Hirttäkää ja haukkukaa, mutta mun on pakko avautua tästä aiheesta.
Musta tulee kuin tuleekin "äiti"! Koiravauvojen pitäisi kuoriutua pääsiäiseen mennessä ja yksi niistä matkaa tänne Suomeen minulle kaveriksi ja ystäväksi.
Tässä asiassa mä pidätän oikeuden hehkuttaa ja iloita jo etukäteen, olen odottanut tätä yli 15 vuotta ja nyt se vihdoin tapahtuu!
Kiitos huomiostasi.
Musta tulee kuin tuleekin "äiti"! Koiravauvojen pitäisi kuoriutua pääsiäiseen mennessä ja yksi niistä matkaa tänne Suomeen minulle kaveriksi ja ystäväksi.
Tässä asiassa mä pidätän oikeuden hehkuttaa ja iloita jo etukäteen, olen odottanut tätä yli 15 vuotta ja nyt se vihdoin tapahtuu!
Kiitos huomiostasi.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Iso koira pienessä kaupunkiasunnossa on pahemman luokan eläinrääkkäystä.
Siksi minulle tuleekin pieni koira, joka sopii elämäntapaani ja asuntooni täydellisesti!
Onko olemassa mitään asiaa, jossa et ole asiantuntija?
uuden perheenjäsenen johdosta.:) Minkärotuisesta kaverista olikaan kyse? Voi olla, et oot joskus maininnutkin.....
Pitkäkarvainen kääpiökokoinen mäyräkoira.
metkunsa, kannattaa ostaa jokin spesiaaliopas. Nimim. kokemusta on. :)
On tuttu rotu. Ja olen lukenut kotiläksyni :)
Paljon on opittavaa, mutta se on tarkoituskin.
Tuleeko lapsesta isona takavuosien mainoksista tuttu "Paha-kaveri-koira", joka on purrut ainakin 300 asiakasta?
Rouva Ratikalla on koirakuume ja minä olen yrittänyt pitää RR:n työn touhussa ja ajatukset jossain muualla. Tätä taistoa tuskin voi voittaa, mutta pitkitystähän aina täytyy yrittää...
mä olen opiskellut koulutusta ja meinaan pistää tulokkaan kyllä kunnolla ruotuun.
Koirakuume voi mennä ohikin, mutta mä olen kuulemma kärttänyt ekan kerran parin vuoden ikäisenä ja siitä se on jatkunut. Tosissani olen tätä halunnut kouluikäisestä. Ja minähän olen oman elämäni valtiatar niin ei tarvitse muilta kysellä. Onneksi, sillä nykyinen poikaystävä ei ole asiasta yhtään niin innoissaan kuin minä...
Rouva Ratikalla on ollut koira ja äidillään on edelleenkin, että sikäli ymmärrän yskän.
Minäkin olen luvannut, että saa hankkia itselleen koiran, muttei meille. Voin hoitaa sitä matkojen aikana, mutta pelkään pahoin, että minun pitäsi juoksuttaa sitä räntäsateessa aamuyöstä, kun vähän flunssa vaivaa tai tyyny vain muuten tuntuu houkuttelevammalta.
Vähän kuin itse otin salaa kissan ollessani 7-vuotias. Hoisin sitä viikon ja sitten se olikin faijan riesana. Kuukauden päästä isä vei sen "maalaistaloon". Kun halusin mennä kissaa katsomaan, se "oli jäänyt auton alle"...
mie lähden viemään illalla hevosta joululahjaks :D
..... Onneks naisia ei tartte aina ymmärtää. Riittää että rakastaa.....
Mä vähän pelkään niitä (mutta mitään en tunnusta).
Meidän äidin mies ei myöskään oikein ymmärrä, kun äiti puhuu, että hänestä tulee vihdoinkin mummo... :D
500kg liikkuvaa lihaa on syytä vähän pelätäkki tai ainaki kunnioittaa, mut niitten kaa tulee toimeen ku näyttää vaan että kuka käskee.
En miekää ymmärrä että koiranpennusta tulee mummo. Se vaan kielii vauva kuumeesta
naisen logiikkaan ja jos täällä olisi sefu se olisi jo siirtänyt viestialustuksen sille kuuluvaan paikkaan enirolla
kuoriutuuko koira jostakin munasta vai? Hitsi mun olisi pitänyt lukea koulukirjoja tarkemmin.
Muistan kun asiasta keskusteltiin, jotta voin kuvitella riemun. :)
Onnittelen sitten vasta kun ihmeen näen.
Mun mielestä ehdottomasti paras rotu, ottaisin itsekin taas jos vaan voisin. Ehkä sitten kun lapset on isompia :)
Paljon onnea pienokaisesta näin etukäteen!
ja voimia tuleville koirankusetuksille joka aamu ja ilta.
Kuseeko koirat vain aamuin ja illoin? Joutuuks ne pidättelemään päivisin? Onnea Laralle!
sitten vaan jatkuvalle kusetukselle, senkin saivartelija.
Ei nyt noin rumasti olis tarvinnu sanoo. En mä koirista mitään tiedä. Joutuuks ne ihan oikeesti olemaan koivet ristissä kun emäntä/isäntä on töissä? Kissathan käyvät laatikolla kun tarve tulee.
Koirista on sen verran ries.. siis iloa että pääset hyvinkin lähelle eloa lapsen kanssa, joten voi sua "äipäksi" sanoa :D
Onneksi olkoon jo etukäteen! Susta tulee takuulla esimerkillinen koiravauvan äiti :)
liittyy miehen logiikkaan?
*vitsi, vitsi*
Onnea ja kaikkea hyvää kaikille.
läheltäkään joten mediakritiikkisi on paikallaan
http://keskustelu.suomi24.fi/lemmikit_show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&subcat=2658
Ei muuta.
hyviä hetkiä sinulle..
kiitti teille! Ensin saitte mulle joulumieltä ja nyt vielä jaksoitte jakaa tän ihanan asian!
Ootte te vaan suurimmalta osin tosi hienoa sakkia :)
*yhtä hymyä korvasta korvaan*
ja tuolla selvisi rotukin. :))
Täytyy sanoa, että mäyräkoirat on aivan huippuja ja sitkeitä sissejä. Olen lukuisia kertoja ollut todistamassa, kun yms.dobermanni, napolinmastiffi, kaukasianpaimenkoira... juoksevat ulvoen mäyräkoiraa karkuun. Myöskin todistamssa kuinka useat mäyräkoirien omistajat joko menevät sinne minne koira käskee tai raahaavat makaavaa mäyräkoiraa perässään.
Aivan uskomattoman suloisia koiria ja voisin mäyräkoiran kanssa itsekin jakaa kotini, mutta vanha rouva voisi olla toista mieltä (hän pelkää mäyräkoiria)
:))
"Koiravauvojen pitäisi kuoriutua pääsiäiseen mennessä ja yksi niistä matkaa tänne Suomeen minulle kaveriksi ja ystäväksi."
Suomeen?? Eikö suomalainen veri kelpaa, vai mikä hinku niiden ulkomaan ihmeiden perään oikein on?
"olen odottanut tätä yli 15 vuotta ja nyt se vihdoin tapahtuu!"
No voi jee. Sen 15-vuotta olisit voinut hoitaa pennusta eläkeikään jonkun sekarotuisen piskin, mutta tuskinpa sellainen porvarikakaroille kelpaa, kun pitää oikein ulkomailta asti roudata Elämäänsä Sisältöä. Vittu.
Tuolta koiria ja ilmaiseksi jopa, jos vain olisit koiraihminen:
http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm
Ps. Neuvo: ÄLÄ ota koiraa, jos et tosissasi ole valmis ottamaan siitä vastuuta ja kantamaan sitä seuraavat vuodet- pahimmassa tapauksessa jopa 30 vuotta.
Koira- ja kissahoitolat ovat täynnä kotia etsiviä hylättyjä koiria ja kissoja. Ihminen, joka tietää mitä haluaa ja on valmis kantamaan vastuun kotieläimestä ja haluaa sydämestään auttaa, hakee lemmikkinsä sieltä.
Tämä koiranpentu, joka "kuoriutuu" (toivottavasti ap saa 'käyttöohjeet' koiran mukana)löytynee sitten muutaman kuukauden tai reilun vuoden päästä jostakin koirakodista, syy: pitovaikeudet. *Kiva juttu hei*
mulla ei ole ollut mahdollisuutta ottaa koiraa ennen kuin vasta nyt.
Ai miksei suomalainen koira kelpaa? No kelpaisi kyllä, mutta tämän haukun saan ilmaiseksi ja tunnen emän. Löytökoira on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, mutta ensikertalaisena koiranomistajana uskon, että koirallekin paras vaihtoehto on se, että potentiaalisista ongelmakoirista huolehtii joku sellainen, jolla on aiempaa kokemusta. Löytökoirat ovat sitäpaitsi jostain syystä usein isokokoisia enkä halua rääkätä mitään susikoiran kokoista otusta pitämällä sitä pienessä asunnossani.
Mikään ei estä kasvattamasta katrasta tulevaisuudessa, mutta tällä on hyvä aloittaa.
P.S. Mä olen kolmekymppinen ja ehdottoman valmis tähän. Ja kyllä, uskon koiran tuovan elämääni uutta sisältöä, onko siinä jotain väärää? Kyseenalaistaisiko joku, tai neuvoisi samoin, jos sanoisin, että odotamme poikaystävän kanssa vauvaa?
Jos olisit vilkaissutkaan antamaani linkkiä, niin et puhuisi mistään löytökoirista, mutta samapa se.
"ensikertalaisena koiranomistajana uskon, että koirallekin paras vaihtoehto on se, että potentiaalisista ongelmakoiri"
Totta, joskin kuka tahansa omaa psykologista silmää sen verran, että tajuaa, mitä koissun päässä liikkuu huitoessasi käsiläsi esim.
"Ja kyllä, uskon koiran tuovan elämääni uutta sisältöä, onko siinä jotain väärää?"
Ei ole, mutta sinun tulee ajatella sitä koiraa enemmän, kuin itseäsi sen hankittuasi. Vähän niinkuin vauvat siinä mielessä, eli joudut uhraamaan joitain juttujasi koiran hyvinvoinnin eteen.
"Kyseenalaistaisiko joku, tai neuvoisi samoin, jos sanoisin, että odotamme poikaystävän kanssa vauvaa?"
Hitto, toivottavasti. Lapset on jotenkin niin luonnollinen juttu, että niitä hankkivat täysin epäkelvot tyypitkin ja se on ihan ok, mutta mitä tulee koirien pitoon, niin se vaatii kuitenkin erillistä (ei biologista) tahtoa siihen.
Ps. mikä rotu kyseessä? Saako niitä roudattua samalla 2 kpl Suomeen, jos kerran ilmaisia ovat?;)
sivulla jo usean vuoden ajan, kiitos vain vinkistä. SEKÄ useilla eläinsuojeluyhdistysten sivuilla. SEKÄ monilla kaupallisilla lemmikkisivuilla.
Kyllä minä tiedän, mitä koiran pito tarkoittaa ja kuinka paljon se myös sitoo. Tunnen kyllä itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, että saan siltä paljon ja minulla on myös paljon rakkautta annettavana. Puhumattakaan hyvästä tukiverkostosta, joka minulla on. Joten koiralta ei varmasti rakkautta tai huomiota puutu.
Rotu on mäyräkoira ja useampaa tuskin saan tuotua, sillä tämä on lahja minulle. Itse asiassa olisivat halunneet antaa minulle yhden jo edellisestä pentueesta, sillä omistajien mielestä minä "tarvitsen" koiran ja pystyn antamaan sellaiselle oikein hyvän kodin.
Näin yksi pentu pysyy myös melkein perheessä.
"Puhumattakaan hyvästä tukiverkostosta, joka minulla on"
Toi on tärkeetä. Siis se, että tarpeen vaatiessa saat koiran jollekin hoitoon pariksi päiväksi.
Toi, että se on mäyris asettaa tiettyjä ehtoja sulle. Siis kai tiedät, että ne on vitun äksyjä pikku paskiaisia? Itse en ikinä ottaisi sellaista kärsivää (siis niillä on kipuja jatkuvasti, jos et tiennyt) geenimanipuloitua kirppusäkkiä itselleni, mutta kukin tavallaan, tietty. Jotenkin häiritsee se, että astuu koko ajan sen koissun päälle keittiössä hääräillessä, kun ei sitä näe, kun toinen on niin pieni. Mulla on ollut joskus hoidossa mäyriksen ja snautserin sekoitus- siis sellanen tosipieni ja söpö otus ja se meinas koko ajan jäädä jalkojen alle. Koon puolesta sellanen keskikokoinen olis paras ainakin mun mielestä. Ja just seropi, koska ne on terveitä ja elää 2 kertaa kauemmin, kuin pilalle manipuloidut rotukoirat.
Emmätiä, itse en koiraa enää ikinä ottaisi. Mulle on tarjottu kolmea koiraa tässä viimeisen vuoden aikana, mutta ei musta oo huolehtimaan jostain 8 vuotiaasta rotukoirasta, kun sen tietää, että siinä on lääkärissäkäynti-rumba ja armopiikin puntarointi edessä ihan just, eli rahaa palais ihan vitusti. Tilanne voi olla toinen joskus `aloilleni asetuttuani` siinä omarissa ja vaimon ja parin kersan kanssa hääräillessä. Silloin koira on isännälle ainoa tuki ja hyvä keino päästä pois kodin hyörinästä.
Koirasta tulee ainakin 1/3 verran myös isäni koira. Vähän pelkään, että isä osa-aikaeläkkeelle jäädessään omii koko hauvan ja kasvattaa siitä metsissä ryynäävän metätyskoiran...
Äitikin on jo varannut hoitoviikonloppuja.
Mäykyillä on luonnetta, sen tiedän. Ja siksi(kin) mulle oli todella tärkeä asia juuri se, että tunnen emän ja emän emän. Kummallakaan (jälkimmäinen tosin jo edesmennyt) ei ole koskaan ollut mitään terveydellisiä ongelmia ja luonteiltaan ovat erityisen herttaisia.
Rotu- ja muut valintakriteerit olisivat varmasti minullakin erilaiset, jos asustaisin isossa talossa perheen kanssa. Mutta nyt tilanne on tämä ja koira tulee (jos luoja suo, että kaikki menee hyvin).
Tossa voi käydä vähän niinkuin mulle aikoinaan: himassa asuessani systeri halus koiran ja mutsin kanssa hommasivat sellaisen multa mitään kysymättä ja vaikka systeri oli hyvää varmaan tarkoittanut, niin ei hänestä ollut siitä huolehtimaan. Eli mulle se jäi. Loppujen lopuksi, siis kun siihen piskiin oli tottunut, niin en olisi voinut kotoa muuttaakaan ilman sitä, mutta onneksi se tuli mukana sitten. Mutta kyllä se on piiiiitkä aika katsella jotain kuorsaavaa karvakasaa joku 16 vuotta, kuule.
Mulle ei toi rotu ole niinkään tärkeä. Joku Iralannin susikoira olis tietty makee, mutta paskaakos sillä, jos ei ole tilaa kunnolla. Niitä pappa-päiviä odotellessa...
Tsemppiä vaan sulle sen koirulin kanssa;)
asiat tuskin menevät lainkaan kuten olet suunnittellut alunperin. Ja siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, teillä tulee olemaan ihania, hauskoja, hullaanttuvia, välillä toki rasittaviakin, mutta silti ihastuttavia hetkiä ja yhdessäoloa.
Kahden koiran kasvattajana voin vain lämpimästi onnitella sinua ja toivottaa onnellista yhteiselämää, jota kunnollinen kasvattaminen helpottaa huomattavasti. Ja toivottavasti tuleva pentusi on maassa, josta sen Suomeen tuominen on helppoa.
kuin oma lapsi. Helkkarin katti karkas eilen illalla ja pitkin yötä perhana juoksin hätä housussa sitä ettimässä, tai lähinnä katuja kattelin notta onko liiskaantunu. Tulihan se sit takasin, ja ite rapsutti oveen vieläpä. Ei muuten hätää olis tietty ollu, mut kun on 100%-sisäkissa ollu.
Että pidä huoli koirastasi. Se kiintymys tulee vielä hämmentämään sinut. Onnea. :)
Onneks löysi takaisin kotiin teidän karkulainen! Muutaman kerran itseki saanu penkoa puskia ja tähyillä ojanpientareita mutta mun kissa on onneks pysytellyt aina tosi lähettyvillä ja löytänyt tiensä takaisin kotiin.
Eilen näin ystäväni kanssa liikkeellä ollessa vapaana juoksentelevan koiran ja pysähdyttiin josko oltais saatu se kiinni mutta eihän se reppana uskaltanut tulla vaan juoksi pois isolle tielle päin :( Ilmoitettiin siitä sit eteenpäin, mutta toivottavasti se löydetään ja omistajat saa sen takas.
aika opettavaista, näkee paremmin omiinkin tunteisiin, kun jollekulle läheiselle tapahtuu jotain odottamatonta. Minäkin olen perin juurin kovaa jätkä ja äijää, kun kissa hakee huomiota just kun ollaan rupeemassa syömään tms. Silti oli aika perse fiilis yöllä ennen kuin löyty. Eikä pelkästään kissan takia, vaan mites sitä olis perustellu nuorelle isännälle aamulla, että öö kissa karkas ja silleen...
Karkaavat eläinystävät harmittaa aina. Aika näky oli nuorempana, kun vedin aamulla verhot ikkunasta ja puolenkymmentä lehmänkantturaa veteli omenoita pihapuusta. :)
Mikshän mulla tökkii nyt tää palsta näin paljon, mitkään viestit ei tuu näkyviin... :(
Onneksi löytyi se teidän "helkkarin katti"!
Lemmikki on minustakin perheenjäsen, ja kuulemma monessa suhteessa vaativampi hoidokki kuin lapsi. Toisaalta (näin minulle on kerrottu) lemmikin hoito myös antaa enemmän, kun lapset (jälleen kuulemma) alkavat antaa sitten kun itse pakollinen hoito on suoritettu.
Mä olen JO nyt rakastunut pikku koiraani! Olen toiminut vakkarihoitajana useallekin haukkujalle tässä vuosien saatossa ja niihinkin olen jokaiseen kiintynyt kovasti.
"koiravauvojen pitäisi kuoriutua"???
Onko kyseessä vakavamman laatuinen eläinrääkkäys *RIKOS*