Hei, osaisiko joku sanoa seuraavaan hieman erikoiseen sepostukseen mitään?
Menossa on harkinta-aika, joka loppuu kevättalvella. Olen muuttanut yhteisestä talosta pois. Vaimon luo jäi asumaan ainoa yhteinen lapsi vaimon lasten lisäksi. Ositus on erittäin riitaisa, vaimo vaatii puolia nykyisistäkin tuloistani, jopa tulevasta perinnöstäni, jota en ole vielä edes saanut, sillä vanhempani ovat elossa (!) yms. Vaatimukset ovat ihan pöyristyttäviä, mutta ei siitä tässä sen enempää. Vaimo on raivoissaan, kun ei enää saa minun kuukausitulojani vapaaseen käyttöönsä.
Meille on nyt määrätty pesänjakaja, joka tietysti pyysi tilitiedot yms. Siinä yhteydessä selvisi, että vaimo on pikkuhiljaa pimittänyt tililtäni (johon hänellä on ollut käyttöoikeus, itsellään ei tuloja ole) kymmeniä tuhansia euroja. Ne makaavat siis hänen omalla, yksityisellä tilillään paraikaa.
Koko syksyn ajan minulta on lypsetty rahaa, koska tilini, jota siis ainoastaan on käytetty, on vaimon toimesta miinuksella jatkuvasti. Visalaskut olivat harkinta-ajan alussa melkoisia, allekirjoittanut tietysti maksumiehenä. Onneksi ymmärsin lopettaa tilin osaltani kokonaan. On sanottu, että rahaa ruokaan ei kuulemma ole. Olen siirtänyt rahaa tilille aiemmin harkinta-aikana erittäin avokätisesti ja maksanut kaikki laskut, lainat ym. Enemmän vain pitäisi antaa, vaikka em. katraan kuluihin on mennyt n. puolet nettotuloistani ellei enemmänkin.
Tietysti yhteiseen lapseen minulla on elatusvelvollisuus. Mitään sopimusta emme ole tehneet, eikä mitään summaa siis ole vahvistettu. Hankalaksi tilanteen tekee se, ettei mitään kattoa kuluille ole, rahaa "ruokaan" pitäisi kuulemma vain olla aina tilillä. "Ruoka"kulut vain ovat yli 2000€/kk... Enää en ole niin suuria summia tilille laittanut.
Hiljattain tuli sitten vaimon laskelma lapsen ja vaimon elatustarpeesta, joka on uskomattoman yläkanttiin, varsinkin huomioiden sen ettei laskuja tai muita kuluja ole. Yhteensä 1400€/kk pitäisi tilille käyttörahaa laittaa, plus tietty lapsilisä.
Nyt kun selvisi, että vaimolla makaa tilillään em. monta kymmentä tuhatta, niin voiko minulla olla elatusvelvollisuutta ainakaan kokonaisuudessaan vaimooni, maksanhan jo nyt hänenkin lainaosuutensa ja kaikki kulut? Vaimo ei aiokaan hakea työtä vaikka taatusti saisi (ravintola-alan ihminen alun perin, jäi heti pois töistä naimisiin mentyämme), vaikka lapsi on kouluikäinen. Lapsestakin tuo 700/kk kuulostaa aika kovalta, vaikka tuloni ovatkin aika suuret.
Olenko siis harkinta-ajan aikana elatusvelvollinen vaimoonkin nähden, vaikka hänellä on tilillään aika merkittävä summa lyhyehkön liiton aikana jemmattua rahaa? Aika pattitilanne, sillä kohta taas pitäisi rahaa laittaa... Eikö vaimon todellakaan tarvitse osallistua jemmarahoillaan mihinkään kuluihin?
Menossa on harkinta-aika, joka loppuu kevättalvella. Olen muuttanut yhteisestä talosta pois. Vaimon luo jäi asumaan ainoa yhteinen lapsi vaimon lasten lisäksi. Ositus on erittäin riitaisa, vaimo vaatii puolia nykyisistäkin tuloistani, jopa tulevasta perinnöstäni, jota en ole vielä edes saanut, sillä vanhempani ovat elossa (!) yms. Vaatimukset ovat ihan pöyristyttäviä, mutta ei siitä tässä sen enempää. Vaimo on raivoissaan, kun ei enää saa minun kuukausitulojani vapaaseen käyttöönsä.
Meille on nyt määrätty pesänjakaja, joka tietysti pyysi tilitiedot yms. Siinä yhteydessä selvisi, että vaimo on pikkuhiljaa pimittänyt tililtäni (johon hänellä on ollut käyttöoikeus, itsellään ei tuloja ole) kymmeniä tuhansia euroja. Ne makaavat siis hänen omalla, yksityisellä tilillään paraikaa.
Koko syksyn ajan minulta on lypsetty rahaa, koska tilini, jota siis ainoastaan on käytetty, on vaimon toimesta miinuksella jatkuvasti. Visalaskut olivat harkinta-ajan alussa melkoisia, allekirjoittanut tietysti maksumiehenä. Onneksi ymmärsin lopettaa tilin osaltani kokonaan. On sanottu, että rahaa ruokaan ei kuulemma ole. Olen siirtänyt rahaa tilille aiemmin harkinta-aikana erittäin avokätisesti ja maksanut kaikki laskut, lainat ym. Enemmän vain pitäisi antaa, vaikka em. katraan kuluihin on mennyt n. puolet nettotuloistani ellei enemmänkin.
Tietysti yhteiseen lapseen minulla on elatusvelvollisuus. Mitään sopimusta emme ole tehneet, eikä mitään summaa siis ole vahvistettu. Hankalaksi tilanteen tekee se, ettei mitään kattoa kuluille ole, rahaa "ruokaan" pitäisi kuulemma vain olla aina tilillä. "Ruoka"kulut vain ovat yli 2000€/kk... Enää en ole niin suuria summia tilille laittanut.
Hiljattain tuli sitten vaimon laskelma lapsen ja vaimon elatustarpeesta, joka on uskomattoman yläkanttiin, varsinkin huomioiden sen ettei laskuja tai muita kuluja ole. Yhteensä 1400€/kk pitäisi tilille käyttörahaa laittaa, plus tietty lapsilisä.
Nyt kun selvisi, että vaimolla makaa tilillään em. monta kymmentä tuhatta, niin voiko minulla olla elatusvelvollisuutta ainakaan kokonaisuudessaan vaimooni, maksanhan jo nyt hänenkin lainaosuutensa ja kaikki kulut? Vaimo ei aiokaan hakea työtä vaikka taatusti saisi (ravintola-alan ihminen alun perin, jäi heti pois töistä naimisiin mentyämme), vaikka lapsi on kouluikäinen. Lapsestakin tuo 700/kk kuulostaa aika kovalta, vaikka tuloni ovatkin aika suuret.
Olenko siis harkinta-ajan aikana elatusvelvollinen vaimoonkin nähden, vaikka hänellä on tilillään aika merkittävä summa lyhyehkön liiton aikana jemmattua rahaa? Aika pattitilanne, sillä kohta taas pitäisi rahaa laittaa... Eikö vaimon todellakaan tarvitse osallistua jemmarahoillaan mihinkään kuluihin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pykälien mukaan en tiedä, mut mä pistäisin joka tapauksessa rahahanat heti poikki. Tulkoon muija omillaan toimeen. Omasta lapsesta tietty joudut elatusmaksut maksamaan. Saas sit nähdä miten kauhean koston eukko keksii sinulle, kun hän ei saa sitä mitä haluaa, näetköhän enää ikinä lastasi? Lisääntyminen on miehelle helvetinmoinen taloudellinen riski. Vaikka lapset ovatkin tosi mukavia, niin akkojen mahdollisuus riistää miestä taloudellisesti lapsen saamisen jälkeen on perseestä. Toivottavasti pääset mahdollisimman vähillä vaurioilla uuden elämän alkuun.
Niin, eipä ole rajaa ahneudella, ei. Kyllä jos alkaisin tähän kertomaan liitosta tarkemmin, voisi koko bittiavaruudessa tila loppua, nyt vasta näkee miten sinisilmäinen olen ollut. Sinne on suurimmaksi osaksi vaimon ylellisyyskäyttöön menneet useamman vuoden palkat, bonukset ym. Tekisi mieleni ottaa tiliotteet koko ajalta pesänjakajalle, harmi vain ettei sillä ole mitään merkitystä osituksessa.
Lasta en olekaan nähnyt sitten isänpäivän, hyvin arvattu edelliseltä. Kiitos muutenkin uuden elämän toivotuksista. Olenkin lähiaikoina menossa yksin lastenvalvojan luona käymään, taidanpa ottaa mukaani myös lääkärintodistukset pahoinpitelyistä vaikka niistä tuskin on apua(ainakin puolen ajan liitosta vaimo on minua hakannut, raapinut, potkinut, sylkenyt ja uhkaillut aina silloin tällöin, syynä yleensä raha). Vieraissa en ole käynyt, en ole juoppo, pihi tai muutakaan kovin paheellista ja aina kaikki rahat kiltisti kotiin kantanut. Vaimolla on aina ollut runsaasti rahaa käytössä, uudet autot, lukuisia ulkomaanmatkoja vuodessa jne. Voi kuulostaa surkuhupaisalta provolta, mutta valitettavasti ei ole sitä.
Pykälistä tietäviltäkin toivotaan vastauksia, oma asianajajani ei osaa sanoa nyt tähän hätään oikein mitään, muuta kuin että rahaa pitäisi taas laittaa ainakin jonkinlainen summa.
mutta aika vaikea uskoa että hän on aivan tuosta vain ruvennut käyttäytymään noin. Oletko kohdellut häntä kauniisti vai v*ttuillut päin naamaa??
joidenkin naisten pystyvän olemaan av(i)oliitossa ja erotilanteessa todellisia kusipäitä. Yrittävät kahmia kaiken mahdollisen fyffen ja lapset tietty kuuluvat heille. Tuomioistuimet ja media ovat poikkeuksetta naisen puolella. Jotkut ihmiset vain ovat luonnostaan pahoja, narsisteja, psykopaatteja, yritä nyt tulla sellaisten kanssa toimeen, ei vaan onnistu.
Vaikka avioliitto teettääkin puolisoille velvollisuuden huolehtia toisistaan elatuksen muodossa, niin itse asiassa lakitekstissä puhutaan selkeästi molemmista puolisoista. (Avioliittolain 46. pykälä.)
Eli ei avioliitto koskaan tarkoita, että toinen voisi heittäytyä laakereillaan lepäilemään toisen elätettäväksi, ellei siitä yhteisesti sovita. Et siis tuon mukaan näyttäisi olevan mitenkään elatusvelvollinen vaimosi osalta, koska kaikki jo yhteiseen käyttöön antamasi (tai sinulta otetut) summat kyllä kattavat melkoista elatusta. Siltä osin voinet rauhassa vain pitäytyä huolehtimaan osaltasi lapsen elatuksesta.
Mutta suosittelen kyllä juristin konsultoimista tilanteessasi, koska vaikka tilanne näyttäisi olevan enemmän kuin kohtuullinen vaimosi suuntaan, hän ilmeisesti ei kaihda kovilla pelaamista. Asiantunteva juristi osaa kertoa sinulle oikeutesi ja tarvittaessa myös auttaa sinua huolehtimaan niistä. Vielä asian vierestä voin todeta, että ymmyrkäisenä luin tekstiäsi, että jotkut oman sukupuoleni edustajat osaavat ja viitsivät olla noin omaneduntavoittelijoita kuin millaiseksi vaimosi kuvaat.
Lopeta nyt ihmeessä hänen oikeutensa käyttää tiliäsi!
Sinuna esittäisin oikeudelle, että elatusapu olisi X-määrä (summa jonka SINÄ katsot oikeudenmukaiseksi) ja että ne rahat joita eukko on sinulta pöllinyt (määrän varmaan tiedät) käytetään ensin elatusmaksuihin ja vasta niiden rahojen loputtua alat konkreettisesti maksaa elareita. Jos jotain maksettavaa vielä siinä vaiheessa on.
Muutoin pöllityt rahat voisi huomioida osituksessa.
Minä menisin oikeuteen asian kanssa enkä alkaisi yksin pähkäilemään.
edellisestä: ne rahat joita eukko on sinulta pöllinyt (määrän varmaan tiedät) käytetään ensin elatusmaksuihin ja vasta niiden rahojen loputtua alat konkreettisesti maksaa elareita.
-> tahtoo sanoa, että "sen summan edestä". Siitä huolimatta että eukko olisi jo heittänyt tuuleen koko summan. Miettiköön sitä kun lasta elättää.. tai toinen vaihtoehto, sinä otat lapsen ja eukko maksaa elareita.
En nyt ymmärrä.... jos tulosi ovat hyvät, niin miksi ihmeessä et ole kääntynyt juristin puoleen? Jos juristisi ei osaa/jaksa vastata, niin etsi toinen.
Ensin lopetat yhteiset tilit omalta osaltasi.
Laskuja vanhasta asunnosta joudut maksamaan niin kauan kunnes olette saaneet sopimuksen aikaiseksi. Vaikka vaimosi velvollisuus olisi maksaa puolet, niin käytännössä se tuskin tilanteessasi onnistuu ja maksuhäiriöt vaan kärähtävät omaan nilkkaasi. Hoidat siis maksut itse suoraan. Ruokarahaa annat harkintasi mukaan, kunnes saat sopimukset aikaiseksi. Tai voit olla antamatta, jolloin ehkä vaimosi laittaa eroprosessiin vauhtia. Toisaalta siitä taas kärsii lapsesi.
Minimielatusapu on muistaakseni 129 euroa/kk. Jos vaimosi ei käy töissä ja omat tulosi ovat hyvät, niin joutunet maksamaan aika paljon enemmän kuin tuon.
Toiseksi sopimus yhteishuoltajuudesta, lähivanhemmuudesta, elatusavusta ja tapaamisista. Jos et saa vaimoasi hyväksymään ehdotusta (jonka sitten käytätte lastenvalvojalla hyväksyttävänä), niin sitten asia pitää hoitaa käräjäoikeuden kautta. Käräjäoikeudesta voi pyytää väliaikaispäätöstä jo ennen avioeroa!
Jos teillä ei ole mitään sovittuna, niin voit hyvin hakea lapsen vaikka koulusta syömään luoksesi. "Kidnapata" et lastasi saa, vaan äidille pitää kertoa missä lapsi on ja palauttaa säädyllisissä aikarajoissa (riippuen lapsen iästä) kotiinsa. Olet edelleen siis lapsen huoltaja!
Ositus on sitten eri asia kuin lapsen huolto ja siihenhän teillä oli jo pesänjakaja, joten asia selvinnee piakkoin.
Kyllä sua poika nyt vierähän ko vierasta sikaa. Ei kenenkään tarvitse entisiä vaimoja elätellä, vaan kyllä sen rouvan on nyt otettava lusikka käteen ja mentävä töihin. Entistä vaimoa ei tarvitse elättää. Eikä varsinkaan entisen vaimon omia lapsia, joista joku muu jo maksaa elatusmaksut. Kohtuullinen elatusmaksu yhdelle lapselle on maksimissaan 500 euroa, koska olet ilmeisen hyvätuloinen. Ei muuta kuin talo myytiin ja rouva saa sitten myynnistä sen verran vähemmän mitä on omalle tililleen sinun varojasi varastanut.
Jollei rouvalla ole rahaa elättää lastasi, niin ainahan voit yrittää saada lapsen itsellesi. Sitten ei tarvitse ainakaan antaa moiselle vaimolle killinkiäkään.
Lapsen kulutusmenot arvioidaan tapauksesta riippuen jonnekin 400 euron paikkeille. Siitä yhteiskunta kuittaa satasen lapsilisinä ja lopun jakavat vanhemmat maksukykyjensä suhteessa. Tuosta voi haarukoida, että yleensä elarit menevät satasen ja kahden väliin.
Entisiä puolisoita ei tarvitse elättää.
Ositus toimitetaan eron ykkösvaiheen hakemuksen jättöpäivän mukaan. Sen jälkeen on erilliset taloudet. Ei ole mitään järkeä jättää exälle mahdollisuutta nostaa varoja sen jälkeen. Ne ainakin pitää periä takaisin. Myöskään exän lainaosuuksia ei kannata maksella. Sovit vaikka pankin kanssa, että seuraavan parin kuukauden aikana ei lyhennetä velkaa vaan ainoastaan korot. Kai juristi osasi edes tämän neuvoa?
Pääosin asiaa kirjoitit... mutta kyllä avioliittolaissa on pykälä jolla voidaan velvoittaa maksamaan elareita myös ex puolisolleen (siis sen lisäksi että luonnolliesti maksaa osuutensa lasten elatusentarpeesta).
Tosin, hyvin harvinainen nykypäivänä... silloinkin suuruudeltaan joitain satasia... ja määräaikainen (esim. harkinta-ajan tai hieman sen yli).
^^^^^^^^^^^^^^^^^
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).
47 § (16.4.1987/411)
Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.
48 § (16.4.1987/411)
Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.
että puoliso tuomittaisiin maksamaan elareita entiselle puolisolle eron voimaan tulon jälkeiseltä ajalta. Vaatii aivan erityisiä olosuhteita. Eri asia on sitten vapaaehtoiset sopimukset elareista, jotka on sossussa vahvistettu. Sellaisen voi tehdä jo liiton aikana, jos puolisot niin keskenään sopivat. Avioliiolain elatuspykälät kosekvat kyllä harkinta-ajan velvollisuutta osallistua puolison elatukseen varsinkin, jos puoliso on yhteisellä sopimuksellä jäänyt kotiäidiksi aikanaan eikä töitä siihen hätään heti löydy.
Kiitokset kaikille vastaamaan vaivautuneille.
Kyseinen vaimon tilillä makaava summa tietysti lasketaan osituksessa vaimon varallisuudeksi sikäli kuin asia sinänsä yhtään lohduttaa, mutta hän vain on nyt asianajajansa kanssa sitä mieltä, että hän saa pitää ne säästössä siihen asti, kunnes avioero saa lainvoiman. Kyseisillä rahoilla hänellä ei omasta mielestään myöskään ole elatusvelvollisuutta lapseensa sen kummemmin kuin itseensäkään. Tässä voinkin sanoa, että erossa vaimo saa omaisuutta/rahaa niin paljon, ettei hänen välttämättä tulevaisuudessakaan tarvitse tehdä työtä. Tai no, hänen kulutustottumuksillaan rahaa voi mennä todella nopeastikin, ellei saa uutta elättäjää jostain.
Nyt täytyy vain konsultoida lastenvalvojaa sopivasta summasta lapsen elatukseen. Asianajajatkin kun nähtävästi kuvittelevat, että raha kasvaa puussa.
Kyllä se tosiaan on niin, että ilmeisesti joitakin ei voi miellyttää, vaikka millaiselle kahdeksikon mutkille taipuisi ja kaikkensa antaisi. Vaimon käytöstä en tässä sen enempää tosiaan rupea repostelemaan, ne joilla on kokemusta vastaavasta, saattavat arvata millaisesta puhun. Esimerkiksi kerran väkivaltaisen raivokohtauksen syynä oli se, että halusin sijoittaa suuren omasta palkkatyöstäni bonuksena saamani summan omiin nimiini. Se ei kuulemma käynyt, sillä ne olivat ilman muuta Meidän Yhteisiä Rahoja, jotka olisi pitänyt laittaa em. yhteiskäytössä olevalle tilille käyttöön. Onneksi nyt osituksen myötä saan pitää niidenkin arvosta edes puolet, sillä jos olisin hänen vaatimukseensa taipunut, rahoista ei enää olisi taatusti penniäkään jäljellä. Vaimo on myös luvatta avannut postini, lukuun ottamatta sellaisia, jotka voi heti päätellä laskuiksi. Ulkopuolisten läsnäollessa niin fiksu ja filmaattinen, kotona uskomaton rääväsuu. Ja niin edelleen.
Jos vaimollasi on mielenterveysongelma eikä elannon hankkiminenkaan onnistu, kannattaisiko pohtia lapsen lähihuoltajuuden hankkimista sinulle?
Itse saan 600e kuussa kolmesta alle 10 vuotiaasta lapsesta mieheltä, joka tienaa yli 300 e kuussa. Se on hänen osuutensa elatuksesta. Itseni pitäisi sitten pystyä täyttämään puuttuva osa, kun vaan saisi töitä...
Tarinasi kuulosti tarinalta... voiko joku nainen kusettaa jotain miestä tollai.. millainen nainen voi tehdä tollasta? tai millainen sinisilmäinen voi kaiken uskoa? No itsekin uskon ihmisen hyvyyteen, että olisi voinut osua omallekin kohdalle. Kaikki vaan ei oo reiluja vaan on myös sellasia ku pettää ja valehtelee jo pienissäkin asioissa.
Tsemppiä sulle ja sun lapsellesi. Etteköhän te pärjää jotenkin. :)
siis tietty 3000 euroa, ja nykyisin jo lähemmäs 4000...