Tilanne on siis tämä: Tutustuin ihanaan mieheen ja heti alussa kävi selväksi, että hänen on lähdettävä reilun kolmen viikon päästä takaisin Saksaan, mistä hän oli tullut opiskelijavaihtoon tänne Suomeen. Itseasiassa se oli aikalailla rakastuminen ensisilmäyksellä molemmin puolin. Eilen mies sitten lähti takaisin ja sovittiin vain, että pidetään yhteyttä. Hän ei ole tulossa takaisn Suomeen, enkä minä ole menossa Saksaan. Näemme siis tuskin enää koskaan! Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Miten olette siitä selvinneet? Loppuuko ikävä koskaan? Väkisinkin mietin, että mitä meistä olisi tullut ellei aika olisi loppunut kesken...
Tilannetta pahentaa vielä se, että emme ehtineet hyvästellä, koska hänen viedessään tavaroita junaan, kävi konduktööri laittamassa oven lukkoon, emmekä ehtineet sanoa niitä viimeisiä sanoja. Tarkoitus olisi ollut vielä hyvästellä kunnolla...
Tilannetta pahentaa vielä se, että emme ehtineet hyvästellä, koska hänen viedessään tavaroita junaan, kävi konduktööri laittamassa oven lukkoon, emmekä ehtineet sanoa niitä viimeisiä sanoja. Tarkoitus olisi ollut vielä hyvästellä kunnolla...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotkut ihmisilla on kaukaa olevaan rakkautta.
Kaivataan kovalla emotion tasolla,mutta reaali maailmassa tilanne muuttuu. Jos kaivattu on samolla tasolla okey..Monta ko kertaa han soittaa
jos han ei kaipaa niin pitaisi vaihtaa merkityksen syvyys eri suuntaan..Dreams on hyva mutta jarki on paras ystavamme//
siihen kaveriin.
It's just communication gap between youb 2!
Te molemmat ehditte RAKASTUA kolmessa viikossa, mutta epäilet että ette enää tule tapaamaan? Haloo... Jos todella rakastuitte ja kumpikin kokee, että tässä on jotain elämää suurempaa yhteyttä, niin varmasti asia ei unohdu arjen koittaessa vaan alatte pitää yhteyksiä miehen kanssa ja sovitte seuraavasta tapaamisesta! Jos kyse on tyyppillisestä ihastuksesta (mitä tunnetta lähestyvä ero vielä kasvatti), niin eiköhän se lähde hiipumaan parissa viikossa. Tuommoisia sattuu itse kullekin, eikä niitä muutaman vuoden kuluttua muistele kuin pieninä suloisina rakkausepisodeina...
"Loppuuko ikävä koskaan? Väkisinkin mietin, että mitä meistä olisi tullut ellei aika olisi loppunut kesken..."
Kyllä loppuu.
Teistä ei luultavasti olisi tullut yhtään mitään.
Olet varmaan 15-18 -vuotias? Tulet varmaan elämäsi aikana törmäämään useampaankin mieheen (jotka tunnet pidemmältä ajalta kuin kolmelta viikolta), joista jää semmoinen olo, että olisikohan tässä ollut elämäni mies. Saatat jopa seurustella useiden sellaisten miesten kanssa, joita kohtaan sinulla on tuollaisia tunteita, mutta siitä huolimatta hommasta ei syystä tai toisesta tule mitään. Pariutuminen ei ole niin yksinkertaista, että tässä se elämäni mies on! Toisella voi olla sellaisia huonoja puolia tai ongelmia elämässään, että ei yksinkertaisesti kannata jatkaa, vaikka tykkääkin toisesta. Vaikka jollain tasolla olisi loistava yhteensopimuus, niin toisella taas ei. Elämä on sellaista, ei muuta kuin eteenpäin.
kiimaa ja se löytää uuden kohteen. !!!!!!!!
Itse tapasin viime helmikuussa Etelä-Amerikassa eurooppalaisen miehen. Lomaromanssin jälkeen lähdimme kukin omiin suuntiimme, mutta lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä. Palattuamme omiin maihimme kävimme pari kertaa kyläilemässä toistemme luona, mesetimme ja mailailimme lähes päivittäin ja nyt asun miehen kotimaassa yhdessä hänen kanssaan. Kaikki on mahdollista, huomaat varmasti pian onko miehesi oikeasti kiinnostunut. Ja me olemme muuten kolmekymppisiä, emme mitään "teinejä"...
Kiitos kannustavasta viestistäsi. Mekin olemme pitäneet yhteyttä lähes päivittäin. Mesessä menee monta tuntia illasta.. Ja näillä näkymin mies tulee vielä tänne Suomeen töihin sekä tekemään lopputyönsä syksyllä. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu! =)
Oikein paljon tsemppiä ja onnea teille molemmille!