Kertokaa miten ihmeessä olette saaneet parisuhteelle aikaa ja sen toimimaankin vieläpä, kun teille on lapsi syntynyt?Toisille se on kaiketi helppoa muttei meillä ainakaan.Lapsemme nukkuu tunnin päivisin, (nyt 1 vuotias)ja tuossa välissä emme tod. ehdi tekemään mitään ja illalla lapsi kun käy nukkumaan, niin huutaa tunnin välein minua viereensä nukahtamis-aikansa jälkeen, kunnes olen nukkumassa lapsen kanssa.Sitten vasta rauhottuu.Mites siinä virittelet miehen kanssa parisuhdetta kun kokoajan saa kuulostella että milloin kutsu käy makuuhuoneeseen rauhottelemaan ja saa kuulostella kokoajan.Vie melkosesti terää pois seksiltäkin tommonen.Ihana lapsi on joo joo, mutta kyllähän tätä parisuhdettakin tarvis miehen kanssa joskus päästä hoitelemaan.Meillä huonot välit appivanhempiin, emme sieltä juuri apua kysele lapsenhoitoasioissa ja omat vanhempani asuvat kaukana, eivät noin vaan pääse.Muita lapsen hoitaja ehdokkaita ei ole, sillä moni ystävistäni on myös äitejä jotka käyvät töissä ja jokunen opiskelee, eli sen verran kiireisiä ihmisiä ettei sieltäpäin ilkeä kysellä.Olen miettinyt palkatakin hoitajan hetkiseksi, mutta se on kallista eikä noin vaan onnistu kotihoidontuella olevalta, pienet kun on tulotkin...Olis kyllä kiva kuulla muilta jotain vinkkejä, ei oo helppoo tämäkään.Mitäs sitte jos mies kyllästyy seksittömyyteen ja alkaa haluamaan vierasta?Olis ensiarvoisen tärkeää päästä hoitamaan parisuhdettakin, vaan mitäs teet kun lapsen suhteen se ei ole mahdollista?
Ei ole lapsen vuoksi aikaa parisuhteelle, apua!!!
Riutuva
171680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä sen, että etsin seksiä toiselta naiselta, koska vaimoni keskittyi vain ja ainoastaan lastenhoitoon. Hän vain aina sanoi minulle, että olen heikko tms., kun en voi odottaa, että lapset kasvavat...
Sinä nyt kuitenkin tunnut olevan asiasta huolissasi, hyvä niin! Lapset ovat tärkein asia, se on selvä, mutta parisuhdetta on hoidettava ja seksi kuuluu siihen ehdottomasti.
Niin ja kuinka monta eroa on sitten ihan tästä syystä tullut, ei voi kuin arvailla. Jotkut lapset nukkuvat kivasti ja tällöin asian voi hoitaa lapsen nukkuessa, mutta aina ei suinkaan ole näin ja tämmösessä voi mennä useita vuosiakin ettepä vaan nuku.Saa siinä sitten vireestä kiinni tunnin sisään ja hätäisesti, ja kokoajan pelko perseessä koska käsky käy mennä rauhottelemaan lasta.Kyllä se pikkunen ansaitsee toki kaiken huomion ja on se tärkein, mutta jos parisuhde ei toimi ja isä ja äiti eivät ole onnellisia, niin kyllähän se jo heijastuu ulospäinkin niin että lapsi huomaa että välit kireällä ihan seksittömyydenkin vuoksi.Mieli tekee kyllä mutta milloin, kysyn vaan vielä?Olisi kyllä kiva saada vinkkejä jos niitä ylipäänsä on.Pitääkö vaan odottaa ja kuinkakohan kauan vielä, siitäkään kun ei ole tietoa.Vuosia vai vähemmän kuin yksi vuosi?Tarvii toivoa että minun mies jaksaa odottaa...uskoisin kyllä, mutta mikäänhän ei voi olla varmaa..Vinkkejä, pliis!!!
Niin, vaikka meillä seksittömyys ajoi minut pettäjän tielle, se ei tarkoita, että teillä kävisi niin. Teillähän viestistäsi päätellen on kuitenkin jonkin verran seksiä. Meillä sitä ei ole... Ja kyllä kai mieskin voi olla ilman seksiä pitkiäkin aikoja, mutta se taatusti vaikuttaa suhteeseen ja jopa psyykeeseen. Ja on totta, että ei se parisuhteen hoitaminen ole pois lapsilta, päin vastoin. Vinkkinä sinulle näin niinkuin miehen kannalta; me miehet ja te naiset olemme erilaisia... tarvitsemme silti toisiamme. Ja minun mielestä lähes jokainen ero on turha, jos syyt ovat tämän kaltaiset...
parisuhteesta ja yhteisestä lapsesta. Moni mies tuntuu ajattelevan, että heillä on oikeus odottaa, että nainen yksipuolisesti tyydyttää heidän tarpeensa ja antaa kaikkensa. Parisuhteessa pitäisi olla yhteistyötä; mies ottaa vastuuta ja tyydyttää naisen tarpeet ja nainen ottaa vastuuta ja tyydyttää miehen tarpeet, eikö niin?
Mutta tuiki tavallinen mies menee ja pettää sen sijaan että luopuisi edes hetkeksi tuhoavasta itsekeskeisyydestään!
Alkuperäisen tekstistä paistaa läpi, että hän yksin on huolissaan parisuhteesta, ei niinkään esim. omasta jaksamisestaan. Mies mukaan lapsenhoitoon, niin ensi alkuun ymmärtää, miksi toinen ei ole niin vapaahetkenä seksin perään. Parhaassa tapauksessa itsekin haluaa hieman relata, kun on mahdollisuus levätä.
Ensinnäkin tuon ikäinen lapsi menee nukkumaan noin klo 20 jos ei aiemminkin. Nukkuu päivälläkin 1-2 tuntia, jos on maha täynnä ja saa nukkua ulkoilmassa. Ei sitä tarvitse mennä hyssyttelemään joka inahduksesta, jos sillä ei mitään hätää pitäisi olla. Tottuu nukkumaan yksin kun sitä ei koko ajan käy katsomassa. Tuon ikäisen olisi hyvä nukkua jo omassa huoneessa, niin tottuu siihenkin.
Joten, kun se lapsi menee nukkumaan klo 19-20, niin teille jää yhteistä aikaa miehen kanssa. Parisuhteesta pitää pitää huolta. Joksikin viikonlopuksi voisi äitisi tulla katsomaan teille lasta ja pääsisitte miehesi kanssa käymään jossain kahdestaan. Vai mitä?
Ei nuku vaan huutaa ku hyeena jos en mene.Se nyt ei ole minun tapauksessani mahdollista saada omaa äitiäni tänne, syitä en nyt ala ruotimaan.Muita vinkkejä?
Ei tarvitse mennä rauhoittelemaan jos ei ole mitään oikeaa hätääkään.
Totta kai se huutaa, kun on tottunut, että menet hyssyttämään. Mutta kun et mene, niin kyllä se siihen itkuunsa nukahtaa. Tosiaan neuvolasta saa apua tähänkin. Ja omaan huoneeseen se ipana.
Ehkä joku ystäväsi voisi sitten katsoa lastasi viikonlopun ja sinä vuorostaan hänen lastaan jonkin toisen viikonlopun. Ennen vanhaankin yhteisöstä otettiin kaikki hyöty irti :)
Ensinnäkin, hienoa että olet hakemassa konsteja tilanteen parantamiseen nyt, kun asialle toivottavasti voi tehdä jotain! Minulla kyllä käy mielessä mitä lapsen isä on tehnyt asian hyväksi..?
Olen todennut että osa lapsista on vain sellaisia, että heräilevät herkemmin ja tarvitsevat selvästi vähemmän unta. Meillä yksi on tällainen, parhaimmillaan herätteli 6-10 kk ikäisenä 15 min. välein, tosin ruoka-allergiakin pahensi tilannetta. Toinen haluaa nukkumaan viimeistään yhdeksältä itse ja hykertelee sänkyyn mennessään miten IHANAAAAAH on päästä omaan sänkyyn, nukkuu 12 h putkeen jos antaa... Kolmas on sitten tältä väliltä, välillä nukkuu hyvin välillä huonosti, joskus herättelee, joskus ei....
Mitään fysiologista estettä vuoden ikäisellä ei pitäisi olla täysille yöunille. Olen veljen perhettä katsellessa todennut että lapsen voi myös kasvattaa vaatimaan tuntien nukutuksen ja vierellä oleskelun... Tilanne myös helposti ajautuu siihen että lapsen rauhoittamiseksi äiti on koko illan nukutusyrityksessä kiinni, koska muuten tulee huono omatunto, tai isä hermostuu, tai muuten vaan, kun isä ei halua/jaksa/viitsi osallistua.
Onko teillä kokeiltu unikoulua? Ei sekään ole oikotie onneen ja vaatii molempien vanhempien sitoutumisen asiaan ja sääntöjen noudattamisen. Tässä muutamia sivustoja:
http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/baby_blues/
Kyllä se kahdenkeskinen aika on halusta kiinni, et jos haluttaa naida niin siihen löytyy kyllä aikaa ja mahdollisuus, vaikka ei lastenhoitajaakaan olis tietoa.
Me ei koskaan olla saatu lapsia (5kpl) hoitoon, mutta aikaa ja rauhaa on kuitenkin löytynyt ja viime kädesä sitä ollaan hakemalla haettu.
Ei pientä lapsen inahdusta kannata heti ottaa todesta, eikä alkaa lasta kannatanukuttaa muuta kun lapsen omasa sängyssä.
Hiljaa on tietenkin oltava ja purtava huulensa verille kun ottaa hyvästä.
Ottakaa joka pienikin hetki täysillä, sit kun lapset kasvaa on turha ja turha haikailla kiihkeistä hetkistä tai sitten ei. Ehkä oma elämä alkaa vasta silloin niin kuin meilä. Aivan tuntuu kun oltais vasta rakastuneita ja seksissäkin saa käyttää ääntä. Nykyään meillä on rutkasti enemmän yhteistä kun ennen.
"moni ystävistäni on myös äitejä jotka käyvät töissä ja jokunen opiskelee, eli sen verran kiireisiä ihmisiä ettei sieltäpäin ilkeä kysellä."
No luulisi heilläkin olevan samoja ongelmia. Eli ei muuta kun lapsenhoitopiiri kasaan. Eli joku ilta joku hoitaa kaikkien lapset ja sitten taas joku toinen ilta joku toinen vuorollaan hoitaa. Eli tasapuolisesti tulisi kaikille lisästressiä ja -vapaata.... Jos siis lapset eivät liiaksi panikoi "vieraista" tädeistä ja sedistä.
Itse olet ongelmasi aiheuttanut ja lapsesi opettanut siihen, että juokset vierelle joka jumalan tunti.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, katsot peiliin ja myönnät virheesi. Seuraavaksi soitat paikalliseen neuvolaan tms ja kysyt unikoulusta, jossa opetetaan lasta nukkumaan yönsä.
Sinä olet aiheuttanut tämän ongelman ja vain sinä voit sen myös ratkaista.
No meillä tuli ero. Kesti jonkin aikaa, mutta oikeasti eroprosessi alkoi lapsen syntymästä. Ei sen vuoksi, että olisi ollut erityisen hankala lapsi, vaan ihan sen vuoksi, että oli lapsi...oisko sit ollut vähän sellainen kolmiodraama? :)...äiti ja vauva...isä jää "kolmanneksi pyöräksi" ja löytää lopulta tiensä ulos perheestä...
En ole itse äiti, mutta kirjoituksesi kosketti ja arvaan että olet tosi onneton juuri nyt. Löysin netistä tällaisen tekstin, ja minusta se oli todella kiinnostava. Ehkä saat siitä jotain ideoita ja voimaa hakea tietoa ja apua muualta. Tosiaan kehottaisin soittamaan myös neuvolaa, kuten joku tuossa edellä jo sanoi.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
ruoka tms joka käy mahaan ja siksi huutaa tunnin välein? ja kyllä noita unikoulujakin on:) kokeilkaa semmosta?
Kiitoksia vastanneille, jokunen tosi hyväkin pointti on tässä tullut mukaan, mitkä otankin ihan ilman muuta huomioon.Allergioita sen ei pitäisi näin äkkiseltään ajateltuna olla, mutta jos tuo jatkuu, niin jotain pitää tehdä ja selvitellä tarkemmin.En minä halua huudattaa lasta uneen, minusta se on hyvin kyseenalainen neuvo ja olen tuosta asiasta ihan joskus neuvolassakin keskustellut ja kielto oli ehdoton ja sanoi täti että kyllä paikalle pitää mennä jos lapsi huutaa, eikä missään tapauksessa lasta saa jättää huutamaan niin että nukahtaa uneen.Niinhän minä olen tehnytkin, mutta en minä joka kitinän perässä juokse,ettei nyt sitä väärinkäsitystä kellekään tässä tulis.Onhan lasten tempperamentissakin eroja, eivät kaikki 1 vuotiaat nuku putkeen öitään kaiketi, vaan joku on suuritarpeisempi alusta asti ja toinen tyytyy vähempään.