Olen miettinyt yhden ystäväni käytöstä, enkä oikein ota selvää hänestaä, niimpä kaipaisin muiden mielipiteitä asiaan.
Olemme tunteneet jo kauan, varmaan kymmenisen vuotta. Ammattikoulu aikoina välimme lähenivät kun olimme samalla luokalla. Mutta jo tuolloin ystäväni kummallinen käytös alkoi. Hänellä oli kausia jolloin ei jostain minulle tuntemattomasta syystä innostunut mistään vaikutti masentuneelta, mutta häntä ei silti voinut auttaa, koska hän ei kertonut mikä hätänä kysyttäessä, ja hän myös mökötti minulle jatkuvasti. En ollut hänelle yhtään mitään tehnyt, mutta silti hän mökötti minulle. Ymmärrän kyllä jos hän oli masentunut tms kuten olikin, mutta hän kohdisti ahdistuksensa minuun, käyttäytymällä kylmästi minua kohtaan. Tästä tottakai tuli todella paha mieli ja ahdistuin asiasta välillä paljonkin. Tuntui että hän vain enemmän ja enemmän innostui mököttämään kun kyselin mikä hätänä. Ihan niinkuin olisi innostunut saamastaan huomiosta. Noista vaiheista kuitenkin päästiin yli. Mutta tällainen hänen mököttämis käytöksensä on jatkunut vuosien varrella. Mikäli jokin asia ei mene kuin hän haluaa, niin hän ei suoraan sano olevansa suuttunut, mutta antaa sen kyllä ymmärtää kylmällä käytöksellään minua kohtaan. Hänen kanssaan on mahdoton puhua, koska hän aina kieltää ongelman olemassa olon, mutta ei lakkaa mököttämistä/kylmää käytöstään. Välillä kun kaikki on ok, meillä on älyttömän hauskaa yhdessä. Mielestäni en kuitenkaan ansaitse inhottavaa käytöstä, niinä aikoina kun asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan. Sellaisiakin piirteitä hänessä on nyt noussut, että minä esittelen ja tutustutan hänet minun uusiin ystäviini, mutta hän suhtautuu hyvin kylmänkiskoisesti siihen että minä tutustuisin häneen uusiin ystäviinsä. Jos nyt esimerkiksi olen menossa kavereideni kanssa istumaan iltaa jonnekkin ja tämä kyseinen ystävä kyselee että mitä aion sinä iltana koska hänellä ei ole tekemistä, niin automaattisesti kutsun myös hänet minun ja kavereideni mukaan. Mutta jos tilanne on toisinpäin ja hän on tekemässä jotain jonkun kaverinsa kanssa, niin mua ei koskaan kutsuta mukaan, vaikka suoraan annan ymmärtää kuinka kiva ois lähteä. Tämä kuullostaa nyt siltä niinkuin kaverini olisi inhottava ihminen. Niin ei kuitenkaan ole. Kun hän haluaa niin hän on maailman iloisin ja ystävällisin ihminen. Siksi tämä "syyllistäminen" vaivaakin niin paljon. Koska välillä tunnen että en voi hengittää kunnolla hänen seurassaan. Kai se on oma vikani kun annan syyllistää. Ja nyt olenkin tehnyt päätöksen että en reagoi näihin mököttämis kausiin tai kylmään käytökseen enään. En oikeasti voi sille mitään,enkä jaksa koko ajan olla arvailemassa mikä hätänä. Mielestäni en kuvittele että tässä on ongelma, mitä mieltä te olette?
Olemme tunteneet jo kauan, varmaan kymmenisen vuotta. Ammattikoulu aikoina välimme lähenivät kun olimme samalla luokalla. Mutta jo tuolloin ystäväni kummallinen käytös alkoi. Hänellä oli kausia jolloin ei jostain minulle tuntemattomasta syystä innostunut mistään vaikutti masentuneelta, mutta häntä ei silti voinut auttaa, koska hän ei kertonut mikä hätänä kysyttäessä, ja hän myös mökötti minulle jatkuvasti. En ollut hänelle yhtään mitään tehnyt, mutta silti hän mökötti minulle. Ymmärrän kyllä jos hän oli masentunut tms kuten olikin, mutta hän kohdisti ahdistuksensa minuun, käyttäytymällä kylmästi minua kohtaan. Tästä tottakai tuli todella paha mieli ja ahdistuin asiasta välillä paljonkin. Tuntui että hän vain enemmän ja enemmän innostui mököttämään kun kyselin mikä hätänä. Ihan niinkuin olisi innostunut saamastaan huomiosta. Noista vaiheista kuitenkin päästiin yli. Mutta tällainen hänen mököttämis käytöksensä on jatkunut vuosien varrella. Mikäli jokin asia ei mene kuin hän haluaa, niin hän ei suoraan sano olevansa suuttunut, mutta antaa sen kyllä ymmärtää kylmällä käytöksellään minua kohtaan. Hänen kanssaan on mahdoton puhua, koska hän aina kieltää ongelman olemassa olon, mutta ei lakkaa mököttämistä/kylmää käytöstään. Välillä kun kaikki on ok, meillä on älyttömän hauskaa yhdessä. Mielestäni en kuitenkaan ansaitse inhottavaa käytöstä, niinä aikoina kun asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan. Sellaisiakin piirteitä hänessä on nyt noussut, että minä esittelen ja tutustutan hänet minun uusiin ystäviini, mutta hän suhtautuu hyvin kylmänkiskoisesti siihen että minä tutustuisin häneen uusiin ystäviinsä. Jos nyt esimerkiksi olen menossa kavereideni kanssa istumaan iltaa jonnekkin ja tämä kyseinen ystävä kyselee että mitä aion sinä iltana koska hänellä ei ole tekemistä, niin automaattisesti kutsun myös hänet minun ja kavereideni mukaan. Mutta jos tilanne on toisinpäin ja hän on tekemässä jotain jonkun kaverinsa kanssa, niin mua ei koskaan kutsuta mukaan, vaikka suoraan annan ymmärtää kuinka kiva ois lähteä. Tämä kuullostaa nyt siltä niinkuin kaverini olisi inhottava ihminen. Niin ei kuitenkaan ole. Kun hän haluaa niin hän on maailman iloisin ja ystävällisin ihminen. Siksi tämä "syyllistäminen" vaivaakin niin paljon. Koska välillä tunnen että en voi hengittää kunnolla hänen seurassaan. Kai se on oma vikani kun annan syyllistää. Ja nyt olenkin tehnyt päätöksen että en reagoi näihin mököttämis kausiin tai kylmään käytökseen enään. En oikeasti voi sille mitään,enkä jaksa koko ajan olla arvailemassa mikä hätänä. Mielestäni en kuvittele että tässä on ongelma, mitä mieltä te olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
on varmasti joku syy. Oletko varma, että hän voisi kertoa syyn sinulle? En halua syyllistää sinua, mutta mieti, kuinka sinä olet kohdellut häntä. Olisiko jotain, minkä takia hän ei haluaisi kertoa sinulle?
Musta tuntuu että kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen hän voisi minulle ongelmansa kertoa jos haluaisi. Olen kyllä miettinyt että olisiko vika omassa käytöksessäni. Usein näissä tapauksissa olenkin alkanut syyttää itseäni kaverini käytöksestä, vaikka syytä ei ole ollut. Olen madellut ja maanitellut että saisin selville hänen käytöksensä syyn. Kuluttanut kauheasti energiaa ja syyllistänyt itseäni. Ongelmana onkin juuri se, että luulen että hän haluaa minun antavan hänelle uskomattamon paljon huomiota, enkä vaan jaksa enää, koska se saa minut voimaan henkisesti pahoin. Haluan olla hänen ystävänsä, mutta toivon että panostus oli hänen puoleltaan sama kuin minun puoleltani.
tuolla ystävälläsi on oikeasti muitakin kavereita?? ymmärsin ettet ole tavannut heitä. tuli vain vaikutelma, että ehkä sinä olet hänen ainoa ystävänsä.
Ja hänen on jostain syystä vaikea puhua asioistaan...ja on masentunut, ahdistunut (tai jopa tuo passiivis agressiivinen) eikä oikein tiedä itsekään miksi. siksi tulee vaikutelma että hän mököttää.
Joskus ihminen voi olla masentunut, tai ahdistunut, ilman että itse tiedostaa mistä se johtuu. jos on siis kyse masennuksesta tms. niin ehkä olisi hyvä saada ystäväsi puhumaan ongelmistaan jollekin ammattiauttajalle, lääkärille.
tai sitten; ehkä hänen uudet ystävät, jos niitä on, ovat jotenkin sellaisia joita hän häpeää sinun silmissäsi?
ei kai ystäväsi ole joutunut huonoon porukkaan (huumeita tms. tämä nyt on todella vain arvailua) häpeää siis jotain, eikä uskalla kertoa sinulle.
ehkä mököttää siis siksi, kun luulee ettet hyväksy jotain hänen elämäänsä kuuluvaa....
sekavaa tekstiä tuli, mutta tässä jotain arvailuja mikä häntä voisi vaivata:-)
Ihan oikeassa olet. Kyllä hän on viime aikoina ollut masentunut. Olen hyvin paljon ollutkin hänen tukenaan. Lohduttanut päättyneen suhteen jälkeen ja pyytänyt mukaani tekemään juttuja. Jotenkin vaan mikään tekemäni ei kelpaa. Tiedän että hänellä on muitakin kavereita joiden kanssa hommata, ja olen siitä vain iloinen. En vain jaksa aina olla se joka utelee ja tsemppaa ja syyllistää itseään toisen oudosta käytöksestä. Olen kyllä hänelle olemassa tarvittaessa ja haluan olla tekemisissä, mutta hän saa nyt tällä kertaa olla se joka ottaa yhteyttä ja pyytää tukea tms jos sitä haluaa.
Minä en ainakaan kutsu erästä idioottia "kaveriani" viettämään iltaa muiden kavereideni kanssa, koska hän
a.) on aina haukkunut muita kavereitani
b.) vaatii usein, että olisimme vain kahdestaan
c.) käyttäytyy todella ylimielisesti ja haukkuu minua muille kavereilleni
Tuo ihminen tuskin on kaverisi. Kuullostaa enemmänkin siltä että vihaat kyseistä tyyppiä;) jos kohta kohdalta vastaan niin a) en hauku hänen kavereitaa, ja hänen kertoman perusteella vaikuttavat hyviltä tyypeiltä b)mä tykkään olla porukassa, ja kuten aiemmin kirjoitin usein pyydän kaveriani muiden kavereideni ja mun mukaan c) olen ennemmin puolustanut kaveriani yhteisille tuttaville, paskan puhuminen ei ole mun juttu
Ei hän varmasti sinulle ole suuttunut. Hän vain haluaa pitää sinut erossa hänen omista murheista ja huolista, ettet pilaisi mieltäsi. Näin asia on, ainakin minun kohdallani.
empä ole tuolta kantilta asiaa miettinyt. voihan se niinkin olla.
esim. ruma tai lihava? Hän voi olla vain kateellinen sinulle
Ei ole :D Ihan normaalin näköinen tyttö hän on.
Sieltähän usein perimmäiset käyttäytymismallit opitaan. Hänellä saattaa olla kotona ollut paha olo, sitä ei ole kukaan purkanut. Hän on tottunut olemaan pahoinvoiva, silloin on vaikea olla ystävällistenkin ihmisten keskellä iloinen, kun ei saa pahaa oloa ja kotitilannetta purettua tai laukeamaan mitenkään. Ehkä hän on tottunut vanhempien välisiin kiistoihin. Kiistoihin, joissa kumpikaan ei anna periksi ja joissa ihmiset pitävät vain omia puoliaan, eivät jaa asioita, auta, tue ja ole ystävällisiä. Tällaisesta ympäristöstä lähtöisin ei ole helppoa olla "iloisesti, leppoisasti ja normaalisti" muiden ihmisten kanssa.
Jos voisit suositella hänelle asian käsittelyä. Esimerkiksi Tommy Hellstenin kirjoissa "Virtahepo olohuoneessa", "Elämän lapsi", "Virtahepo työpaikalla", "Ihminen tavattavissa" käsitellään näitä asioita. Miten vaikeaa on tavata toinen ihminen, jos taustalla on kommunikointiongelmia vaikka kotoa ja perheestä lähtöisin olevia?