...kunnollisia, rehellisiä, kivoja miehiä??? Itse en tunnu mistään sellaista löytävän. Tajuatteko kaikki ne jotka olette onnellisessa suhteessa kuinka mielettömän onnekkaita olette!?
Olen 43-vuotias, ja takana sarja vaihtelevan pituisia (useimmiten lyhyehköjä) suhteita, jotka kaikki ovat päättyneet siihen että joko olen tullut petetyksi tai sitten mies on vaan ilmoittanut muuten kyllästyneensä ja haluavansa korkeintaan vaan seksisuhteen. Itsetuntoni on näiden sankarien jäljiltä melkoisen riekaleina, ja tuntuu että viimeisimmän lähes pari vuotta kestäneen suhteen päättymisestä en pääse millään yli.
Olen luonteeltani ujohko ja minun on vaikea tutustua ihmisiin, joten ystäviäkään ei pilvin pimein ole, eikä siis oikein ketään jonka kanssa jutella asioista puhumattakaan "menoseurasta". Yksin on vaikea lähteä minnekään huvittelemaan, ja liian usein tulee jäätyä yksin kotiin murehtimaan. En taatusti ole ainoa jolla näin käy, kertokaa miten olette selvinneet tilanteesta? Älkääkä vaan sanoko että aika parantaa, ei paljon lohduta kun vuosikausia tilanteet ovat toistaneet itseään samanlaisina.
Olen 43-vuotias, ja takana sarja vaihtelevan pituisia (useimmiten lyhyehköjä) suhteita, jotka kaikki ovat päättyneet siihen että joko olen tullut petetyksi tai sitten mies on vaan ilmoittanut muuten kyllästyneensä ja haluavansa korkeintaan vaan seksisuhteen. Itsetuntoni on näiden sankarien jäljiltä melkoisen riekaleina, ja tuntuu että viimeisimmän lähes pari vuotta kestäneen suhteen päättymisestä en pääse millään yli.
Olen luonteeltani ujohko ja minun on vaikea tutustua ihmisiin, joten ystäviäkään ei pilvin pimein ole, eikä siis oikein ketään jonka kanssa jutella asioista puhumattakaan "menoseurasta". Yksin on vaikea lähteä minnekään huvittelemaan, ja liian usein tulee jäätyä yksin kotiin murehtimaan. En taatusti ole ainoa jolla näin käy, kertokaa miten olette selvinneet tilanteesta? Älkääkä vaan sanoko että aika parantaa, ei paljon lohduta kun vuosikausia tilanteet ovat toistaneet itseään samanlaisina.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ennenkuin tulee jätetyksi.Siirtyy murhe ja masennus toiselle jos sillä paremmin riittäisi lohduttajia.
Moi! Oudolta kuulostaa tuo miehiesi 'karma'. Ei kai kaikki seksin tai "pikaisen suhteen" perään ole?
Piti mainostamani, että vaikka tästä, koska nk. oma -hanini päätti taas lähteä juomaan, alkoholia ja silloin täytyy kyllä olla tosi mies, jos viinan voittaa(kyseinen 45v. tyttö on alkoholisti).
Jos sinua huvittaa, lähetä minulle vaikka meiliä(eikö se onnistu 'suojatusti'?), ja jutellaan enemmän näistä kummajaisista, joilla taitaa olla itsetunto itsellä'än siinä tilassa, että loukkaavat jatkuvasti muita.
Oudolta tosiaan kuulostaa miehieni "karma", tiedän sen. Olen asiaa miettinyt muutamankin kerran, että miten ihmeessä voi olla tällainen "tuuri": lähetänkö tietämättäni jotain "tulkaa tänne kaikki paskiaiset" -signaalia, vai onko vaan yksinkertaisesti sattunut jumalattoman huono tuuri. Olen kallistunut jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Olen aivan tavallinen, kohtuullisen näköinen ja ihan mukavan tasapainoinen naishenkilö ja elämä muuten järjestyksessä. Enkä suinkaan havittele mitään supermiestä, vaan mukavaa ja LUOTETTAVAA miestä jonka kanssa viihtyisi ja harrastukset olisi edes vähän samantyyppisiä.
Sen verran tässä on viisastunut, että tarkkaan katson keneen uskallan luottaa, ja parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Enpä muuten tiedä onnistuuko suojattu viesti, enpä ainakaan tiedä miten. Olisihan se tietysti ihan terapeuttista vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, muutenkin näistä vastauksista on ollut tosi paljon apua: huomaa että on samassa veneessä muitakin.
Itse saman kokenut, joten voin hyvin ymmärtää miltä sinusta tuntuu.Naista ja itsetuntoa se syö aikalailla.Aina vaan vaikeampi lähetä mihinkään uuteen juttuun mukaan..sitä alkaa jo suhteen alkuvaiheessa miettimään, että tuleekohan tästäkään mitään.Kun sitä todellakin haluaisi hyvän suhteen, missä on molemmilla hyvä olla.Mutta todella, mistä sellaisen miehen löytää, joka olisi kunnollinen, rehellinen, keskustelutaitoinen ja jonka kanssa voisi kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta.Meillä 40 kun on jo sitä elämän historiaa takana ja tietty se myös muokkaa ihmistä.Kaikki ei olekaan enää niin itsestäänselvää kuin parikymppisenä oli(ainakin omalla kohdalla).
Mä en ole muuten ujo, mutta noissa "miesasioissa" olen.Jotenkin vaan ajattelen, että mies on se joka tekee aloitteen...vanhanaikaista nykyaikaan, tiedän ja myönnän sen.
Mutta edelleenkään en voi muuta sanoa, kuin että aika parantaa...ei se sinua lohduta,ymmärrän sen.Tuossa tilanteessa ei varmasti mikään lohduta.Monta kertaa seurustelusuhteen loppuaika voi olla aika piinaavaa, kun ei oikein tiedä mikä on homman nimi.Mulle on joskus ollut äärettömän helpottava tunne, kun suhde on päättynyt ja taas tietää missä mennään eikä toiselta tarvitse enää odottaa yhtikäs mitään.Tietysti sellainen järkyttää, jos tulee jätetyksi täysin yllättäen eikä siihen edes ole varautunut millään muotoa.
Mutta tsemppiä meille molemmille ja kyllä me naiset aina pärjätään, vaikka välillä käydäänkin pohjamudissa.
Olisikohan teillä 40 -naisilla rima korkealla vähän pohjalta, että "kyllä sen pitää clooneyltä näyttää ja mua palvella, muuten murjotan ym."? Tulee vähän mieleen, että näin, koska itse olen akateeminen, luova, suht'varakas ja viisas kaveri. Muija (se ex)oli vaan väärä valinta, kun piti puskea aikoinaan gradu ulos(olin itekin alkkis, kaipasin tukea. En enää.)enkä sitten osannutkaan puskea sitä ulos.
edellinenhän todistaa miehet sioiks? mene tiedä. Olisi kiva tietää paljon meitä mukavia, fiksuja, normaaleja, hyviä ja kivoja on murjottamassa kotonaan? Miksei nähtäisi, soiteltaisi, käytäisi uimassa tai kirjoitettaisi runoja, minä esseen kohta tästä aiheesta.
Tervehdys sinulle joka olet kärsinyt sellaisesta
mitä en käsitä jonkun kohdalle niin paljon sattuvan.
Jos yrittää miettiä tätä miten tahansa ei ole mitään selventävää vastausta siihen miksi näin kävi.
Jos haluat että muutoksia tapahtuu sinun täytyy tarkastella itseäsi tarkemmin kuin koskaan. Tarkoitan että mitä haluat ja millaisen miehen, mikä näissä miehissä tekee sen että olet heidän seuraansa siunaantunut. Milloin ja miten se tapahtui. Pystyitkö vaikuttamaan siihen ja olisitko halunnut jatkaa heidän kanssaan vai et. Miksi he eivät oikeasti halunneet jatkaa tai olivatko he oikeasti vilpittömästi kiinnostuneita vai eivät. Kaikki nämä minun mielestä sinun täytyisi käydä läpi ettet joutuisi tapaamaan heidän kaltaisiaan miehiä jatkossa. Ihmiset vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa ja sinä olet yksi osatekijä siinä. Jos nyt kiellät sen olemassaolon niin et tule parantamaan tilannettasi koskaan, tai ehkä sitten jos uskot ihmeisiin. Ymmärrän oikein hyvin itsetuntoasian se tosiaan voi olla oikein raastavaa ihmiselle vaikka olisi kuinka kova itsetunto. Huomaan että sinulla on periaatteita
mitkä on harvinaisia, luuletko että niitä käyttäisi joku hyväkseen?? Siis katsoisin että sinulla on hyvä luottamus arvokkaisiin suhteisiin joten ei ole mahdotonta löytää onnea vieläkin kaiken koetun jälkeen, se ehkä vaatii enemmän työtä kuin uskotkaan. En ole täysin kokematon minäkään ja usko on ollut loppua monta kertaa, mutta pikku hiljaa on alkanut käsittä kaikkea vähän paremmin. Kysymykseesi mistä niitä sopivia miehiä sitten löytää? Kuvitteleppa itseäsi olet harvinainen nainen miten harvinainen luulet olevan miehen jota etsit? Harvinaisia olette molemmat joten jos olisi helppoa löytää 'se oikea' niin kai sitä ei sinkkuja olisikaan. On tietysti olemassa ihmisiä jotka saattaa sopia yhteen kenen kanssa vain, mutta luulen että he eivät pysty koskaan kokemaan niitä asioita mitä sinä. Tarkoitan että kun sinä lopulta löydät omasi niin se on jotain mitä kannatti odottaa sinun täytyy vain uskoa siihen että siitä tulee jonakin päivänä totta.
Sitä ennen sinun kuitenkin rasittaa itseäsi näillä kuvaamallani kysymyksillä, sillä tavoin saat todella selville mitä mielesi halajaa.
Toivon sinulle ennenkaikkea onnea siinä.
Itse olen yrittänyt noudattaa tätä ja mielestäni olen edistynyt tässä ja saatan jopa uskoa löytäväni sen mistä olen haaveillut ehkä koko elämäni. Joka tapauksessa tämä on auttanut minua jaksamaan ja ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat silti unohtamatta päämäärääni.
Toivon mukaan et koskaan unohda olla oma itsesi se on ainoa reitti mielestäni haluttuun lopputulokseen. Ihminen voi olla skeptinen muuttamatta persoonaansa joten tarkkaavaisuus ei koskaan ole pahasta kun deittien kanssa mennään.
Se auttaa siihen itsetuntoasiaan jos sattuu että henkilö ei ollutkaan 'se oikea'
minäkin olen käynyt läpi tuota kuviota ja löysin lämminhenkisen miehen jolla tuntui olevan sydän paikallaan, mutta ei mennyt kun muutama kuukausi kun alkoi tulemaan vastoinkäymisiä ja olin kuitenkin pannut paljon elämästäni likoon hänen takiaan. suhde loppui ei edes tekstiviestillä, mutta kai sinnepäin, mene rohkeasti tanssimaan vaikka kuten minä ja ei ole aina ollut kaveria, niitä löytää vaikka ei ota viinaa mutta osaa puhua,ja tanssia, kauanhan sun suhde kesti kun minun n puoli v ja olen riekaleina kun me naiset ollaan liian tunne pohjaisai, pitää lukea tekstiviestejä, kuunnella sitä kappaletta jota kuunneltiin jne, olen kyllä chat palstalla huomannut että ei kantsi vaivautua, paskaa sieltä saa tai muuta harmia kuten itse, no me ollaan saatu kokea ne jotka eivät kykene kuin jättämään tai pettämään, itse olen päättänyt selvitä keinolla millä hyvänsä vaikka ei ole helppoa, joulua laitan ja siinä sivussa haikailen uudesta vuodesta joka toisi tullessaan se jota rakastaa ja vie mennesään se mitä taakkana kannat,
Itse olen 42 vuotias äijä. Itsellänikin loppui juuri suhde, pettämiseen...
En ollut pettäjä vaan "uhri", kun ei ollut eka kerta, no sitä sattuu. Pahinta oli kun tästä naikkosesta paljastui jokin pimeä puoli, ollut deitti ilmoitus netissä, piti cityssä blogiaan ja kertoili touhuistaan ihmisilla ja tietysti haukkui minua ja edessäpäin oltiin niin kivaa ja kilttiä. Aikamoinen järkytys oli kun netistä löytyi kuvia joissa hän esitteli "avujaan" ja mukana oli sähköpostiosoite ja pyyntö että miehet arvostelisvat hänen....tiedätte kyllä.
Kun asia paljastui, no hän ei ollut mielestään tehnyt mitään, vikahan olikin minussa, egoistissa ja selkärangattomassa luuserissa...
Mutta, uskon ja tiedän että niitä kivoja, kunnollisia ja rehellisiä miehiä ja naisia löytyy.
Mitähän tuohon voisi neuvoksi sanoa, minä olen päässyt yli puhumalla ystävieni kanssa, no kyllä se aikakin tekee tehtävänsä, usko pois.
Muuta en osaa oikein sanoa...ehkä myöhemmin.
Voimia sinulle ja vaikka en sinua tunnekkaan niin tässäpä sinulle WOIMAHALI ja iso hymy.
Hali auttaa aina, vaikkapa näin netin välityksellä. Niinpä se taitaa olla, että meillä on ollut vain jumalattoman huono säkä ihmissuhteissa. Täytyy vaan uskoa, että ehkä jonain päivänä vastaan tulee kivan, luotettavan ja rehellisen yhdistelmä.
sitä odotellessa hyvää joulua ja ehdottomasti parempaa uutta vuotta kaikille höynäytetyille!
..eteenpäin, ylöspäin ja parempaa kohti.
Käännetään selkä menneisyydelle ja annetaan ajan armeliaasti arpeuttaa saadut haavat. Kuule, minä uskon myös että jonain päivänä, kauniina päivänä, mekin kohtaamme sen oman puoliskomme jota olemme etsineet ja kaivanneet elämäämme, rehellisen ja mukavan. Ja tässä sinulle WOIMAHALI No: 2 (jouluinen sellainen) Hymyä huuleen :-)
Siis Yläkerasta, Jumalalta, välitysmiehenä itse Jeesus (se jonka synttäreitä täällä Suomessakin on just näyttävin menoin juhlittu ja laulettu,se sama tyyppi, ei sen pelottavampaa).
Tietty eka täytyy uskoa, että siellä yläkerran puolella joku ensinnäkin ON. Kuten myös se, että se joka siellä on, on oikeesti hyvä tyyppi ja tietää mikä mies just sulle sopii. Sieltä niitä matcheja tehdään, siellä on sellanen deittipalvelu että oksat pois. Kokemus puhuu. :)
Ei kannata tyrmätä ennen ku on kokeillut.
Mäkin oon pistänyt käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja rukoillut, josko HÄN järkkäis jonkun tosi mukavan ihan tavallisen miehen mun elämään...vaan eipä ole kuulunut...milläs sen selität?
minä voi selittääkään. Ainoastaan voin epäillä, että Hänellä on sulle sellaisia suunnitelmia, jotka vaatii vähän valmisteluja.. Jospa sillä on sulle jotain muutakin kuin se mies?
Jatka Jumalan kanssa juttelua vaan, niin eiköhän se selviä..
..on kuollut. (Nietzshe) Siltä suunnalta on apua turha odottaa, pärjättävä vaan omin neuvoin.
Itselläni on kanssa vastaava tilanne takana pari hiukan pidempää suhdetta ja useampi lyhyt. Ihme kyllä naisistakin löytyy myös näitä seksin vonkaajia ja jostain syystä ne varmaan suomen ainoat on osunut kohdalleni. Itse olen kanssa ujohko ja jos baariin lähtee etsimään niin normaali olotila on se naisen karkoitus kaverit arvatenkin on juuri sitä luokkaa että baari on vain juomista varten. Näiltä linjoilta sitä sitten tulee tartuttua joka tilaisuuteen ja lopuksi ne kaatuu joko siihen että itse aiheuttaa sen tai itse lopettaa. Aivot ei enään osaa erottaa sitä "oikeaa" tollosta. No joka tapauksessa apua pyysit ja itse huomasin sen auttavan edes hiukan että lähtee liikkeelle mahdollisimman ruuhkaiseen paikkaan esim. ostarille,kirjastoon ja etsii jotain mahdottomaltakin tuntuvaa harrastusta. Siis tarkoitan että tuota en tee ikinä en tykkää. Siinäkin on hyvä mitä isompi harrastusryhmä on.