Mistä johtuu suomenkielen

eli puhekieli ja kirjakieli. kirjakieltä oppikirjasta opiskeleva ei pysty ymmärtämään puhekieltä puhuvaa suomalaista.

Jostain löysin, vaan en enää, USA:n diplomaattikunnan kielikoulutuksen kielten vaikeusluokituksen. Kielet oli kolmessa luokassa, 1. lähinnä englannin sukukielet ja joitain muita, 2. valtaosa maailman kielistä, mm. suomalaisugrilaiset kielet, 3. luokkaan kuului sitten Itä-Aasian kieliä muistaakseni, ja arabia.

Luokituksen mukaan 2. luokan kielessä saavuttaa sujuvan tason n. vuodessa. Tämä taso tarkoittaa siis kielen sujuvaa arkikäyttöä, olettaisin, ei riittäne diplomaattiasioiden kiemuroihin. 3. luokan kielissä samaan tarvittiin pitempi aika, jopa 2 vuotta.

vaikeusjaottelu kirjoitti:

Jostain löysin, vaan en enää, USA:n diplomaattikunnan kielikoulutuksen kielten vaikeusluokituksen. Kielet oli kolmessa luokassa, 1. lähinnä englannin sukukielet ja joitain muita, 2. valtaosa maailman kielistä, mm. suomalaisugrilaiset kielet, 3. luokkaan kuului sitten Itä-Aasian kieliä muistaakseni, ja arabia.

Luokituksen mukaan 2. luokan kielessä saavuttaa sujuvan tason n. vuodessa. Tämä taso tarkoittaa siis kielen sujuvaa arkikäyttöä, olettaisin, ei riittäne diplomaattiasioiden kiemuroihin. 3. luokan kielissä samaan tarvittiin pitempi aika, jopa 2 vuotta.

Lue lisää

Jokunen vuosi sitten jouduin opettelemaan espanjan kielen. Koulumenestyksen perusteella arvelen että vieraiden kielten oppiminen on minulle helpompaa kuin useimmille, minulla oli kympit kielissä koulussa. En kuitenkaan ole harrastanut kieliä ihmeemmin, enkä oleskellut ulkomailla, harrastus siis jäänyt lähinnä ruotsin ja englanninkielisen kevyen kirjallisuuden lukemiseen. Espanjaa opiskelin kuitenkin ahkerasti useita tunteja päivittäin pääasiassa itseopiskeluna ja ainakin omasta mielestäni saavutin siinä tuollaisen arkielämän suhteellisen sujuvan tason muutamassa kuukaudessa. Tosin sitten käytännön tilanteissa vieraassa maassa huomasin että en juurikaan osannut mitään keskustella, vaikka kaiken minulle sanotun kyllä ymmärsinkin. Taidon aktivointi vaati muutaman kuukauden oleskelun espanjankielisessä maassa.

kokemuksesta... kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten jouduin opettelemaan espanjan kielen. Koulumenestyksen perusteella arvelen että vieraiden kielten oppiminen on minulle helpompaa kuin useimmille, minulla oli kympit kielissä koulussa. En kuitenkaan ole harrastanut kieliä ihmeemmin, enkä oleskellut ulkomailla, harrastus siis jäänyt lähinnä ruotsin ja englanninkielisen kevyen kirjallisuuden lukemiseen. Espanjaa opiskelin kuitenkin ahkerasti useita tunteja päivittäin pääasiassa itseopiskeluna ja ainakin omasta mielestäni saavutin siinä tuollaisen arkielämän suhteellisen sujuvan tason muutamassa kuukaudessa. Tosin sitten käytännön tilanteissa vieraassa maassa huomasin että en juurikaan osannut mitään keskustella, vaikka kaiken minulle sanotun kyllä ymmärsinkin. Taidon aktivointi vaati muutaman kuukauden oleskelun espanjankielisessä maassa.

Lue lisää

ehtona on se että joutuu yksikieliseen ympäristöön eikä saa apua muista kielistä. Normaalihoksottimilla varustetulle ihmiselle tuo oppimisaika on vajaat kaksi vuotta. Kirjakielet ja kirjoitusjärjestelmät ovat sitten eri juttu.

parissa vuodessa kirjoitti:

ehtona on se että joutuu yksikieliseen ympäristöön eikä saa apua muista kielistä. Normaalihoksottimilla varustetulle ihmiselle tuo oppimisaika on vajaat kaksi vuotta. Kirjakielet ja kirjoitusjärjestelmät ovat sitten eri juttu.

Lue lisää

Minulla meni työn oheella vuosi, ilman varsinaista opiskelu tai opetusta. Oikeinkirjoitus tuotta kymmensien vuosien jälkeen edelleen ongelmia, kuten huomatte.

kodissa
kauniissa kodissa
meidän kauniissa kodissamme
meidän uudessa kauniissa kodissamme
meidän ensimmäisessä uudessa kauniissa kodissamme
meissä ja meidän kodeissamme on yhtä monta erilaista kuin meitä on erilaista.

JNE

Suomi on sitä, että sitä puhuu ja kirjoittaa paljon lapsesta asti ja on tarkka kieliopista, Jos on opettaja tai vanhempi, mikään tynkäkieli, jossa koetetaan murtaa kielikorvaa, ei tuota mitään hyödyllistä. Jodutaan vaikeuksiin, joista sitten saa lähteä uudestaan kieliarkeologeilta kysymään neuvoa. Vieraskielisetkö saavat määrätä suomenkielen vai suomalaiset itse? Suomalaisen pitää pitää huolta, että vieraskielinen oppii tyydyttävän Suomen suomen eikä niin että Suomen suomi murenee ja katoaa, ja suomalaiset kommunikoivat jollain toisella kielellä paremmin keskenään.

Koska puhekieli on itsestään yksinkertaisempaa ja evolutionaaliseti supistuvaa ja nopeutuvaa, kirjakielen mallisen puhekielen treenaamiaeen seuraavaa sukupolvea ajatellen tulee lukea lapsille ääneen valmista kaunista tekstiä mahdollisimman paljon. Siinä myös kehittää omaa puhekieltään. Sitä paitsi lukuhetket voat hauskoja. Suomea kannattaa joka päivä lukea jonkun hetken ääneen, vaikka olisi yksin.

jos joku kielikorvan menettänyt tekee uuden säännön ja sanoo esim. että alkaa ja ruveta saa minkä tahansa infinitiivin, ei se tarkoita sitä, että se on oikeaa suomea. Se on vain murtunutta kielikorvaa, kun ei ole jaksettu enää treenata ja harjoittaa.

Alkaa sataa kuten ennen. Rupeaa paistamaan kuten ennen. Joku aloittelee koulunkäyntiä. Lopettaa koulun. Sade loppuu. Loppuu satamasta. Rupeaa satamaan. Rupeaa vaikuttamaan kuumalta kesältä. Kärsivällisyys alkaa loppua.
Kärsivällisyys rupeaa loppumaan.
tai kärsivällisyys alkaa kasvaa, rupeaa kasvamaan. Saadaan aloitella kärsivällisyyden aakkosia.

JNE
Kaikkia synonyymisiä sanontoja täytyy vain treenata ja harjoitella. Kun kerää isomman joukon sanontoja näkee paremmin jonkin verbin määräysten yleishahmon.

Kaikkihan tietävät, että ulkomaalaisia ymmärretään, vaikka he eivät taivuttaisi sanoja ja puhusivat nominatiivi-infintitiivi suomea, "suomitiiviä" ja vain 6 vokaalilla (aeiouy)

"Me asuu yksi meiden kaunis uusi ensimmeinen koti".

Suomen kieli on rikastunut 4000 vuoden vaikutuksesta vieraistakin kieliryhmistä käsin, ei vain suom. ugrilaisista.

INDOIRAANILAISET lainasanat ovat vanhimmat: sata, repo, mehiläinen, mesi, sarvi. Ne ovat 4000 v vanhoja.
orasa, utare, jyvä, suola, marras, paras, kouko, sisar, kulta, rauta, meri: Nämä ovat vähän nuorempia lainasanoja. 3000 v vanhoja ovat: nimeltä porsas, vasikka, vasara, petkel.

BALTTILAISIA lainasanoja on ainakin 200 ja ne ovat 2500 v vanhoja: salo, tuohi, ansa, teeri, hirvi, terva, ahingas, tuulas, toe, lohi, ankerias, taivas, halla, härmä, keli, routa, , jäärä, oinas, vuohi, riesa, harja, karva, hihna, villa, paimen, torvi, heinä, kulo, luhta, vihvilä, herne, pelut, siemen, hara, äes, talkoo, malka, seinä, pirtti, tupa, silta, tarha, seiväs, ratas, vaaja, kirves, niisi, olut, tytär, morsian, nepaa, heimo, hammas, kaula, napa, reisi, kelta, tuhat, p-le ( tämä väkisana on liettualainen ukkosenjumala).

GERMAANISIA lainasanoja on suomessa paljon: airo, teljo, keula, rauma, luode, ranta, aalto, akana, kaura, ruis, laukka, pelto, multa,, ansas, antura, kaide, kaira, naula, neula, kattila, palje, rengas, tanko, satula, nuotta, tina, huotra, keihäs, miekka, hame, kauto, paita, vantut, kuningas, ruhtinas, valta, hallita, tuomita, laki, laina, kihla, sakko, vuokra, airut, vartia, varas, peijas, vainaja, tuoni, teuras, luote, kiusa, tarve, vaiva, armas, autio, autuas, harras, hurskas, kaunis, sairas, viisas.

SLAAVILAISIA lainasanoja: sahka, karpio, lätti, läävä, katitsa, ahrain, uistin, turku, tavara, lusikka, piirakka, talkkuna, värttinä, kuontalo, sukkula, pirta, palttina, kaatio,kalsu, saapas, pappi, Raamattu, risti, pakana, tappara, taltta, veräjä, suntio

SUOMENSUKUISISTA kielistä tulee myös sanoja.
Suomen tekee suomeksi- sanan juuren ohella sanan muokkaaminen suomalaiseen taivutuskaavaan ja kielioppiin. Mikä tahansa ulkomainen sana voidaan asettaa suomen kieloppiin, kuten paikan nimet, mutta sen suhteen tulee tarkata mahdolliset poikkeuset: poikkeusryhmät ovat havaittavissa kielikorvan avulla parhaiten, ei niinkään valmiilla säännöllä, joka mahdollisesti puuttuu. Sitäpaitsi Suomalaisissa "mitään tarkoitamattomissa" paikannimissä on jokaisssa paikallinen traditionaalinen taivutuksensa.

Tässä tulisi tietysti taivuttaa monta sataa tuhatta koodisanamuotoa ja sitten ryhmitellä.Mutta kuten sanottu DNA:sskin on suurin osa "tyhjää tilaa". Kommunikaatioon ei tarvitse tietää kuin vain valittu osa sanoista ja pääryhmien taivutukset. Koska koodien tiedostaminen suomalaisessa sanamiljöössä voi olla tähtitieteellinen luku, on paras vain opettella sellaista, mikä on tavallista ja käytössä.

Sanoit sanan VESI.

"vesi", veden, vettä, vetenä, vedeksi, vedessä, vedestä, veteen, vedellä, vedeltä, vedelle, vedettä( vettä vailla), vesine, vesin
"Vedet", vesien, vesiä, vesinä, vesiksi, vesissä, vesistä, vesiin, vesillä, vesiltä vesille, vesittä, vesine, vesin.

ruots. vatten,
saks Wasser,
engl. water,
unkariksi ehkä jotain vi´z,( Tästä lie suomen vesi). Unkarin sanojen taivutukset ovat myös monenmoiset.
hebr. monikko maim.
esperanto: akvo
slovenia: voda
puola: woda
kurdinkieli: av

Onhan niitä ainakin yksi tätä ryhmää; mesi , indoiraanista perua.
Ne voivat olla tämän ryhmän koodisanat, jonka mukaan kaikki muodot
BESI, CESI,DESI,HESI,JESI, KESI, LESI NESI,PESI, QESI, RESI, SESI, TESI, voidaan taivuttaa jos ne eivät ole nimiä ja tarksitaa jos niitä joskus käytetään.


DESI muisituttaa DECI sanaa ja se taas menee toisella tavalla: DECI, DECIN, DECIÄ, DECINÄ,DECIKSI, DECISSÄ, DESISTÄ, DESIIN jne koska se on "latinasta vierasperäinen runko.

Kuten sanottu DNA:sskin on tyhjää tilaa. Noita yllämainittuja lyhyitä sanoja ei käytetä.
Sensijaan voidaan sanoa esim

Yhdeksännenkymmenennenyhdeksännen lampaan nimi oli BESI. Sadas oli TESI. Ne saivat karitsoita nimeltä JESI, KESI ja NESI.
Silloin ne taipuvat kuten nimet , jäykemmin kuin sana vesi.
Besi, Besin, jne. Suomen kieli on rikas, rikastunut, eikä mielestäni rikkonainen.

3. Nominit
¤ Substantiivit, nimisanat
¤ Adjektiivit, laatusanat
¤ Pronominit , asemosanat
¤ Numeraalit, lukusanat

Partikkelit eli apusanat

Verbit eli teonsanat

4. Nominien taivutus
Nominatiivi, nimentö
Genetiivi, omanto
Essiivi, olento
Partitiivi, osanto
Translatiivi, tulento
Inessiivi, sisäolento
Elatiivi, sisäeronto
Illatiivi, sisätulento
Adessiivi, ulko-olento
Ablatiivi, ulkoeronto
Allatiivi, ulkotulento
Komitatiivi, seuranto
Instruktiivi, keinonto


6.Verbistä eli teonsanasta johtuvat nominaaliset , nominien kaltaiset muodot


(6.1.) Infinitiivit, verbaaliset nimitavat
I infinitiivi, lyhyt ja pitkä muoto
II infinitiivi
III infinitiivi
IV infinitiivi
(6.2.) Partisiipit, verbaaliset laatutavat:
I partisiippi
II partisiippi

7. Predikaattina toimivan verbin eli teonsanan taivutus

”Vivahteet”
Tapaluokat (modus)

Indikatiivi, tositapa, todellinen tekeminen
Konditionaali, ehtotapa, ehdonalainen tekeminen
Potentiaali, mahtotapa, todennäkinen, mahdollinen tekeminen
Imperatiivi, käskytapa, käsketty tai toivottu tekeminen

8. Predikaattina toimivan
verbin taivutus

Aikaluokat ( tempus)

Yksinkertaiset aikamuodot:

Preesens, kestämä
Imperfekti, kertoma,

Liittomuodot:

Perfekti, päättymä
Pluskvamperfekti, entispäättymä

9. Predikaattina toimivan verbin taivutus
Pääluokat aktiivi ja passiivi

Persoonallinen pääluokka eli aktiivi. Toimiva persoona on määrätty.

Persoonamuodot

Persoonaton pääluokka eli passiivi. Toimiva persoona on määräämätön henkilö tai ei persoonaa.

11. Lauseenvastikkeet
(11.1.)
1. Partisiippirakenne
(-että---)
(11.2.)
3. Finaalirakenne
(-,jotta--)
2. Temporaalirakenne
(-kun---)

LÄHDE: Kotikielioppini. 12. asiaa äidinkielestä.

leamarketta kirjoitti:

3. Nominit
¤ Substantiivit, nimisanat
¤ Adjektiivit, laatusanat
¤ Pronominit , asemosanat
¤ Numeraalit, lukusanat

Partikkelit eli apusanat

Verbit eli teonsanat

4. Nominien taivutus
Nominatiivi, nimentö
Genetiivi, omanto
Essiivi, olento
Partitiivi, osanto
Translatiivi, tulento
Inessiivi, sisäolento
Elatiivi, sisäeronto
Illatiivi, sisätulento
Adessiivi, ulko-olento
Ablatiivi, ulkoeronto
Allatiivi, ulkotulento
Komitatiivi, seuranto
Instruktiivi, keinonto


6.Verbistä eli teonsanasta johtuvat nominaaliset , nominien kaltaiset muodot


(6.1.) Infinitiivit, verbaaliset nimitavat
I infinitiivi, lyhyt ja pitkä muoto
II infinitiivi
III infinitiivi
IV infinitiivi
(6.2.) Partisiipit, verbaaliset laatutavat:
I partisiippi
II partisiippi

7. Predikaattina toimivan verbin eli teonsanan taivutus

”Vivahteet”
Tapaluokat (modus)

Indikatiivi, tositapa, todellinen tekeminen
Konditionaali, ehtotapa, ehdonalainen tekeminen
Potentiaali, mahtotapa, todennäkinen, mahdollinen tekeminen
Imperatiivi, käskytapa, käsketty tai toivottu tekeminen

8. Predikaattina toimivan
verbin taivutus

Aikaluokat ( tempus)

Yksinkertaiset aikamuodot:

Preesens, kestämä
Imperfekti, kertoma,

Liittomuodot:

Perfekti, päättymä
Pluskvamperfekti, entispäättymä

9. Predikaattina toimivan verbin taivutus
Pääluokat aktiivi ja passiivi

Persoonallinen pääluokka eli aktiivi. Toimiva persoona on määrätty.

Persoonamuodot

Persoonaton pääluokka eli passiivi. Toimiva persoona on määräämätön henkilö tai ei persoonaa.

11. Lauseenvastikkeet
(11.1.)
1. Partisiippirakenne
(-että---)
(11.2.)
3. Finaalirakenne
(-,jotta--)
2. Temporaalirakenne
(-kun---)

LÄHDE: Kotikielioppini. 12. asiaa äidinkielestä.

Lue lisää

TALO

Yksikkö singulaari Sijamuoto

Talo, mökki, Nominatiivi.Nimentö -

Talon , mökin, Genetiivi. Omanto. -n

Taloa, mökkiä,Partitiivi. Osanto.-- -a;-ä

Talona, mökkinä, Essiivi. Olento. –na; nä

Taloksi , mökiksi, Translatiivi. Tulento. -ksi

Talossa, mökissä, Inessiivi.Sisäolento.
-ssa;-ssä

Talosta, mökistä, Elatiivi. Sisäeronto-sta; stä

Taloon , mökkiin, Illatiivi. Sisätulento.-oon,-iin

Talolla. mökillä, Adessiivi. Ulkoolento.-lla; llä

Talolta, mökiltä, Ablatiivi. Ulkoeronto.-lta; ltä

Talolle, mökille, Allatiivi. Ulkotulento.-lle

Talotta, mökittä, Abessiivi. Vajanto.-tta, ttä

Taloine, mökkeine, Komitatiivi. Seuranto.-ine

Taloin, mökein, Instruktiivi. Keinonto. -in

leamarketta kirjoitti:

3. Nominit
¤ Substantiivit, nimisanat
¤ Adjektiivit, laatusanat
¤ Pronominit , asemosanat
¤ Numeraalit, lukusanat

Partikkelit eli apusanat

Verbit eli teonsanat

4. Nominien taivutus
Nominatiivi, nimentö
Genetiivi, omanto
Essiivi, olento
Partitiivi, osanto
Translatiivi, tulento
Inessiivi, sisäolento
Elatiivi, sisäeronto
Illatiivi, sisätulento
Adessiivi, ulko-olento
Ablatiivi, ulkoeronto
Allatiivi, ulkotulento
Komitatiivi, seuranto
Instruktiivi, keinonto


6.Verbistä eli teonsanasta johtuvat nominaaliset , nominien kaltaiset muodot


(6.1.) Infinitiivit, verbaaliset nimitavat
I infinitiivi, lyhyt ja pitkä muoto
II infinitiivi
III infinitiivi
IV infinitiivi
(6.2.) Partisiipit, verbaaliset laatutavat:
I partisiippi
II partisiippi

7. Predikaattina toimivan verbin eli teonsanan taivutus

”Vivahteet”
Tapaluokat (modus)

Indikatiivi, tositapa, todellinen tekeminen
Konditionaali, ehtotapa, ehdonalainen tekeminen
Potentiaali, mahtotapa, todennäkinen, mahdollinen tekeminen
Imperatiivi, käskytapa, käsketty tai toivottu tekeminen

8. Predikaattina toimivan
verbin taivutus

Aikaluokat ( tempus)

Yksinkertaiset aikamuodot:

Preesens, kestämä
Imperfekti, kertoma,

Liittomuodot:

Perfekti, päättymä
Pluskvamperfekti, entispäättymä

9. Predikaattina toimivan verbin taivutus
Pääluokat aktiivi ja passiivi

Persoonallinen pääluokka eli aktiivi. Toimiva persoona on määrätty.

Persoonamuodot

Persoonaton pääluokka eli passiivi. Toimiva persoona on määräämätön henkilö tai ei persoonaa.

11. Lauseenvastikkeet
(11.1.)
1. Partisiippirakenne
(-että---)
(11.2.)
3. Finaalirakenne
(-,jotta--)
2. Temporaalirakenne
(-kun---)

LÄHDE: Kotikielioppini. 12. asiaa äidinkielestä.

Lue lisää

Suomen kielen ihastuttavaa verbivoimaa!
6.1 Suomen verbien infinitiivit ja nominaaliset muodot eivät voi olla predikaattina, vaikka ne ovat osavivahde lauseen verbaalisesta sisällöstä.

Predikaattina lauseessa EI voi toimia verbin nominaaliset muodot, infinitiivit ja partisiipit.
Infinitiivejä on neljä ja partisiippeja kaksi, mutta niillä on hyvä puhua, ne ovat mukavia ja käytännöllisiä sanoja ja laajentavat kielen mahdollisuuksia.
Nämä infinitiivit ovat luonteeltaan nominaalisia nimisanoja, substantiiveja.
Myös partisiipit ovat luonteeltaan nominaalisia, laatusanoja adjektiiveja.
Tästä johtuen ne taipuvat lähinnä kuten nominit eikä kuten verbit (, jotka toimivat predikaattina lauseessa).
Jotain niiden verbin luonteesta kuitenkin on rippeenä jäljellä: ne voivat saada samanlaisia määräyksiä kuin verbi ( ne voivat saada objektin tai adverbiaalin lauseenjäseninä ollessaan. Lauseenvastikkeissa niitä tapaa. Tämä asia on suomalaiselle luonnollista, joten kyse on vain kielen analyyttisestä lisäoppimisesta, jos haluaa arvioida oman kielenkäyttönsä prosessoinnin asteen.

Suomen INFINITIIVIT

I infinitiivi. Aktiivi muoto. Lyhyt ja pitkä muoto
Pitemmässä muodossa on translatiivin pääte- kse- ja siihen liittyy possessiivisuffiksi, omistusliite

Lyhyttä muotoa käytetään usein lauseen objektina.
Lyhyt muoto
Kirjoittaa

Pitkä muoto
Kirjoittaakse-
kirjoittaakseni

I inf. pääte
-a;-ä
-da;-dä;-na;-nä
-la;-lä;-ra;-rä
-ta;-tä

ESIM: Voidakseen hyvin kannattaa ulkoilla. No jo on ollakseen! Hän oli tosiaan säästänyt kauan päästäkseen pienelle matkalle! Urheilija treenasi joka päivä voittaakseen mitalin.

II infinitiivi. Aktiivi: Inessiivi ja instruktiivi. Passiivi: inessiivimuoto

Toisen infinitiivin muodostus on samanlainen kuin ensimmäisen, paitsi että sen vartalon loppuvokaali on toinen: e kirjain on a tai ä kirjaimen sijalla. Toisesta infinitiivistä käytetään inessiivi- ja instruktiivimuotoja. Inessiivimuotoa voi käyttää passiivisestikin.

Inessiivi. Aktiivi
Kirjoittaessa

Iness. Passiivi
kirjoitettaessa

Instruktiivi Akt.
kirjoittaen

II.inf.pääte
-e-;-de-;-ne-;
;-le-;-re-; -te-

ESIM: Työtä tehdessään voi hyvin. Päätöksiä tehtäessä tarvitaan viisautta.
Syöden pysyy hengissä. Kävin siellä pika pikaa mennen tullen.

III Infinitiivi. Inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi ( lyhyt ja pitkä muoto), abessiivi, instruktiivi

Kolmannen infinitiivin tunnus on ma , mä, johon sijapääte liitetään.
(Muoto, jossa on pelkkä ma- mä lopussa, on adjektiivin tapainen ja osoittaa päättynyttä tekemistä).

Inessiivi
Kirjoittamassa
tekemässä

Elatiivi, illat.
Kirjoittamasta, kirjoittamaan
-masta, -maan
-mästä,-mään

Adess. abess.
Kirjoittamalla, kirjoittamatta, kirjoitamaisillaan
-malla, -matta
-maisilla
-mällä,- mältä
-mäisillä

Instruktiivi
-man
-män
Kirjoittaman

II pääte
-ma-
-mä-

ESIM: Kannattaa ruveta ulkoilemaan. Kun on viettämässä uutta vuotta, tekee päätöksiä, joita rikkomasta tuskin välttyy. Jos on lakannut kuntoilemasta, olisi parasta totuttautua uudestaan kuntoilemaan. Huomaamattaan moni rapistuu kunnossaan. Olin unohtamaisillani päiväkävelyn.


IV infinitiivi
Neljännen infinitiivin tunnus on –minen ( mis). Sitä käytetään verbin luontoisena kahdessa sijamuodossa: nominatiivissa ja partitiivissa.

Nominatiivi
kirjoittaminen

Partitiivi
kirjoittamista

IV inf pääte
-minen -mis-

ESIM. Flunssaisena ei ole kuntoilemista. Ei ole lähtemistä lenkille kuumeisena.Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Onko valittamista? Ei ole mainitsemista. Asiasta ei ole kyllä mainitseminen siinä yhteydessä. Ei ole menemistä heikoille jäille.

6.2 Suomen PARTISIIPIT, verbeistä johtuvat nominaaliset laatusanat

I Partisiippi aktiivissa ja passiivissa merkityksessä ( tavallinen nominin taivutus)

Akt.I part.(aktiivin ensimmäinen partisiippi)
Kirjoittava, kitkevä
Akt. I part. pääte
-va,
-vä

Pass.I partisiippi
Kirjoitettava, kitkettävä,
Pass. I part.pääte
- ttava
- tava
- ttävä
- -tävä

ESIM: Rasitusvammoille altistavat myös huonosti iskua vaimentavat jalkineet ja liian kova harjoittelu” Hyvä Terveys S. 49. Keho on suostuteltava liikkeelle. Hyvä Terveys S. 45.
Selkävaivoja potevan on keskusteltava lääkärin kanssa ennen oman kunto-ohjelman aloittamista. Hyvä Terveys S. 45.

Huom. Partisiippi taipuu kuin adjektiivi:

Kirjoittava sanomalehtimies,
kirjoittavan sanomalehtimiehen,
kirjottavaa sanomalehtimiestä, kirjoittavana sanomalehtimiehenä,
kirjoitavaksi sanomalehtimieheksi,
kirjoittavassa sanomalehtimiehessä,
kirjoittavasta sanomalehtimiehestä,
kirjoittavaan sanomalehtimieheen,
kirjoittavalla sanomalehtimiehellä, kirjoittavalta sanomalehtimieheltä,
kirjoittavalle sanomalehtimiehelle,
kirjoittavatta sanomalehtimiehettä,
kirjoittavine sanomalehtimiehineen,
kirjoittavin sanomalehtimiehien

II partisiippi aktiivissa ja passiivissa merkityksessä ( tavallinen nominin taivutus)
Akt. II part. pääte Akt. ”I part.
-nut
Kirjoittanut, kirjoittaneet
-nyt
Kytkenyt, kytkeneet
-nut
Uinut, uineet
-nyt
Syönyt, syöneet, syöttänyt, syöttäneet
-nyt
Mennyt, menneet, menettänyt , menettäneet
-lut
Ollut, olleet
-rut
Purrut, purreet
-nut
Leikannut, leikanneet
-nyt
Lykännyt, Lykänneet

Pass. II part.pääte, Pass.II part
-ttu
Kirjoitettu , kirjoitetut, puhuttu, puhutut
-tty
Kytketty, kytketyt
-tu
Uitu,uidut
-ty
Syöty, syödyt, syötetty, syötetyt
-ty
Menty, mennyt, menetetty,menetetyt
-tu
Oltu, ollut
-tu
Purtu, purrut
-ttu
Leikattu, leikatut
-tty
Lykätty, lykätyt


Esim. ”Parasta hoitoa on säästää ylikuormittunutta aluetta eli vaihtaa lajia kuntoutumisen ajaksi.” Hyvä terveys 9/2003 S.49.

Aktiivin II partisiippi ( ylikuormittunut) taipuu adjektiivin tapaan osaobjektina olevan substantiivin ( alue) määreenä , sijamuoto on partitiivi.
Tässä voisi käyttää myös Pass. II partisiippia: "ylikuormitettua aluetta", vivahde on kuitenkin hieman erilainen.

PARTISIIPEILLE pätee myös tavallinen adjektiivin taivutus, nominien taivutuskaava,
esim. Kirjeen kirjoittanut henkilö,
kirjeen kirjoittaneen henkilön,
kirjeen kirjottanutta henkilöä,
kirjeen kirjoittaneena henkilönä jne.
kirjeen kirjoittaneeksi henkilöksi,
kirjeen kirjoittaneessa henkilössä,
kirjeen kirjoittaneesta henkilöstä,
kirjeen kirjoittaneeseen henkilöön,
kirjeen kirjoittaneella henkilöllä,
kirjeen kirjoittaneelta henkilöltä,
kirjeen kirjoittaneelle henkilölle,
kirjeen kirjoittaneetta henkilöttä,
kirjeen kirjoittaneine henkilöine,
kirjeen kirjoittanein henkilöin

Esimerkkejä lauseen vaatimista sijamuodoista:

Kirjoittava kommunikoi tehokkaasti. Kirjoittavan on hyvä kommunikoida. Kirjoittavaa ja lukevaa kansaa tarvitaan. Kirjoittavana ja lukevana kansana on hyvä osallistua politiikkaan. Kirjoittavaksi ja lukevaksi kansaksi on joka maassa pyrittävä. Kirjoittavassa ja lukevassa kansassa kehitys nopeutuu. Kirjoittavasta kansasta jää historiaan paljon kirjallisuutta. Kirjoittavaan poliitikkoon kiinnitetään huomiota. Kirjoittavalla on aina jokin sanomansa. Kirjoittavalta odotetaan sanottavaa. Kirjoittavalle aika on kiitävää. Kirjoittavatta kansatta on sanomalehdistökin suppea. Kirjoittavin, lukutaitoisin ja kommunikoivin kansoin politiikkakin järjestyy parhaiten. Kirjoittavine ja lukutaitoisine kansoineen esim. Lähi-Idänkin tai itämeren maitten tulisi enemmän kommunikoida kielirajojen yli.


29.5.2008 21:33 Muistiin Suomen verbeistä verbien nominaalimuodoista

Tämä on tietysti ulkomaalaiselle aivan mahdoton asia ja suomalainenkin saa viritellä kielikorvaansa ja tarkistaa asiaa silloin tällöin.

Koska objekti voi olla kokonaisobjekti tai osa-objekti, siinä on eri sijoja.

Esim. "Ostin uudet vaatteet" (nominatiivin muotoinen akkusatiivi) . "Ostin uusia vaatteita "( partitiivin muotoinen akkusatiivi).

1. jos verbi ilmaisee päättyneen tekemisen, objekti on totaalinen. "Luin kirjan läpi".

Jos tekeminen ei ole suoritettu loppuun tai jatkuu: "Olen lukemassa kirjaa".

2. Jos verbi on tunnetta tai mielenilmaisua merkitsevä, on aina osaobjekti: "Joku pelkää pimeää.Kasvit kaipaavat valoa. Tunnetko vilua"?

3. Objektin laatu riippuu lauseen kieltävästä tai myöntävästä sisällöstä:

Kielteisen lauseen objekti on aina osaobjekti. "En tunne sitä seutua".

Kokonaisobjektin sijamuotoa kutsutaan akkusatiiviksi, vaikka se voi olla nominatiivi tai genetiivi.

Vain persoonapronomineilla on erityinen akkusatiivimuoto "minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. "Ota minut mukaan"."Kenet sieltä tunnet?"

Monikollinen kokonaisobjekti on aina nominatiivin kaltainen. "Poika luki kirjat".

Yksiköllinen kokonaisobjekti taas on tavallisesti genetiivin kaltainen, jolloin sen sanotaan olevan päätteellisessä n-loppuisessa akkusatiivissa.
"Tästä saat hyvän ohjeen."

Seuraavissa erityistapauksissa yksikön kokonaisobjekti on kuitenkin nominatiivin kaltainen:

1. Käskymuodon,imperatiivin 1. tai 2. persoonan yhteydessä.
"Ota ohje vastaan"."Ottakaamme, ottakaa ohje".

Mutta imperatiivin 3. persoonassa on n-päätteinen kokonaisobjekti. "Lukekoon hän myös ohjeen".

2. Jos objekti kuuluu passiivisessa eli yksipersoonaisessa pääluokassa olevaan verbimuotoon, obj. on nominatiivin kaltainen. "Se kirja luettiin ahmien".

3. Jos objekti kuuluu sellaiseen infinitiiviin, joka on 1. ja 2. kohdassa mainittujen verbimuotojen määräys, obj. on nominatiivimuodossa:
"Lähtekäämme ottamaan ohje vastaan. "
"Ohje käsketiin viedä hänelle."
"Pojalle annettiin (pass.)lupa mennä ostamaan kirja."

Vertaa aktiivilause: "Poika pyysi lupaa mennä ostamaan kirjan"(Täss on n-päätteellinen akkusatiivi).

4. Yksipersoonainen verbi( "täytyy") lauseessa , jossa infinitiivi ("jättää") on subjektina .
"Pojan täytyi jättää kirja lukematta."
"Minun täytyy jättää asia kesken."

Edelliset neljä (1-4) tapausta osoittavat, että hallitseva verbi yleensä määrää sellaisenkin objektin muodon, joka ainoastaan välillisesti on tämän verbin määräyksenä.

LAUSEENVASTIKETAPAUS:

JOS objekti kuuluu lauseenvastikkeesssa olevaan suffiksillisen infinitiiviin, objekti testataan lauseenvastikkeen mukaan.

1) "Minun täytyy kiirehtiä saadakseni tehtävän valmiiksi" = jotta saisin tehtävän valmiiksi.

2)Jos objekti kuuluu aktiiviin partisiippiin, testataan vastaava sivulause.

1. partisiippi (lukeva)
"Teidän toivotaan lukevan tämän ohjeen ja kirjan".=Toivotaan, että luette tämän ohjeen ja kirjan.


2. partisiippi (lukenut)
"Otaksun hänen lukeneen tämän kirjan ja ohjeen."=Otaksun, että hän on lukenut tämän kirjan ja ohjeen.
"Otaksun kaikkien kuullen tämän uutisen."

3. Jos objekti kuuluu kun-sanalla alkavaa sivulausetta korvaavaan passiivin 2. partisiipin (luettu) partitiiviin (luettua).

"Isän luettua kirjan se lainattiin
naapurinväelle".
"Kaikkien luettua ohjeen se mapitettiin."
"Kaikkien luettua sanomalehden se heitettiin roskikseen."
"Kaikkien ostettua lipun ja mentyä junaan, juna lähti".

Sitten on OBJEKTINSUKUISIA ADVERBIAALEJA
Vastaavat kysymykseen

Kuinka pitkän matkan? Kuinka kauan? Kuinka monen, monennen kertaa? Esim:
"Kävelin kilometrin kauppaan.
Tunnin katselin TV:tä. Koko talven asuin kaupungissa. Kesän ajan aion kohottaa kuntoa erityisesti. Yhden kerran olen ollut Italiassa. Toisen kerran tein matkan erääseen toiseen maahan. kun olin kolmannen kerran eräässä maassa, osasin jo kieltäkin."
LÄHDE: Jalas A, Karilas Y et al. Tietojen kirja WSOY III osa. 1943.