Aina sanotaan että rakkauden ylläpitämiseen tarvitaan työtä ja allekirjoitan tämän ihan täysin. Onko kuitenkin mahdollista että rakkaus jossain olosuhteissa pysyy muuttumattomana vaikkei sitä ylläpitäisikään tai jopa yrittäisi torjua? Vaikkei edes näkisi toista enää koskaan? Kuinka kauan sellainen on mahdollista, koko elämän?
Rakkautta ilman ylläpitoa
Aurinko79-
931782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Onhan näitä menneisyydessä ja ajankultaamissa muistoissa eläviä maailman pullollaan. Mutta mahtaako se jo kolmasti avioitunut nuoruudenrakkaus enää olla se ihastuttava tytönhupakko, kun ajankultaamissa muistoissa?
Siinähän menee elämä haikaillessa ohi, mutta kukin tavallaan.
Ihminen muuttuu tietyllä tavalla elämän aikana paljon vaikken uskokaan ihmisen perimmäiseen muuttumiseen ja olen aina ajatellut että rakkauden eteen on tehtävä töitä, jaksettava vaikeidenkin aikojen yli ja se on todellista rakkautta. Haavekuvien perään haikailu ei ole rakkautta.
En vain ymmärrä erästä tilannetta ja yritän saada jonkinlaista peilauspintaa siihen...
niin, että se "työtön" rakkaus on enemmän rakkautta mielikuvaan/haaveeseen jostakin, jota ei ole ehkä edes kokenut. Eletyssä elämässä rakkaus on hyvin paljon kiinni työssä, rakkauden pitämisessä yllä ja sen arkipäiväisessä hoitamisessa, eikä se todellakaan ole mikään automaatti, et kerran roihahdettua se palaa ikuisesti.
Samoin se rakkaus kulkee elämässä, kuin kaikki muutkin tuntemukset, toisinaan on huonompia aikoja ja toisinaan parempia. Huonompina aikoina joutuu tekemään työtä, että jaksaa ja osaa rakastaa ja sitten kun on jaksanut tehdä työtä, saa taas nauttia niistä tehdyn työn hedelmistä paremman ajan koittaessa. Eli käytännössä rakkauselämässä on sekä työtä, että lepoa.
Ehkä joku rakkauden osa-alue voi pysyäkin muuttumattomana läpi elämän ja melkein voisin veikata, että jokaisella on jossakin määrin jonkinlainen rakkauden mielikuva jäänyt elämään ensirakkaudesta, joka säilyy mielikuvissa hyvinkin muuttumattomana. Toisaalta Rakkaus on niin laaja ja syvä asia, että siitä on vaikea irrottaa erilleen palasia.
Sä puit niin kauniisti sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen rakkaudesta yleensä.
Entä jos on kokenut syvän rakkauden toisen kanssa ja jostain syystä ihmiset kuitenkin ajautuu erilleen toisistaan, jopa myrskyisästikin? Onko mahdollista että rakkaus jää silti elämään sinne jonnekin syvälle? Vaikka tapahtuisi mitä? Onko se edelleen niistä haavekuvista kiinnipitämistä vai onko sellainen pyyteetön rakkaus mahdollista, jossa ei tavallaan saa mitään vastinetta rakkaudelleen mutta se silti on olemassa?
Mitä kysymyksiä... Mä oon vähän hämilläni tällä hetkellä ;)
tähän näin:
"Entä jos on kokenut syvän rakkauden toisen kanssa ja jostain syystä ihmiset kuitenkin ajautuu erilleen toisistaan, jopa myrskyisästikin?"
Rakkaus, mitä se on? Mielestäni Rakkaus on huolenpitoa, huolehtimista, auttamista, ymmärtämistä, kuuntelemista, kannustamista, hoitamista, hoivaamista, läheisyyttä, lämpöä, tukea, turvaa, lohduttamista, riemua, kiintymystä, ystävyyttä, kumppanuutta, kaveruutta, tahtoa, halua, jatkuvuutta ja jopa seksikin saattaa olla ;D. Tuo kuvailemani Rakkaus ei voi edes toimia yksipuolisesti, joten toisen etääntyessä tai jättäessä, kuolee vääjäämättä monta elementtiä, joita Rakkaus pitää sisällään ja jos itse on se lähtijä, niin silloin on itse on kadottanut Rakkauden elementtejä suhteesta.
Eli tuohon peilattuna, en voi millään nähdä, että rakkautta voisi syvällisesti tuntea, kuin yhtä ihmistä kohtaan. Näin ollen eron jälkeen ei minun näkemyksen mukaan ole kyse mistään rakkaudesta, vaan jostakin vähemmän laajasta, ei niin syvällisestä. Kiintymys on ehkä aika hyvä sana.
Pyyteetön rakkaus on aina kaksipuolista, sillä pyyteettömyyttä on mahdoton saavuttaa yksipuolisella rakastamisella, sillä yksipuolinen rakastaminen on osittain ikävää, myös menetystä kohtaan ja toivo siitä, mitä olisi halunnut elämässään olevan.
Äh...ei saa nyt paperille kaikkea ymmärrettävään muotoon, kun näin yhtä äkkiä piti tunkeutua syvälle sieluun =)
Toki rakastaa voi yksipuolisestikin, mutta se on erilaista, siitä puuttuu kokonaan kumppanuuden puolli, eikä tunteilleen saa vastakaikua, joten näistä saattaa juuri syntyä niitä muuttumattomia mielikuvia/haaveita, joita kantaa mielessään hautaan saakka.
Sulta tuli niin monta hyvää pointtia et mun täytyy vetäytyä lounaalle miettimään noita... Mä menin ihan sanattomaks :)
jotakin kommenttia vastaan, tai muuten iso paha Yrmiö tulee ja syö sut (vaikka ei lihamättöä hirveästi harrastakaan). :p
Se mua mitään syö, sehän pelkää mua ku oon niin pelottava ja sitäpaitsi kitkerän makuinen ;)
ja miettinyt ja miettinyt enkä mä oikein pääse nyt tän asian juurille. Ehkä mun tarttis antaa hämmennykseni ensin laantua ja miettiä sitten asioita uudelleen...
Sä kuvailit juuri sellaisen rakkauden kuin mitä mä haluan elämääni, siinä on kaikki ne asiat joita mun mielestä aidossa parisuhteessa tulee olla. Mä en nyt jotenki pääse vaan eroon ajatuksesta rakkaudesta laajempana käsitteenä, ei pelkästään kahden ihmisen välillä parisuhteessa vaan jumituin siihen että mitä kaikkea rakkaus voi olla... Tietääkö oikeastaan kukaan vai voiko sille edes olla olemassa tiettyjä määritelmiä? Eihän kukaan meistä ole pätevä sanomaan onko jonkun toisen tunteet rakkautta vai ei. Se mikä saattaa olla rakkautta toiselle, ei olekaan sitä toiselle.
voi ehdottomasti olla laajempi käsitys, eikä se rajoitu pelkästään parisuhteeseen, mutta rakkaus parisuhteessa on ehdottomasti vahvinta laatua =)
Parisuhteessa rakkaus saa sen laajimman syvyyden, jossa on ihan kaikki rakkauden elementit osallisena ja esim. rakkaus omiin vanhempiin on sitä samaa, mutta ei sisällä kaikke asitä, mitä parisuhderakkaus voi sisältää.
Itse kyllä uskon siihen, että rakkautta on monenlaista, enkä sitä hoksinut tuolla aiemmin kuvata ja ne erilaiset rakkauden muodot pitävät sisällään eri elementejä. Taisin keskittyä itsekin parisuhderakkauteen aiemmin =)
Tuskin rakkauteenkaan on mitään absoluuttista määrettä, eikä kenenkään rakkaus ole ainakaan väärää =)
Oot oikeassa että parisuhteessa se rakkaus on syvimmillään tai siinä on eniten erilaisia elementtejä. Tuotakin mä oon miettinyt että onko rakkaus joskus väärin, mä oon aina ajatellut että jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa eikä kenelläkään oo oikeutta tuomita toista niistä vaikka ne kuinka olis ns. tilanteeseen sopimattomia. Kuinka paljon ihminen sitten pystyy loppujen lopuksi vaikuttamaan omiin tunteisiinsa, niin siihen en oo löytänyt vielä vastausta.
Mulle tapahtui jonkinlainen "pudotus" tänään, tuli sellanen tunne etten mä ymmärrä rakkaudesta mitään. Luulin tietäväni edes jotain mutta tänään oon kyseenalaistanut ja miettinyt koko käsitettä yleisesti sekä oman elämäni kannalta uusiksi. Kunpa tähänkin olis olemassa jonkinlainen käsikirja... :(
ole koskaan väärin, sillä rakkaus tahtoo aina vain hyvää toiselle ihmiselle, olipa kyseessä kuka tahansa ihminen =)
Hmm... täytyy tunnustaa, että teoriassa rakkaus on helppoa(?), mutta käytännössä on todella vaikeaa joskus selvittää tunteitaan ja yrittää ymmärtää edes itseään :( Ja sekin, että jos aletaan tuomitsemaan tunteistaan, on aika lamauttavaa, koska minkä sille mahtaa, mitä ja miten tuntee. Ei niitä tunteita voi käskyttää tai ohjata johonkin tiettyyn suuntaan, ne vain on ja elää, vaikka järki sanoisikin muuta...
Jotku sanoo, että tekee vain järkiratkaisuja, niinhän sitä tekiskin, mutta kaikki ei ehkä ymmärrä, miten voimakas ohjaus tunne-elämällä voi olla. Mä ajattelen, että ihminen ei kovinkaan paljon pysty itse tunteisiin vaikuttamaan, vaan enemmänkin siihen, että onko ratkaisujen taustalla enemmän tunteet vai järki. Ratkaisut on kuitenkin järjellä tehtäviä ja niiden seuraukset järjellä käsiteltäviä.
Mä kerron sulle rakkauden käsikirjan. Se on kirjoitettu sinun sydämmeesi =) En osaa siteerata isoa kirjaa, mutta syvä viisaus siinä piilee, että tee toiselle se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän ja tästä käänteismuoto, siinä on rakkauden käsikirja ja tietenkin se ei voi olla yksipuolinen koskaan =)
Sinä vaikutat nyt pikkusen alakuloiselta :( ...älä turhaan sentään, sinulla on paljon viisautta ja taitoa, sekä aitoa lämpöä kaikkia kohtaan, se on yksi suuri rakkauden elementti :)
*hali arskalle*
On mennyt ilta jonkin verran alakuloisissa tunnelmissa, taidan miettiä liikaa tätä kaikkea. Sydäntäänhän sitä on vain kuunneltava näissä asioissa ja yritettävä tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut sillä hetkellä sen hetken tietojen ja tunteiden mukaan. Joskus vaan tuntuu ettei se riitä...
Sun sanojen siivittämänä on hyvä mennä unten maille, jospa huomenna päivä näyttäis kirkkaammalta.
Hali sullekin ja kiitos kauniista sanoista.
Oisko tällaiselle tilausta?
Miten on, olisiko aiheellista laatia rakkauden ylläpito- ja huoltosuunnitelma, jonka pohjalta sitten parisuhteen osapuolet allekirjoittaisivat sopimuksen, joka velvoittaisi kummankin osapuolen suorittamaan erinäisistä rakkauden ylläpito- ja huoltotehtäviä vaaditulla aika välillä.
1. Vaimolle niska- ja jalkahieronta kerran kuukaudessa.
2. Miehelle kylmä olut avattuna sohvalle toimitettuna urheiluruudun tunnarin alkaessa soida.
3......
Kyllä mä tuon oluen voisin miehelle raijatakin jos siitä hyvästä saisin hierontaa :)
Tässä sopimus
http://www.lintukoto.net/ihmissuhteet/parisuhdesopimus/parisuhdesopimus.php
Että sellainen on mahdollista muuten kuin haaveissa.
tietysti kovin montaa eri tyyppiä: rakkaus vanhempia, lapsia, ystäviä, kumppania jne. kohtaan. Oletan kuitenkin, että tarkoitat parisuhteisiin liittyvää rakkautta, minkä tietysti voi määritellä kovin eri tavoin ja niinhän ihmiset tekevätkin.
Suminagashi tuossa esitti mielestäni aika hyvin, mitä parisuhteisiin liittyvä rakkaus on. Jos pidetään sitä jonkinlaisena pohjana, niin mielestäni sellaista rakkautta ei voi ylläpitää ilman työtä. Sellainen rakkaus voi kuitenkin muuttua rakkaudeksi ystävää kohtaan joissakin harvinaisissa tapauksissa ja säilyä, vaikkei koko ihmistä enää tapaisikaan.
Viitaten pariin edelliseen kirjoitukseen, niin olen itse sitä mieltä, että rakkaus mielikuviin ei ole vailla työtä säilyvää rakkautta, sillä mielikuvien ja haaveiden säilyttäminen vaatii ylläpitämistä.
Eli kaiken takana voisi olla siis se, että ihminen pitää nimenomaan niistä haaveista kiinni eikä osaa päästää irti niistä. Rikkaruohorakkaus, kuten Asiasta.huvittunut sanoi... Mutta miksi joku tekee niin? Jos se tuo mukanaan vain kipua eikä tunteille saa täyttymystä?
Äh, mä meen paketoimaan lahjoja. Siinä saa antaa aivojen olla lepotilassa.
ylläpitoa, mutta sen lisäksi se vaatii myös jotakin muuta, sellaista halua siihen ylläpitoon. Siis ei se saa tuntua työltä, vaan sen on tunnuttava itestä hyvältä.
Se on sellaisia pieniä juttuja vaikkapa, jos pakastimesta löytyy yksi jäätelöpuikko, niin sitä tarjoo toiselle.
Jos toinen on vaikka iltavuorossa viikonloppuna, niin hiukan järkkäilee paikkoja ja tekee vaikkapa jotakin hyvää safkaa yms...
Paskat ei sitä oikein osaa selittää.
jäätelöpuikko kuuluu aina sille jääpuikolle.
Tuollasten pienten suurien arkipäivän tekojen kauttahan sitä parisuhteen rakkautta pidetään yllä. Ei riitä jos vuosipäivänä ostaa kalliin lahjan ja sanoo että rakastaa vaan kyllä se rakkaus täytyy olla siinä arkipäivässä mukana ihan kaikessa.
tiivistää hyvin sen mitä tarkoitin.
No jos pysyy niin kyse on rikkaruohorakkaudesta. Sellainen pitää kitkeä pois.
Tuo oli täysin uusi termi mulle, rikkaruohorakkaus...
Entä jos sitä yrittää kitkeä pois mutta se vain kasvaa uudelleen, vähän niinku voikukka? Melkoisen toivotonta yrittää pitää niitä täysin poissa pihasta.
Poissa silmistä, poissa mielestä - se lienee helpoin tapa.
Kyllä järkevän aikuisen pitäisi kyetä pakottamaan itsensä unohtamaan. Ei mikään tunne elä, ellei ihminen aktiivisesti ruoki sitä omilla ajatuksillaan.
Noin mä ajattelisinkin sen menevän ainakin yleensä. Mä sain vaan tietää jotain mitä mun on vaikea käsittää kun luulin rikkaruohojen olevan kytketyt mutta ei ne ilmeisesti sitten olekaan...
Huoh, ja just kun mä luulin että oon oppinut edes aavistuksen verran miehen logiikasta kun oon tällä palstallan näinkin ahkerasti roikkunut.
Rikkaruohoja väheksytään ja vihataan liikaa. Voikukat, nokkoset, maitohorsmat, siankärsämöt, apilat ym. ovat terveellisiä yrttejä. Parempi että niitä kasvaa pihalla kuin vimpan päälle steriiliä nurmikkoa, joka on kyllä kaunista katsoa, muttei anna mitään sen enempää.
palsta täynnä, eikä ylläpitoa näy missään.
eikä työllä tule myös pysymään. Jos rakkaus tulee vaivannäön ansiosta, se ei ole rakkautta. Silloin se on enemmän jonkinlainen palkkio vaivannäöstä. Rakkaus ei ole palkkio. Rakkaus ainoastaan on. Rakkaus on kaikki ja ei mitään, ei mitään ja kaikki. Voidakseen tunnistaa rakkaus toisessa, täytyy tunnistaa se ensiksi itsessä. Kun on tunnistanut rakkauden itsessä, silloin se pysyy elämän loppuun asti ja jatkaa olemista vielä senkin jälkeen...
siinä ukko saa rehkiä, että saa ylläpidettyä naisensa ja saa sitten sitä rakkautta. ;)
tasa-arvo?
ainakin säilyy ja voimakkainta rakkautta mitä voi koskaan ihminen tuntea. On äidin rakkaus omaan lapseensa.
Ainakin mitä lukenut aiheesta ja kuunnellut äitejä, joiden lapsi ajautuu varhaisaikuisena ja myöhemmin syöksykierteeseen. Lapsi voi tehdä mitä vaan ja olla näkemättä häntä ja siltikin se valtava rakkaus mitä äidit tuntevat lapsiaan kohtaan on aivan käsittämätöntä.
Mulla on vaan kokemusta kaikki tietäväisiin teineihin saakka.
Taidat tarkoittaa, nyt kuitenkin kahden aikuisen ihmisen keskinäistä rakkautta. Mä uskon että aito oikea rakkaus säilyy ilman työntekoakin, jos rakkauden eteen jotta toista ihmistä rakastaisi tarvitsee työtä tehdä, niin ei se ole oikeaa rakkautta. Silloin on kyseessä järkisuhde/tunnesuhde, mutta ei rakkaudesta silloin ole kyse. Parisuhteen eteen ja sen ylläpitämiseksi kyllä tarvitsee töitä tehdä, mutta ei rakkauden. Rakkaus on ja pysyy.
"Rakkaus on ruma sana, kun sitä väärin käytetään ja yritetään tulkita.
Rakkaus on kaunista, kun sitä ei sanoilla ja teoilla yritetä kahlita."
Se on varmaankin kaikkein puhtain rakkauden muoto ja vaikken minä mitään asiasta tiedä niin uskon kyllä kun äidit ja tietty isätkin on kertoneet tuosta. Sen kun joku päivä saisi kokea.
Sun vika lause sai mut lopettamaan nää pähkäilyt nyt tältä illalta, noinhan se on...
>Sun vika lause sai mut lopettamaan nää pähkäilyt nyt tältä illalta, noinhan se on... <
-En tarkoittanut sitä noin, se on vain minun mielipiteeni ja pähkäile sinä vaa asiaa vaik kuinka paljon.
(minä ja mun suuri kitani taas)
Siltikin laitan linkin hyväst` biisistä. Rakkaus sanasta.
http://www.youtube.com/watch?v=4fUNEqvJ9tk
Se oli ihan hyvä asia että lopetin pähkäilyn tai siis yritin ainakin lopettaa, jonkin aikaa näitä kyllä pyörittelin sängyssä ennenkuin uni tuli...
Lipsua suorastaan periaatteista. :p No joo mut rakkaus omaan lapseen on jotain sellaista, mitä en olisi osannut kuvitella olevan olemassakaan. Heti vois hypätä rotkoon, jos se takais lapselle hyvän elämän. Ontuva ilmaus, mutta näin kuitenkin.
Rakkautta naiseen ja lapseen ei kannatta verrata, koska ne ovat yhtä syviä, samanlaisia ja täysin erilaisia yhtä aikaa.
Sori, kun keskeytän, mutta toi oli hyvin sanottu:
"Rakkaus on ruma sana, kun sitä väärin käytetään ja yritetään tulkita.
Rakkaus on kaunista, kun sitä ei sanoilla ja teoilla yritetä kahlita."
Suurinta rakkautta on ylläpitämätön rakkaus. Mut, parisuhdetta pitää ylläpitää jollain tasolla. Vaikka oliskin hienoo, kun se toimis ihan automaattisesti.
Tänään mulla on todellakin ollut puurot ja vellit sekaisin ja se on miesten aiheuttamaa. Teistä saa välillä aikamoista päänsärkyä... :(
Siis se sun päänsärky. Kuinkas muuten. Mut, ei se mitään, me ollaan jo totuttu siihen.
Rakkaus on ja pysyy, jos se on kerran roihahtanut, parisuhteet syntyy ja kuolee, rakkaus muuttaa silloin vaan muotoaan, mut ei se mihinkään kuole, vaikkei sitä niin ylläpitäiskään.
Ei se sen kummalisempi asia ole.
Siis miesten "vika", en mä juurikaan naisten takia näillä asioilla päätäni vaivaa. Ja tarkennuksena vielä sellanen, etten mä tietenkään syytä tästä ketään tai tarkoita ettäkö minä olisin se viaton osapuoli kaikessa tapahtuneessa. Vaikka tähän nyt tapahtuneeseen kyllä olenki suht viaton, mä en oo tehnyt mitään ns. aiheuttaakseni tätä tilannetta vaan se on kyllä lähtöisin miehestä.
Ehkä se on noin yksinkertaista kuten sanoit, ehkä mä mietin liikaa näitä kun pitäis vaan hyväksyä asiat sellaisenaan eikä miettiä niitä puhki.
Se ei ole mikään 'ehkä', vaan se on juuri niin yksinkertaista, kuinka yksinkertasia asiat nyt yleensä voi ollakaan.
Enkä mä nyt sitä sano, ettenkö ois ite liikaan ajatteluun ko. asian suhteen joskus sortunut, mut sit kun sen liikaa pohtimisen ja asioiden puhki pähkäilyn on kerran suorittanut, ni se kaiken hyväksyminen sellaisenaan on jatkossa paljon helpompaa.
Emmä sano muutaku, että pidä ittestäs kiinni.
Itsestäni mä en aio luopua missään tilanteessa, tapahtuipa sitten tulevaisuudessa mitä vaan.
Menee olettamuksiks
Mut haluaisin ainakin sen olevan täysin vaivatonta ja helppoa.
Rakkaushan ainakin tuntuu vaivattomalta silloin kun se on aitoa. Tekeepä mitä tahansa toisen hyväksi niin se ei tunnu työläältä tai mitenkään vastenmieliseltä.
Tietty sen täytyy toimia kumpaankin suuntaan eli kumpikin antaa oman panostuksensa suhteeseen. Sehän mua tässä vähän mietityttääkin että jollei se toimi kumpaankaan suuntaan niin voiko tunne rakkaudesta silti säilyä kaiken alla pitkiäkin aikoja... Ja jos voi niin mikä sitä pitää yllä, jollei se rakkaus saa tavallaan minkäänlaista tuulta alleen.
Vaikee spekuloida ja miettiä kuvitteellisia asioita =)
Osaisinpa ajatella asioita noin käytännöllisesti ku sinä. Tää mun ajatusrumba ei nyt lähtenyt tietty tyhjästä liikkeelle mutta taidan miettiä vähän liikaa...
Että osaisin suhtautua käytännöllisesti..
Kommenttini johtui siitä että jos olisin kirjoittanut jotain, en kirjoittaessani tietäisi mistä olen kirjoittamassa. =)
Ne olisivat vain sanoja ilman kokemuksia ja niiden mukanaan tuomaa tietämystä
Voisko se olla tottumusta siihen toiseen. kumpikaan ei osaa irtautua siitä toisesta, mutta onko sillä irtautumisella silloin väliä, jos kumpikin osapuoli on kuitenkin tyytyväisiä suhteeseen.
Mun mielestä rakkaus voi harmonisesti säilyä. Mikä sitä pitää yllä? hmm. tunteet pitää sitä yllä. Jos kumpikaan ei loukkaa toista osapuolta millään tavalla vaan hyväksyy toisen just sellaisena, kun toinen on.
Äh, en mä tiedä, kait jotenkin noin se vois mennä. ;)
Eihän kaikesta tarvi olla kokemusta että on jonkinlainen ajatus siitä. Kyllä mullakin on käsitys vaikkapa 30-vuoden avioliitosta ja siitä mikä pitää sen koossa vaikka sellaista en ole kokenutkaan. Täytyy vaan tiedostaa että omassa käsityksessä voi olla paljon korjaamisen varaa ja olla valmis muuttamaan käsitystään tms koska ei voi sanoa varmaksi jollei ole omaa kokemusta asiasta.
Jos nimenomaan on loukannut sitä toista osapuolta, oikeastaan todella tylysti vieläpä niin mikä sellasessa rakkaudessa voi olla se ylläpitävä voima? Oisko se vaan niin miten rakkaudesta sanotaan, kaiken kestää, kaiken se korjaa jne eli jokin rakkauden voima mikä ollessaan erityisen vahva, ei vaan kuihdu vaikka tapahtuisi mitä?
Niin, noinkin se voi mun mielestä mennä tai sitten se toinen voi olla ehkä alistettu. ;)
Mistään alistamisesta ei kyllä ole missään nimessä kyse, vaikka loukkaamisia ehkä onkin puolin jos toisin...
Äh, tämä alkaa taas mennä siihen pähkäilyyn josta uhosin luopuvani ;)
Itse pyrin kuitenkin näissä asioissa ottamaan asiat niinkuin ne tulevat. Pohtii sitten asiaa kun jokin on pielessä.
Onhan niissä omissakin ongelmissa tarpeeks pähkäilemistä ja kannattaa tietty keskittyä niihin. Tarkotin vaan että voihan asioista keskustella ja olla mielipiteitä vaikkei ihan kaikesta sitä omaa kokemusta olekaan :)
miks?
Noh, ehkä siinä on kyse toiseen tottumisesta;)
Aika suppeita keskusteluja tulis käytyä jos niitä kävis ainoastaan asioista joita itse on kokenut, maailma kun on täynnä asioita joita oma elämä ei ole tavoittanut. Tietty se paras tieto on aina jos on itse kokenut jotain ja eikä oo kovinkaan mielekästä lähteä erityisesti miettimään asioita jotka ei omaa elämää kosketa mutta noin yleisesti ajateltuna niin onhan se hyvä pystyä keskustelemaan monista asioista. Tai ainakin noin mä ajattelen.
Puhutaankohan me enää edes samasta asiasta? :)
Kirjoitin tuon "miks?" olettaen että se olisi hyvä kommentti.. Heti postauksen jälkeen totesin ettei siinä ollut mitään tolkkua =D. Mutta koska valahti jo lahkeeseen niin ei auta ku miettiä et mikä meni vikaan =)
Mut kai siinä oli jotain semmosta että ei kukaan kostu mun kommenteista koska ei niitä voi ottaa tosissaan. Voisin lähinnä esittää vain kysymyksiä, mutta en oikein viitsi koska kyseisen asian liika pohdiskelu alkaa ahdistamaan ja tekee musta muutenkin ihan ääliön =P
111
Onhan sulla mielipide vaikkapa huumeidenkäytöstä ja vain koska et oo kokeillut niitä, niin ei se tarkoita että sun mielipidettä ei vois ottaa tosissaan. Puhunhan minäkin esim. lapsista vaikka itsellä ei ole lapsia mutta kuvittelen silti jotain tietäväni ja ymmärtäväni aiheesta. Missään nimessä en tietenkään oleta olevani vanhempien tasolla tässä mutta silti mä mielelläni aiheesta keskustelen ja otan selvää aiheesta.
Riippuu tietty hiukan asiasta ja mihin tyyliin mielipiteensä esittää. Jos esittää sen ainoana totuutena asiasta kuitenkaan mitään oikeasti tietämättä niin silloinhan sitä ei voikaan ottaa tosissaan mutta jos on jotain käsitystä asiasta ja kertoo oman näkökulmansa niin on se yhtä pätevä näkökulma ku mikä tahansa muukin, vaikka joku toinen tietäisikin asiasta ehkä enemmän omakohtaisesti.
Eikä susta saa ääliötä kovinkaan helpolla :)
Käytit sit ihan energiaa tuollasen viestin kirjottamiseen?
No kukin tyylillään.
Musta tulee ärsyttävä lässyttäjä ku rupeen tunteistani puhumaan naiselle..
hävettää aina parin päivän päästä...
Ja nyt en puhunut tänne kirjoittamistani asioista.. kasvottomana ei voi kasvojaan menettää =)
Noin saa edellisen viestin näkyviin =)
Susta vaan tuntuu siltä. Eikä tunteista puhumista tarvi hävetä, vaikka tuntuiskin että tuli ehkä sanottua liikaa tai väärällä tavalla tms. Kyllä fiksu nainen osaa arvostaa sitä, jos sä puhut avoimesti tunteistas sille etkä takuulla ole mikään ärsyttävä lässyttäjä sen silmissä :)
Sitäkö nuo viestit täällä sit on ku mä oon ihmetelly et mitä hemmettiä joku tuollasia tänne lähettelee :) Mä saan ne näkyviin vaihtamalla viestien esitysmuotoja jos joskus ei näy.
On tämä tekniikka joskus ihmeellistä ;)
No en kyl tiiä.. musta vähän tuntuu et oon..
Tosin riippuu tämä varmaan riippuu aika pitkälti naisesta.
varsinkin omasta mielestäni..
Voihan joku nainen ajatella mitä vaan, mutta mun kokemuksen perusteella harva nainen kuitenkaan ajattelee tunteistaan puhuvan miehen olevan ärsyttävä lässyttäjä. Tämä mielipide perustuu siis lähinnä mun ystävien kanssa käytyihin keskusteluihin. En muista kenenkään koskaan pitäneen miestä ärsyttävänä sen takia että se puhuu tunteistaan, enemmänkin ehkä sen takia kun "ei siitä saa mitään ulos" :)
Saahan ukoista irti.. pitää vaan kysyä..
Veikkaan että aika harva rupee vapaaehtoisesti "miehisyyttään" rapisuttamaan. =)
Ehkei se niin yleistä ole että miehet ihan älyttömän helpolla tunteistaan puhuu vaikka kyllä mun tielle osuneet miehet on niistä tunteistaan aika hyvinkin osanneet kertoa.
Mutta tuo on kyllä ihan totta että jos jokin askarruttaa niin siitä pitäää kysyä suoraan eikä olettaa että toinen osaa lukea ajatuksia.
Tämä sun ansiokas aloituksesi linkittyy vahvasti tuohon itsestään selvä -aloitukseen.
- Kyllä kaikki kauniit asiat vaativat hoitoa tai ne kuihtuvat. Silloin kun toisen alkaa ottaa itsestään selvänä kumppanina siinä rinnallaan, unohtuvat ne pienet sanat ja teot. Ei kukkia tartte joka päivä kotiin kantaa, vaan riittää kun vaikka pussaa niskaan kun toinen tiskaa, kiittää, sanoo miten hieno ihminen toinen on ja sit vie roskat ja kissan kusihiekat ulos.
- On kai se mahdollista, olen seurannut aivan mahottoman rakastuneen timanttihääparin (siis yli 50v. naimisissa) onnea. Mut toisaalta minusta tuntuu, että he jos ketkä pitävät rakkauttaan aktiivisesti yllä. Tulipas jotenkin perverssi mielleyhtymä. :D Jne.
- Kaukokaipuu voi jäädä päälle vaikka entisiin tai ensimmäiseen ihastukseen. Aika moni voinee allekirjoittaa, että joku menneisyydestä käy mielessä aina uudelleen ja uudelleen.
Tähänhän on tullut mielettömän hyviä vastauksia. Mä arvasin että teistä on apua tässä pähkäilyssäni... :)
Itsestäänselvyys ei mullekaan tarkoita sitä, että täytyis koko ajan keinotekoisesti ylläpitää sitä rakkautta. Toisen pitäminen itsestäänselvyytenä tarkoittaa mun mielestä samaa kuin toisen aliarvostaminen. Jos arvostaa ja kunnioittaa kumppaniaan niin automaattisesti sitä toimii niin ettei toinen koe olevansa itsestäänselvyys.
Tietty suhteessa voi olla aikoja jolloin koetellaan tämänkin suhteen, esim jos on pieniä lapsia, väsymys, stressi, sairaus jne. Silloin voi tavallaan unohtaa antaa kumppanilleen hänen ansaitsemansa arvostus mutta jos rakkaus on luja niin kyllähän se kestää hiukan huonommatkin ajat.
Rakkaus pysyy kyllä yllä, kun kumppanit rakastavat aidosti, välittävät toisistaan, tukevat toista kaikissa tilanteissa, antavat toisilleen niitä pieniä huomionosoituksia kuten silmäniskua ruuhkabussissa. Ei aina tartte edes olla toisessa kiinni ja imemässä. Harmi sinällään. :p
Raskaimmat ajat ne eniten lujittavat suhdetta, siis jos niistä ajoista selvitään.
Mutta kuvittele miten kiva on kun ei oo koko aikaa toisissaan kiinni ja sitten kun pääseekin toisen kanssa viettämään sitä aikaa niin eikös se olekin aika hieno tunne? :)
Odottelun jälkeen sitä alkaa välittömästi köy, köy, köyristeleen. Mut mikäs sen enemmän olis rakkauden jakamisen ytimessä kuin sweeeeet lovin´. :)
Miten sä pystyt olemaan aina noin ymmärtävä ja valoisa persoona? Meitsi ottaa voimaa känkkäryydestä from time to time. Ehkä mä oon vaan kateellinen. :p
Kyllä multakin niitä valottomia hetkiä löytyy ja pieni känkkäränkkäkin mussa asuu ;) Mukavampaa kuitenkin olla itselläkin kun ei ole suu mutrussa koko aikaa :)
Ja kunnon lovingia täytyy suhteesta löytyä, sehän on sitä lämpöä ja välittämistä parhaimmillaan...
mahdollista rakkaudessa. Ei ole olemassa mitään 'oikeaa' tapaa rakastaa.
Rakkaus on tunne, joka elää sydämessä. Se voi säilyä vakkei toinen olisikaan siinä jokapäiväisessä elämässä läsnä. Ja se voi säilyä tunteena sydämessä aina vaikkei sitä mitenkään erityisemmin ruokikaan.
Rakkaus on tosiaan niin monitahoinen käsite ja kuten sanoin tuolla jossain niin ei kai sitä voi kukaan määritelläkään, koska jokaiselle meistä se tarkoittaa niin erilaisia asioita.
Sulla on niin kaunis tapa nähdä asiat...
lasit päässä kaikki näyttää kauniilta..:D
Ei vaan, taidan olla niin umpiromanttinen ihminen, ettei toista löydy.
Miun mielestä: Niin, tai sitten et vaan välitä ns.paskoista eli huomaat, mutta et noteeraa. Sekin on hyvä taito. ;)
Kyllä maailmaan romantiikkaa mahtuu :) Kunhan muistaa aina välillä tarkistaa että ne jalat pysyy siellä maan kamaralla.
voi olla...
En mä vaadi täydellisyyttä missään asioissa; en itseltäni enkä muiltakaan. Pienet epäkohdat vaan täydentävät ja saavat kaiken paljon monimuotoisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi.
Tää on avoin keskustelupalsta eikä kukaan keskeytä mitään joten anna tulla vain :)
sanotaan et härillä on aina jalat maassa, eli uskottavahan se on ;D
Joo mut kannattaa vähän niinku rivien välistä lukee noi horoskoopit. Mulla kans toi vesimiehen horoskooppi pitää jonkin verran paikkansa. ;)
Nii, ja kun me immeiset ei olla samanlaisia. ;)
ihan totta ja se siinä onkin just hauskinta ja haastavinta sovitella niitä palasia kohdilleen sen toisen kanssa. Aina ne ei välttämättä ensiyrittämällä loksahda paikoilleen, mut se ei tarkoita etteikö ne voisi ollenkaan loksahtaa.
on se kivointa, et niistä voi valita ne parhaimmat luonteenpiirteet ja kuvaukset ja uskoa vaikka vaan niihin. ;D
Nii-i, ja jos kuitenkin välittää toisesta niin miksi ei antaisi uutta mahdollisuutta pienen etäisyyden jälkeen. ;9
niin minäkin yleensä teen ;)
tuo ei ole koskaan ollut mahdoton ajatus, mut tiedän et monille on. Musta tuo on siis ihan mahdollista, jos kummallakin tunteita on.