Olen vastavalmistunut, paperit korkeakoulusta. Olen ollut duunissa tässä firmassa reilut 3kk ja vitutus on armotonta. Tuntuu, ettei arvosteta. Alunperin tulin firmaan en todellakaan palkan takia, vaan mielenkiintoisilta ja haastavilta kuulostavien työtehtävien takia.
Nyt olen käytännössä yleisassari, teen kaiken mitä muut ei viitsi/"ehdi" kahvinkeitosta alkaen. Miten pitkään pitää joustaa? Miten asiasta voi puhua pomolleen kuumentamatta tunteita liikaa? Tätä ei nimittäin enää kauaa päänuppi kestä, kaipaan haasteita!
Nyt olen käytännössä yleisassari, teen kaiken mitä muut ei viitsi/"ehdi" kahvinkeitosta alkaen. Miten pitkään pitää joustaa? Miten asiasta voi puhua pomolleen kuumentamatta tunteita liikaa? Tätä ei nimittäin enää kauaa päänuppi kestä, kaipaan haasteita!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsellä sama tilanne. Valmistuin puoli vuotta sitten yliopistosta ja sain heti lähes "unelmaduunin". Valitsin vielä kahden paikan väliltä, jotka molemmat olisin saanut ja valitsin tämän. No, ne pumpulit on tippuneet silmiltä ja kaduttaa niin penteleesti. Työ ei vastaa ilmoitusta tai työhaastattelussa annettua kuvausta. Se ei ole haastavaa, koulutus valuu hukkaan ja teen myös juuri ne jämä hommat, jotka ovat roikkuneet, mutta kukaan ei ole viitsinyt/ehtinyt aiemmin hoitaa. Akateemista henkilöä käytetään sihteerinä. Yritin puhua esimiehelle erittäin huonoin tuloksin. Sain osakseni vähättelyä ja ilmoituksen, että toivoa paremmasta ei ole. Näihin tehtäviin sinut on palkattu... Jurppii niin penteleesti, työ ei nappaa ja yöunet menee. Etsin muuta työtä, mutta eihän se nykyaikana niin vaan tärppää.
Mulla oli hakiessa sama tilanne, vaihtoehtoja oli muitakin, mutta valitsin tämän...prkl.
Yritin myös mainita haasten puutteesta lähimmälle esimiehelle, mutta tulos oli nolla. Pyysin saada hoitaa työtä, johon minut palkattiin, mutta ei.
Totta tuokin, ei ole helppo löytää muuta duunia, varsinkin kun on tämän kokemuksen perusteella erittäin kriittinen (ja kyyninenkin) typaikkailmoituksia selaillessa.
Itsellä sama tilanne. Valmistuin puoli vuotta sitten yliopistosta ja sain heti lähes "unelmaduunin". Valitsin vielä kahden paikan väliltä, jotka molemmat olisin saanut ja valitsin tämän. No, ne pumpulit on tippuneet silmiltä ja kaduttaa niin penteleesti. Työ ei vastaa ilmoitusta tai työhaastattelussa annettua kuvausta. Se ei ole haastavaa, koulutus valuu hukkaan ja teen myös juuri ne jämä hommat, jotka ovat roikkuneet, mutta kukaan ei ole viitsinyt/ehtinyt aiemmin hoitaa. Akateemista henkilöä käytetään sihteerinä. Yritin puhua esimiehelle erittäin huonoin tuloksin. Sain osakseni vähättelyä ja ilmoituksen, että toivoa paremmasta ei ole. Näihin tehtäviin sinut on palkattu... Jurppii niin penteleesti, työ ei nappaa ja yöunet menee. Etsin muuta työtä, mutta eihän se nykyaikana niin vaan tärppää...
Sorry, sama viesti kahdesti. Ensin ilmoitti, että nimimerkki on jo varattu ja tein eri nimimerkillä. Sitten oli kuitenkin ottanut jo ekan viestin... ;)
Te moititte, ettei työnne ole haastavaa. Minä taas valitan kun työni on liiankin haastavaa näin vastavalistuneelle. Tai noh..vasta ja vasta, valmistuin 6kk sitten ja heti en saanut tätä työtä vaan tein muita hommia. Nyt olen ollut 3kk oman alan työssä. Meinaa mennä yöunet ja kotiolotkin kärsivät stressaantuneesta mielialasta. Työ kun on haastavaa, siinä saa sitten selvitellä ja pähkäillä asioita jotka taas vievät kallista aikaa ja täten tulee sanktioita kun työt myöhässä. Näin täällä ja olen jo mulkoillut työmarkkinoille.
Mulla kanssa on kiepahtanut haastettomasta työstä liian haasteelliseen. Traden paperit ja eka markkinointialan duuni. Olen ollut firmassa jo jonkin aikaa, mutta tuntuu ettei työ ole osaamiseni kanssa sopusoinnussa, etenkään kun töissä ei ole yhtään ketään joka tietäisi työstäni mitään käytännössä. Tämä aiheuttaa myös sen, että vaatimukset ovat joskus aivan typeriä ja kummallisia.
Olen "graafikko", taittaja, copy, strategikko ja taktikko, sekä johdan design management prosessia, noin muutamia juttuja hoitaakseni.
Pomolle sanoin jo ennen ylennystäni (siis nyt vastaan kaikesta e.m. ja enemmänkin, aiemmin enemmänkin perus konttorirotta), että kokemusta mulla on hyvin vähän ja haluan edetä rauhallisesti urallani. No tässä sitä paahdetaan ja työt pyörii mielessä 24/7. CV:ssä näyttää hemmetin hyvältä ja saattaisi olla hyvä ponnahduslauta elämäni uralle,
MUTTA
haluanko stressiä, ahdistusta ja ylitöitä, kun voisin vaihtaa sen helppoon duuniin ja rentoihin viikonloppuihin?
Jyrkkä EI stressille! Minä olen ajatellut, että mikäli tässä nyt tulee vaihdettua työpaikkaa tai jopa alaa, niin pyrin sen verran lunkeihin töihin ettei turhista stressaannu tai ahdistu. Tämä on aivan kamala tunnetila! Mieluummin otan pienempää liksaa ja otan rennommin, kun kiukuttelen korotuksista joka on verrannollinen haasteisiin. Eipähän tartteis joka ilta olla itkua ja hampaiden kiristelyä vaimokkeen kanssa...
Itse olen valmistunut yliopistosta jo v.2003 ja pääsin silloin heti oman alan töihin. Ekat pari vuotta viihdyin tosi hyvin, sitten minut siirrettiin oikeastaan minulta mitään kysymättä vaativampiin tehtäviin. Palkka nousi 500 euroa, käteen ei tosin jäänyt satasta enempää lisää. Työviikot olivat vähintään 50 tuntisia, lomaa ei ehtinyt pitää, viikonlopuistakin vähintään sunnuntai meni seuraavaan työviikkoon valmistautuessa. Kaksi vuotta sitä jaksoin kunnes tuli mitta täyteen. Ei kai ihminen niin tittelinkipeä voi olla, että sen takia itsensä piippuun ajaa. Nyt etsin ihan tietoisesti matalamman suoritustason töitä. Ja kyllä, olen perheellinen nainen.