jotka eivät ajattele muuta kuin itseään. Surullista.
Minä en ikinä hyväksyisi omalle miehelleni ulkomaanmatkoja ilman minua, enkä ikinä itse lähtisi sellaiselle matkalle ilman miestäni. Me olemme pari. Kun jaamme arjen, haluan jakaa myös "juhlan". Kävin kurssimatkalla vieraassa kaupungissa (kotimaassa) ilman miestäni, ja voi että illalla hotellissa oli niin ikävä häntä! Ei se ole läheisriippuvuutta, jos tuollaiset ulkomaanmatkat harmittavat. Se olisi läheisriippuvuutta, sairasta mustasukkaisuutta tai mietä lienekin, jos toista ei päästäisi edes ystävättärelleen kylään yksinään.
Pää pystyyn ja katse eteenpäin arvon herra! Älä anna elämäsi valua hukkaan naisen takia, jolla on elämänarvot vinksallaan. Äläkä anna hänen uskotella sinulle, että sinun suhtautumisessasi olisi jotakin vikaa. Niin ei ole!
ehkä, että olet aivan liian kiltti.....Tuo kiltteys kun on tuhoisaa. Tyttäreni avomiehen exä on jallittanut miestä lasten kautta niin, että nyt miehen on palattava lasten luo, koska nainen on ties kelle raskaana ja tarvitsee tukea abortin tekoon. Mies höylinä rientää taas pelastamaan tämän 24 v exänsä lasten takia. Maksaa kotona olevan ex-vaimon laskuja ja hoitaa lapsia.
Lasten kannalta upeeta, mutta miehen kaikki muut suhteet tuhoutuvat, kun tämä nainen kietoutuu kuin lukki miehensä elämän ympärille. SIINÄ KILTTI MIES ELÄÄ VAIN EXÄNSÄ ELÄMÄÄ eikä saa ehkä kokea todellista onnea itse. Samalla myös esim. tyttäreni kokee tuskaa, koska rakasti tätä kilttiä miestä.
Kaiken perusteella näytön paikka on ketjun aloittajan vaimolla, ei suinkaan miehellä itsellään.
Surulliselta kuulostaa, todella surulliselta.
Kiitos kannustavista viesteistä. Ymmärrän hyvin myös sen, että kyllä mun on skarpattava. On paljon sellaista, josta vaimoni voi mua kritisoida. Mutta on paljon sellaista, jossa hänen olisi pitänyt tulla minua vastaan.
Meillä ollut hyvin tiivis liitto, olemme toki paljon riidelleetkin. Olemme temperamenttisia luonteita. Mutta tällä hetkellä ymmärrän, että minulla ei elämässäni loppujen lopuksi mitään niin tärkeätä saavutettua kuin perhe, vaikka olen edennyt hyvin työelämässä, olen pitkälle koulutettu, minulla on vakaa asema politiikassa ja kulttuurielämässä jne. Ne ovat kuitenkin kaikki toissijaisia asioita.
En mene tällä haavaa kauppoihin, koska en kestä nähdä lastenvaunuja työntäviä äitejä ja pariskuntia, en katsele televisiota, koska siellä on perheitä, en lue kirjoja, koska niissä aina vilahtaa perheonni, lapset jne.
Tiedän, että aika parantaa haavat, mutta nyt vannon, että tämä vaikeampaa kuin isäni kuolema, joka tähän asti ollut kovin henk.koht. koettelemukseni
Mitä menetät, jos eroatte? Jos hän ei kunnioita Sinua, miksi sinä kunnioitat häntä. Luultavasti hänellä suhde ulkomailla ja nyt avioero välttämätön jotta voi virallistaa suhteen siellä???
Elän ihan samanlaisessa tilanteessa, tosin roolit toisinpäin. Olen nyt katsonut tätä tarpeekseni ja minä joka Rakastan-(in)lopetan tämän pelleilyn. Meillä kanssa 4 lasta, mutta loputtomiin en jaksa pompottelua vaikka rakastankin...
Voimia!
Tämänhän on pakko olla provo, onhan...?
Siis talo valmistui ja nainen lemppaa sinut pihalle eropaperit sisään.
Pettää systemaattisesti sinua muiden kanssa... ja varmaan nuo panomatkatkin ovat teidän "yhteisestä" kassasta.
Mikään ei ole hänen vikaansa, eli aika kivalta narsistilta kuulostaa.
Tässä vaiheeessa varmaan olisi mukava jos olisitte tehneet avioehdon.... Jotenkin veikkaan että sellaita ei löydy.
Sua on vedätetty oikein kunnolla ja hartaasti (tai sitten meitä jos tää oli provo). Hommaa toinen nainen ja äkkiä tai muuten juokse ja lujaa vielä kun jalat kantaa.
Onnea elatusmaksujen kanssa. Taloudellinen tulevaisuus on varmaan aika kivasti miinuksella... Hommaa lakiapua vielä kun voit, ehkä sinulle jää erossa muutama ropo kouraan, itse jos hoidat asias niin tiedät varmaan miten käy.
täytin juuri kesällä 40 vuotta. 6 vuotta sitten olelin vielä liitossa, joka oli silloin kestänyt jo 15 vuotta ja meillä oli 3 lasta.
yhtenä päivä, kun salama kirkkaalta taivaalta, vaimoni tuli töistä ja ilmoitta, että on rakastanut jo jonkin aikaa työkaveriaan ja he muuttavat seuraavalla viikolla yhteisesti hammaamaansa asuntoon. ja hän jättää myös lapsetkin minulle.
eli käytännössä noin tunnin varoitusajalla jäin kolmen lapsen yh-isäksi. Olin todella maassa ja ilman lapsia olisin luultavasti päättänyt päiväni. ystävät olivat tukena ja kaikki haukkui koko ajan tätä lasteni äitiä, kunnes sanoinkin ääneen, että jos suhde loppuu, niin ei pelkästään toisessa vain ole vikaa, vaan molemmissa on.
no, elämä meni eteenpäin. lapset kaipasivat äitiään ja minua puolisoani. lapset kävivät äidillään pari kertaa kuussa ja pääsin itse silloin "vapaalle".
n. 1/2 vuoden kuluttua tutustuin naiseen, joka tuntui heti alkuun todella mukavalta. oli itsekkin eronnut jokin aika sitten ja oli kaksi lasta.
pidettiin alkuun ns. matalaa profiilia ja tavattiin vain silloin, kun lapset olivat exillämme.
Nyt siitä kulunut 5 vuotta ja meidät vihittiin tämän vuoden alussa. En voisi olla onnellisempi ja nyt vasta olen sen tajunnut, ettei me exän kanssa koskaan oikeesti oltu kunnolla oikeita toisille. Meillä nyt molemmilla menee hyvin ja aurinko paistaa....
Yksin et ole kauaa! Ymmärrän hyvin että ajattelet juuri niin kuin monet muutkin, kun avioliitto solmitaan. Se aiotaan säilyttää. On lapset ja on kaikki yhteinnen historia ja on omaisuutta ja varsinkin velkaa! KUULE NYT mitä sanon sinulle! Olen sitä mieltä että se nainen on jo menetetty. Ei auta yhtään sinun tai lasten tilannetta mitkään pitkittelyt tässä asiassa. Hän elää nyt menetettyä jotaikin! Eli ei omastamielestään ole saanut sinulta sitä mitä olisi halunnut!!! MUTTA HUOMIO! Olet kunnon mies, rakentanut perheelle talon ja tehnyt kaikkesi. Enempää vaan ei voi! Se sinun tulee tajuta! Tämä elämä ei ole loputon, se loppuu aikanaan. Ja mitä enemmän murehdit tällaisia asioita, sitä opeammin se loppuu. Tee järkeviä ratkaisuja, JA PIDÄ HUOLI ETTÄ ET JÄÄ NUOLEMAAN NÄPPEJÄSI! Naiset on niin oveliaa että et arvaakkaan. Jo tuon rilluttelun perusteella sinulla on mahdollisuus saada lasten holtajuus, ja jopa talokin lastesi kodiksi. Mieti mies, mieti tarkkaan. Älä mene tunteella tätä juttuä, ei se toinenkaan sinun tunteista välitä.
Täällä ihminen jota kosketti todella tuo sinun tarinasi. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja pidä itsestäsi huolta!
Moi
Kiitos monista lohdullisista ja minua tukevista viesteistä. Yllätyin, että täällä näin asiallista keskustelua ja vaikka emme toisiamme tunne, niin olette jakaneet kanssani tätä tuskaani.
En ole ennemmin kirjoitellut tämmöisille sivuille. En olisi tiennyt näiden olemassaolosta mitään, mutta vaimoni on yhteen aikaan ahkerasti käynyt suomi24-sivuilla matkailun ja lomaromanssien parissa. Sanoi vain lukeneensa mielenkiinnosta.
Ymmärrän, että niin hyvin kuin huonosti menemiseen tarvitaan aina kaksi enkä ole mikään pyhimys, mutta ainakin olen ollut yhden naisen mies. Tunteilleni en voi mitään, ne ovat totista totta, vaikka vaimoni mukaan olen läheisriippuvainen.
Olen nyt tajunnut, että eihän vaimoni ole viime aikoina jaksanut/halunnut tehdä mitään todellista parisuhteemme eteen. Sen sijaan syyttänyt minua, kun en ole tehnyt mitään sen eteen. En tietenkään ole riittävästi tehnytkään, mutta asiat ovat korjattavissa.
Kosketti tuo yksi viesti, jossa mies kertoi kokemuksestaan jäädä yhtäkkisesti 3 lapsen yksinhuoltajaksi, kun vaimonsa ilmoitti että on toinen. En ymmärrä edes, miten sen on saattanut kestää ja jatkaa elämää.
Olen ollut liian sinisilmäinen ja kiltti.
tuota näytönpaikkaa itsellesi millään tavalla, ja tota menoa tarina päättyykin vain siihen että sinut dumpataan pois elämästänne. Ilmeisesti hyvä sitten niin.
Ainakin vaimo pääsee sitten elämään pikkuhiljaa ihmisarvoista elämää. On hän sen ansainnut kuuden lapsen jälkeen- uskon sen. Lapset alkavat olla jo niin isoja, jottei heistä huolehtiminen enää käy kiristyskeinona suhteen ylläpitoon.
Todennäköisesti vaimosi kyllä on valmis tulemaan puolitiehen vastaan, koskapa on vielä valmis sinulle tilaisuuden näyttää antanut. Haluaa vain ensin nähdä, sen maailman kymmenennnen ihmeen että muka kykenisit muuttumaan, koska kaikki hänen tietämänsä historia sitä vastaan puhuu. Miksi hän panostaisi suhteeseen, kun et sinäkään niin lainkaan tee? Et ainakaan niin että vaimosi tyydyttyisi. Sinun tyydyttymisesi ei nyt ole kyseessä. (enkä minä puhu nyt seksistä)
Onko sinulle edes selvää, mitä vaimosi parisuhteelta haluaa? jos ei, niin enpä löisi vetoa onnistumisesi puolesta, senkun alat pakata.
Mutta älä jaksa jauhaa täällä myötätunnon toivossa tollasta paskaa että rakastaisit, et hämää ainakaan minua, hetkeäkään. Rakkaudesta et taida raukka tietää mitään...
Moi,
uskallan olla kirjoittajan kanssa eri mieltä joissain asioissa:
- yksin ei kukaan riitele
- en halua tuomioistuinta, jossa etsitään tilanteeseemme syylllistä
- en halua etsiä marttyyria: kumpi meistä kärsinyt enempi
- haluan perheemme pysyvän koossa ja parempaa tulevaisuutta jonka tekemiseen olen vahvasti sitoutunut mutta edellytän myös vaimoltani tahtoa muuttumiseen
- perhemme nuorimmat 4- ja 7-vuotiaat, joten eivät mielestäni vanhoja
- ketä kiristäisin ja miksi...vaimoaniko...miksi haluaisin vaimolleni pahaa...en todellakaan halua hänelle kuin hyvää!
- vaimoni lähtee tapanina viikoksi ulkomaille ystävättensä kanssa ja samaan kohteeseen helmikuussa reiluksi 2 viikoksi työ- ja opintomatkalle ja samaan maahan kesäkuun alussa liki 2 viikoki lomalle ystävättärensä kanssa ja minä hoidan aina nämä ajat yksin katrastamme. Mullakin tiedossa yksi matka: työmatka huhtikuussa.Toivon,että vaimoni rentoutuu ja saa voimia. Mutta haluaisin itsekin päästä rentoutumaan, etenkin kun tuolle joululoman matkalle olisin halunnut mukaan mutta ei minua edes pyydetty.
- nyt mennyt vähän paremmin kun jokunen aika sitten juteltiin ja se teki hyvää puolin ja toisin. Sovimme, että menemme asiantuntijan puheille ja yritämme saada jo pitkän lukkoon menneitä asioita avatuksi. Haluaisin, että myös Sinä toivot, että siitä on apua ja pääsemme eteenpäin kohti parempaa tulevaisuutta. Ero ei olisi lastemme etu, ei vaimoni etu eikä minun etuni.