Mistähän aloittais..ollaan puoli vuotta sitten muutettu yhteen. Tapellaan joka viikko...mä en tiedä kuinka kauan jaksan yrittää...alan olla aika lopussa. Rakkautta on kovasti paljon, mutta kun jatkuvasti lainaan rahaa tyttöystävälle, kuskaan häntä töihin(hänellä auto korjattavana, josta on tulossa 2500euron lasku). Tässä eräskin päivä odottelin tunnin kylmässä autossa, kun työt ei loppunutkaan silloin kun piti. Hän harvoin ostaa ruokaa, tekee ja syö sitä kyllä koko rahan edestä. Olen yrittänyt auttaa, mutta kärsivällisyys loppuu...Kun sen "hyvän ajan" pitäisi tulla ihan juuri kohta ja rahahuolet "pitäisi" olla kohta hoidettu. Olen tankannut autoa ja kilometrejä on viimeisen parin kuukauden ajalta tullut yli 5000...alkuun sovittiin, että hän maksaisi puolet mun asuntovastikkeesta, summa mikä on puolet hänen entisestä asunnostaan, minun mielestä en pyydä liian paljoa. No eihän hän mitään ole maksanut kun yrittää saada sen autonsa pois korjaamolta. MInulla tili huutaa joka kuukausi tyhjyyttään....
Kaiken huippuna ostimme joululahjan tyttöystävän ystäville, tai minä ostin ja tyttöystävän oli tarkoitus maksaa puolet n.20 euroa. Kun sanoin, että voisit maksaa sen, hän sanoi, että joulun jälkeen, nyt ei ole varaa, kun täytyy minullekkin kuulema lahja ostaa.
Onko tämä nyt sitten oikein?
Nyt karkeasti arvioituna hän on minulle jo velkaa n. tuhat euroa.
Puhelut hän soittaa työpaikan puhelimesta, omalla laskullaan häläreitä.
Ja mä en halua enää tapella, niin olen tähän tilanteeseen vähän sopeutunut tai lannistunut ehkä oikeampi sana. Niin se kai menee, etten osaa valita kumppaniani oikein, näitä raha-ongelmaisia ex-tyttöystäviä oli elämässäni aiemminkin ja silloin ajattelin ettei enää ikinä.
Tässä suhteessa on kuitenkin rakkautta yllin kyllin ja en osaisi elämääni kenenkään toisen kanssa ajatella...Sormuksia tyttöystäväni haluaisi katsella ja kihlata minut. Minusta ajankohta on väärä. Haluan ne rahasotkut ensin altapois. Onkohan tähän tilanteeseen tulossa muutosta koskaan? Vai onko tilanne vain niin, että minä olen perheen pää, ja minun velvollisuuteni on huolehtiä hänestä?
vai olenko itsekäs paska?
Kuka mitä häh?
-Ulosottoviraston lappuihin kyllästynyt-
Kaiken huippuna ostimme joululahjan tyttöystävän ystäville, tai minä ostin ja tyttöystävän oli tarkoitus maksaa puolet n.20 euroa. Kun sanoin, että voisit maksaa sen, hän sanoi, että joulun jälkeen, nyt ei ole varaa, kun täytyy minullekkin kuulema lahja ostaa.
Onko tämä nyt sitten oikein?
Nyt karkeasti arvioituna hän on minulle jo velkaa n. tuhat euroa.
Puhelut hän soittaa työpaikan puhelimesta, omalla laskullaan häläreitä.
Ja mä en halua enää tapella, niin olen tähän tilanteeseen vähän sopeutunut tai lannistunut ehkä oikeampi sana. Niin se kai menee, etten osaa valita kumppaniani oikein, näitä raha-ongelmaisia ex-tyttöystäviä oli elämässäni aiemminkin ja silloin ajattelin ettei enää ikinä.
Tässä suhteessa on kuitenkin rakkautta yllin kyllin ja en osaisi elämääni kenenkään toisen kanssa ajatella...Sormuksia tyttöystäväni haluaisi katsella ja kihlata minut. Minusta ajankohta on väärä. Haluan ne rahasotkut ensin altapois. Onkohan tähän tilanteeseen tulossa muutosta koskaan? Vai onko tilanne vain niin, että minä olen perheen pää, ja minun velvollisuuteni on huolehtiä hänestä?
vai olenko itsekäs paska?
Kuka mitä häh?
-Ulosottoviraston lappuihin kyllästynyt-
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinulla näköjään on pakottava tarve toimia valkealla hevosella ratsastavana ritarina joka pelastaa tyttöpoloisia lohikäärmeiden pauloista. Sinun lohikäärmeet ovat erikoistuneita holtittomaan rahan käyttöön.
Mitähä jos avaisisit silmäsi todellisuuteen ja toteaisit että tuollaiset pelastettavat prinsessat saavat pelastaa itse itsensä.
Niin kauan kuin sinunlaisia ritareita ratsastaa apuun, prinsessat eivät koskaan opi ja tuhoavat ei vain itsensä vaan myös ritarinsa.
Tuo prinsassa on onnistumassa tuhoamaan sinut täysin. Tajuatko että silloin kun ihmisen perustarpeita uhataan ( ei kattoa pään päällä, ei ruokaa lautaselle) se on vaarallista ja tuhoavaa.
Jos todella haluat tehdä jotain rakentavaa, jo tänäpäivänä muutat eroon tuosta prinsessasta ja lakkaat ruokkimasta tuota velkahirmua.
Muuta ystäväsi tai vanhempiesi luo asumaan kunnes keksit uuden asunnon.
Aivan täydelliseti eroat tuosta prinsessasta.
Rahat jotka prinsassa on sinulle velkaa voi kutata menetetyiksi, sinä et niitä koskaan eää näe.
Tee kristallin kirkkaasti itsellesi selväksi että pysyt kaukana naisista jotka eivä tajua elämän selviytymisen aivan peruskäsitteitä kuten esim. rahan käyttö.
Ja Mitä ideaa on muutta yhteen ensinkään. Kerroppa itsellesi mitä väärää on:
-pitää ystäviä,
-tehdä heidän kanssaan asioita,
-parantaa maailmaa,
-jakaa pizzaa ja sitten
-pujahtaa ikiomaan soppeen jossa voi aivan rauhassa olla puolin tai toisin, ei kuunnella ja saada mielen masennusta toisen räyhäämisestä.
Tuo mitä sinä kutsut "rakkaudeksi" prinsessaasi kohtaan on niin kaukana rakkaudesta kuin itä on lännestä.
Teidän suhde kuulostaa niin kieroutuneelta ja väärältä, kuinka , hyvä mies, sinä et sitä itse huomaa!
Ei kannata välttämättä kihloja hankkia ennenkuin morsmaikkusi on ryhdistäytynyt. Ei tuollainen peli vetele.
Voi poika parka... että puoli vuotta vasta olette kimpassa asuneet ja tilanne on jo tuo. Minkähän ikäisiä olette? Millainen on tytön perhetausta?
Oli miten oli - ei se siitä miksikään odottamalla muutu. Tyttösi on mitä ilmeisimmin hyvin vastuuton nuori nainen eikä ole vielä koskaan oppinut kantamaan aikuisen tavalla vastuuta itsestään eikä elämästään. Tällaisia ihmisiä on paljon - sekä miehissä että naisissa... ihan kaikissa ikäryhmissä.
Eikä prinsessasi opikaan vastuunkatoa milloinkaan, kun sinä olet hänestä jatkuvasti huolta pitämässä. Hänen ei yksinkertaisesti tarvitse!! Vasta sitten, kun elämä näyttää hänelle todellisuuden ja hänen on PAKKO (ilman pelastajaa!) ottaa vastuu omasta elämästään, hän sen tekee - jos silloinkaan. (Voihan olla niinkin, että isipappa tulee ja auttaa?)
Eli vuosien myötä ei tällainen tilanne todellakaan korjaannu - päin vastoin. Sinuna siis harkitsisin tarkkaan mihin suuntaan edetä tässä suhteessa... hmmm... tai oikeastaan mihin suuntaan tästä suhteesta?
Tässä on nyt parikin vastaajaa jo ehdotelleet eroa. Minä en. Toivoa nimittäin vielä on, ja rakkautta ei noin vain uudestaan löydy. En sanoisi, että rahaan edesvastuuttomasti käsittelevä naisesi ei osaisi rakastaa.
Meillä oli toisin päin. Minä naisena makselin miehen laskuja ja lainasin rahaa milloin mihinkin, mutta takaisin maksut viivästyivät. Asiasta keskusteltiin usein, ja sovittiin, että nyt ei kuluteta (=mies ei kuluta) enempää kuin ihan välttämättömyyksiin ennen kuin tilanne on parempi. Mutta ans olla, parin päivän kuluttua kaikki sopimukset oli jo unohdettu, ja mies saattoi esim. ruokakauppareissulla käyttää yhteen ateriaan koko viikon budjetin. Aaargh, että naisetko vain shoppaisivat!
No mutta lyhyestä virsi kaunis: minulta meni lopulta hermot. Laitoin kaikki menot paperille ja laskin, paljonko mies oli minulle velkaa. Teimme (mies pitkin hampain) virallisen velkakirjan. Mieskin oli hämmentynyt, kuinka paljon oli ehtinyt velkaantua. Sittemmin olen pitänyt erittäin tiukan linjan mikä on kenenkin rahaa, enkä maksele kuluja hänen puolestaan. Jos hänen on pakko lainata (harvemmin on pakko, jos ajattelee vähänkään nenäänsä pidemmälle), lainatkoon muilta. Rakkautta suhteessamme on aina riittänyt, ei se ole erilaisista rahakäsityksistä kiinni, kunhan vain sovitaan selvät pelisäännöt.
Suosittelen radikaaleja käytännön järjestelyjä. Laske asumiseen menevät kulut; vastike, sähköt, adsl ja jaa summa kahtia (vähintäänkin kohtuullista ja NORMAALIA). Sopikaa tietty päivä kuusta, jolloin nainen laittaa rahan tilillesi. Kerää kuukauden ajalta kaikki ruokakuitit (myös ulkona syömiset), jotta saat realistisen käsityksen niistä menoista. Ainakin ruokakauppa-ostoksista on oikeus vaatia maksamaan puolet.
Ja jos naisellasi ei ole varaa auton pitoon (ainahan niihin tulee korjauksia), niin miksi pitää autoa. Vaikka asuttekin yhdessä, ette ole naimisissa etkä mitenkään muutenkaan ole velvollinen elättämään häntä. Jatkuva rahasta kinaaminen tappaa suhteen kuin suhteen. Teillä on vasta puoli vuotta takana, joten olette vasta alussa. Edelleen, toivoa on!
Tässä on nyt parikin vastaajaa jo ehdotelleet eroa. Minä en. Toivoa nimittäin vielä on, ja rakkautta ei noin vain uudestaan löydy. En sanoisi, että rahaan edesvastuuttomasti käsittelevä naisesi ei osaisi rakastaa.
Meillä oli toisin päin. Minä naisena makselin miehen laskuja ja lainasin rahaa milloin mihinkin, mutta takaisin maksut viivästyivät. Asiasta keskusteltiin usein, ja sovittiin, että nyt ei kuluteta (=mies ei kuluta) enempää kuin ihan välttämättömyyksiin ennen kuin tilanne on parempi. Mutta ans olla, parin päivän kuluttua kaikki sopimukset oli jo unohdettu, ja mies saattoi esim. ruokakauppareissulla käyttää yhteen ateriaan koko viikon budjetin. Aaargh, että naisetko vain shoppaisivat!
No mutta lyhyestä virsi kaunis: minulta meni lopulta hermot. Laitoin kaikki menot paperille ja laskin, paljonko mies oli minulle velkaa. Teimme (mies pitkin hampain) virallisen velkakirjan. Mieskin oli hämmentynyt, kuinka paljon oli ehtinyt velkaantua. Sittemmin olen pitänyt erittäin tiukan linjan mikä on kenenkin rahaa, enkä maksele kuluja hänen puolestaan. Jos hänen on pakko lainata (harvemmin on pakko, jos ajattelee vähänkään nenäänsä pidemmälle), lainatkoon muilta. Rakkautta suhteessamme on aina riittänyt, ei se ole erilaisista rahakäsityksistä kiinni, kunhan vain sovitaan selvät pelisäännöt.
Suosittelen radikaaleja käytännön järjestelyjä. Laske asumiseen menevät kulut; vastike, sähköt, adsl ja jaa summa kahtia (vähintäänkin kohtuullista ja NORMAALIA). Sopikaa tietty päivä kuusta, jolloin nainen laittaa rahan tilillesi. Kerää kuukauden ajalta kaikki ruokakuitit (myös ulkona syömiset), jotta saat realistisen käsityksen niistä menoista. Ainakin ruokakauppa-ostoksista on oikeus vaatia maksamaan puolet.
Ja jos naisellasi ei ole varaa auton pitoon (ainahan niihin tulee korjauksia), niin miksi pitää autoa. Vaikka asuttekin yhdessä, ette ole naimisissa etkä mitenkään muutenkaan ole velvollinen elättämään häntä. Jatkuva rahasta kinaaminen tappaa suhteen kuin suhteen. Teillä on vasta puoli vuotta takana, joten olette vasta alussa. Edelleen, toivoa on!
Meillä on(kin) jo avioliitto, eli ollaan vakavassa suhteessa eikä missään leikkisuhteessa. Ollaan kyllä lainailtu rahaa ihan toisessa mittakaavassa, kymmeniä tuhansia suuntaan ja toiseen. Eikä kummallakaan valittamista.
Tonnin velka ei ole yhtään mitään. Ihan hyttysen pieru valtameressä. Taidat olla kokolailla persaukinen, joo silloin ei kannata seurustella jos ei kerta ole varaa. Eikä pidä lainata rahaa jos ei itselle riitä. Opettele itse pitämään kukkaron nyörit tiukalla, tai mee kunnon töihin.
Just just.
Antamaltasi kantilta katsottuna tilanne tosiaan näyttää epäreilulta. Mutta muutamia kysymyksiä tuli mieleen aloitusta lukiessa..
1. Ovatko rahaongelmat jatkuneet koko suhteen ajan? Sanoit, että olette puoli vuotta asuneet yhdessä, kuinka kauan seurustelitte sitä ennen? Mikäli tilanne on ollut jatkuvasti sama, kehottaisin kyllä laittamaan kovan kovaa vastaan, mikäli haluat suhdetta jatkaa. Mutta jos lainailu on alkanut nimenomaan korjattavan auton myötä, ehkä kärsivällisyys olisi vielä parempi vaihtoehto.
2. Oletko riidellyt tyttöystäväsi kanssa nimenomaan raha-asioista? Vai purkautuuko ärtymyksesi asian suhteen muina riitoina? Mikäli on millään lailla mahdollista, ettei tyttösi tiedä kuinka paljon asia sinua häiritsee, tee se kristallinkirkkaaksi ennen eroa.
3. Miten tyttösi suhtautuu rahanlainaamiseen, tai muihin "palvelutoimiin"? Ottaako asian itsestäänselvyytenä, vaiko pahoitteleeko kenties kovasti sitä, että jouduit odottamaan kylmässä autossa? Kumman ajamana kilometrit autoon kertyvät..?
4. Tekeekö ruokaa myös sinulle/hoitaako muuten kotitöitä yli oman osuutensa? Jos tämä puoli hoituu hyvin, voi olla, että hän kuvittelee sillä korvaavansa sinulle asumistaan. Oli se reilua tai ei..
5. Osaako myös hemmotella sinua, sitten kun rahaa on? Jos tosiaan panostaa sinulle ostamiinsa lahjoihin, en kovin paljon stressaisi kahdenkympin lainasta, jota ei pysty maksamaan sinuun kohdistuvan lahjahankinnan takia.. Enkä siis tällä tarkoita vähätellä kaikkea muuta lainattua rahaa.
Ikäväkseni oletan, että tyttöystäväsi saa huonot pisteet edeltävistä kysymyksistä. Mutta ihan vaan tarkistuksena, jotta et suotta eroaisi muuten hyvästä suhteesta. Minun maailmankuvani on toisaalta hieman vääristynyt asian suhteen, ex-avomieheni oli raha-asioissaan _hyvin_ huoleton, ja maksoi suurimman osan meidän menoistamme. Hän siis töissä ja minä opiskelija. Toisaalta, kummallekaan ei jäänyt menojen jälkeen toista enempää rahaa, ja minähän olisin silti vetänyt ilman säästöjä miinukselle jatkuvasti. Pohdinnan arvoista tässä on se, että suhteemme alkuvaiheessa tilanne oli aivan toisinpäin. Miehellä meni palkkapäivän jälkeen viikko, kun tili oli käytetty, heitä veikkaus keneltä lainasi sen jälkeen.
Tottakai minua häiritsi tilanteemme, tajuan kyllä että se ei ollut "normaali". Mutta menojen puolittaminen olisi johtanut siihen, ettei minulla olisi ollut varaa tehdä mitään kivoja juttuja yhdessä miehen kanssa. Lisäksi miehen tulojen takia en saanut lainkaan asumislisää.
Tulevaisuudessa siinti minulle opiskelujen jälkeen aukeava hyväpalkkainen työ, jolloin olisin pystynyt tilanteen korvaamaan. Ero koitti tosin sitä ennen, raha-asiat eivät kuitenkaan vaikuttaneet asiaan millään lailla. Pointtini tässä kaikessa on se, että älä laske euroja nyt, vaan suhteuta rahapolitiikkanne menneisyyteen, tulevaisuuteen ja tytön luonteeseen. Minä ainakin olin valmis maksamaan osuuteni sitten kun minulla oli siihen mahdollisuus. Vaikkei se todennäköistä olekaan, niin on kuitenkin mahdollista, ettei tyttö vain ymmärrä tilannettanne ilman suoraa puhetta.
Kaikki edellämainittu melko pitkälti kumoutuu, mikäli tyttö on toiminut aina samalla tavalla, asiasta on puhuttu, ja hänkin käy päivätyössä.
en ihan jaksanut lukea kaikkea, mutta ekan stoorin perusteella sanoisin jotta oh shit!
Hei, herää, itsenäisempiä ja ryhdikkäämpiä naisia löytyy kyllä.... En tiedä mikä sinun taustasi on mutta ei ihan kaikkeen kannata ryhtyä ns rakkauden nimissä.
Hyvää joulua kaikille.
niin tilanne on ok. Jos teillä on edes jonkinlaista tasa-arvoisuutta kotitöissä, niin top tykkänään koko homma seis ja heti.
Minä makselin isompituloisena suurimman osan menoista, mutta en tehnyt ruokaa, en käynyt kaupassa enkä siivonnut,
Meilla mies on aina ollut tarkka rahoistaan. Kaiken ylimääräisen jemmasi tililleen ja harvoin ostelee mitään vaatteita tai muuta "normaalia". Yhteistähän tässä rakennetaan, ajattelin. Mutta tuossa yli puolivuotta sitten paljastuikin, että hän oli tuhlannut kaikki omat säästönsä(siis joita säästetty jo meidän yhdessäolo aikana) ja vielä ottanut velkaa lisäksi 20 000 e pankista jota nyt makselee 600/kk pois. Voit uskoa että on hieman katkera olo. Kaikki rahat joiden uskoin säästyvän meidän yhteiseen tulevaisuuteen on poissa. Kaikki kerrat kun jäimme pois esim. leffoista, ravintoloista ja muista mukavista tekemisistä olikin turhaa. Olo on todella tyhjä nyt.
Kuten jo sanoit valitsit väärän naisen. Hän on ehkä kaunis ja seksikäs, mutta täysin turha luuseri muuten. Voit vielä heivata hänet ja löytää ihmisen, joka seisoo omilla jaloillaan. Tai sitten voi katsoa, maksaako hän joulun jälkeen velkansa. Jos ei, niin pistä pihalle.
Btw. Minä en laskeskele mitä olen poikaystävälleni antanut jne. koska se on vain rahaa.
"haluan ne rahasotkut alta pois"
Tiedät jo itsekin, että muutosta tähän on turha odottaa. Jos et itse muuta käytöstäsi, ei muuta tyttöystäväsikään. Olette tässä suhteessa luoneet jo riippuvuussuhteen.
Sinun on tehtävä hänelle selväksi, että et ole mikään pankki, josta lainataan rahaa. Teette selvät suunnitelmat, miten jatkossa hoidatte raha-asiat niin, että molemmat osallistuvat todellisen kykynsä mukaan. Muussa tapauksessa naimisiin meno kannattaa unohtaa saman tien.
Mieheni on aikas syvällä paskassa laskujensa kanssa, mutta asiapas ei kuulu minulle, apu ei kelpaa. Kyllästynyt olen itsekkin perintälaskuihin ja käräjäoikeuden lappuihin, joita ei edes avaa enää. Haluaisi kihloihin ja suuttuikin tosi kovasti, kun sanoin, että raha-asioiden on oltava kunnossa ennen sitä.
Meillä on ns. yhteiset rahat. Miehellä huomattavasti suuremmat tulot ja sitäkin suuremmat menot. Omat raha-asiani ovat kunnossa, vaikka tiukkaa tekee.
Asia ei muutu, ennenkuin kumppanimme tajuavat "asian vakavuuden" ja sen, että laskut on maksettava. Aina kun omani on pakko saada jotain hienoa rahoillaan. Kai he joskus käsittävät, etteivät muut hoida asioita heidän puolestaan.
Rakkaus meillä on ainakin jo hiipumaan päin, kun tuntuu ettei toinen arvosta. Ja kun tätä fyysistä ja henkistä väkivaltaa on käytetty jo ihan liikaa.
Koitahan kestää, niin minäkin koetan! :)
Mä en tajuu pariskuntia jotka pistää hyntyt yhteen ja silti kaikki on sun ja mun ja sun rahalla mun rahalla
jos asuu toisen kanssa silloin kaikki on meidän
eli ei tarvii mennä kaiken kanssa niin et toinen maksaa puolet, jakakaa menonne se kumpi tienaa toista huomattavasti paljon enemmän nii se voi osallistua enemmän
naisilla nyt vaan sattuu olemaan enemmän kuukausimenoja sillä tyttöystävä joutuu mm. ostaa varmaan omat e-pillerit ja sinähän hyödyt siitä (ja e-pillerit ei oo kovin halpoja) ja toi oli sit esimerkki.
ja joku voi tosta mun rahankäyttöneuvosta olla eri mieltä mutta niin ei ole riitoja ja kaikki laskut maksettu kummallakin hyvä olla yhteisessä kodissa.
ihme kyl ei meil tapella raha asioista, kaikki on maksettu ja minä tienaan kuukaudessa 600 euroa miestäni vähemmän.
mä maksan asuntolainan ja hän muut laskut. rahaa jää ruokaan jonka maksaa se jolla sitä sillä hetkellä on tilillä ja kaikkea muutakin ylimääräistä löytyy säästettykin on yhteisiä lomamatkoja varten
toinen vaihtoehto, tehkää taloustili johon kumpikin siirtää tietyn summan kuukaudes (saman summan kumpikin) siitä maksetaan laskut ja ostetaan ruuat.
valinta on sinun mutta kaikki pariskunnat jotka mä tiedän ja jotka käyttää tota "meidän" ei "sun ja mun" tyyliä ovat huomattavasti onnellisempia koska eivät tappele rahasta
lycka till
ööh...sais mun mielestä olla jo vähän vastuullisempi,minkäs ikäinen tyttöystäväs on? meillä kummatkin töissä ja ollaan tarkalleen sovittu mitä kumpikin maksaa.kumpikin hoitaa ns omat laskut itse eli puh.laskut,tilaukset ym. tulojen mukaan mennään kämppä asioissa eli ukko maksaa lainaa,minä maksan sähkö-ja vesi laskun hoitovastikkeen.mutta pyritään aina puolin ja toisin joustamaan.ruokaostokset maksetaan puoliksi.ja tv luvan maksan minä=) vaikka yhdessä asutaan niin mua ainakin jäis vaivaamaan jos toinen ostaa ja maksaa kaiken,jokainen on työllä ansainnu rahansa ja musta on väärin jos toinen ei vaivaudu etes ajattelemaan vastuuttomuttaan.