Miten yleensä toimitte naiset jos jossain näette miehen, johon ihastutte ns. ensisilmäyksellä, mutta asia ei etene heti ensikerralla.
Lähinnä tarkoitan esim. tilannetta, jossa näette vaikka baarissa miehen, johon ihastutte joko vain näkemänne perusteella tai silmäpelin ansiosta tai muuten ilman sen parempaa tietoa aluksi. Tilanne ei kuitenkaan kehity illan aikana silmiä tai korkeintaan yksittäisiä repliikkejä pidemmälle, mutta jää tunne, että hän saattaa olla Juuri Se Oikea.
Pyrittekö tuon illan jälkeen saamaan jotenkin kontaktia tuohon mieheen uudestaan? Millaisia keinoja käytätte? Vai ihastutteko edes kovin palavasti noin vähäisen kontaktin jälkeen?
Lähinnä tarkoitan esim. tilannetta, jossa näette vaikka baarissa miehen, johon ihastutte joko vain näkemänne perusteella tai silmäpelin ansiosta tai muuten ilman sen parempaa tietoa aluksi. Tilanne ei kuitenkaan kehity illan aikana silmiä tai korkeintaan yksittäisiä repliikkejä pidemmälle, mutta jää tunne, että hän saattaa olla Juuri Se Oikea.
Pyrittekö tuon illan jälkeen saamaan jotenkin kontaktia tuohon mieheen uudestaan? Millaisia keinoja käytätte? Vai ihastutteko edes kovin palavasti noin vähäisen kontaktin jälkeen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ainakaan koskaan ihastunut ventovieraaseen. Tuskin voisin pelkän silmäpelin tai muutaman sanan ansiosta keheenkään ihastua.
Toistaiseksi ainakin oon ihastunut vaan tuttuihin miehiin, eli sellaisiin, joiden kanssa ollaan jo jonkin aikaa tunnettu tai ainakin tiedetty toisemme.
Mutta arvelisin, et jos nainen tosiaan ihastuisi tuollaisessa tilanteessa, niin varman toivoisi näkevänsä miehen uudelleen. Ehkä hakeutuisi sinne samaan paikkaan uudellee, jossa miehen on nähnyt tai jotain.
Kun tuolla miesten logiikan puolellakin paljon pyörit, niin ajatusmaailmasi on tältä osin tuttu.
Kysyisinkin nyt mihin edelliset suhteesi kaatuivat ja kumpi lähtì? Jos on liian henkilökohtaista, niin jätä vastaamatta.
Itse olen mies ja ihastun hieman samalla tavalla kuin sinä.
pidempi suhteeni, avoliitto, päättyi siihen kun itse halusin erota. Syitä siihen oli monia, mutta ei kuitenkaan mitään "dramaattista" pettämistä tai muuta.
Nuoruudessa oli joitain kuukauden parin pituisia tapailuja, joissa ei ainoassakaan ollut edes seksiä, niin ne vain loppuivat "itsekseen", varmaankin siksi kun ei alunperinkään ollut suuria tunteita mukana vaan yhdessä oltiin vähän kuin olemisen ilosta. Mutta en mä noita suhteiksi osaa ees laskea.
Suurin tähänastinen "ihastus" on ollut mun ensirakkaus jonka kanssa ollaan nyt tunnettu joku kymmenen vuotta varmaan, ei olla seurusteltu silti koskaan, mutta kavereita ollaan oltu.
Mä en muutenkaan usko siihen, et tosta noin vaan vois ihastua johonkin vieraaseen ihmiseen tai varmasti jotkut voi, mutta se ei voi olla kestävää, koska toista ei tunne yhtään. Kyllä se ois hyvä kun tosiesta ainakin jotain tietäisi ennen, ettei sit tuu hirveesti mitään yllätyksiä ja lisää särkyneitä sydämiä tähän maailmaan. :)
ihastuit entiseen avomieheesikin pidemmän tuntemisen kautta, mutta silti sinä olit se joka totesit suhteen kannattamattomaksi, mikäli ymmärsin oikein.
Miksi näin? Pitkäkään tutustuminen ei siis takaa pääpottia.
aluksi tunnettukaan, mutta tutustuttiin ja ystävystyttiin ja asiat vaan johti toiseen... eikai varmuutta mistään voi saadakaan siihen, kestääkö suhde ikuisesti, mutta paremmat lähtökohdat kai on, jos tuntee toista jo edes jonkinverran.
Minun mielestäni taas TÄYTYY ihastua samantien, muuten juttu ei tule kestämään. Jos mukana on rakkautta ensisilmäyksellä, ollaan niin vahvalla pohjalla, että se voi kantaa pitkälle jos on kantaakseen. Silloin toisiaan voi pitää, ehkä lapsellisestikin, toistensa kohtaloina ja rakkautta jonain taianomaisena ;)
Jos ihastumista pitää odotella ja kasvatella, on se mielestäni merkki liiasta harkinnasta ja odottelusta. Sellainen harkitsemalla syntyvä rakkaus voi harkitsemalla myöskin kuolla helpommin tai sitten jäädä jonkun ensisilmäysihastuksen jalkoihin. Jotenkin tuntuu, että jos tunteita ei ole alusta alkaen, niin ei niitä sillä syvimmällä mahdollisella tavalla ehkä sitten koskaan tulekaan.
En tietenkään yritä väittää, että kaikki ensisilmäyssuhteet olisivat kestäviä, mutta niillä on mielestäni paljon paremmat mahdollisuudet "elämäni rakkaustarinaksi"
sitä mieltä, et nää 'rakkautta ensi silmäyksellä-jutut' niin kun ne alkaa nopeesti, niin me myös useimmiten päättyy ihan yhtä nopeesti.
Lähipiirissä sata tollasta pika-suhdetta, muka niisen 'oikeiden' kanssa.
Mun rakkaus kyllä kestää kun se on kunnolla pohjustettu ystävyydellä ja luottamuksella.
Suhteessa tärkeintä on se kiintyminen ja rakkaus toiseen, ei siihen välttämättä tarvita ihastusta lainkaan.
Kyllä ystävyys, luottamus, kiintyminen ja rakkaus ovat välttämättömiä, mutta jotenkin ilman sitä ihastusta, salamointia, sähköä ja himoa en osaa edes kuvitella suhdetta. Ilman noita tekijöitä se on tosiaankin lähempänä luottamuksellista ystävyyttä tms. minun mielestäni. Voihan toki olla, että tästä vielä aikuistun. Sinkkuna elelen kai nytkin, eli mitäpä minä näistä tietäisin.
"Sinkkuna elelen kai nytkin,..."
kai?
Ehkä meillä tosiaan on ihan eri käsitykset kaikesta. Mä oon aina tiennyt, oonko sinkku vai en.;DD
Joo, yleensä olen tiennyt minäkin. Nyt on tilanne kuitenkin vähän erikoinen... no kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elelee..
välillä sähkö on kivaa ja välillä taas tunteminen hyvin ja turvallisuus.
samankin ihmisen elämässä-
Oltiin yksillä syntymäpäiville ystäväni kanssa käymässä. Siellä oli yksi jätkä, joka herätti mun huomion, mutta ei vaihdettu edes montaa sanaa. Nukuin sohvalla ja heräsin siihen, että jätkä on lähdössä kotiin. Hyvästejä ei edes jätetty. Olen kohta viikon miettinyt tätä samaa jätkää, mutta sain kuitenkin nimen nyt selville. Pelkään, ettei näin pikaisesta jutusta vaan suostu tulemaan mitään :(