Kuka on tää Delius

Olen kyllä ehdottomasti toista mieltä, riippuen tietenkin tulkinnan ja esitysksen inspiroituvuudesta ja uskollisuudesta säveltäjän luonteenomaiselle tyylille, ja ennen kaikkea näylle, ja tuntemuksille ts. sile sielulliselle olotilalle, innoitukkselle, josta luova akti on älyn vapautumisena tahdon palveluksesta saanut alkunsa, kyeten reprodusoimaan ne esityksessä sillä vastaavudella jota niiden sisäinen tunne edellyttää.

Delius on minulle osoittautunut 1900-luvun kiehtovimmaksi söveltäjäksi josta ei voi olla haltioitumatta koskaan kun muut jättävät usein kylmäksi

kriitillinen kirjoitti:

Olen kyllä ehdottomasti toista mieltä, riippuen tietenkin tulkinnan ja esitysksen inspiroituvuudesta ja uskollisuudesta säveltäjän luonteenomaiselle tyylille, ja ennen kaikkea näylle, ja tuntemuksille ts. sile sielulliselle olotilalle, innoitukkselle, josta luova akti on älyn vapautumisena tahdon palveluksesta saanut alkunsa, kyeten reprodusoimaan ne esityksessä sillä vastaavudella jota niiden sisäinen tunne edellyttää.

Delius on minulle osoittautunut 1900-luvun kiehtovimmaksi söveltäjäksi josta ei voi olla haltioitumatta koskaan kun muut jättävät usein kylmäksi

Olen kuitenkin hyvilläni ja iloinen että deliusista sentään löytyy jotakin myönteistä sanottavaa kun joskus tuntuu että hänet on vaietu kuoliaaksi.

joka tapauksessa höänen taiteensa tuntuu resonoivan minussa poikkeuksellisella tavalla ja sen kauneus varsinkin hiukan myöhemmissä ja kypsemmissä teoksissa saa minut transsintapaiseen tilaan tai ainakin kiihdyttämän tahdon liikutuksen vastineita älyn mukaisesti puhtaan mielteen alueella pienemmän tai suuremman tuskan kuvana tuottaen nautinnollien kivun tuntemuksen sydänalassani kuten dennimore ja gerdassa joka aluksi tuntui melko etäiseltä, objektiiviselta ja luoksepääsemättömältä puhedraamalta kuulua intermezzoa tietenkin lukuunottamatta jonka amanuensinsa sovitti lyhentämällä puhtaasti orkesterille vaikka alkuoperäinen kuvarelma on laajempi itse oopperassa sen traagisten ja syvästi vaikuttavien vaiheiden jälkeen dessilluusioon palautumallamme

agonisti kirjoitti:

Olen kuitenkin hyvilläni ja iloinen että deliusista sentään löytyy jotakin myönteistä sanottavaa kun joskus tuntuu että hänet on vaietu kuoliaaksi.

joka tapauksessa höänen taiteensa tuntuu resonoivan minussa poikkeuksellisella tavalla ja sen kauneus varsinkin hiukan myöhemmissä ja kypsemmissä teoksissa saa minut transsintapaiseen tilaan tai ainakin kiihdyttämän tahdon liikutuksen vastineita älyn mukaisesti puhtaan mielteen alueella pienemmän tai suuremman tuskan kuvana tuottaen nautinnollien kivun tuntemuksen sydänalassani kuten dennimore ja gerdassa joka aluksi tuntui melko etäiseltä, objektiiviselta ja luoksepääsemättömältä puhedraamalta kuulua intermezzoa tietenkin lukuunottamatta jonka amanuensinsa sovitti lyhentämällä puhtaasti orkesterille vaikka alkuoperäinen kuvarelma on laajempi itse oopperassa sen traagisten ja syvästi vaikuttavien vaiheiden jälkeen dessilluusioon palautumallamme

Minun on jotenkin helppo samastua hänen musiikkiinsa vaikka joskus pienikin annos saatttaa saada aikaan tuskallisen riuduttan kuuntelukokemuksen että on vaikea jatkaa. siksi viime vikonloppuna pitemmän tauon jälkeen vaihteeksi kuuntelin myös Schubertin melodraamoja ha oopperoita haltioissani sekä kyllästymiseen asti tukuittain lumoavia tansseja klaveerille mestarillisten pianominiatyyrien heijastellessa Scchubertin taidetta mikrokosmoksen tavoin. Kaipaisin Deliltä pianomusiikkia ja lisää ihania oopperoita 2 romeon ja julian ja edellä mainitun lisäksi ja muita teoksia melodraama paa Vidderne, On the Mountaimns, hämmästyttävän kypsä varhaisteos orkesterille, Elämän tanssi, viulusonaatit, folkraadet ja monia muita. Margot La Rouge on hänen ainoa veristinen oopperansa.

kriitillinen implikaatio kirjoitti:

Minun on jotenkin helppo samastua hänen musiikkiinsa vaikka joskus pienikin annos saatttaa saada aikaan tuskallisen riuduttan kuuntelukokemuksen että on vaikea jatkaa. siksi viime vikonloppuna pitemmän tauon jälkeen vaihteeksi kuuntelin myös Schubertin melodraamoja ha oopperoita haltioissani sekä kyllästymiseen asti tukuittain lumoavia tansseja klaveerille mestarillisten pianominiatyyrien heijastellessa Scchubertin taidetta mikrokosmoksen tavoin. Kaipaisin Deliltä pianomusiikkia ja lisää ihania oopperoita 2 romeon ja julian ja edellä mainitun lisäksi ja muita teoksia melodraama paa Vidderne, On the Mountaimns, hämmästyttävän kypsä varhaisteos orkesterille, Elämän tanssi, viulusonaatit, folkraadet ja monia muita. Margot La Rouge on hänen ainoa veristinen oopperansa.

Mutta luulenpa, että Delius on auttamattomasti aika merkityksetön säveltäjä, kun kautta aikain parhaita mitataan. Vai mikä niistä Deliuksen teoksista on musiikkihistoriallisesti merkittävä? Jos jokin, ei ainakaan kovin moni.

Ei millään pahalla kirjoitti:

Mutta luulenpa, että Delius on auttamattomasti aika merkityksetön säveltäjä, kun kautta aikain parhaita mitataan. Vai mikä niistä Deliuksen teoksista on musiikkihistoriallisesti merkittävä? Jos jokin, ei ainakaan kovin moni.

Ei keksinyt mitään. Tyhjää tekotaiteellista humpuukia koko juttu - ja vetelää ja niin pikkuporvarillista.

se jauhoa kirjoitti:

Ei keksinyt mitään. Tyhjää tekotaiteellista humpuukia koko juttu - ja vetelää ja niin pikkuporvarillista.

Jos konstruktiivinen musiikki on mieleesi, Schönberg on sopiva säveltäjävalinta juuri sinun älyllisiä tahi persoonallisia päämääriä ja tarkoitusperiisi ajatellen, jonka musiikin lait ovat niin ankarasti määrätty, että sen 12-sävel formulaatio, josta aikamme uusi musiiki varsinaisesti on lähtöisin, käy lapsellisen matematiikan keitoksesta, älymme puhtaiana muotona, ilman taiteellista substanssia, sisältöä, tahdon liikkeiden heijastusta puhtaan mielteen alueella.

agonisti kirjoitti:

Jos konstruktiivinen musiikki on mieleesi, Schönberg on sopiva säveltäjävalinta juuri sinun älyllisiä tahi persoonallisia päämääriä ja tarkoitusperiisi ajatellen, jonka musiikin lait ovat niin ankarasti määrätty, että sen 12-sävel formulaatio, josta aikamme uusi musiiki varsinaisesti on lähtöisin, käy lapsellisen matematiikan keitoksesta, älymme puhtaiana muotona, ilman taiteellista substanssia, sisältöä, tahdon liikkeiden heijastusta puhtaan mielteen alueella.

Usein Deliusin teokset saavat minussa aikaan erityislaatuisen reseptiivisen mielentilan, eränlaisen haltioitumista muistuttavan lumontunteen, sähköshokkia muidstuttavan hermostollisen kiihottumistilan ikään kuin pakahduttavana henheäsalpaavana hengenahdistuksena laajenemaan pyrkivän rintakehän sudulla, sydänräpolttavan hiessäkylpevän saunomiselämyksen tai hillitymmin nostalgisissa tunnelmissa desilluusioon palautuvana elämyksenä taidokkaassa ja hienostuneessa melodisessa tyylissään voimakaasti kromaattiseen soinnunkäyttöön yhdistyneenä.