Olen päättänyt erota avomiehestäni 7-vuoden yhdessäolon jälkeen. Eroa olen pohtinut monelta eri kannalta ja se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto. Olen kaikkeni yrittänyt ja antanut itsestäni enemmän kuin olisin ikinä uskonut voivani! joustoa ja kompromisseja, uskomista valheisiin etc. mutta voin todellakin sanoa että olen yrittänyt kaikkeni joten en tunne tulevasta erosta syyllisyyttä ainakaan siinä etten olisi yrittänyt.
Nyt ongelmana on oma pelkuruuteni. Pelkään kertovani miehelleni päätöksestä sekä sitä miten se vaikuttaa omaan elämääni. Tulen eron tullessa menettämään monta minulle rakasta ihmistä joista tiedän etteivät he uhmaa mieheni pyyntöä pysyä erossa minusta. Toisaalta pelottaa tavaroiden jako sekä taloudellinen tilanne. Ja lopuksi tietenkin se kipu joka tuntuu jo nyt vahvalta ja syyllisyys että aiheutan miehelleni myös samat vaivat. Kertokaa hyvät ihmiset miten olette kertoneet rakkaallenne että tahdotte erota? En tahtoisi läväyttää sitä kesken riidan vaan haluaisin aloittaa keskustelun ilman riitaa vaikka riitahan siitä loppujen lopuksi tulee, ellei sota. Neuvojanne kaivataan. kiitos
Nyt ongelmana on oma pelkuruuteni. Pelkään kertovani miehelleni päätöksestä sekä sitä miten se vaikuttaa omaan elämääni. Tulen eron tullessa menettämään monta minulle rakasta ihmistä joista tiedän etteivät he uhmaa mieheni pyyntöä pysyä erossa minusta. Toisaalta pelottaa tavaroiden jako sekä taloudellinen tilanne. Ja lopuksi tietenkin se kipu joka tuntuu jo nyt vahvalta ja syyllisyys että aiheutan miehelleni myös samat vaivat. Kertokaa hyvät ihmiset miten olette kertoneet rakkaallenne että tahdotte erota? En tahtoisi läväyttää sitä kesken riidan vaan haluaisin aloittaa keskustelun ilman riitaa vaikka riitahan siitä loppujen lopuksi tulee, ellei sota. Neuvojanne kaivataan. kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on myös miehesi.
Minusta on aina ollut erityisen raukkamaista, että toinen osapuoli yksipuolisesti päättää erosta ja sitten vain ilmoitusluonteisesti läväyttää asian puskan takaa toisen naamalle ja jättää toisen selviytymään järkytyksestä omillaan.
Vaikka miehesi olisi tehnyt mitä tahansa konnuuksia, hänellä on oikeus sanoa asiasta sanansa. Haluaako hän erota vai ei, ja jos ei halua, mitä hän on valmis tekemään, jotta asiat muuttuisivat parempaan niin että erota ei tarvitsisi. Kyllä toiselle pitää antaa mahdollisuus.
Inhottaa tuollainen asioiden yksinään märehtiminen vaikka muka ollaan parisuhteessa.
Mulla on kans 7 vuoden suhde takana ja olen jo kaksi kertaa tämän kuun aikana kertonut miehelleni haluavani erota. Tämä siksi että hän on petti minua pikkujouluissa jo kolmannen kerran suhteemme aikana. Vaikka haluaisinkin jatkaa on tämä ohi. Hän ei kuitenkaan tunnu ottavan minua tosissaan. Kunnioitusta minua kohtaan ei löydy edes sen vertaa. Olen laittanut jo kämpänkin hakuun ja ajatuksissani olen jo muualla mutta hän ajattelee minun muuttavan mieleni.
Neuvoni sinulle on yksinkertaisesti että tee niinkuin sydämesi ja sielusi sanoo, älä ajattele muita kuin itseäsi sillä sinä olet tärkein ihminen itsellesi elämäsi aikana! Uusia ystäviä löydät varmasti. Kipukin hälvenee ajan kanssa sillä esimerkiksi itsekunnioituksesta löydät uutta energiaa. Olet uuden alun arvoinen!
Olen itse elänyt läpi avioeron.
Tilanteissa joissa yhdessöolo on kestänyt tuon verran kumppanisi täytyy olla hyväuskoinen sinisilmä tai sinuun sokeasti luottava, itsestään selvyytenä pitävä mies, joka todennäköisesti ei omaa minkäänlaista kirkasta ennakkokäsitystä sinun päätöksestäsi. Uskaltaisinkin väittää, että hän kyllä jollain tasolla aavistaa epätoivosi, mutta ei ymmärrä mistä on kyse(naisen "hormonaalisesta kierrosta" ehkä). Varsinkin jos olet ollut pidemmän aikaa hiljaa ja omissa ajatuksissasi, niin mies tulkitsee sen helposti niin että sinulla ei ole mikään hätänä ja sinussa ei ole mitäään korjattavaa (miehen ovat ongelman ratkaisijoita; jos nainen narisee hänellä on muka ongelma, johon odottaa mieheltä ratkaisua, jos taas on hiljaista niin kaikki on hyvin)...vaikka me naiset tiedämme että pelkkä tunteisiimme reagointi ja kuuntelu auttaisi tunteiden myllerryksen aikoina.
Älä pelkää muiden reaktiota jos olet varma päätöksestäsi!
Omassa ihmissuhteessani olen joutunut kasvokkain sen tosiasian kanssa, että miehen haluavat luottamusta ja hyväksyntää- jota taas nainen ei voi antaa ennen kuin hänellä on turvallinen ja arvostettu olo. Kestävä dilemma, jota jokainen seurusteleva painii mielessään; harvoin tajutaan se että miehen ja naiset haluavat eri asioita, jotka kuitenkin on ihan mahdollista sovittaa yhteen.
Kun koet että olet antanut itsestäsi liikaa toisen panokseen nähden; älä anna itsestäsi enempää. Nainen kokee tyydytystä tukea saadessaan ja puhuessaan; miehet tukevat toisiaan taas eri tavalla (ja soveltavat samaa tukemismallia naisiinsa virheellisesti) jättämällä kaverinsa omaan rauhaansa; näin näyttävänsä luottavansa siihen että mies kykenee ratkaisemaan oman ongelmansa omassa rauhassaa ja sanoo asiasta vasta sitten kun/jos on valmis myöntämään heikkoutensa ja pyytämään apua toiselta mieheltä. Nainen kokee tämän hylkäämisenä...
Nämä ajatukset ovat kirkastuneet vasta eron jälkeen; oma mieheni sai tietää erohalustani, toivottomuudestani ja epätoivostani nettiselaimen sivuhistorian kautta; kauhein tapa. Ota asia puheeksi kasvotusten hiljaisena hetkenä, miesten kanssa ymmärrertyin tapa on sanoa mitä tarkoittaa, ilman oletuksia tai kaarteluja.