Hei,
Onkos kenellakaan muulla neuvoja tai vastaavanlaisia kokemuksia?
Olemme olleet poikaystavan kanssa yhdessa jo yli kolme vuotta joista yli vuosi asuttu yhdessa. Nyt viime syksyn aikaan tapahtui asioita jotka saivat poikaystavani miettimaan ammatinvalintakysymyksia, ja mina kannustin hanta rohkeasti miettimaan mita elamssa haluaa.
No, loytyihan vastaus. Han loysi kurssin josta on aina ollut kiinnostunut luonnonlaheisessa paikassa, kaukana pohjoisessa.
Mina tietenkin olin iloinen hanen puolestaan. On iso asia loytaa unelma-ammatti, itsekin olen sen loytanyt,ja tiedan kuinka tarkeaa se on.
Nyt han siis muuttaa kauas pohjoiseen ,kun mina taas asun suuremmassa kaupungissa etelassa. Minulle taiteellisella alalla loytyy taalla toita, pienella paikkakunnalla pohjoisessa taas vahemman. Olen ottanut hieman selvaa asioista, ja tiedan etta tyoskentely siela olisi mahdollista, mutta projektit eivat olisi yhta hyvia. Hanen valitsemansa tyo taas ei tule tulevaisuudessakaan tule keskittymaan kaupunkiin,vaan luontoon.
En tieda mita tehda. Muuttaako poikaystavan kanssa yhdessa pohjoiseen,vai jaadako yksin etelaan meidan asuntoomme ja pitaa ylla kaukosuhdetta. Valimatkaa kertyy noin 500 km. verran,joten kauhean usein ei nakemaan paastaisi.
Todella hankalaa on myos jaada yksin yhteiseen kotiin,kun toinen aloittaa uuden elaman kaukana,vaikka mitaan luottamusongelmia ei meidan suhteessa ole, koska molemmat rakastamme.
Han haluaisi etta muuttaisin mukanaan, mutta olen kuitenkin kunnianhimoinen urallani ja taalla etelassa tavoitteideni saavuttaminen kay helpommin.
Olemme muutaman vuoden sisalla kolmekymppisia,joten avioliittoa ja perhettakin joskus jo puhutaan, vaikka ensin opiskelut hanellakin pitaa pois hoitaa.
Jaaha...pitka sepustus, mutta antakaa neuvoja jos jaksatte.
Onkos kenellakaan muulla neuvoja tai vastaavanlaisia kokemuksia?
Olemme olleet poikaystavan kanssa yhdessa jo yli kolme vuotta joista yli vuosi asuttu yhdessa. Nyt viime syksyn aikaan tapahtui asioita jotka saivat poikaystavani miettimaan ammatinvalintakysymyksia, ja mina kannustin hanta rohkeasti miettimaan mita elamssa haluaa.
No, loytyihan vastaus. Han loysi kurssin josta on aina ollut kiinnostunut luonnonlaheisessa paikassa, kaukana pohjoisessa.
Mina tietenkin olin iloinen hanen puolestaan. On iso asia loytaa unelma-ammatti, itsekin olen sen loytanyt,ja tiedan kuinka tarkeaa se on.
Nyt han siis muuttaa kauas pohjoiseen ,kun mina taas asun suuremmassa kaupungissa etelassa. Minulle taiteellisella alalla loytyy taalla toita, pienella paikkakunnalla pohjoisessa taas vahemman. Olen ottanut hieman selvaa asioista, ja tiedan etta tyoskentely siela olisi mahdollista, mutta projektit eivat olisi yhta hyvia. Hanen valitsemansa tyo taas ei tule tulevaisuudessakaan tule keskittymaan kaupunkiin,vaan luontoon.
En tieda mita tehda. Muuttaako poikaystavan kanssa yhdessa pohjoiseen,vai jaadako yksin etelaan meidan asuntoomme ja pitaa ylla kaukosuhdetta. Valimatkaa kertyy noin 500 km. verran,joten kauhean usein ei nakemaan paastaisi.
Todella hankalaa on myos jaada yksin yhteiseen kotiin,kun toinen aloittaa uuden elaman kaukana,vaikka mitaan luottamusongelmia ei meidan suhteessa ole, koska molemmat rakastamme.
Han haluaisi etta muuttaisin mukanaan, mutta olen kuitenkin kunnianhimoinen urallani ja taalla etelassa tavoitteideni saavuttaminen kay helpommin.
Olemme muutaman vuoden sisalla kolmekymppisia,joten avioliittoa ja perhettakin joskus jo puhutaan, vaikka ensin opiskelut hanellakin pitaa pois hoitaa.
Jaaha...pitka sepustus, mutta antakaa neuvoja jos jaksatte.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntuu melkein, et teetpä niin tai näin, jommalla kummalle asia kääntyy nurjaksi. Itse olen koettanut elämäni ohjenuoraksi ottaa, etten elä kenenkään muun säännöillä kun omillani, mut kaukosuhteessa elävänä tiedän, ettei sekään herkkua ole.
Toisaalta, jos hylkää omat unelmansa, siitä voi katkeroitua aikanaan. Itse ehkä katselisin tilannetta hetken, kävisin toisinaan toisella paikkakunnalla haistelemassa tilanteita ja työmahdollisuuksia. Perhe-elämä ei etänä kyllä onnistu, mutta ehkä lapsettomalla parilla onnistuu. Sitähän sanotaan, että tosi rakkaus kestää mitä vaan. Ja mistä tietää, vaikka työtilanne muuttuisi vuoden parin sisään.
Ei näitä asioita pysty kukaan ratkomaan toisen puolesta. Tee vaan rohkeasti oma päätös ja/tai mieti olisiko jonkinlainen kompromissivaihtoehto olemassa. Tsemppiä!