Alempana ketju tummasta ihannemiehestä. Kerronpa nyt oman tarinani.
Olen ollut kohta vuoden ihastunut oikeastaan rakastunut yhteen tummaan pitkään ja urheilevaan mieheen, joka lisäksi akateeminen ja hyvässä työssä. Hän on sellainen naisten unelmamies joka varmasti saisi kenet tahansa melkein.
Meillä oli lyhyen aikaa vähän säpinää mutta luulen, että miehen puolelta se loppui siksi että minä olen tällainen tavis. Olen ihan nätti ja mukava varmaan, mutta en käy salilla, enkä ole urheilullinen. En ole hyvin koulutettu. Olen muutaman kilon ylipainoinen ja vartaloni ei ole trimmattu enkä urheile.
Olen hyvin masentunut koska rakastan tätä miestä vieläkin mutta ymmärrän ettemme ole saman tasoisia ja siksi hän ei voi ajatella minusta mitään sen kummempaa. Maailmassa on kyllä paljon kauniita, treenattuja ja fiksuja naisia, jotka sopivat hänelle.
On masentavaa tajuta olevansa huonotasoinen. Kaikkein tyhmistä on etteivät omantasoiseni miehet kiinnosta minua. Taitaa olla niin että oikeasti inhoan itseäni ja siis omantasoiseni inhottavat koska heissä heijastuu oma surkea tasoni. Masentavaa.. Pahinta on, että nyt kun kaikki mahikseni tähän mieheen on mennyt olen alkanut vain syödä suruuni ja tietty pahentaa tilannetta.
Minun pitäisi parantaa tasoani. Tiedän mitä pitäisi tehdä. Laihduttaa ja urheilla, käydä kampaajalla, valkaista hampaat, käydä solariumissa (tai etelän matkalla) ostaa tyylikkäitä vaatteita, muuttaa elintavat. Ehkä opiskella jotain sivistävää, parantaa kielitaitoa, viinientuntemusta ym.
En vain tiedä mistä aloittaisin..
Olen ollut kohta vuoden ihastunut oikeastaan rakastunut yhteen tummaan pitkään ja urheilevaan mieheen, joka lisäksi akateeminen ja hyvässä työssä. Hän on sellainen naisten unelmamies joka varmasti saisi kenet tahansa melkein.
Meillä oli lyhyen aikaa vähän säpinää mutta luulen, että miehen puolelta se loppui siksi että minä olen tällainen tavis. Olen ihan nätti ja mukava varmaan, mutta en käy salilla, enkä ole urheilullinen. En ole hyvin koulutettu. Olen muutaman kilon ylipainoinen ja vartaloni ei ole trimmattu enkä urheile.
Olen hyvin masentunut koska rakastan tätä miestä vieläkin mutta ymmärrän ettemme ole saman tasoisia ja siksi hän ei voi ajatella minusta mitään sen kummempaa. Maailmassa on kyllä paljon kauniita, treenattuja ja fiksuja naisia, jotka sopivat hänelle.
On masentavaa tajuta olevansa huonotasoinen. Kaikkein tyhmistä on etteivät omantasoiseni miehet kiinnosta minua. Taitaa olla niin että oikeasti inhoan itseäni ja siis omantasoiseni inhottavat koska heissä heijastuu oma surkea tasoni. Masentavaa.. Pahinta on, että nyt kun kaikki mahikseni tähän mieheen on mennyt olen alkanut vain syödä suruuni ja tietty pahentaa tilannetta.
Minun pitäisi parantaa tasoani. Tiedän mitä pitäisi tehdä. Laihduttaa ja urheilla, käydä kampaajalla, valkaista hampaat, käydä solariumissa (tai etelän matkalla) ostaa tyylikkäitä vaatteita, muuttaa elintavat. Ehkä opiskella jotain sivistävää, parantaa kielitaitoa, viinientuntemusta ym.
En vain tiedä mistä aloittaisin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmisten jakaminen eri "tasoille" on ihan perseestä. Ei me eletä missään pyramidissa jossa on parempia ja huonompia ihmisiä vaan kaikki on omanlaisiansa ja se mikä kenessäkin on hyvää tai huonoa riippuu katsojasta.
Pitäisi hommata pari makkaraa vyötärölle itsekin. Pysyisivätpä kaukana kaikki pintaliitoidiootit ja voisi keskittyä paremmin ihmisiin joiden maailma pyörii muunkin kuin (kuvitellun) kauniin ulkomuodon ympärillä.
Etkai syrji ja lokeroi ihmistä joillakin perustein?
Sitä kutsutaan ennakkoluuloksi. Jos joku tykkää ostaa jotain muodikasta (piristääkseen itteään), ei se sitä merkitse että hän skannaisi päivät pääksytykseen muiden pukeutumista samoin tai esim valitsisi kavereitaan niin? Eikö se, mitä ihminen tekee kerro hänestä enemmän kuin mitä mieltä hän jostain asiasta on?
mutta käytännössä tuo pyramidi on olemassa... eli menkääpäs nyt suosiolla sinne salille ja avoimeen yliopistoon kehittämään itseänne!
Olet varmaan keskenkasvuinen tai jotain... Onko ihmisillä "luokkia" tai "tasoja"...eihän me Intiassa asuta vaan Suomen pitäisi olla ainakin noin periaatteessa kristillinen maa. Hevosia voidaan arvostella tolleen, mutta nehän on omaisuutta...ihminen ei.
Tuo tumma, pitkä, urheileva, akateeminen, hyvätöinen mies ei ole sen kummoisempi kuin muutkaan eikä saa ketä tahansa. Minulla tökkisi tuossa jo kaksi asiaa: pituus kun en tykkää pitkistä ja akateemisuus kun en tykkää niistäkään...mun omassa akateemisuudessa on jo yllin kyllin...ei lisää kiitos. Eli ei mikään unelma. Jos vielä urheilee paljonkin niin ei kiitos...eihän sellainen herra ehdi kotona auttaa ja lapsia hoitaa, kun pitää vain itseä trimmata. Noi sun "tasonparannukset" on...en taida sanoa mistä...mutta paranna mieluummin luonnettasi äläkä arvioi ihmisiä pinnan mukaan...tuskin se mies sun vartalosi takia sinua jätti...tee mieluummin jotain itsetunnollesi ja sen semmoiselle. Omaksi iloksesi voit tietty kampaajalla käydä, muuttaa elintavat terveellisiksi ja käyttää itsellesi mieluisia vaatteita. Solarium...en suosittele...vanhentaa ihoa. Mutta kun olet kaiken tuon tehnyt, älä kuvittele, että olet "tasokkaampi" kuin joku toinen.
Jos se mies on urheileva ja hyväkuntoisen se varmasti pitää trimmattuja tyttöistä...
Sun ei tartte panostaa se sivustus ja viiniosamista, jos vaan oot hyvännäköinen ja kiva...