Meillä on helvetti kotona. Ilman ýksityiskohtia kerron, että mieheni on mieleltään sairas. Esimerkkinä hänen loukkaantumisensa aattona siitä syystä, että lapsi ei halunnut anoppia tervehtimään (tahtoi katsoa lasten ohjelmia ja takana oli viikonloppu, jolloin isä oli uhkaillut häntä, huutanut suoraa huutoa humalassa päin 11-vuotiaan kasvoja). No, tästä kostoksi Hän ilmoitti järjestävänsä meille vittumaisimman joulun mitä kuvitella saattaa. Aattona se merkitsi sitä, että ensin hän kielsi kynttilöiden polttamisen ja joulumusiikin kuuntelun, sitten puoli viideltä !!! illalla, sulkeutui makuuhuoneeseen viinan ja lääkkeiden kanssa. Kävimme huoneessa lapsen kanssa myöhään illalla ja hän makasi sängyssä silmät auki tajuamatta tilanteesta mitään! Nousi sängystä ylös (no, vessakäynnit välissä) tänään kello viisi (24 tunnin unien jälkeen) noin 20 minuutiksi ja jatkaa samaa rataa nyt. EI VOI OLLA TERVE! Eikä olekaan, on syönyt mielenlääkkeitä yli 20 vuotta. Tiedän. Mutta, miten mahdollisessa erotilanteessa (haluan yksihuoltajuuden) saan nämä lääkeasiat esiin. Käy töissä normaalisti - tosin omaa aika vapaa akateemisen ammatin, joka sallii kaikki tempaukset. Ja on viettänyt pitkiä jaksoja ulkomailla, jossa kukaan ei valvo tekemisiä. Tilanne kotona on ahdistava. Etenkin lapsen kannalta.
Toinen kysymys. Onko niin, että mies voi yksipuolisesti määrätä minut muuttamaan lapsen kanssa pois yhteisestä asunnosta (avioehto: asunto minun 49 % hänen 51 %)? Eikö katsota mitään perusteita sille kumpi todella TARVITSEE juuri ko. asuntoa. Meillä esim. lapsen koulu vieressä. Muutossa koulu vaihtuisi ja lapsi ei sitä halua. Minkä ikäistä lasta kuullaan vanhempien erossa? Mies editoi kaikki väitteeni valheiksi. Mutta lapsi tietää, hän on kaiken nähnyt elävässä elämässä.
Ahdistaa!
LTP
Toinen kysymys. Onko niin, että mies voi yksipuolisesti määrätä minut muuttamaan lapsen kanssa pois yhteisestä asunnosta (avioehto: asunto minun 49 % hänen 51 %)? Eikö katsota mitään perusteita sille kumpi todella TARVITSEE juuri ko. asuntoa. Meillä esim. lapsen koulu vieressä. Muutossa koulu vaihtuisi ja lapsi ei sitä halua. Minkä ikäistä lasta kuullaan vanhempien erossa? Mies editoi kaikki väitteeni valheiksi. Mutta lapsi tietää, hän on kaiken nähnyt elävässä elämässä.
Ahdistaa!
LTP
Vastaukset 7
Vanhimmat
sieltä ehkä saat apua tai ainakin vinkkejä mistä hakea apua.
Entäs selvä todistusaineisto miehen käyttäytymisestä? Nykyisin on hyvä mahdollisuus kuvata ja videoida ja äänittää. Entäpä vinkkipuhelin - vain napin painalus - ja joku hyvä tuttavasi voi tulla tsekkaamaan tilanteen, esim vankka miessukulainen.
Saat painoa sanoillesi.
Äänitettyjä ja nauhoitettuja ei saa käyttää toista vastaan ilman asianomaisen lupaa. Exäni yritti minua nauhoittaa (kun itkin suruani, todistaakseni että olen epäsopiva lapsen huoltaja).
Asuntoon saa jäädä se, joka jää päähuoltajaksi, Jos saatte asian sovittua niin. 2 % ei ole merkittävä.
Läheltä saaatte asunnon varmaan, joten jos toinen haluaa olla ilkeä, on tyydyttävä siihen. Nimittäin erossa ei aina osata katsoa lapsen parasta, vaan lähtee nämä tutut kiristyskionstit ; asunto, autot, esineet, valokuvat, lapsi.... Voit hakea oikeudelta määräystä mikä on lapsen kannnalta paras.
Lapsen kannalta taitaa olla paras, että lähdette pois. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö ei ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Niihin voit hakea todistajat. Asuntoja tulee ja menee.
Ota heti yhteys kuntasi lastensuojeluviranomaiseen ja jätä omat tunteesi nyt taka-alalle. Pidät vain huolta siitä, että käsittelette ensin lapsen asian. He kertovat sinulle mitä tehdä.
Oma kypsyytesi mitataan nyt tässä. Toimi sydämellä ja järjellä ja suojele lastasi HETI!
Ei voi kuin ihmetellä miehen käytöstä... mutta niin tekevät varmaan kaikki tämän lukeneet...
Noh, ellei mikään muu auta ja päädyt hakemaan avioeroa... niin silloin:
- haet avioeroa lähimmästä käräjäoikeudesta, ensin I-vaihe (josta alkaa min. 6kk harkinta-aika), ja sitten II-vaihe (jolla saadaan lopullinen avioero).
- jo harkinta-aikana voitte sopia oamisuutenne osituksen ja lasta koskevat asiat (huoltajuus, elatus, tapaamiset).
- ei, aviomies ei voi määrätä sinua muuttamaan kodistasi... ei vaikka hän omistaisi siitä 100%.
- Jos asumisesta tulee riita (tahdot että HÄN muuttaa, mutta hän ei tahdo), voit hakea oikeudelta yhteiselämän päättämistä. Silloin tuomari päättää kumpi asuntoanne enemmän tarvitsee kunnes ositus tehty. Tähän ei omistussuhde vaikuta. Osituksessa sitten ehkä lunastat miehesi osuuden, tai mhän sinun, tai myytte talon ja jaatte rahat (51%/49% suhteessa).
- käytännössä 12 vuotias saa päättää kummasta vanhemmasta tulee hänen lähihuoltajansa, nuorempaakin kuullaan ja hänen tahtotilalleen painnaan painoarvoa huomioiden lapsen ikä. Parasta olisi tietenkin, että voitte sopia asian... eikä mennä oikeuteen huoltajuusriidan kanssa.
- aikaisempi neuvo oikeusaputoimistoon poikkeamisesta ei ollut huono, samalla voisi käydä jututtamassa kunnan lastenvalvojaa kuinka tapaamiseten ja huoltajuuden kanssa voi menetellä.
Ekana menisin itse yksin juttelemaan perheneuvojalle, sitten molemmat puolisot, (jos mahdollista) ja lapsetkin. Yritetään ratkoa syytä ongelmaan ja saadaan nostettua "kissa" pöydälle, saat varmasti yhteiskunnan tuen eroosi, mutta pieni mahdollisuus on että, miehesi "heräisi" ja pääsisi "eheytysterapiaan" ja palautuisi normaaliperhe-elämään. Erossa asunnostanne tässä tapauksessa väistyy mies. Joka tapauksessa voimia kuitenkin.
Sama homma on jatkunut koko pyhien ajan. Vietti 45 tuntia huoneessa josta poistui tänään "äidin" lounaalla. Sieltä tuli äsken kaatokännissä kotiin, vaihtoi vaatteet, otti fillarin alle (voi tietää pahaa!) ja häipyi taas pimeään. Siinä ohimennen kertoi miten "sikalihava ämmä" olen (no, en todellakaan!) ja lisäksi aivovammainen (en tietääkseni). Onneksi lapsi oli kaverilla kylässä.
Huomenna soitan pankkiin. Aloitan siitä päästä - haluan kartoittaa mitkä mahdollisuudet minulla on omistusasuntoon. Ja kiitos M36 (vai miten se meni?). Tuo oli hyvä tieto, että oikeus voi määrätä asunnon meille - vaikka ihan sitten loppupeleissä se jäisikin exälle. Meillä on vähän spesiaalitapaus, joten luulen, että asian järjestäminen näin ei olisi edes suuri rumba. Mutta aika näyttää. Nyt odotan huomista ja sitä, että saan edes jotain selvyyttä asioihin.
Kiitos vielä kerran.
viestiäsi luin. Voimia sulle, tulet selviämään hyvin! Sinulla on järki sentään tallella ja ymmärrys siitä että ajattelet omaa (tärkeää)! ja lapsen parasta.