Jo tässä vaiheessa on hyvä kertoa ja kerrata miten energia elimistössä kuluu ja miten energian kulutusta voi lisätä.
Liikunnalla poistat viikossa helposti puolen rasvakilon verran energiaa, ja siihen auttaa se että tiedät miten elimistö energiaa käyttää. Energiamäärä vastaa suurinpiirtein sitä 500 kcal päivittäistä energiavajetta, jota ei laihduttajan suositella ylittävän.
Sillä mistä energia on saatu, ei ole merkitystä kun tutkitaan miten se voidaan parhaiten poistaa.
Lihas toimii ATP-nimisellä yhdisteellä. Sitä muodostetaan glykogeenistä ja rasvasta. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Kevyessä rasituksessa (syke siinä 110-120) n. 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä.
Lihasrasituksen takia kohonnut glykogeenin kulutus ja siihen liittyvät prosessit antavat signaalin elimistölle tehostaa rasvan pilkkomista muotoon josta pystytään muodostamaan ATP:tä. Näin rasvan kulutus kasvaa.
Jossain vaiheessa glykogeenin kulutus alkaa kasvamaan suhteessa rasvaan vielä enemmän. Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin pienenee. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän lähtötilanteeseen verrattuna.
Rasvan käytön tehostuminen alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, hyväkuntoisilla nopeammin, huippu-urheilijoilla heti rasituksen alettua.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena, toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Liikunnalla poistat viikossa helposti puolen rasvakilon verran energiaa, ja siihen auttaa se että tiedät miten elimistö energiaa käyttää. Energiamäärä vastaa suurinpiirtein sitä 500 kcal päivittäistä energiavajetta, jota ei laihduttajan suositella ylittävän.
Sillä mistä energia on saatu, ei ole merkitystä kun tutkitaan miten se voidaan parhaiten poistaa.
Lihas toimii ATP-nimisellä yhdisteellä. Sitä muodostetaan glykogeenistä ja rasvasta. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Kevyessä rasituksessa (syke siinä 110-120) n. 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä.
Lihasrasituksen takia kohonnut glykogeenin kulutus ja siihen liittyvät prosessit antavat signaalin elimistölle tehostaa rasvan pilkkomista muotoon josta pystytään muodostamaan ATP:tä. Näin rasvan kulutus kasvaa.
Jossain vaiheessa glykogeenin kulutus alkaa kasvamaan suhteessa rasvaan vielä enemmän. Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin pienenee. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän lähtötilanteeseen verrattuna.
Rasvan käytön tehostuminen alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, hyväkuntoisilla nopeammin, huippu-urheilijoilla heti rasituksen alettua.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena, toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja yksinkertaisesti sanottu, että!
Miten en ole tiennyt noin yksinkertaista asiaa!
PRKLmämitääntajunnu...
Sanopa tuo asia yksikertaisemmin niin heti on miljoona vietiä siitä että "miksi unohdit sen-ja-sen", "mikset kerro kaikkea", "etko muka tiedä että..." ja sellaista.
Voin kuitenkin yksikertaistaa hieman:
elimistön pääasiallinen polttoaine on rasva silloin kun lihasrasistus on olematonta tai vähäistä. Muu energia tulee lihasten varastoenergiasta, glykogeenista.
Elimistön energiankulutus kasvaa liikuttaessa ja sykkeeseen 120 1/min rasvan suhteellinen osuus pysyy jotakuinkin samana.
Rasituksen lisääntyessä alkaa rasvan suhteellinen osuus vähetä ja lihasten glykogeenin osuus lisääntyä, kunnes päästään tilanteeseen jossa lähes kaikki energia tulee glykogeenista.
Rasvaa palaa silti enemmän kun lähtötilanteessa.
Tätä jatkuu kunnes glykogeeni loppuu, ja sitten poltellaan pelkkää rasvaa. Eli energiankäyttötilanteeseen, johon ei yksikään sohvaperuna-VHH:lainen pääse.
> "elimistön pääasiallinen polttoaine on rasva silloin kun lihasrasistus on olematonta tai vähäistä."
Elimistön pääasiallinen polttoaine on liikuttaessakin rasva. Hiilihydraatin osuus saavuttaa rasvan osuuden vasta anaerobisella kynnyksellä. Kovavauhtisella maratonillakin vähintään puolet energiasta tulee rasvasta.
Kun pitää mielessä, ettei urheilijakaan elä kellon ympäri anaerobisella kynnyksellä, ei ole mitään syytä saada ravinnosta energiaa hiilihydraatteina enemmän kuin rasvana.
Hiilihydraattien muuttaminen rasvaksi kuluttaa energiaa, mutta rasvaa ei tarvitse muuttaa enää uudestaan rasvaksi ja se kerääntyy vyötärölle helpommin koska yksi työ vaihe jää pois. Hiilihydraattipitoisen aterian koko voi siis olla isompi kuin rasva voittoisen ja lopputulos on sama, mutta nautinto suurempi. Kannattaa muistaa näin jouluna ainakin, kun herkuissa on molempia;)
Uskon että sanomasi jossain määrin pitää paikkansa. Minulle ei ikinä ole tullut mieleen miettiä missä kohtaa rasitusta on taitekohta jossa rasvan käyttä menee alle puolen. Huomiosi oli tosi hyvä.
En kuitenkaan usko ihan tuosta vaan että tarvitsee mennä anaerobiselle kynnykselle ennen kuin ko. taitekohta saavutetaan. Voi se silti niin ollakin, se ei ole uskon asia. Asia on vaan jäänyt minulta huomaamatta. Voitko kertoa lähdteesi, kiinnmostuin ihan oikeasti asiasta.
Lihasten polttoaine rasvan lisäksi ei kuitenkaan ole hiilihydraatti, vaan lihaksen varastoenergia glykogeeni, jota muodostuu nopeiten jos nautitaan hiilihydraatteja riittävästi. Jos liikunta on säännöllistä ja jos viikkoon mahtuu lisäksi muutama kovatempoinen harjoite, on lihasten optimaalisen palautumisen kannalta välttämätöntä saada ravinnosta riittävästi hiilihydraatteja. Ei riitä että niitä nautitaan vasta harjoittelupäivän aamuna tms. ja lopun aikaa niitä syödään niukasti. Muuten palautuminen jää auttamatta vajaaksi. Hiilihydraatteja on nautittava runsaasti etukäteen myös jos edessä on joku pitkäkestoinen kova rasitus, kuten esim. maratooni.
Muistan lukeneeni sellaisenkin seikan, että veressä liikunnan aikana olevan hiilihydraatin hyöty on varsin vähäinen, elikkä pääpaino on siinä mitä lihaksiin on ehditty glykogeenia varastoimaan.
> "Voitko kertoa lähdteesi, kiinnmostuin ihan oikeasti asiasta."
Maininta löytyy täältä:
http://ffp.uku.fi/intro/rasvat.htm
Yritin löytää tuolle nimenomaiselle lauseelle suoraa tukea muista lähteistä, muttei onnistunut pienellä vaivalla.
Siellähän se tieto todella oli. On aina mukavaa löytää uusia tiedonjyväsiä. Vieläkin tuntuu kummalta etten ole koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa.
Sivustot vaikuttivat luotettavilta "davallisen dallaajan" lähteiksi. Moni asia, jonka olen lukenut jostain muualta, oli kerrottu myös sivustolla. Ja löytyi sieltä aikaisempaa lukemaani tarkentavia ja täydentäviä tietoja. Kunhan vaan ehdin, luen ne kaikki ja oikein ajan kanssa, ei äkkipäätä silmäillen. Ja etsiä jotain muutakin lähdettä joka vahvistaisi asian.
maratoonista kaiken tuon, eivätkä he itse ole tuota vuosisatojen saatossa ymmärtäneet. Tankkaavat pirulaiset edelleenkin hiilareilla.
> "Tankkaavat pirulaiset edelleenkin hiilareilla."
Niin? Tarkoitatko että syövät lähes pelkkää hiilaria, eivätkä melkein yhtään rasvaa? Maratoonarit kuluttavat juoksun aikana merkittäviä määriä rasvaakin, joten niitä rasvavarastoja pitää täydentää juoksujen välillä vastaavasti.
Toki elimistö tekee tarvittaessa glukoosistakin rasvaa, mutta järkevämpää on syödä sitä suoraan sopivasti.
Maratoonarit eivät todellakaan täytä rasvavarastoja juoksun aikana, mutta nestettä, suoloja ja pieniä määriä hiilihydraatteja he tankkaavat.
Ihmisellä on rasvavarastoja tavallisesti 80000-140000 kcal edestä, ja vaikka laiha maratoonari alittaisikin tuon 80000, on sitä kuitenkin niin paljon että sillä määrällä juoksisi monen monta maratonia. Isoimmat vuorokausikulutukset on mitattu Ranskan ympäriajon raskaimmilla taipaleilla, ja silloinkin kulutus jää selvästi alle 10000 kcal:n.
Glukoosista et ymmärrä edes sitä mitä sika ymmärtää tuulimyllystä. Hiilihydraatteja syömällä lihasten energiavarastot täyttyvät äärimmillen, parhaimmillan niissä on noin kaksinkertainen määrä polttoainetta normaalitilaan verrattuna. Rasvalla lihasten varatot jäävä jopa hieman vajaiksi. Voihan sitä maratonin juosta pelkkää rasvaakin syömällä, mutta menestystä on turha odottaa. VHH-maratoonari on lähtöviivalla siinä energia-aineenvaihduntatilassa missä muut ovat 25-30 kilometrin juoksun jälkeen ja tehot alkavat pikku hiljaa hiipua.
Luepa tuo aloitus uudelleen, nuokin asiat ovat sen avulla oivallettavissa.
> "Maratoonarit eivät todellakaan täytä rasvavarastoja juoksun aikana"
Väitinkö niin? En, puhuin juoksujen välisestä ajasta. Sinä olet siis sitä mieltä, että rasva ilmestyy jostain kehoon käytettäväksi ilman että sitä syödään ja ilman että keho tekee sitä muista aineista?
Usko nyt vaan, että maratoonari ottaa energiaa myös rasvasta, ei pelkästä glukoosista. Jotta kuivassa maratoonarissa olisi sitä rasvaa otettavaksi, sitä pitää hankkia jossain välissä.
Olen edelleen sitä mieltä, että rasvaa ja hiilaria on hyvä syödä kulutusta vastaavassa suhteessa. En ole nähnyt perusteluja tätä käytäntöä vastaan.
Sinä tunnut näkevän maailman mustavalkoisena: joko vain rasvaa tai vain hiilaria. Kannattaisi perehtyä edes aineenvaihdunnan perusteisiin, ennen kuin alkaa neuvoa toisia.
Luin huolimattomasti ja luin että rasvavaroja pitää täydentää juoksun aikana. Näinhan ei tietenkään tehdä, ja tottakai juoksujen välillä maratoonari syö myös rasvaa. Mutta rasvavarastot kasvavat myös hiilihydraateilla, niin että niiden runsas nauttiminen ei ole pois rasvavarastoista. Kausina, jolloin ei harjoitella kovaa, urehilijankin ruokavalio lienee aika tavanomainen rasvojen osuuden suhteen.
Maratoonari käyttää rasvaa ja hiilareita juostessaan ehkä fifty-fifty, ehkä jotain muuta, mutta lihasenergiavarastojen kulutus on joka tapauksessa useampikertainen lepotilaan verrattuna. Ja sitten jossain vaiheessa lihasvarastojen ehdyttyä maratoonarin kaikki energia tulee (ainakin lähes) tulee rasvasta.
Mutta hänellä ei silti ole mitään mahdollisuuksia menestyä jos hän ei harjoittelukautenaan käytä runsaasti hiilareita. Se on ainoa mahdollisuus treenata tarpeeksi usein, sillä ilman hiilareita on palautuminen hidasta ja treenit jäävät torsoiksi.
että hiilareita syömällä voi voittaa maratonin joskus, mutta jos ei harrasta maratonjuoksua niin sitten sairastuu samoilla hiilareilla diabetekseen. Eikö suositus pitäisi olla kaikille, että estääksenne diabeteksen lähtekää maratonille. Kaikki vaan harjoittelemaan.
on se. Mitä yrität viestilläsi viestitttää. Haluatko kenties loistaa tiedoillasi. Vai haluatko olla vain vaikeasti ymmärretty. Tai kenties haluat vain antaa älysi loistaa,tekstillä joka on jostain kopioitu.
Siis kerro mitä halusit viestittää. Itse kun olen valmentajakursseja käynyt ja joutunut opiskelemaan kehon energian käyttöä,tuntuu tekstisi todella typerältä,tällä foorumilla. Tekstistäsi kun ei käy ilmi miten asia liittyy vhh:n.
Jos haluat loistaa tiedoillasi kannattaisi kai valita toinen foorumi.
Mitenkäs nyt kehon energia-aineenvaihdunta hiilihydrtaatteineen ja rasvoineen voisi liittyä VHH:oon. Liikunnasta puhumattakaaan.
Mistä olit tämän "kirjoituksesi" kopioinut?
Entä liittyykö se palstan aiheeseen ollenkaan?
Ole hyvä vaan ja kopioi teksti. Saat vapaasti käyttää sitä missä haluat.
Teksti on koottu useasta eri lähteestä ja kirjoitettu jo aikoja sitten ihan omin käsin. Sitä on aina tarpeen mukaan korjailtu ja muokattu paremmaksi.
Sitä on julkaistu siellä ja täällä aina sen mukaan miten paljon sen tarpeessa palstalla tunnutaan olevan. Ja tämä VHH-palsta tuntuu olevan (jälleen) aivan erityisen valistuksen tarpeessa, siitä kertoo jo sekin että väität juttua saduksi, vaikka se ei sitä ole. Useimmat jutun asiat ovat varsin helposti googlattavisssa tai löydettävissä muualta kirjallisuudesta. Arvaan, ettet jutun asioita mistään ala tarkastamaan, koska silloin joutuisit hirveän ristiriidan eteen: tarkastettuasi tosiseikat sinun olisi entistä lujemmin valehdeltava ja uskoteltava itsellesi että jutun asiat eivät pidä paikkaansa.
Aineenvaihduntatietous ei ole missään millään laihdutuspalstalla asiaan kuulumatonta.
kokoamaan eri lähteistä palasia omin käsin ja vielä korjailee ja muokkailee paremmaksi niin saahan sitä mitä tahansa skeidaa aikaan. Valitettavasti valistukseen se ei kelpaa, mutta vhh:n vastustajalle käyttökelpoinen häiriköintiväline ja jos ei jouluna ole muuta tekemistä kun häiriköidä vhh palstalla niin kannattaisiko jo ajatella hakeutumista hoitoon.
Mielenterveystietous ei ole missään millään palstalla asiaan kuulumatonta.
Jos kopioi suoraan kirjasta, niin sitä pilkataan. Ja jos kokoaa laajemman aineiston lyhyeen muotoon, sitäkin pilkataan, Ja jos korjaa virheitä tai täsmentää jotain, silloinkin pilkataan. Näin täällä VHH-sivulla tapahtuu aina kun tuo esille liikunnan hyötyjä. Asiatiedon levittäminen puolestaan on häiriköintiä. Teki niin tai näin, ei koskaan ole hyvä.
Siinä olin oikeassa, et halua tarkastaa tietojen paikkansapitävyyttä. Koska kuitenkin tiedät että ne ovat totta et halua hakea niille vahvistusta.
Joulun aika on aivan mainiota aikaa valistamiselle, varsinkin kilojen karistamisvalistukselle. Lähes 400 sivun avausta runsaassa vuorokaudessa kertoo omaa kieltään aiheen mielenkiintoisuudesta ja sopivasta julkaisuajankohdasta. Eikä läheskään kaikki aikani mene tähän, ja toiseksi liikunta ja sen vaikutuksien tutkiminen on joka tapauksessa harrastukseni, joten tarpeellisesti sekin aika tulee käytettyä.
Jos juttuni herättää liikuntavihamielisessä mielessäsi noin raivokkaita mietteitä, suosittelisin että meistä kahdesta se olisit sinä jonka kannattaisi tutkistella mielenterveyttään.
Päätäsi kiristävän vanteen kireyttä auttaisi sekin jos lähtisit vaikka lenkille.
muuta kuin nikittä pommittaa täällä?
Sinun jos kenen tyyli tunnetaan.
Trolli epäily! Huhuuu missä olet epäilijä piilossa?
kun näkee Mattilan joka paikassa. On se ihme akka kun jaksaa koko joulun vastustaa jotain yhtä ruokavaliota. Vainoharhaisuuskin on ihan omaa luokkaansa.
Oikeassa. Kyllä meillä muillakin voi olla vähän vainoharhaisuutta ei vain sinulla lutunen. Ihana
pallero.
tarjota liikuntavihamielisyyttä? Ei sellaista esiinny vhh:lla ellet stä itse yrittäisi tuoda esille. Mitä tulee aineenvaihduntaan niin kannattaisi lukea Antti Heikkilän kannanotto ja vasta sitten ottaa kantaa asioihin, jos kykenet tällä palstalla.
"Hiilihydraatit minimiin
Virallisten ravitsemussuositusten mukaan myös laihduttajan tulisi syödä vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ravintoa, laskea kaloreita ja syödä usein.
Lääkäri Antti Heikkilä puolestaan kehottaa syömään harvoin ja vähentämään ravinnon hiilihydraattien määrän alle 70 grammaan tai jopa alle 50 grammaan vuorokaudessa. Hänen mukaansa myös jatkuva syöminen sekoittaa järjestelmän: ihmisen aineenvaihdunta toimii tietyn rytmin mukaan, se vuoroin varastoi energiaa ja kuluttaa sitä. Heikkilä kehottaa unohtamaan välipalat ja syömään kolme ateriaa päivässä niin, että aterioiden väli on 5-6 tuntia.
Aterian jälkeen elimistö polttaa aluksi pelkkää sokeria ja insuliinin eritys kasvaa. Insuliinin avulla kaikki ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu rasvaksi, joka on elimistön luonnollinen energialähde. Sokerinpolttovaiheen jälkeen elimistö alkaa käyttää rasvaa polttoaineenaan. Rasvanpoltto jatkuu seuraavaan ateriaan, joka laukaisee jälleen insuliinin erityksen.
Ideana on siis syödä niin, että elimistö siirtyisi mahdollisimman nopeasti käyttämään rasvaa polttoaineena eikä kävisi sokerin voimalla. Välipalat sotkevat rytmin, koska elimistö ei ehdi kunnolla siirtyä sokerinpolttovaiheesta rasvanpolttovaiheeseen. Silloin, kun elimistö käy pääasiassa sokerilla, ihmisellä on koko ajan nälkä."
Pelkästään ylimääräiset hiilihydraatit muuttuvat rasvaksi. Se pitää paikkansa. Aivan samoin varastoituu ylimääräinen rasvakin.
Hiilihydraattien varastoituminen rasvaksi on selvästi pidempi prosessi kuin rasvan, rasva pakkautuu vyötärölle lähes heti mutta hiilihydraateilla se kestää aikansa. Ja niistäkin varastoituu vyötärölle vain osa jos lihasten glykogeenivarastoissa on vajausta. Rasva sen sijaan varastoituu aina rasvavarastoihin, vyötärölle.
Ei ihmisellä ole mitään erityistä rasvanpolttovaihetta. Rasvaa käytetään jatkuvasti pääenergiana siksi että glykogeenivarastot säästyisivät ja olisivat käytössä sitten kun niitä tarvitaan. Se asia, että sohvaperunoilla ei koskaan ole tarvetta käyttää niitä, on seurausta nykyisestä sivilisaatiosta, mutta sen perusteella ei elintoimintoja pidä mennä väkisin muokkaamaan, vaan elintavat pitäisi muokata sellaisiksi mihin elimistö on luotu, eli liikunta pitäisi olla olennainen osa elintapoja.
Katsotaanpa nyt sitten tiedätkö mitään vai toisteletko papukaijan lailla jonkun muun tekstejä. Kerropa nyt sitten missä muodossa sokeri palaa tuossa sokerinpolttovaiheessa? Missä elimistön osassa se palaminen tapahtuu?
kohta mikä erityisesti liittyy VHH:hon tuossa jutussasi.
Hei, vaikuttava teksti ja kiihkeä keskustelu sen ympärillä on ollut. En puutu siihen tarkemmin mutta annahan maallikkokielellä neuvo miten pitäisi syödä kun liikkuu 3 kertaa viikossa (välillä syke erittäin korkealla tunnin verran, toisinaan rennommin esim. pyöräillen salilla yms.) Kun on lievästi ylipainoinen (10kg ylim.)ja sitä läskiä pitäis saada pois. Siis syödäkö hiilareita vai rasvaa jotta kuntoilu olisi mahd. tehokasta?!!
Nyt en viitsi roikkua tällä palstalla sen kummemmin, sen verran vaan että kerron jotakin sitten kun enimmät itse tehdyt kiireet helliittävät.
Joo kiloja tuli joulunajan 1,5 viikon loman aikana viisi!
Yleensä kuntoilen 5-7 kertaa viikossa, mutta tämä puolitoista viikkoa meni löhötessä ja syödessä...no onneksi kävimme sentää shoppailemassa välipäivinä, niin sentään vähän tuli liikuttua...
No tänään alkavat treenit jälleen...