Eli ystävystyn helposti joskus jopa liiankin helposti mutta mutta...Olen työntänyt kaikki ystäväni pois?
Olen myös todella valitseva.En katso pätkääkään kieroilua:)En katso myöskään moralisointia.Tästä monasti tuleekin yhteentörmäyksiä.Miksi ihmiset haluavat aina analysoida toisten tekemisiä kuin myös moralisoida?Jopa sellaiset ihmiset joilla ei itsellään todellakaan olisi varaa moiseen?
Ehkä "hylkään" ystäväni koska koen ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen.En kaipaa moralisointia vaan tukea:)
Annan samaa myös itse takaisin.
Tulen erinomaisesti toimeen yksinäni:)
Ehkä siksikin minun on helppo hylätä "huonot" ystävät.
Onko enää olemassa ihmisiä jotka eivät takerru toiseen, eivät moralisoi toisen tekemisiä?
Olen myös todella valitseva.En katso pätkääkään kieroilua:)En katso myöskään moralisointia.Tästä monasti tuleekin yhteentörmäyksiä.Miksi ihmiset haluavat aina analysoida toisten tekemisiä kuin myös moralisoida?Jopa sellaiset ihmiset joilla ei itsellään todellakaan olisi varaa moiseen?
Ehkä "hylkään" ystäväni koska koen ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen.En kaipaa moralisointia vaan tukea:)
Annan samaa myös itse takaisin.
Tulen erinomaisesti toimeen yksinäni:)
Ehkä siksikin minun on helppo hylätä "huonot" ystävät.
Onko enää olemassa ihmisiä jotka eivät takerru toiseen, eivät moralisoi toisen tekemisiä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä tarkoitat kieroilulla? Moralisoinnilla?
Ehkäpä tuo moralisoinnin ja tukemisen raja on häilyvä. Joku toinen voi luokitella neuvomisen moralisoinniksi.
Samoin takertumisen ja tukemisen raja. Mikä on sitten takertumista?! Toisilla voi olla tästäkin eri käsitys.
Ihmisten oman tilan ja itsenäisyyden tarve on erilainen jokaisella.
En tiedä minkäista kieroilua, moralisointia jne. tarkoitit. On varmaan kuitenkin yleisellä tasolla asioita, joita suurin piirtein kaikki pitävät kieroiluna.
Tarkoitan ihan vain sitä että moralisoidaan toisen tekemisiä.Analysoidaan sitä mikä toinen on?
Ilman että kuitenkaan selkeästi tietää kuka toinen on.En pidä että minulle sanotaan mikä minä olen.Voin keskustella omiin luonteenpiirteisiini liittyvistä asioista mutten pidä siitä että minut luokitellaan johonkin.
En kaipaa ystävää 24h.
Jos näistä asioista on eri käsitys ihmisillä miksei niistä sitten voida puhua?
Miksi vaan riidellään eikä osata avata suuta?
Vaikka todellisuudessa kaipaakin hajurakoa ystäväänsä...
Pointtina minulla oli, että esimerkiksi neuvominen on jonkun mielestä tuputtamista tai ehkäpä negatiivistakin kritisointia. Ja toisen mielestä se on vain pelkkää huolenpitoa.
Ymmärsin, että teillä on kuitenkin tullut riitaa näistä jutuista, joten neuvojakin varmaan tajuaa olevansa "kritoisoija" ja ylittävänsä rajan.
Toinen ongelma onkin sitten se, miksei kumpikaan avaa suutaan.
Minäkään en pidä ihmisten luokittelusta. Jokaisessa ihmisessä on kuitenkin monia eri puolia ja ulottovuuksia. Myös sellainen sanominen toisen negatiivisista ominaisuuksista on ihan turhaa. Varsinkin jos se on jatkuvaa. Sitten se menee mollaamiseksi. Helpompaahan olisi pistää sellainen ystävyys poikki.
olen kai minäkin omituinen.......ois kiva vaihtaa ajatuksia.....kirjoittele....
omituisen?:)
Kun mä olen niin herkkä ei muu muut ei oikeen tajua sitä asiaa.....
Maailmassa on tosi paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat... ja hyväksyvät siksi myös muut.
Hyväksyntää nuo neuvojatkin kaipaavat, heidän neuvontansakin tulisi hyväksyä ja moralisointinsa myös... voi olla, että toinen samankaltainen hyväksyy heidät helpoimmin. ;-) Ainakin minulle se on ollut mahdotonta.
Inhottaa myös se, miten erityisinä ja monipuolisina ihmiset onnistuvatkin kokemaan vain juuri itsensä, mustavalkoisesti leimaamaan muut milloin miksikin yksinkertaistaen.
moralisoida ketään?
Kukaan ei tällä pallolla ole eikä tule olemaan täydellinen.:)Voihan sitä keskustella kamunsa kanssa jos tuntuu että hänen käytöksensä tai elämäntapansa on ristiriidassa oman elämän kanssa, mutta se että heti luokitellaan jonkinlaiseksi saa karvani nousemaan...
Miksi minä pystyn olemaan moralisoimatta?Olenko ainoa joka osaa tämän jalon taidon?
En pidä neuvoissa välttämättä mitään vikaa jos toinen sellaista kaipaa:)Se kai jollain tavalla jopa kuuluu ystävyyteen ja keskusteluun:)
Kukaan ei ole minun silmissäni yksinkertainen.Paljonkin pahaa ympärilleen tuottaneista löytyy paljon hyvää sisältä, jos vain osaa katsoa:)
Vaikkemme ymmärtäisi toisiamme helpottaisi jos edes yrittäisimme ymmärtää.
Tuntuupa vaan että tuokin vaatii harjoitusta...
Taitaa olla niin, että kaikki eivät silti osaa ymmärtää kaikkia, tai se on liikavaikeaa. En usko, että kaikilla tulee olla energiaa yrittää ymmärtää kaikkia ja yrittää tulla ymmärretyksi, joskus se on liian mahdotonta eikä anna kenellekään mitään.
Ei pidä luulla ymmärtävänsä jotakuta, jota ei ymmärrä.
Voihan myös olla, että hyvä (jonkun paljon pahaa tehneen sisällä) vaatii ulostullakseen kokemusta, että saa itsekin toiselta hyvää. Pahan tekeminen, hyvän tekeminen, vaatii kylläkin objektin kokemuksen että näin on tapahtunut. Kuka on ollut sinulle paha, moni on ollut minulle vain paha.
Minä en oikeastaan koskaan moralisoi ystäviäni, katson ja annan olla sellaisenaan, tai muuttua muuksi jos hän sitä haluaa. Ihmiset haluavat kulkea elämänsä lävitse muuttuen ja säilyttäen, miksen sallisi sitä heidän omilla ehdoillaan. Sitä paitsi joku voi opettaa jotakin olemalla silti niin erilainen, pysyvästi...
Liian helposti ihmiset syyttävät muita omista vioistaan, kenties jotta voisivat antaa itselleen omat vikansa anteeksi.
Voinhan toki todeta, etten hyväksy joitakin ihmisten ominaisuuksia tai toimintatapoja, mutta se onkin minun ominaisuuteni, minun arvomaailmani peilausta itselleni muiden kautta, ei sen toisen velvollisuus miellyttää minua tai muuttua mitenkään minua miellyttääkseen. Vaativat ihmiset jäävät taakse, heiltä ei saa vaatia... yksipuolinen oikeus tietysti... tuomita, moralisoida, vaatia. Tällä tavoin rasittavia ihmisiä en ole pystynyt ymmärtämään enkä hyväksymään.
Ympäripyöreää, tämä päivä on. :)
ystävä:)Itse en aina koe olevani hyvä ystävä.Ehkä siksi kun en osaa takertua tai tarvitsen välimatkaa:)
Olen itse myös törmännyt tähän miellyttämisen tarpeeseen, suurimmaksi osaksi kylläkin parisuhteissa.Valitettavasti sellainen ei minun kohdallaki toimi vaan tarvitsen haastetta ihmisestä joka ei ole luonut itseään minua varten:)
Haluaisin ja toivoisin että ihmiset olisivat juuri sitä mitä ovat rehellisesti ja avoimesti:)
Toivon että jonain päivänä minullakin on ystävä joka ei moralisoi ja antaa minunkin olla minä:)
Vaikkakin mikäs minua pystyisi muuttamaan:D
Haluaisit siis ystäviä, jotka eivät olisi kykeneviä itsenäiseen ajatteluun ja olisivat vedettävissä kuin pässi narussa? Katsoisivat toimintaasi, olisi se kuinka julkeaa, itsetuhoista tai röyhkeää tahansa, hymyissä suin eivät eväänsä väräyttäisi, vaikka välittäisivät sinusta? Oletko aivan varma, ettei kyse ole sinun kritiikinsietokykysi heikkoudesta tai haluttomuudesta nähdä omia kehitysalueitasi? Kypsymättömyydestäsi? Oikea ystävyys kestää myös rehellisyyttä.
Osta akvaariokala.
Minun ystäväni ovat kykeneviä itsenäiseen ajatteluun, mutta se ei ole johtanut siihen, että he toivoisivat minulle pahaa tai ainakin kiristelisivät hampaitaan aina, kun hyvä kohtaa minua. Minun ystävilläni on itsetuntoa. Viestisi ihannoimalla ihmistyypillä ei sitä välttämättä ole.
Juoksisinko väliin, jos ystäväni rikkoisi lapsiperheen kodin? Juoksisinko väliin, jos ystäväni laiminlöisi lastaan? Juoksisinko väliin, jos ystäväni lutkailisi kevytkenkäisenä varattujen kanssa?
En osaa sanoa, sillä tuonkaltaiset ihmishirviöt eivät yleensä ole viipyneet kauaakaan edes tuttavapiirissäni. Olen ollut onnekas, ystäväni ovat aikuisia ja fiksuja ihmisiä, eivät epävakaisia eivätkä akvaariokaloja. He kykenevät itsenäiseen ajatteluun, joka koskee peräti jopa heidän elämäänsä. Bimbomaisia kodinrikkomisia ja tuhansia avioliittoja ei ole.
Epävakainen ihminen on huonoin opettaja yhtään kenellekään. Se on lapsi, jolle "ystävien" tulisi jatkuvasti asettaa rajoja. Ei se ole edes mikään oikea ystävyyssuhde, vaan riippuvuussuhde. Riippuvuussuhteet ovat rasittavia ja jopa toista osapuolta tuhoavia.
Minä olen oppinut huonoista ihmissuhteista matkan varrella, että olen hyvien arvoinen. Ja ystäväni eivät tosiaankaan ole akvaariokaloja, vaan ihmisiä joita voi todella arvostaa ja tekeekin niin.
Terveessä ystävyydessä kumpikin voi olla oma itsensä ilman että joutuu asettumaan "alempiarvoiseksi".
Kritiikkiä voi antaa kovin monella tavalla. Tuskin ystävällistä ajatusta "oletko tullut ajatelleeksi, voisiko se olla niin..." kukaan suoralta kädeltä tyrmää, koska se on vain dialogin avaamista valmiin luokittelun sijaan.
Välittäminen on eri asia kuin toisen "ruoskiminen" hänen tavastaan elää. Välittämistä on sanoa, että on huolissaan toisesta esim. jonkun tietyn tavan toimia vuoksi. Välittämistä on kertoa, että ei se toisesta tee sen huonompaa tai parempaa, mutta helpompaa voisi oma elämä olla, jos toimisikin jossain tietyssä asiassa toisella tavoin. Herättää ajatuksia asioista, joita toinen ei ehkä ole tullut ajatelleeksi. Ja hyväksyä toisen oma valinta oman elämänsä suhteen, koska kukaan muu ei voi toisen elämää kuitenkaan elää ja hallita.
Ystävyys on paljon positiivisia asioita, vihamielisyys ei mielestäni siihen sisälly.
Toki, en missään nimessä tarkoittanut että ystävyyteen kuuluisi hyökkäävyys, vihamielisyys, kateellisuus tai jokin epätasa-arvoisuus. Mutta aika usein jos ihminen kokee muiden "moralisoinnin" ongelmaksi, ongelma on jossain muualla kuin moralisoijassa. Jos palaute olisi aiheetonta, sen kai voisi hyvällä omallatunnolla ja perustellen kertoa. Itse olen saanut ystäviltäni kommentteja valinnoistani, sellaisiakin joista olimme vakaasti eri mieltä, mutta en minä koe sitä moralisoinniksi tai lemppaa ystävää.
Kaikki kirjoittamasi on just eikä melkein totta, mutta se on valitettavasti vähintään yhtä paljon kiinni vastaanotto- kuin lähettäjäpäästä, ovatko nuo positiivisia vai negatiivisia asioita. Ja tässä tapauksessa aloittajan viestistä välittyi sen verran epäkypsä tunnelma että olisin taipuvainen veikkaamaan (vaikka väärässäkin voin olla) ettei hänenkään osuutensa tässä niin kutsutussa moralisoinnissa ole olematon.
halua sellaista?!Jokainen olkoot millainen on mutta minullakin on siihen oikeus
oikein, niin olen aika lailla samaa mieltä kanssasi. Että ei ystäviä tarvitse neuvoa (paitsi jos he pyytävät neuvoa!), tai arvostella hänen tekemisiään. Tai että ystävältä pitäisi vaatia jotain, että hänen pitäisi olla erilainen, siis käyttäytyä erilailla tms. mun mielestä ei tosiaan.
Mun mielestä elämä, ja ystävyys, on kokoajan kasvamista. Jokainen käy läpi ja kokee omaan tahtiinsa asioita.
Ei toisen tarvitse siihen tulla tuputtamaan omia näkemyksiään (vaikka se niin helppoa onkin), jos muka tietää jo jonkin asian paremmin.....
Ja moralisointi on ärsyttävää kyllä. Ei ole toisen asia paheksua, vaikka jollain nyt olisikin menossa jotenkin "moraalisesti arveluttava" kausi....
jokaisen pitäisi täällä saada elää niinkuin itse parhaaksi näkee.
Olen varmasti itsekin joskus syyllistynyt jonkinlaiseen arvosteluun jne. mutta olen alkanut oppia, eikä minulla ole enää mitään tarvetta puuttua toisen tekemisiin.
moralisointi ja mielipiteen julkituonti on kyllä ihan normaalia ja hyväksyttävää ystävyyssuhteissa. Ei kaikista asioista voi olla samaa mieltä eikä tarvitsekaan. Et tule koskaan löytämään sellaista ystävää joka ei olisi jostain asiasta eri mieltä. ja mitä tuohonkin moralisointiin tulee niin tuntuu että itselläsi on jokin vaikea asia selvittämättä johon et kykene ottamaan kritiikkiä vastaan vaan suljet omista ajatuksistasi vaikean asian pois käsittelemättä sitä asian joka kantilta. terveisin hoitsu
jostakin, mikä ei ole todellista ystävyyttä. Kateuteen, katkeruuteen ja kilpailuun vannovat ihmistakertujat ovat huonoja ystäviä, jos ystävyydestä nyt edes kehtaa puhua.
Ystävyydessä ei ole kyse siitä, että oma paha olo oksennetaan muiden päälle - "arvostelemalla" heitä ja esittämällä "kritiikkiä", jota ei edes itse kyetä ottamaan takaisin vastaan.
nyt haiskahtaa minusta sellainen että ap. ei vain kestä kritiikkiä ja moralisointia itse.Oudolta kuulostaa ap:n kirjoittama rivi jossa on "jotkut moralisoi, vaikkei todellakaan olisi varaa" eli moralisoihan hän sitten itsekin ystäviänsä. eli taitaa käyttäytyä ihan samalla tavalla kuin "edelliset ystävänsä".
Minusta tuosta ei ilmene, että hän moralisoisi itse ystäviään ystäville itselleen, taikka heidän selän takanaan kaikille muille.
Ap. vain toteaa tässä keskustelussa, etteivät ystävät ole moraalisesti arvioituina mitenkään ihanteellisia ihmisiä itsekään, jolloin moralisoiminen vaikuttaa todella hassulta. Onhan moralisointi useimmiten kritiikin kohteen yläpuolelle asettumista, tyyliin "en mä nyt sentään sillai tekisi, hyihyi"...
Sellaisiakin ihmisiä toki löytyy runsaasti, jotka moralisoivat ja tuomitsevat, eivätkä kestä vähäisintäkään kritiikkiä itse.
On ihan eri asia moralisoida jotakuta jatkuvalla syötöllä hänelle itselleen tai vaihtoehtoisesti mustamaalata häntä pitkin maailmaa hänen selkänsä takana...
... kuin vain todeta yleisellä tasolla anonyyminä netissä, ettei monella ihmisellä olisi todellakaan varaa esiintyä moraalin lipunkantajana, kun he eivät mitään sellaista kerran omassa elämässään tunne.
Moralisteille on kovin yleistä, että he syyttävät muita vioista, jotka heissä itsessään ilmenevät paljon voimakkaampina. Onko se sitten kivaa? Tuleeko siinä joku moraalisen helpotuksen tunne?
Sikäli kuin joku on ankara moralisti, hän ansaitseekin tulla mitatuksi oman tikkunsa mukaan. Ylimielisen konservatiivin avioton lapsi on äpärä.
sinulle ap! mitä tarkoitat ystävällä joka takertuu sinuun? ja mitä tarkoitat hänellä joka moralisoi vaikkei todellakaan olisi varaa moiseen? (sinähän moralisoit itsekin tätä tapausta tekstissäsi...)
että minulla on ollut sellaisia ystäviä jotka haluavat pitää päivittäin yhteyttä.Itse en kaipaa niin tiivistä ystävyyssuhdetta.Ne jotka ovat sen tajunneet ovat tosin jääneetkin:)
Tarkoitan että on olemassa ihmisiä niin kuin aikaisempi henkilökin täällä kirjoitti, jotka oksentavat oman pahan olonsa toisen päälle koska eivät ole käsitelleet omia asioitaan ( mitä ne milloinkin ovatkin )kunnolla.
En mielestäni moralisoinut vaan kerroin miten asia on eli en kykene olemaan pahaa oloa jatkuvasti potevien, elämäänsä katuvien ihmisten kanssa tekemisissä.:)
Olenkin onneksi karistanut moiset tapaukset ystäväpiiristäni.:)