Niin, että kiitos vaan. Tänäkin vuonna lahjojen avaamisen jälkeen ohjelmaan on kuulunut illan mittainen pettymys ja itku. Koko syksyn isäni on reteillyt kuinka hienoja juttuja on itsellensä ostanut ja kuinka on varustanut autoansa usealla tuhannella eurolla. Odotin, että jos vaikka tänä vuonna saisin ensimmäisen kerran jotain kivaa lahjaksi, lahjakortin tai edes lapselle laadukas tarpeellinen lahja, niin ei... Paketista löytyi: 1) netistä imutettu joululaululevy, 2)miehelleni ja minulle isälleni ja hänen vaimolleen pari vuotta sitten ostama lahja 3)kännykameralla kuvattua videota lapsestani 4) lehtitilauksen luettu kylkiäiskirja 5)lapselle 6 euron nalle.
Äidiltäni saimme lahjaksi kukin 20 euroa (mies, lapsi ja minä), eli yhteensä 60 euroa.
Sisar- ja velipuoleni saivat taas kaiken mitä pyysivät, koska "tarvitsevathan he, koska ovat niin paljon nuorempia". Näin on aina ollut, ikäeroa heihin on 7 ja 9 vuotta. Lapsena oli vaikeaa katsella jouluisin, kun toisten paketeista löytyivät lahjat, joita oli itse toivonut ja isältä sai kiitoksen siitä kun olin antanut hyviä lahjavihjeitä. Surkeista lahjoista osaisi iloita jos kaikki saisivat samanlaiset, mutta eihän heillä suosita tai sorsita ketään, joo ei... Tai jos vanhemmilla olisi pienemmät tulot, mutta kun äitini palkka on 3 kertaa se, mitä itse saan työstäni ja isäni eläke palkkani x 2.
Joka ikinen joulu ajattelen, että en enää koskaan osta heille kunnon lahjoja, tänäkin jouluna taas etsin jokaiselle mieluisen lahjan joihin käytin n.30e/hlö (3sisarusta puolisoineen, äiti, isä ,äitipuoli ja mummut), vaikka äitiyslomalla olenkin eikä tuloni suuria ole. Olen sellainen ihminen että haluan antaa hyvän lahjan. En voi ajatukselle mitään, että niilläkin summilla olisin saanut omaan perheeseen jotakin yhteistä kivaa. Olkoon kuinka lapsellista tahansa, mutta pettymyksen tunne tuli ja paha mieli.
Ei muuta kuin p#skan maku kiertoon. Otan koko vuoden aina isäni nähdessäni videota tai kuvaa puhelimella ja teen siitä powerpoint esityksen levylle taustamusiikilla tyyliin Ismo Alangon V#ttu että v#tuttaa ja äidilleni annan 5 euroa ja toivin hänen ostavan itsellensä mieluisen joululahjan. Että God Jul vaan. Tai sitten vaan ilmoitan, että jos ei enää ostettaisi lahjoja kuin lapselle jos lahjoja haluaa ostaa. Parempi olla ilman kuin toivoa ja taas pettyä.
Äidiltäni saimme lahjaksi kukin 20 euroa (mies, lapsi ja minä), eli yhteensä 60 euroa.
Sisar- ja velipuoleni saivat taas kaiken mitä pyysivät, koska "tarvitsevathan he, koska ovat niin paljon nuorempia". Näin on aina ollut, ikäeroa heihin on 7 ja 9 vuotta. Lapsena oli vaikeaa katsella jouluisin, kun toisten paketeista löytyivät lahjat, joita oli itse toivonut ja isältä sai kiitoksen siitä kun olin antanut hyviä lahjavihjeitä. Surkeista lahjoista osaisi iloita jos kaikki saisivat samanlaiset, mutta eihän heillä suosita tai sorsita ketään, joo ei... Tai jos vanhemmilla olisi pienemmät tulot, mutta kun äitini palkka on 3 kertaa se, mitä itse saan työstäni ja isäni eläke palkkani x 2.
Joka ikinen joulu ajattelen, että en enää koskaan osta heille kunnon lahjoja, tänäkin jouluna taas etsin jokaiselle mieluisen lahjan joihin käytin n.30e/hlö (3sisarusta puolisoineen, äiti, isä ,äitipuoli ja mummut), vaikka äitiyslomalla olenkin eikä tuloni suuria ole. Olen sellainen ihminen että haluan antaa hyvän lahjan. En voi ajatukselle mitään, että niilläkin summilla olisin saanut omaan perheeseen jotakin yhteistä kivaa. Olkoon kuinka lapsellista tahansa, mutta pettymyksen tunne tuli ja paha mieli.
Ei muuta kuin p#skan maku kiertoon. Otan koko vuoden aina isäni nähdessäni videota tai kuvaa puhelimella ja teen siitä powerpoint esityksen levylle taustamusiikilla tyyliin Ismo Alangon V#ttu että v#tuttaa ja äidilleni annan 5 euroa ja toivin hänen ostavan itsellensä mieluisen joululahjan. Että God Jul vaan. Tai sitten vaan ilmoitan, että jos ei enää ostettaisi lahjoja kuin lapselle jos lahjoja haluaa ostaa. Parempi olla ilman kuin toivoa ja taas pettyä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mieheni sai entisestä avioliitostaan peräisin olevilta lapsiltaan lahjaksi dvd:n, johon he olivat keränneet ison pinon kuvia itsestään lapsina ja isästään. Kaikki oli todella kauniisti laitettu diakuvaesitykseksi, ja taustalla soi sentimentaalinen musiikki, jonka sanat aina sopivat kuhunkin kuvaan. Mieheni vanhin lapsi kuoli alle kaksivuotiaana. Hänestäkin oli paljon kuvia. Oli myös kuvia meidän häistämme, vaikkei lasten ja minun välit mitenkään läheiset ole.
Katsoimme sitä molemmat kyyneleet silmissä. Voiko parempaa lahjaa antaa? Se oli rakkaudella tehty.
Minä annoin omalle isälleni lahjaksi pienen vihkosen, johon olin koonnut muistojani hänestä lapsuudestani. Se saapui hiukan liian myöhään - isä oli sairauskohtauksen takia jo melkein kykenemätön lukemaan ja kuulikin vain hiukan. Mutta uskon, että se ilahdutti häntä kuitenkin.
Ei lahjan tarvitse maksaa paljon. Anna ensi vuonna lahjoja, joihin olet pannut rakkautta, etkä juuri ollenkaan rahaa. Saatat yllättyä, miten ilahtuneena lahjasi vastaanotetaan!
Ei se raha, vaan ajatus...
Mutta ei siinä AP:n tapauksessa minun mielestäni ole kysymys mistään "ajatuksesta", ainakaan positiivisessa mielessä.
Kun pienestä pitäen on joutunut kokemaan samaa, niin en ollenkaan ihmettele AP:n katkeruutta. Emmehän me ihmiset mitään pyhimyksiä ole.
Vaikka miehesi lapsiltaan saama, ja sinun omalle isällesi antama lahja, olivatkin mieluisia ja varmasti rakkaudella tehtyjä, ei AP:n lahjoja voi niihin verrata.
Olisi eri asia, jos kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla, mutta se eriarvoisuus on kaikkein pahinta.
Tosiasia on myös, etten ymmärrä miksi hyvintoimeentulevat vanhemmat antavat lapsilleen ja lapsenlapsilleen silkkaa roinaa. Parempi olisi mielestäni sopia puolin ja toisin, ettei aikuisille anneta ollenkaan joululahjoja ja lapsille ostetaan jokaiselle vaikka vain yksi, mutta kunnollinen ja mieluisa lahja.
Kyllä mekin saimme pojan perheeltä pöytäkalenterin, johon oli painettu joka kuukauden kohdalle valokuvia heidän perheestään, koirasta lähtien, ja myös meistä ja tyttärestämme.
Se on erittäin mieluinen lahja ja olisi hyvin riittänyt ilman kukkaa ja suklaatakin, jotka myös saimme. Kuvallinen joulukortti lapsista säilyy muistona.
Me puolestamme pyrimme aina toteuttamaan lapsenlasten lahjatoivomukset lisäämällä mukaan omasta mielestämme heitä kiinnostavia ja hyödyllisiäkin paketteja.
Mietin usein pääni puhki miten voimme hankkia pojalle ja tytölle lahjat tasapuolisesti. Nyt uutena asiana tuli se, että vanhempien ja nuorimman lapsen välillä on 7- ja 8-vuoden ikäero. Sillä ei kuitenkaan saa olla mitään merkitystä.
Ainahan ei, tarpeista johtuen, voi mennä ihan tasan, mutta siihen pyrimme.
Aikuiset saavat tietenkin omat lahjansa, vaikkeivät nyt enää kovin arvokkaita, koska lapset ovat etusijalla.
Mikäli isovanhemmilla ei ole varaa ja/tai lastenlapsia on paljon, jokaisen on tietenkin harkittava pystyykö yleensä ostamaan yhtään mitään.
Puolueellisuus kuitenkin muistetaan iänikuisesti.
Olen kuunnellut katkeroituneita puheita siitä kuinka mieheni mummo suosi vain miestäni (aikanani minäkin sain suosiosta osani), ja yhtä serkkua myöhemmin.
Toiset lastenlapset eivät olleet mitään. Kun mieheni sitten kasvoi ja muutti pois paikkakunnalta, mummo otti suosikikseen mieheni pienen tyttöserkun.
Lopputulos on se, että nämä kaksi muistelevat vieläkin lämmöllä, mutta ihmeissään, näitä aikoja. Muiden muistissa mummo on vain "se kamala ämmä".
Epäilen myös, etteivät AP:n entisenlaisiin lahjoihin tottuneet sukulaiset antaisi minkään valtakunnan arvoa joillekin rahallisesti arvottomille lahjoille, olkoonkin niihin pantu "rakkautta", vaikka sylin täydeltä.
rakkaudella annettua itse tehtyä lahjaa, he eivät ole sen arvoisia, että heille kannattaisi viskoa rahaa. Ei lahjan antamisen pitäisi olla velvollisuus eikä itsestäänselvyys. Lahjan saaminen on parhaimmillaan yllätys, bonus. Aivan kuin terveys! Siinäkin yksi lahja, jota emme osaa arvostaa, ennenkuin menetämme sen. Puhun kokemuksesta. (Terveys on nyt tulossa takaisin, luojan kiitos.)
Voihan sitä sopia etukäteen, ettei lahjoja anneta ensi jouluna, paitsi pikku lapsille. Aikuiset saavat sitten kasvaa aikuisiksi lahjuksitta, ja käyttää lahjarahat omaksi ilokseen. Sillä tavalla kukin saa, mitä tarvitsee ja haluaa.
Miten tuollainen sopisi?
Et tainnut ymmärtää että AP ajoi takaa epäoikeudenmukaisuutta. Itse saa jotain halvalla roiskastusa skeidaa ja veljet siskot ympärillä arvokkaita lahjoja.
Se on todella hanurista!
Tämä sama juttu on minun suvussani. Minun isoäitini antoi tänäkin vuonna tämä perheen lapsille kirjat, joita kukaan ei edes aio lukea. Isä sai häneltä suklaarasian. Siis omalta äidiltään. Äitini sai myös kirjan. Mutta toiselle lapselleen kyseinen henkilö osti imurin, lapsille todella hienot ja kalliit lelut. Ja kolmannelle lapselle tipahtikin monitoimikone, hänen lapselleen sellainen babyborn nukke.. Onko tuo nyt reilua?
Hmmm....miksihän tää on aina tälläistä?
Onkoha lahjojen saajien eriarvoistaminen ihan tahallista vai tahatonta?
Mutta miksi minun lapseni saa jouluisin tädiltään vuoden aikana kerätyt ilmaislahjat, kirjakerhoista, kauneusfirmoista, kylkiäisiä lehtien tilauslahjat?
Korttikin on ilmainen. Ilmaisia heijastimia.
Kun muille ostaa hienoja tauluja, kirjoja, muuta arvokkaampaa?
Tuntuu todella keljulta.Ei minun vaan lapseni puolesta.
Kun hän on jo sentään melkein aikuinen ja hoksannut ihan itse asian.
No tuota...muut saivat seuraavia joululahjoja: aidon helmiketjun, vuosikertaviiniä, matkalahjakortin, aitoa nahkaa olevan salkun.
Minä sain "hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta-katotaan sulle jotain lahjaa joskus ens vuonna kun ei ehitty"-tekstiviestin (joka tarkoittaa samaa kuin että ei koskaan kun on aina niin muuta).
Oon niin tottunu jo tällaseen, ettei edes enää odota mitään huomaavaisuutta. Olen päättänyt jo ajat sitten etten funtsi tätä lahja asiaa. Jääköön mysteeriksi tämä miksi pitävät muista enemmän. Itse aion olla reilu kylläkin ja muistaa jouluisin niin kauan kun siltä vielä tuntuu.
En käsitä kuinka saatat kiukutella siitä, ettet saa mitään kallista ja kivaa. Ei lahjan tarvitse olla tarpeellinen tai hieno. Ja itse tehdyt joululahjat (tuo levy) ovat niitä parhaimpia.
Aivan tyypillistä käytöstä vähä-älyiselle naiselle. Luulisi sinunkin tietävän, että joulu on miehistä suurimman syntymäpäivä, eikä mikään materialistinen paskajuhla. Olet oksettava.
Tottakai tuollaista tapahtuu jatkuvasti, että ilkeä ja tyhmä mieli kyykyttää toisia jopa joululahjoin.
Sehän on selvää jos kaksi lasta aukaisee pakettejaan vierekkäin ja mama on ostanut toiselle Bratz-nuken ja toisen paketista löytyy nakkipaketti, niin toinen on asetettu lahjan antajan toimesta nöyryyttävään ja eriarvoiseen tilanteeseen.
Vanhemmat vois kyllä sanoa että älkää ostako lapsille lahjoja jouluna, me hommataan pari pakettia per nassu joka joulu ja sillä selvä.
Mitään ilmaiskrääsää ei tarvita eikä lapsen lamauttavaa epäuskoa ja pahaamieltä enää yhtenäkään jouluna just tästä että kuinka joku aikuinen voi olla niin inhottava hyvän asian elikkä lahjan varjolla. Jotkut oikeasti on tosi ilkeitä ja pimeitä. Ja sellaisten lahjoja ei kannata antaa availla. Ainaskaan omien lasten.
Kyseessä ei ole se, että kiukuttelisin kun en saanut kallista ja tai kivaa. Minua harmittaa se eriarvoisuus ja mieluummin olisin vaikka ilman lahjoja. Olet oikeassa, lahjan ei tarvitse olla tarpeellinen tai hieno. Itse tehdyt ovat niitä hienoimpia, kunhan niissä olisi mukana sitä "ajatusta". 2 vessapaperin hylsyä päällekäin liimattuna on myös itse tehty "lahja", mutta mitä ajatusta se viestii aikuiselta ihmiseltä? Niinpä. Sellaiset ajatukset voi jättää mielestäni väliin.
Paljonko itse tehtyä ja ajatusta edustaa netistä imuroitu?
Olet oikeassa myös siinä, että joulun ei pitäisi olla materialistinen juhla. Osa juhlii joulua kristillisten oppien lähtökohdista, osa toisista syistä. Oma kantani on kuitenkin irrelevantti, joten ei siitä enempää. Joulu on ennenkaikkea PERHEjuhla ja perheeseen ainakin pitäisi kuulua samanarvoisuus, hyväntahtoisuus ja rakkaus. Ei vain minäminäminä-aate. Olen iloinen siitä, että sisarukseni saavat mukavia lahjoja, mutta olisi p-puhetta jos väittäisin ettei se kaiherra.
Sanon, kunhan joulunpyhistä ohi päästään (etteivät pahoita mieltään),että jos ensi vuonna muistettaisiin vain lasta jollakin mieluisella lahjalla. Yksikin riittää.
Jospa ensi vuosi jouluineen olisi parempaa ja mukavampaa aikaa sinulle, minulle ja meille kaikille.
Jos joulusta sukulaisten luona ei saa kuin pahan mielen, jääkää kotiinne jouluksi, niin ei tarvitse katsella niitä muiden saamia hienoja lahjoja. Ostakaa lapsellenne sellaisia lahjoja kuin hän toivoo ja tarvitsee. Jättäkää nirppanokka sukulaiset lahjomatta. Jos loukkaantuvat, sano heille, että "kiitos samoin, monen vuoden edestä".
"Jos loukkaantuvat, sano heille, että "kiitos samoin, monen vuoden edestä".
Tuo oli hyvä ja tyylikäs veto!
Minulle tuli paha mieli, kun luin näitä valituksia.
En ole koskaan osannut erityistä arvoa antaa joulunviettoon kuuluvalle tavarajuhlalle.
Niinpä en koskaan ole tullut laskeneeksi, mitä kullekin antamani lahja on maksanut. Koska raha on minulle ja perheelle ollut aina aika yhdentekevä (sitä on aina ollut riittävästi), ei ole tullut mieleenkään, etteivät lapseni ja heidän perheensä ajattelisi samoin.
Kun kustannamme koko isolle pesueelle (10 lastenlasta) kaksi kertaa vuodessa yhteisen matkan, olen ajatellut sen riittävän.
Kullekin on mennyt kutsu syyslomaviikoksi ja hiihtomaviikoksi, ajoissa olemme kysyneet, monelleko sopii ja olemme ostaneet matkat.
Miten tässä työssäkäyvät ihmiset jaksaisivat laskea jokaisen tarpeet erikseen? Jos ei käy, ok?
Kahdelle kummilapselle menee jouluksi lahjakortti tiettyyn kohteeseen
Kun olisikin noin tai jotain.
Olen pahoillani, että sait pahan mielen "valituksista". Pitäisi kuitenkin käsittää, että jos keskusteluaihe on suku on pahin, ei siellä juuri iloisia juttuja jaeta, joulunakaan. Voisin enemmänkin kertoa elämäni mukavista jouluista, kuinka joka toinen joulu olin isälläni äitipuolen kiusattavana, katsomassa kuinka isäni taas oksentelee kännissä ja hakkaa väittäen minun pilanneen kaikkien joulun vaikka olen koettanut olla mahdollisimman huomaamaton. Joka toinen joulu taas sitten äitini pakkasi meidät autoon ja vei sukulaisiin, joissa sitten taas riideltiin, tosin ilman viinaksia.
Omilleni muuton jälkeen en ole jouluisin suostunut poistumaan kotoani minnekään tai huolinut yhtäkään humalaista tai viinavaurioista ihmistä kotiini. Siihen sitten vielä sorsiminen ja suosinta lahjoissa, niin olipa hauskaa. Ja tällaiset lahjat heittävät muistot silmille vuosi vuoden jälkeen. Kiitos, ei enää.
Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset vanhemmat lahjoittavat eniten Euroopassa rahaa ja tavaraa aikuisille lapsilleen.
80 % vanhemmista antaa rahaa säännöllisesti ja 50 % epäsäännöllisesti AIKUISILLE lapsilleen rahaa.
Aikuiset lapset sen sijaan lahjovat vanhempiaan tosi vähän meillä. Olisikos prosentti ollut jotain yhden luokkaa eli yksi sadasta.
Herättääkö ajatuksia?
Tuli vaan mieleeni että joskus yksi lapsista saattaa olla muita aikuisia lapsia mukavampi vanhemmilleen. Hän on voinut autella monin tavoin ja hoitaa asioita. Jos vaikka tyytymätön ei aina tiedä kaikkea.
Vois olla niinki etteivät lapset kohtele vanhempiaan yhtä samalla tavalla, jos ymmärrätte.
min kertonut kuinka ole laittanut välit poikki itsekeskeiseen ja itsekkääseen isääni.
Mieheen joka luulee olevansa maailman napa ja joka vuorotellen nostaa yhden lapsistaan tai lapsenlapsistaan suosikkiasemaan, paapoo ja lelliin niin kauan kuin hyväksi katsoo ja siirtyy kyllästyttyään seuraavaan suosikkiin.
Minä seurasin neljäkymmentä vuotta tätä onnenpyörää
ennen kuin tajusin irtautua sairaasta karusellista.
Nyt tietysti olen se kamala oikutteleva tytär joka on hylännyt rakastavan isänsä aivan suotta.
Hyvää joulua vaan sinne Merirastilaan....
Niin, en saa enkä pyydä rahaa tai muuta vanhemmiltani, jouluisin äidiltä sen 20e. Siihen nähden ilahduttava lahja ei ole kohtuuton vaatimus. Jos sitä ei voi antaa, niin mieluummin ilman. Tästäkin taas joku keksii alkaa vääntää rahakysymyksen tyyliin eikö halpa kelpaa... #huokaus#...
Et osta ensi jouluna lahjoja.Sanot suoraan että käytetään ne rahat oman perheen lahjoihin.
Minä en saanut tänä jouluna mitään lahjaksi äidiltäni.Mutta minä en mitään tarvinnutkaan:)
Mutta enpä mitään erityistä kiitosta saanut viemistäni lahjoista heille ja sisaruksilleni.
kuljin 10 vuotta joka jouluaaton hakemassa pahaa mieltä anopin luona.
koko homma oli pakkopullaa, eikä mieskään kuulema nauttinut, mutta tuntui että muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
ellei sitten oltaisi kaksistaan.
mikä olis tarkottanut sitä että anoppi olis tullut meille.
joten.. mikäpä siinä olis muuttunut.
tänä vuonna sanoin ukolle että mentäisiin yhden yhteisen ystävän luo. sanoin että homma sopii hälle, että oltiin jo keskusteltu asia selväksi, ja teksin itse sitä ja sitä asian eteen..
mies ensin suhtautui nyreästi, että hälle "sanellaan" asia vain ilmoitusluontoisesti, neuvottelematta, kysymättä jne.
no, minä viis välitin nurinasta. sanoin että jo riittää noin pitkä periksianto hänen äitinsä suhteen minunkin puoleltani.
laittelimme sitten joulun viimeisen päälle ystäväni kanssa.
kaikki oli aivan 110 %.
mies vain tuli sitten valmiille aattoiltana ja ei voinut kuin henkeään haukkoa.
ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ei riitaa, ei epäonnistuneita ruokajuttuja, ei leveilyä lahjojen kanssa, ei pahaa mieltä, ei jälkipuheita.. aivan täydellistä. edes lapsena ei itselläni ollut joulua.
mies vei äiteelleen kunnon lahjat. ja sai itse tarpeellista häneltä.
aivan selvän yhteisen lahjan anoppi oli nimennyt vain pojalleen..
minä sain paleltuneen kukan.
ja satun olemaan itse melko viherpeukalo.
en antanut sen häiritä. ihme olis jos ei loukkaantumista olisi näin osoitettu.
en kylläkään kiittänyt lahjasta kun hän soitti asiasta, siis että se oli mulle.
Lupaa, että ensi vuonna et pistä heidän lahjoihin senttiäkään! Annat vuoden aikana kertynyttä rojua tai teet itse jotain älytöntä lahjaksi.
Tasan ei käy onnen lahjat.. Olen tuon huomannut meidänkin suvussa..
Olin 20-vuotiaana ilman kameraa. Minulla ei ollut koskaan ollut kameraa, vaan äidin huonoa, epätarkkoja kuvia ottavaa käytin. Isäni tilasi serkkuni (YK-joukoissa) kautta edullisen kameran. Äitini kertoi, että saan joululahjaksi kameran.
Joulukuusen juurella oli iso, painava paketti minulle. Olin todella onnellinen, kunnes avasin paketin:
hän oli päättänyt pitää kameran, minulle osti yli 1000 markkaa maksavan adventistien kirjasarjan. Aloin itkemään, hän vain ihmettelemään, mikä lahjassa on vikana. Työnsin pahvilaatikon hänen sängyn alle ja menin omaan huoneeseeni itkemään. En enää ikinä viettänyt jouluja kotona sen jälkeen. Olen hyvin allerginen uskonnon tuputtamiselle. Isäni on adventisti... ARRGH! kun vieläkin nousee kiukku, 20 vuotta myöhemmin!
Voisitko, ole hyvä, tehdä itsellesi palvaluksen ensi vuonna ja viettää joulun oman perheesi kanssa. (miehesi sinä lapsenne)
On todellakin pahan mielen rukoilua edes tunkea muiden nurkkiin niin arvokkaana juhlana kuin joulu!
Nuo eurot jotka sina kulutat hinaamalla tavaraa muille ( jotka niitä tuskin edes arvostavat) on pois omalta perheeltäsi, jotka ovat ne ansainneet. Tuolla muutamalla sadalla eurolla olisitte voineet hankkia joulukuusen plus jouluateriat ja lahjat.
Eiköhän olisi aika jo vihdoinkin satasata omaan perheesen täysin panoksin?
Joulun olimme kotona. Perheen kesken. Muualle en edes halua mennä jouluisin. Meillä oli ihan itse meille ostamat ruoat ja lahjat, niitäkin riittävästi. Lahjaksi en osta roinaa, siksi en pidäkään sen saamisesta. Pistän muistiin jos joku puhuu harrastuksestaan tai jostakin mitä olisi kiva saada. Sitten olen katsellut vuoden aikana kun tulee vastaan. En enää.
Satsaan ja olen aina satsannut omaan perheeseeni ja perheeni tulee ennen sukua. Olen kuitenkin sen verran hyvänahkainen, että yritän ilahduttaa ja ajatella muitakin. Teen sitä jatkossakin, mutta metsä vastaa-tyyliin.
Hyvänahkaisuudesta huolimatta täytyy ihmetellä mistä sinun kaltaisia asian vierestä sisälukutaidottomia riitelyhaluisia vääntäjiä löytyy? Onko sinun ja kaltaistesi niin paha olla, että tarvii suunnilleen joka viesti kääntää päälaelleen? Purin pahaa mieltäni ja sinä alat väittämään minun lähteneen hakemaan verta nenästä toisten nurkkiin, vaikka viestissäni selvästi oli, että olimme kotona perheen kesken. En älynnyt, että pitää joulukoristelut ja menu kirjoittaa sinua varten, anteeksi. Jos ei ole mitään fiksua kirjoitettavaa, niin onko mahdollista pitää sormet erossa näppäimistöstä?