Olen seurustellut/asunut mieheni kanssa noin 1½ vuotta. Jo suhteemme alusta asti ole huomannut sen että miestäni ei kiinnosta mikää muu kuin tietokone, kalja ja minä. Mieheni ei näe paljoo ystäviään eikä harrasta mitään... kovin hän aina puhuu että kyllä hän nyt alkaa harrastamaan jotain tai muuta vastaavaa. mitään ei kuitenkaan koskaan tapahdu.
Joka viikonlopun sisältö on sama. Mieheni aloittaa jo töistä päästyään kaljan juonnin ja tietokoneella sähläämisen. Loppu illasta hän on voinut jouda yli 10 kaljaa ja viinat siihen päälle. Aamuyöllä sitten herään kun hän tulee viereeni nukkumaan kännissä ja selittä sitä perus kännipaskaa "mä rakastan sua".
Haluaisin niin paljon tehdä yhdessä asioita mieheni kanssa enkä jaksa katsoa enää hänen kaljan kittaamista/lihoamista. Kun tapasimme ekan kerran hän oli todella komea ja nyt hänen olemuksensa on perus sohvaperuna ja 30 kiloa on tullut painoa lisää, eikä miestäni voisi vähempää kiinnostaa!
Asiasta on puhuttu muutaman kerran. Mieheni aina toteaa että "joo olisihan se kiva tehdä jotain yhdessä". Kaljan juontiakin hän on luvannut vähentää, mutta en ole sitä itse vielä huomannut. Hän itse sanoo että se on hänen tapansa rentoutua. Minua itseäni pelottaa se että hän juo humala hakuisesti että voi nollata viikon tapahtumat. Kyllä muutaman kaljan voisinkin ymmärtää, mutta en tätä. Ehkä senkään takia en voi ymmärtää hänen tapaansa elää koska itse ole menevä (en tarkoita mitään baari reissuja). Harrastan, opiskelen, teen töitä silloin kun niitä on. Enkä itse pahemmin käytä alkoholia.
Elän toivossa että mieheni "heräisi" joku päivä ja alkaisi tekemään jotain muutakin. Rakastan häntä suunnattomasti enkä haluaisi/voisi mitenkään jättää häntä. Ja tiedän että mieheni rakastaa minua. Ehkä sitä on vaikea uskoa mutta hän on todella ihana mies. Tämä hänen elämäntyylinsä ei vaan ole paras mahdollinen. Haluaisin suhteeseemme jotain sisältöä.
Mieheni kohtelee minua hyvin. Ei huuda ikinä. Joka päivä hän kertoo että rakastaa minua, ostaa joululahjoja, ottaa minun mielipiteen kaikessa huomioon. Olen hänelle kovin kiitollinen kaikesta ja hän on auttanut ja tukenut minua hirveästi elämäni eri vaiheissa. Hän kuuntelee ja ymmärtää. Mutta tämä kaljan juonti sotkee koko suhteemme tasapainon.
Mikä avuksi?
Joka viikonlopun sisältö on sama. Mieheni aloittaa jo töistä päästyään kaljan juonnin ja tietokoneella sähläämisen. Loppu illasta hän on voinut jouda yli 10 kaljaa ja viinat siihen päälle. Aamuyöllä sitten herään kun hän tulee viereeni nukkumaan kännissä ja selittä sitä perus kännipaskaa "mä rakastan sua".
Haluaisin niin paljon tehdä yhdessä asioita mieheni kanssa enkä jaksa katsoa enää hänen kaljan kittaamista/lihoamista. Kun tapasimme ekan kerran hän oli todella komea ja nyt hänen olemuksensa on perus sohvaperuna ja 30 kiloa on tullut painoa lisää, eikä miestäni voisi vähempää kiinnostaa!
Asiasta on puhuttu muutaman kerran. Mieheni aina toteaa että "joo olisihan se kiva tehdä jotain yhdessä". Kaljan juontiakin hän on luvannut vähentää, mutta en ole sitä itse vielä huomannut. Hän itse sanoo että se on hänen tapansa rentoutua. Minua itseäni pelottaa se että hän juo humala hakuisesti että voi nollata viikon tapahtumat. Kyllä muutaman kaljan voisinkin ymmärtää, mutta en tätä. Ehkä senkään takia en voi ymmärtää hänen tapaansa elää koska itse ole menevä (en tarkoita mitään baari reissuja). Harrastan, opiskelen, teen töitä silloin kun niitä on. Enkä itse pahemmin käytä alkoholia.
Elän toivossa että mieheni "heräisi" joku päivä ja alkaisi tekemään jotain muutakin. Rakastan häntä suunnattomasti enkä haluaisi/voisi mitenkään jättää häntä. Ja tiedän että mieheni rakastaa minua. Ehkä sitä on vaikea uskoa mutta hän on todella ihana mies. Tämä hänen elämäntyylinsä ei vaan ole paras mahdollinen. Haluaisin suhteeseemme jotain sisältöä.
Mieheni kohtelee minua hyvin. Ei huuda ikinä. Joka päivä hän kertoo että rakastaa minua, ostaa joululahjoja, ottaa minun mielipiteen kaikessa huomioon. Olen hänelle kovin kiitollinen kaikesta ja hän on auttanut ja tukenut minua hirveästi elämäni eri vaiheissa. Hän kuuntelee ja ymmärtää. Mutta tämä kaljan juonti sotkee koko suhteemme tasapainon.
Mikä avuksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
30 kiloa 18 kuukaudessa?Heh, jos näin on, niin suosittelen lääkärillä käyntiä....
ei todellakaan ole mikään provo. Kyllä miehestäni näkee miten lihoaminen on häneen vaikuttanut. hänellä on nivel särkyä ja hän on jatkuvasti kipeä. mutta niinkuin jo sanoin, häntä ei pahemmin kiinnosta. lihoamisee on vaikuttanut myös se että hän lopetti tupakoinnin suhteemme alussa.. enkä tarkkaan edes tiedä mitä mieheni nykyää painaa... silloin kun hän oli lihonnut 10 kiloa, hän uskalsi vielä sanoa sen ääneen ja silloinkin kun tuli 20 kiloa täyteen, mutta nykyään hän ei kerro mitä painaa kun hän käy vaa'alla.
Satun itsekin olemaan hoitoalalla ja kyllä tiedän miten lihoaminen ihmisen terveyteen ja vastustuskykyyn vaikuttaa. Se että onko hän lihonnut 30 vai 25 kilo on mulle aivan se ja sama, pääasia on että hän tajuaisi tehdä asialle jotain.
Kun olet hoitoalalla, niin oletko miettinyt syitä mikä miehessä alunpitäen viehätti? Helposti hoitoalalla olevat hakevat itselleen niitä hoidokkeja sinne kotipuoleenkin, jos eivät tätä tiedosta itse.
juo tuollaisia määriä alkoholia päivittäin, kyseessä on silloin alkoholismi. Alkoholismi on sairaus, jota ei hoideta kuntoon pelkällä tahdonvoimalla. Myöskään rakkaus ei paranna alkoholismia. Jos miehesi ei motivoidu menemään hoitoon, valitettavasti elämänne tulee olemaan tuollaista (tyhjiä lupauksia ym.) niin kauan, kuin jaksat miestä katsella.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että olisi hyvä viheltää peli poikki tässä vaiheessa. Lapsia teillä ei vielä todennäköisesti ole, joten selviät erosta helpommin. Miehesi tuskin tuosta tulee muuttumaan. Hän varmaan on mukava ja huomio sinua, mutta alkoholi kuitenkin on tärkeämpi kuin sinä ja se tulee näyttelemään aina vain suurempaa osaa elämässänne. Lupauksia tulet saamaan paremmasta elämästä ja juomisen lopettamisesta, mutta ne eivät tule pitämään. Joudut pettymmään uudelleen ja uudelleen. Pikkuhiljaa itseltäsikin ilo katoaa elämästä ja masentuneena odotat, että joko taas on perjantai ja viikonloppu edessä. Ja jos lapsia hankitte, niin todennäköistä on että heistäkin tulee myös alkoholin käyttäjiä, koska isä näyttää heille esimerkkiä juomisellaan. Sinun rakkautesi ja välittämisesi ei ikävä kyllä auta, vaikka kuinka yrität ja toivot. Vuosien varrella myös miehesi luonne muuttuu, hänestä saattaa tulla väki valtainen ainakin henkisellä puolella, koska itsetunto laskee ja sinä lähimpänä ihmisenä joudut
kärsimään. Mutta valinta on sinun ja toivon sinulle voimia jatkat suhdetta tai et.
Mitä ihmettelemistä tuossa on. Tuohan on täysin tavallinen kuvio hyvin monen miehen kohdalla.
Tunnistan itseni kuvauksesta, vaikka poikamies olenkin. Tietokone, oluenjuonti ja naisesta haaveilu, vähän kavereita, nekin sellaisia tuttavuuksi. Tavanomainen työpaikka, ei ihmeempiä harrastuksia.
Joku kiva harrastus tottakai olisi paikallaan. Vaan jos tuosta vaan aloittaa vaikka postimerkkien keräilyn. Viikon päästä kyllästyy. Jos taas menee tanssikurssille niin parkettien partaveitset nauravat minut, parkettien paskakasan pihalle sieltä kurssilta. Sitten jos puolestaan rupean harrastamaan sargaamista - onnistumatta siinä, niin viikon päästä paikallislehdessä on vanhojenpiikojen raivokkaita vuodatuksia kuinka joku "hirveä pelimies" yrittää vokotella naisia tms.
Tätä heräämistä, mistä puhuit olen toivonut omalla kohdallanikin, mutta en harrastusten enkä nais-asioiden suhteen.
Siis tuohan on ihan perussetti monen miehen kohdalla. Itse sinkkuna aloitan juomisen ja koneella sähläämisen heti töiden jälkeen perjantaina. Eilen join 18 pulloa kaljaa ja istuin koneella mesessä 13 tuntia putkeen. Yllätys, yllätys kaverit joiden kanssa juttelin mesessä tekivät ihan samaa. Siinä sitten kännissä haaveillaan naisista ja muusta paskasta. Juon muuten parhaillaan tässä olutta, että tämä horkka vähän helpottaisi. Itselläni päättyi just 4 vuoden suhde. Join kyllä silloinkin, mutta huomattavasti vähemmän. Nykyään saatan arkenakin vetästä päiväkännit. Varmaan arvaattekin missä merkeissä joulu menee, hah. Itse kyllä pidän huolta itsestäni, että paino ei pääse nousemaan ja että joskus vielä ehkä saisi naisen.
Juttelin tossa äitini kanssa vakavasti siitä, että mun olis varmaan parasta hakeutuu hoitoon, koska juontimäärät vain nousevat kokoajan. No mutta toisaalta, mitäpä sitä yksinäinen sinkku tekisi? Lopetan kyllä juomisen heti, kun saan naisen. Viinoihin en ole ikinä koskenut.
Sinä olet alkoholisti.
Ja vaikka olisitkin lääkäri niin ei yksikään lääkäri tee diagnoosia näkemättä potilasta. Alkoholisti on sellainen jonka on pakko juoda sairautensa vuoksi jokapäivä. Itse en ole sellainen. Et taida olla enää hirveän nuori koska et näköjään tiedä, että tällaista se nuorten miesten elämä vaan on. Tuolla ahdasmielisellä ajattelutavalla nuo baarit on täynnä alkoholisteja.
Jooh mistäs sitä alottaisi? Vaikka alustavasti siitä että on se hienoa että minkälaisia kotikallonkutistajia täältä oikeen löytyy, kova juttu! Noh jos palataan itse asiaan. Se että ex-emoni tässä kohtaan unohti kertoa sen että meidän molempien ruokavalio ei ollut mitenkään hehkeetä ja se että exäni ei ainakaan mitenkään yrittänyt parantaa ruokatottumuksia. Taisi se exälläkin vähän reppu kasvaa suhteemme aikana. Asiat meni näin: "mennää heselle." Eli siis harvanen päivähän me siellä oltiin ja samapa tuo, mä maksoin viulut ja kaikki oli tyytyväisiä.
Hauskinta tässä on se että ex tuli tänne asti asiasta mouruumaan sen sijaan että olisi oikeasti yrittänyt asialle jotain... Se että minä olen aivan sinut oman painoni kanssa (voishan sitä kevyempikin olla). Noh, sitten varmaan käydään tän pääjutun kimppuun, eikös vain? Eli kaljanjuontiin. Se että miten paljon käytän alkoholia voi olla suurta, mutta semmoisen ihmisen joka EI JUO YHTÄÄN silmissä se voi näyttää miltä näyttääkin... En sano sitä että en joisi paljoa, mutta nyt ainakin tiedän että minkä takia join niin paljon, eipähän tarvinut sitä vitun kaikkea paskaa kattoo ihan normaaleilla silmillä! Olen tiennyt että tämä on ollut täällä jo kauan, mutta nyt kun kaikki on ohi niin on helppo avautua tänne koska onhan tämä pelkkää paskaa! Jos ei ite uskalla ottaa kissaa pöydälle SITEN että mä olisin kiinnostunut edes kuuntelemaan...
Sen vielä varmaan voisi mainita että aina olen tässä koneella ollut ja aina tulen olemaan, jotkut katsokaas on tuuman verran nörtimpiä ja minkäs teet jos kaverit on samassa veneessä... Pitäis lähtee tonne kylille notkumaan jonkun paskojen ystävien keraKO? Asiat voi aina asettaa jollain tavalla, sellaisella tavalla miltä se itsestään näyttää ja se että mitä se pieni pää sanoo sen näyttävän. Harmi vain että se voi olla kovinki kaukana todellisuudesta. Siitä koneella olemisesta, Kyselkääpäs tekstin kirjoittajalta että miten paljon hän viihtyi koneella (tai miten paljon nykyään). Kun nyt kerran ruvettiin sättimään...
Ainiin ja varmaan tähän loppuun on hyvä sanoa että lopetin myös kaiken muiden huumaavien aineiden käytön tämän kyseisen tädin takia, joten voidaan katsoa että miten vahvoja sitä oikeasti ollaan ennenkuin tullaan tekemään jotain vitun kotidiagnooseja siitä että kenestä tulee alkoholisteja ja millä perustein :DDDD Eiköhän tämä avautuminen tällä kertaa riitä, sen vielä sanon että oikeasti... Vitun kotikallontonkiat koittakaa miettiä että mitä oikeasti kirjoitatte, olitte jotain vitun randomeja terveysalan-opiskelioita tahansa. No teijän diagnoosit on kyllä vitun hyviä varsinkin kun pohjalla on joku väsynyt pieni tekstin pätkä... Ainiin koitas EX hakee noi vitun loput kamas tosta homehtumasta, mä en rupee niitä kiikuttamaan mihinkään. Kiitos ja hyvää jatkoa!