kaikee sitä kuuleekin

Näin on. Minä tapasin netin kautta kesäkuussa todella ihanan miehen, jolla oli paljon lapsia. Minua se ei häirinnyt ja tulin kohtuullisesti toimeen lasten kanssa vaikka toinen nuoremmista ilmeisesti toivoi vielä vanhempiensa paluuta yhteen. En antanut sen häiritä vaan ymmärsin. Olin mukana heidän juhannustraditiossaan, heidän hetkissään, ja ihanan miehen arjessa, kunnes minäkin aloin toivoa, jotain minun elämääni kuuluvaa tehtävän yhdessä. Johan tuli lapsista kipupiste, eittämättä, kirjoitti hän. Ja tietysti eropäätöksen jälkeen iski vapauden kaipuu. Hoidettiin terapeutilla lapsen ja exän ahdistukset. Eihän siihen hellyyden kipeää ja seksin nälkäistä naista mahdu toiveineen ja odotuksineen. Eli ajoitus pielessä, mieletön mies, minä nyt ruvella ja toinen jatkaa uudella profiililla laululintunsa etsiskelyä...joo-o. Paitsi olenhan aikuinen ja jatkan elämääni...onnellisempana. Toivottavasti löytää onnensa ja sen muokattua halauamakseen. Minä taas...odotan tarzania...herääväksi ;-) Elämä jatkuu...aikuisten maailmassa. Ja nyt ei ole lapsia kuviois-s-sa. Opinpa..ja saan minäkin.