Miksi naiset, miksi?

Itse olen herkkä ja mukava mies, joka ajattelee usein epäitsekkäästi vain muiden parasta ja silti olen aina saanut naisilta nenilleni. Se on vaan niin, että jos on itse liian kiltti, niin muut käyttää hyväkseen ja saa itse kärsiä.

Voi kun tapaisin kerrankin naisen joka kunnioittaisi mua, eikä pahoittaisi mieltäni. Taitaa olla loppujen lopuks turhaa edes yrittää, mutta yritän olla lannistumatta...

Jupe kirjoitti:

Itse olen herkkä ja mukava mies, joka ajattelee usein epäitsekkäästi vain muiden parasta ja silti olen aina saanut naisilta nenilleni. Se on vaan niin, että jos on itse liian kiltti, niin muut käyttää hyväkseen ja saa itse kärsiä.

Voi kun tapaisin kerrankin naisen joka kunnioittaisi mua, eikä pahoittaisi mieltäni. Taitaa olla loppujen lopuks turhaa edes yrittää, mutta yritän olla lannistumatta...

Mielelläni tapaisin miehen joka ajattelee muiden parasta. Itse taas olen kiltti ja yritän ajatella kumppaniani tilanteessa kuin tilanteessa, että miehet kyllästyvät siihen!

Minna kirjoitti:

Mielelläni tapaisin miehen joka ajattelee muiden parasta. Itse taas olen kiltti ja yritän ajatella kumppaniani tilanteessa kuin tilanteessa, että miehet kyllästyvät siihen!

Ihan kiva, ja sunlaisia ei oo naisissa koskaan liikaa (niinkuin ei miehissäkään). Tosin luulen että seurusteluvaiheessa aika monikin mielestään käyttäytyy noin, ja käyttäytyykin, se on mielestäni luonnollista. Ei ole luonnollista sen sijaan ajatella jokaisen vastaantulijan parasta, siinä saa vaan nenilleen ja syystäkin. Niin sitä ei vaan liian kilttinä miehenä helposti pääse seurustelemaan ja kokee ei-vakavammissa ei-seurustelu jutuissa kaikenlaisia pettymyksiä, jotka nakertaa luottamusta ja uskoa toiseen sukupuoleen. Oon huomannu että liika kiltteys ja rehellisyys/avoimuus heti kättelyssä ei todella kannata. Jos ajatellaan deittailua ja satunnaissuhteita, niin melko helppo tuntuu olevan ryhtyä tähän kylmään leikkiin, jos itsetunto on kunnossa, mutta miten käy tapojen muutos sitten kun olisi sen aika. Yhtäkkiä pitäisi pudottaa suojaukset ja alkaa luottaa toiseen. Tuntuu vaikealta.

Pena kirjoitti:

Ihan kiva, ja sunlaisia ei oo naisissa koskaan liikaa (niinkuin ei miehissäkään). Tosin luulen että seurusteluvaiheessa aika monikin mielestään käyttäytyy noin, ja käyttäytyykin, se on mielestäni luonnollista. Ei ole luonnollista sen sijaan ajatella jokaisen vastaantulijan parasta, siinä saa vaan nenilleen ja syystäkin. Niin sitä ei vaan liian kilttinä miehenä helposti pääse seurustelemaan ja kokee ei-vakavammissa ei-seurustelu jutuissa kaikenlaisia pettymyksiä, jotka nakertaa luottamusta ja uskoa toiseen sukupuoleen. Oon huomannu että liika kiltteys ja rehellisyys/avoimuus heti kättelyssä ei todella kannata. Jos ajatellaan deittailua ja satunnaissuhteita, niin melko helppo tuntuu olevan ryhtyä tähän kylmään leikkiin, jos itsetunto on kunnossa, mutta miten käy tapojen muutos sitten kun olisi sen aika. Yhtäkkiä pitäisi pudottaa suojaukset ja alkaa luottaa toiseen. Tuntuu vaikealta.

kyllähän se on alussa hankalaa rueta yht äkkiä luottaan toiseen. mutta mä ainaki odotan edes hiemen rehellisyyttä mua kohtaan. ite oon yleensä sellanen et kerron toiselle kaiken.
mussa sattuu oleen just se ongelma et luotan liikaa. jossain vaiheessa mä saan aina nenilleni..
kaikki mulle sattuneet jätkät ku on aina just sitä tyyppii et ne ei sano, unohtaa vaa mut ku aikovat jättää mut. mun mielestä ne vois ees sanoo, se ois ees mun mielestä reiluu... mä taian olla liian kiltti....

Jupe kirjoitti:

Itse olen herkkä ja mukava mies, joka ajattelee usein epäitsekkäästi vain muiden parasta ja silti olen aina saanut naisilta nenilleni. Se on vaan niin, että jos on itse liian kiltti, niin muut käyttää hyväkseen ja saa itse kärsiä.

Voi kun tapaisin kerrankin naisen joka kunnioittaisi mua, eikä pahoittaisi mieltäni. Taitaa olla loppujen lopuks turhaa edes yrittää, mutta yritän olla lannistumatta...

älä sä anna. vittumaista se on funtsia tappaisko ittensä tänä vai vasta ensi vuonna.

... kirjoitti:

älä sä anna. vittumaista se on funtsia tappaisko ittensä tänä vai vasta ensi vuonna.

..periksi naisten suhteen, jo joskus 18-vuotiaana. Itsemurha ei ole käynyt mielessä edes vitsinä, koska elämässä on - uskokaa tai älkää - muutakin mukavaa kun vastakkainen sukupuoli. En silti itsekään kehota ketään seuraamaan esimerkkiä, sillä kyllä se yksinäisyys aika ajoin vituttaa vaikka sisältöä elämästä löytyykin.