Olen 41 v nainen ja minulla on 4 elossa olevaa biologista sisarusta. Yksi on veli ja loput siskoja. Yhden siskon ja veljen kanssa pidän yhteyttä. Nykyisin veljen kanssa ei juuri lainkaan. Tämä on ongelmani. Yhteyttä pidettiin vielä reilu vuosi sitten miltei viikoittain ja meillä oli mukavaa. Tavattiin perheittäin, vietettiin viikonloppuja mäkeillä jne mitä nyt normaaliin kanssakäymiseen kuuluu. Sitten yksi biologisita siskoistanikuoli. En itse ollut koskaan häntä tavannut, veljeni kanssa olivat väleissä ja tapasivat ajoittain. Kuollut sisareni oli alkon suurkäyttäjä ja viinaan hänkin sitten kuoli (kuten niin moni suvustamme). Tuli hautajaiset ja veli sekä yksi siskoistani kävivät hautajaisissa. Minä sainkin sitten tämänjälkeen kuulla veljelta kunniani. En laittanut vainajalle adressia, sillä hän oli minulle ventovieras ihminen.Veli haukkui juovuksissa minua puhelimessa ja minä annoin samalla mitalla takaisin ja perustelin kantani selvästi. Suurin suruni aihe on tyttäreni, jonka sylikummi veljeni on. Ennen hautajaisia hän kävi kerran kuussa katsomassa ja kyseli vointia jne. Tämän jälkeen on nähnyt häntä 2 kertaa, ei soita juurikaan. Tyttöni on 2,5 vuotias. Nyt on vuosi kulunut ja hiljaista on. Nyt on 21.12 kun kirjoitan tätä, eikä joulukorttia saati mitään lahjaa ole tytölle tullut. En minä siitä lahjasta nyt niin perusta, mutta jouluntoivtus olisi ollut kiva. Miten selitän lapselleni jatkossa kun hän kasvaa, ettei eno halua olla hänen kanssaan tekemisissä vaikka on kummi? Ensin ajattelin et perun koko veljen kummiuden, mutta sitten ajattelin että odotetaan nyt vielä kuitenkin. Tuli mieleen et kummius on kai yliarvostettu juttu. Itse olen aika tuore 6 kk tytön kummi ja iloinen tehtävästäni. Näen kuukausittain ja olen ottanut hoitoon ja käynyt hoitamassa häntä. Kiva katsoa kun kehittyy ja kasvaa. Lapsi on vain hetken pieni. En oikein viitsisi veljeeni välejäkään katkaista hän on ainoa veljeni kuitenkin. Hänen elämänkumppaninsa onkin sitten jo oma lukunsa. Myrkyttää kaikki toisiaan vastaan. Liekö syyllinen tähänkin veljeni vaitonaisuuteen? Laitanko välit poikki? Jos nostan kissan pöydälle ja keskustelen asiasta heidän kanssaan tulos lienee sama.Välit menevät siinä tapauksessa varmasti kuitenkin. Lasta käy sääli. Toisaalta hänellä kyllä on paljon ympärillään välittäviä ja rakkaita lapsia ja aikuisia joista on iloa jatkossakin.
Miten tästä eteenpäin?
Nimetön
6681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselläni on ollut samanlaisia tuntemuksia ja on ajoittain edellleenkin, mutta kun ihan järjellä ajattelee niin kummankohan murhe se kuitenkin on, sinun vai lapsesi?? Esim. oma isäni ei ole nähnyt koskaan 4 lastani, vanhin lapseni ei ole koskaan kuitenkaan ihmetellyt/kysellyt että miksei ukkia näy, miksei ukki ole kiinnostunut yms., mutta enpä ole itsekään pahemmin isästäni puhellut enkä todellakaan "surkutellut" mitenkään kun ei ole näkynyt tms.
Meillä ei myöskään kummius-suhde ns. toimi kovin tiiviisti, hyvä jos pari kertaa näkeevät ja sillonkin meidän aikuisten kanssa seurustellen, ei kummeja kiinnosta lastemme asiat yms.
Luultavasti asia olisi lapsille "pahempi" jos ensin olisi kovinkin läheiset ja lämpimät välit ukkiinsa/kummeihinsa ja sitten yhtäkkiä välirikko....mutta kuitenkin olen sitä mieltä että jos itse et nosta asiasta hirveetä melua, niin ei pieni tyttäresi enää kohta pahemmin veljestäsi kysele?!
HUOH! kyllä vaan on välillä "rankkoja juttuja" sukulaisten kesken! (huom! nimimerkillä itse aikoinaan 2v. välirikossa oman pikkuveljeni kanssa ja syynä nyt ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovinkaan vakavasta asiasta, molemmat oltiin sanottu pahasti toisillemme...ja jääräpäisesti ei oltu kumpikaan sovun tekemisessä se aloitteen tekijä..pikkuveli muuten sitten lopulta taipui).
Eli voisithan sinä nyt kuitenkin olla se järkevä aikuinen ja yrittää edes yhden kerran keskustella asiasta rakentavalla tavalla...itse ainakin nyt näin jälkikäteen toimisin toisella tavalla kuin aikoinani, olisi vaan pitänyt kertoa silloin pikkuveljelle että olen surullinen tilanteesta, kuinka voitaisiin saada suhde ennalleen? Jos ei olisi auttanut niin sitten ei, ei vaan oltaisi oltu missään tekemisissä ja itse olisin lopettanut asiasta murehtimisen.
Tsemppiä sulle kovasti, toivottavasti saatte välinne kuntoon :-)
Miten sinä et ole koskaan omaa biologista siskoasi tavannut? Ja vaikket olisikaan olisit ehkä voinut lähettää addressin, hän oli kuitenkin siskosi. Ymmärrän jos veljesi närkästyi.
Minusta sinun ja veljesi välit eivät kuulu lapselle. Ei lapsi mitään näistä ymmärrä. Säälitkö siis enemmän itseäsi? Jos välit eivät palaannu, niin teet viisaasti jos et liikoja puhu veljestäsi lapselle. Et ylipäätään sotke häntä sinun ja veljesi myrkyttyneisiin väleihin.
Puratko mielipahaasi ajattelemalla pahoin veljesi kumppanista?
No oli miten oli...viattomia lapsia ei pitäisi sotkea aikuisten riitoihin. Selvitä välisi veljesi kanssa jos haluat, mutta älä käytä lastasi riidan selvittelyyn. Jos taas ette selvitä välejänne on aivan normaalia ettei veljesi juurikaan käy luonasi. Miksi kävisi, jos olette riidoissa?
En pahalla sanonut sanottavaa. En tiedä sukunne kiemuroita ja syitä mikset addressia lähettänyt. Mutta teet viisaasti jos et lasta sotke aikuisten ihmissuhdekuvioihin. Harkitse tarkkaan!
Jos olen lapseni puolesta surullinen eihän se todellakaan tarkoita että olisin lastani sotkemassa aikuisten erimielisyyksiin. Ompa ahdas näkökulma. Emmekä varsinaisesti ole riidoissa. Ei vain ole enää yhtetyttä kuten ennen. Ja se saa minut surullisesksi. En ole edes ihmisenä sellaine, että ajattelsin tai oikein etsisin pahaa toisista. Minä yritän suhteissani harmoniaan, niin työpaikalla kuin kotona. On eri asia jos toiset ihmiset eivät ajattele samalla tavalla. Veljeni perhe kuuluu tällaisiin nähtävästi. Ja mitä kysymykseesi siitä mikesn pitänyt tähän jo edesmenneeseen siskooni yhteyttä on yksinkertaisesti se, että hän asui kaukana minusta, eikä itsekään katsonut aiheelliseskai pitää minuun yhteyttä. Tätä olen koko elämäni yrittänyt taistella vastaan. Miksi juuri MINUN on revettävä joka suuntaan? Yhtälailla hänkin olisi voinut olla minuun yhteydessä...Mietipäs sitä
Mielestäsi veljesi perhe kuuluu ilmeisesti sellaisiin jotka eivät hae harmoniaa. Itseäsi nostat kokoajan jalustalla. Et tunnu näkevän mitään parantamisen varaa omissa toimissasi.
Et ollut tekemississä siskosi kanssa. Hän ei ollut sinun. Ok. Mutta kuoleman kohdatessa on minusta asiallista lähettää omalle siskolle edes adressi. Ei millään pahalla, mutta ymmärrän hyvin veljesi närkästymisen.
perheestä negatiivisesti. Itsesi näet täysin positiivisena. Oletko ikinä ajatellut että he tietäisivät tapasi ajatella? Vaistoisivat sinun myrkyllisen tapasi katsoa heidän perhettään?
Välillä kannattaa katsoa peiliin.