Kaikki alkoi reilu vuosi sitten, kun jonkinasteinen seksikumppani ilmoitti tulleensa raskaaksi. Alkujärkytyksen jälkeen päätin kuitenkin yrittää yhteisasumista ja oikeaa parishdetta. Despootin merkit olivat ilmassa jo heti kuitenkin päätöksen jälkeen. Tuntui kuin ihmisoikeuteni jotenkin oli tulevan isyyden myötä merkittävästi vähentyneet. pyrin kirjaamaan joitain parisuhteen pelisääntöjäkin - lapsellista näin jälkeenpäin ajateltuna.
Avoliitto kesti vajaan vuoden, sinä aikana lapsi syntyi. Molemmille varsin rakas lapsi. Riitoja oli loppuvaiheessa todella paljon. minusta tuntui kuin äiti oikein kaipasi riitelyä pitkän päivän jälkeen. Poliisikin kerran kutsuttiin, kun naisen provosoimana menin häntä huitaisemaan. Siitä sain sittemmin pahoinpitelytuomion. Joskus riitojen välissä valitin hänelle hänen väkivaltaisuuttaan. Miksi minua juuri löit, mutta itse kutsuit kerran poliisit poliisit? Vastaus oli, että soittaisit itsekin poliisit. Hullua. Kai nyt lapsiperheellä on parempaa tekemistä kuin poliisia vaivata ja sakkoja maksaa. moraalisesta puolesta puhumattakaan. Kun avoliiton aikana poistun riitatilanteessa kotoa, oli ovi palatessa takalukossa. Kiusallista, vaikkakin ovi aina lopulta aukesi "koputtelun" jälkeen.
Eronkaan jälkeen tilanne ei henkisesti helpottanut. Ikävä pientä vauvaa kohtazn oli kesällä suurta. Äidin muutettua toiselle puolelle Suomea vauvan kanssa tapaamiset olivat työni vuoksi aika harvassa. Kaikesta huolimatta kutsuin hänet joskus kylään, mutta riitaisuus ja joustammtomuus ei muuksi muuttunut. Äiti saneli, juonko oluen, menen, koska hännoli tullut luokseni kylään. Maksoin kalliin vuokran vanhassa kaupungissa yksin ja olin kriiriytynyt ja masentunut. Äiti kehuskeli suurilla säästöillään, mutta jos päivänkään olis suusanallisesti sovittu elatusmaksu myöhässä, niin vietimet tukkeentuivat
Avoliitto kesti vajaan vuoden, sinä aikana lapsi syntyi. Molemmille varsin rakas lapsi. Riitoja oli loppuvaiheessa todella paljon. minusta tuntui kuin äiti oikein kaipasi riitelyä pitkän päivän jälkeen. Poliisikin kerran kutsuttiin, kun naisen provosoimana menin häntä huitaisemaan. Siitä sain sittemmin pahoinpitelytuomion. Joskus riitojen välissä valitin hänelle hänen väkivaltaisuuttaan. Miksi minua juuri löit, mutta itse kutsuit kerran poliisit poliisit? Vastaus oli, että soittaisit itsekin poliisit. Hullua. Kai nyt lapsiperheellä on parempaa tekemistä kuin poliisia vaivata ja sakkoja maksaa. moraalisesta puolesta puhumattakaan. Kun avoliiton aikana poistun riitatilanteessa kotoa, oli ovi palatessa takalukossa. Kiusallista, vaikkakin ovi aina lopulta aukesi "koputtelun" jälkeen.
Eronkaan jälkeen tilanne ei henkisesti helpottanut. Ikävä pientä vauvaa kohtazn oli kesällä suurta. Äidin muutettua toiselle puolelle Suomea vauvan kanssa tapaamiset olivat työni vuoksi aika harvassa. Kaikesta huolimatta kutsuin hänet joskus kylään, mutta riitaisuus ja joustammtomuus ei muuksi muuttunut. Äiti saneli, juonko oluen, menen, koska hännoli tullut luokseni kylään. Maksoin kalliin vuokran vanhassa kaupungissa yksin ja olin kriiriytynyt ja masentunut. Äiti kehuskeli suurilla säästöillään, mutta jos päivänkään olis suusanallisesti sovittu elatusmaksu myöhässä, niin vietimet tukkeentuivat
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki alkoi reilu vuosi sitten, kun jonkinasteinen seksikumppani ilmoitti tulleensa raskaaksi. Alkujärkytyksen jälkeen päätin kuitenkin yrittää yhteisasumista ja oikeaa parisuhdetta. Despootin merkit olivat ilmassa jo heti kuitenkin päätöksen jälkeen. Tuntui kuin ihmisoikeuteni jotenkin oli tulevan isyyden myötä merkittävästi vähentyneet. Pyrin kirjaamaan joitain parisuhteen pelisääntöjäkin - lapsellista näin jälkeenpäin ajateltuna.
Avoliitto kesti vajaan vuoden, sinä aikana lapsi syntyi. Molemmille varsin rakas lapsi. Riitoja oli loppuvaiheessa todella paljon. Minusta tuntui toisinaan, että ex oikein kaipasi riitelyä pitkän päivän jälkeen. Poliisikin kerran kutsuttiin, kun exän provosoimana menin häntä huitaisemaan. Siitä sain sittemmin pahoinpitelytuomion. Joskus toisten riitojen välissä valitin hänelle hänen väkivaltaisuuttaan. Miksi minua juuri löit, mutta itse kutsuit kerran poliisit? Vastaus oli, että soittaisit itsekin poliisit. Hullua. Kai nyt lapsiperheellä on parempaa tekemistä kuin poliisia vaivata ja sakkoja maksaa. Moraalisesta puolesta puhumattakaan. Kun avoliiton aikana poistun riitatilanteessa kotoa, oli ovi palatessa takalukossa, koska en "tullut aikanaan kotiin". Kiusallista, vaikkakin ovi aina lopulta aukesi "koputtelun" jälkeen.
Eronkaan jälkeen tilanne ei henkisesti helpottanut. Ikävä pientä vauvaa kohtaan oli kesällä suurta. Äidin muutettua toiselle puolelle Suomea vauvan kanssa tapaamiset olivat työni vuoksi aika harvassa. Kaikesta huolimatta kutsuin hänet joskus kylään, mutta riitaisuus ja joustamattomuus ei muuksi muuttunut. Ex edelleen saneli, juonko oluen, minne menen, koska hän oli tullut luokseni kylään. Maksoin kalliin vuokran asuinkaupungissa nyt yksin ja olin kriisiytynyt ja masentunut. Lapsen äiti kehuskeli suurilla säästöillään, mutta jos päivänkään oli suusanallisesti sovittu elatusmaksu myöhässä, niin viestimet tukkeentuivat mollaavista ja uhkailevista viesteistä. Olin kuulemani mukaan todella huono ihminen, koska maksan vasta 5 päivää myöhässä hänelle akuutisti merkityksettömän rahan.
Kaiken tämän keskellä jotenkin tunsin, että hän oikein ilahtuu syvenevästä alamäestäni ja vaikeuksistani. Sorruin lisäksi kaiketi tyhmyyttäni, masentuneena tai ikävystyneenä uhkapeliin ja pelasin vuoden aikana sijoitusasuntoni - josta puolet oli jo maksettu. Avovaimo hakkui rahan tuhlausta, ylisti omaa rahankäytönhallintaa ja halusi elatusrahaa päivälleen eräpäivänä. Joka oli suullisesti sovittu. Kaiken tämän keskellä en ole saanut voimia edes lastenvalvojalle raahautumiseen, jotta saisin asiat paperille sovituksi. Jotenkin uskon, että kun teen hänestä lopullisen henkisen irtioton, niin kaikki sovittu unohtuu ja alkaa ns tapaamisoikeushelvetti. Täytyy vielä mainita, että ex käyttää lasta ja tapaamisia jonkinlaisena kiristys- ja kontrollikeinona. Esimerkiksi nyt joulun aikaan hän kontrolloi tarkasti tekemisiäni. Mikäli en nuku tiettyyn aikaan yöstä (instant mese paljastaa), hän uhkaa etten näe lasta Jouluna, ainakaan aattona, koska olen kuulemma liian väsynyt hoitamaan pientä lasta. Vastaavasti joskus hän sanelee minut ottamaan lapsen, jos tiettää, että minulla olisi muuta mieluista menoa. Mikäli en suostu, olen kuulemma kelvoton isä ja menetän yhteishuoltajuuden (pötyä). Rakastan toki lasta ja haluan hänen kanssaan olla, ei siinä mitään, mutta jatkuva valtapeli käy hermoilleni. En haluaisi salailla tekemisiäni, mutta usein huomaan että exän mielestä sopivat menemiset pyritään torpedoimaan lapsiaseella. Olen järjestellyt työasiatkin uudelleen jotta voin muuttaa lapsen perässä toiselle puolelle Suomea. Kaikki tämä stressaa ja ex vain jaksaa kiusata.
Viimeisin ongelma nyt on se, että ex haluaa ängetä mukaan Joulunviettoon. Tietenkin hän tuo mukanaan Joulun ilontuikun - pienen lapseni - mutta myös omat sääntönsä, ehtonsa ja muistot karmeasta vuodesta. Olen täysin epätoivoinen. Miksi tämä minut raastupaan toimittanut - olenhan syylliseksi ja ilmeisen vaaralliseksi todettu - ihminen haluaa tulla viettämään Joulunkin kanssamme. Vanhempani edelleen toivoisivat varmaan sisimmässään, että kaikki vielä korjaantuisi, mutta en todellakaan usko enää sellaiseen ihmeeseen. Edes Jouluna. Lisäksi rikostuomio loukkaa minua syvästi, vaikka teinkin todella väärin. Nyt vielä pelkään, että tuomio vaikuttaa ansiotyöhönikin, jolloin tuho olisi kohdallani ensistäkin merkittävämpi. En itse haluaisi muuttua kylmäksi ja sanelevaksi ihmiseksi lapsenkaan edun nimissä, mutta se lienee pian ainoa vaihtoehto. Reiluuttani olin jopa joutilaan autoni aikeissa antaa exän käyttöön, jotta voi poissa ollessani lasta kuskata. Siitäkään tuskin kiitollisuus kestäisi kahta iltaa kauempaa. Miksi siis suotta riskeeraisin hyvät liikennebonukset?
Lisättäköön vielä, että ex ei tietääkseni ole ennen ollut oikessa parisuhteessa - ainakaan hän ei siitä suostu puhumaan. Ja hänen äitinsä suhde isäänsä on myös jotenkin ongelmallinen - kuin äiti kohtelisi hänen isäänsä alentavasti - epäkohteliaasti komennellen. Hänen äidillensä olen joskus hätääntyneenä ja kiivastuneenakin soittanut, ja kertonut asioiden laitaa. Tuntuu ettei hänen äitinsäkään osaa mitään sanoa, tuskin suutaan saa auki ja sanoo ettei sitä muiden asioista voi sanoa.
En tiedä miksi tätä edes kirjoitan. Ehkä haluan huutaa kaiken pahan ulos. Kaataa jonkun tuntemaatoman niskaan. Nyt jo helpottaa...
Lapsen takia haluaisin säilyttää terveen etäisen suhteen exään, jotta lapsiparalla olisi turvallinen ja mahdollisimman onnellinen lapsuus edes. Mutta en taida jaksaa pitää tälläistä takertuvaa suhdetta lapsen äitiin yllä. Ja tätä jatkuvaa elämän sanelemista. Kuinka käy sitten kun löydän uuden suhteen? Luulen että helvetti on irti.
Minä iso mies olen tätä asiaa surrut ja öisin itkenyt. Tuntuu kuin olisin jäänyt jonkin pahan voiman alistamaksi, ajetuksi nurkkaan. En haluaisi, että ainoa ulospääsy on lapsen "unohtaminen", sillä niin kovasti häntä rakastan. Enemmän kuin itse elämää.
Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia? Olenko hullu, vai onko ex hullu, vai ollaanko tässä vain harvinaisen hankalia luonteina?
Olisiko sinun kuitenkin mentävä tekemään lapsesta elatusmaksu ja tapaamissopimus sossuun. Voit vaikka seuraavan kerran aamun tunteina hahmotella sopimusta. Allekirjoitus tarvitaan sitten molemmilta!
Sopimushan on sellainen kuin päätätte tai saatte sovittua, ei toisen puolen yksipuolisesti sanelema. Se säätelee elämäänne seuraavat 18 vuotta. Siihen voi kirjata tapaamiset ja lapsen luonapidon hyvinkin tarkasti, vuosittain sovittavat juhlapyhät jolloin lapsi on sopimuksen mukaan esim vuorojoulut toisen luona ja lisäksi tietysti kuka maksaa lapsen matkakulut vai onko tapaaja automaattisesti matkakulujen maksaja. Myös viikko-viikko sopimuksia on nykyään paljon, jolloin lapsi asuu vuoroon kummankin vanhemman luona viikon eikä elatusmaksuja silloin välttämättä makseta.
Elatusmaksun suuruus on Suomessa yleensä tasoa 100-200 eur/kk, suurempia elatusmaksuja harvoin maksetaan. Elatusavun ennakko, jonka huoltaja saa kunnalta, jollei toinen maksa on n. 130 euroa/kk, se peritään sitten elatusvelvolliselta jos maksukykyä löytyy. Sinun ei pidä suostua liian suuriin elatusmaksuihin, elätät lasta, et hänen äitiään. Lapsen kuluina pidetään n 420 euroa/kk, siitä lapsilisä kattaa 100sen ja loput jaetaan vanhempien tulojen suhteessa. Tämä maksetaan 18 vuotiaaksi, joten aika pitkän ajan. Omaisuuden määrä ei vaikuta elatusmaksun suuruuteen.
Kaikenlaiseen pompotteluun ja elämäsi vahtimiseen ei tule suostua. Kun sopimus tapaamisista on saatu, on sinun asiasi mitä teette lapsen kanssa, kunhan lapsi saa hoidon ja turvan. Lapsen lähihuoltaja voidaan pakottaa luovuttamaan lapsi tapaajavanhemmalle, tapaajavanhempaa taas ei voi pakottaa tapaamisiin.
Vaihda puhelinnumeroa, älä ota exää luoksesi yöpymään. Kun tapaamissopimus on tehty, noudatat pilkulleen sopimusta, haet lapsen sopimuksessa olevina aikoina ja palautat myös sen mukaan, näin ei tarvitse soitella "missä olet" puheluita eikä keskustella ylimääräisiä. Voit jopa hankkia lapselle tarvittavat varusteet ja vaatteet luoksesi, jolloin et ole riippuvainen exän pakkaaman kassin sisällöstä.
Hyvää joulua tontulle, kyllä asiat siitä järjestyy!
Noin kannattaa tehdä. Sopimukseen pitää kirjata kaikki ne asiat, joista ei tulevaisuudessa halua riidellä. Tapaamisajoista ei riitä pelkät päivät vaan tuonti- ja vientikellonajat myös. Kesälomista sovittava, kuinka aikaisin keväällä ilmoitettava luonapitoviikoista.
Mitään ylimääräistä yhtyedenpitoa exään ei pidä jatkaa. Vain ne asiat, jotka liittyvät lapsen hyvinvointiin. Jos mahdollista, niin asioit sähköpostilla tai muulla tavalla, josta jää dokumentit. Mesetunnus vaihdettava sellaiseksi, ettei exä tiedä.
Joo kyllä aikomus on laittaa paperille juuri nuo elatusmaksu- ja tapaamisjutut.
Yllättävän tarkkaan ne kai sitten pitää kirjata. Harmittaa moinen natsismi lapsen suhteen. Minusta lapsen pitäisi saada olla ja mennä kuten huvittaa vanhempien kesken.
Mutta skeidaa oppia ikä kaikki.
on se kumma kun aikuiset ei osaa hoitaa asoioitaan asiallisesti. Te molemmat oletta vastuussa lapsen alullepanosta ja vielä pitkään vastuussa hänen hyvinvoinnistaa. Eli jospa laittaisitte lapsen edun oman kivan ja mukavan ja oman edun edelle.
Toisen provoisointi ei ole syy ja oikeutus lyödä toista.
Lapsen etu pitäisi aina olla etusijalla.
"Toisen provoisointi ei ole syy ja oikeutus lyödä toista."
Niin, tarkoitatko sitä miestä joka läpsäisi naista ja joutui poliisivankilaan 16 tunniksi ja sai toista tuhatta euroa sakkoa?
Vai
Naista joka läpsäisi miestä ja meni omaan sänkyyn nukkumaan. Mies sain sentään nukkua sohvalla.
?
se on valitettavaa, että miehet aina puolustautuu tolla et nainen löi ekaksi.Nainen on heikompi astia.Ja exäsi teki toki todella pahasti ku muutti toiselle puolelle suomea, siinä ei lasta ajateltu, mutta silloin kun ex tulee lapsen kanssa käymään niin ei toki sovi kaljotella. Niinkö vähän välität lapsesi näkemisestä, että kaljapullo on kuitenkin aukaistava.Todella säälittävää, tämän takia mun ja exän tapaamissoppareissa lukee, että tapaamisajat isän on oltava selvinpäin.Lapsen oikeushan se on isää tavata ja isän on tuolloin oltava selvinpäin.Parempi ois toki ihan tapaamissopparit kirjottaa ja sun ottaa muksua yksin yöksi,mutta silloinkin sun on oltava selvinpäin...Ja elarit, ne menee lapsen elämisee, ei mamman.Vaikka sillä oiskin säästöjä niin toki sunkin velvollisuus on lasta elättää..
-3 lapsen mamma